----45+++++ kuumeiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
HentoHaave sanoi:
No me ollaan erilaisia kaikki. Minä valitain kuten valitsin, mutta en ikinä ole kokenut että olisin tuhonnut yhtään mitään. Päinvastoin, minä koen että olen panostanut lasteni henkiseen hyvinvointiin omilla valinnoillani. Ja mun mielestä vanhempien kannattelun pitäis ensisijaisesti kuulua lapsuuteen, ja siitä taloudellisesta puolesta jokainen lapsi vastaa itse aikuistuttuaan, mun mielestä vanhempien ei tarvitse rahoittaa lastensa elämää enää siinä kohtaa kun lapset ovat aikuisia. Tämä on siis mun näkemys, siitä ei tarvi kenenkään vetää palkokasveja nenään eikä syyllistyä. Jos on sinut omien valintojensa kanssa, ei ole tarvetta syyllistyä jonkun toisen eriävistä näkemyksistä ja valinnoista. Mä koen, että panostamalla ensisijaisesti lasteni turvallisuudentunteeseen ja vahvaan varhaiseen vuorovaikutukseen voin antaa heille vahvan itsetunnon ja sen avulla he tässä maailmassa pärjäävät tuulissa ja tuiskuissa. Pientä lasta ei hirveesti lohduta se tieto että sitten täysi-ikäisenä saat vähän taloudellista tukea, mut nyt äiti joutuu olemaan suurimman osan sun elämästä jossain muualla. Lapselle se elämä on NYT, eikä 20 vuoden päästä. Mut nää on mun arvovalintoja. Saa vapaasti ajatella ihan toisinkin. Näin minä tän koen.
Click to expand...
Varhainen vuorovaikutus voi olla hyvää, vaikka kävisi töissä.

Sinun lapsesi varmasti tarvitsivat sinua ja teit omien lastesi kohdalla hyviä valintoja.

Töissä käyminen voi olla myös pikkulapsiaikana lapselle juuri sitä, mitä hän tarvitsee. Kaikki eivät tarvitse jatkuvaa syliä tai kotona /lähellä olemista. Joillekin lapsille on parasta se, että pääsee kokeilemaan kaikkea sellaista, mihin ei kotona ole mahdollisuuksia. Pääsääntöisesti kuitenkin kotiin pääsee iltapäivällä.
 
Kp26, ei menkkoja, eikä kyllä mitään erityisiä tuntemuksiakaan sinne suuntaan. Raskaushan ei ole mahdollinen, kun ei nyt heiluteltu petivaatteita. Eiköhän ne menkat kohta sieltä paukahda päälle.

Edit: ja siis saisikin jo kohta paukahtaa päälle, että pääsisi ehkä testailemaan mahdollista ovista.
 
Muokattu viimeksi:
Kun vedin lasten ja nuorten kerhoja, oli niissä aina sellaisia lapsia, jotka vanhemman yhteystietoja kysyttäessä häpeillen kertoivat, ettei heillä ole puhelinta, koska siihen ei ole rahaa. Ja lapsia, joiden vanhempien kanssa sovittiin, ettei pientä kerhomaksua tarvitse maksaa ollenkaan, koska perheellä ei ollut siihenkään varaa. Tällekään en halua lapsiani altistaa, joten töissä on käytävä.

Ja sitten kun kaveripiirissä kaikki kävivät autokoulun, pari kaveria olivat erittäin katkeria siitä, etteivät heidän vanhempansa kyenneet siinäkään heitä auttamaan -- kaikilla muilla vanhemmat maksoivat autokoulun, ja näillä parilla autokoulun käynti venyi kymmenen vuoden päähän, koska ennen sitä ei ollut riittävästi ylimääräistä rahaa. Ja ne ajokortittomat olivat sitten kaiken aikaa anelemassa muilta kyytejä.

Kukaan ei tuossa vaiheessa ollut mitenkään surullinen siitä, että oli lapsena ollut jonkun muun hoidossa kuin oman vanhempansa, ja hoitotädeistä ja hoitopaikoista oli hyviä muistoja.

Olisin aivan satavarmasti ollut kotona kunnes lapsi on kolmevuotias, jos rahaa siihen olisi ollut. Vieläkin toivon voittavani lotossa. Ja meillä ei ole ikinä harrastettu shoppailua, nytkin kaikki päälläni olevat vaatteet ovat Lidlistä ostettuja, materiaa en harrasta.

Ja kyllä, tilanne ärsyttää minua paljon, koska eihän tämä ole lainkaan tasapuolista kohtelua, että jotkut saavat riittävästi tukia elämiseen ja toiset eivät, koska on asetettu naurettavia ehtoja tukien saamiseksi. Korkeiden verojen makseluun löytyisi paljon enemmän motivaatiota, jos itsekin niistä joskus hyötyisi.
 
Muokattu viimeksi:
Yölento sanoi:
Töissä käyminen voi olla myös pikkulapsiaikana lapselle juuri sitä, mitä hän tarvitsee. Kaikki eivät tarvitse jatkuvaa syliä tai kotona /lähellä olemista. Joillekin lapsille on parasta se, että pääsee kokeilemaan kaikkea sellaista, mihin ei kotona ole mahdollisuuksia. Pääsääntöisesti kuitenkin kotiin pääsee iltapäivällä.
Click to expand...

Yölento :) Meillä ainakin on innoissaan menossa päivittäin päiväkotiin...siellä on muuta, kuin koti tarjoaa ja innoissaan kertoo joka päivä, että mitä uutta on oppinut...on paljon erilaisia leluja ja paljon kavereita, on ryhmäleikkejä, musiikkia, tanssia, pelejä ja ties mitä!:p

Lapsi nauttii silminnähden ja monet taidot kehittyy vauhdilla. Hänelle on tullut omia juttuja - on jo iso poika ja päiväkoti on hänen oma "työpaikkansa", kuten hän ajattelee isin ja äidin työasioista :)

Häntä ei tosiaan ole tarvinnut viedä hoitoon hampaat irvessä, eikä ole itkua vääntänyt, vaan reippaana menossa ihan joka aamu. Vastaavasti sitten kotiinkin tulee yhtä intoa täynnä...:Heartred
Ja sylissä on usein päivällä päiväkodissa ja illat paljon saa olla sylissä kotona.
 
Last edited by a moderator:
Niin joo, otin selvää sokerirasitustesteistä, kun takana on raskausdiabetesdiagnoosi. Suositellaan vuosittaista seurantaa, eli kerran vuodessa sitten pitäisi sinne sokerirasitukseen mennä. Enpä sitten vuosi takaperin muistanut koko asiaa, ja nyt kun poika kohta täyttää 2v, niin tuli mieleen. Soitin TK:een ja sieltä sitten diabeteshoitaja soitti takaisin, ja teki lähetteen sokerirasitukseen :yuck: No, hyvä se kai on tutkia. Katsotaan sitten mikä on tilanne, onko tässä nyt sitten kakkostyypin diabetes edessä.
 
KaarinHa sanoi:
Niin joo, otin selvää sokerirasitustesteistä, kun takana on raskausdiabetesdiagnoosi. Suositellaan vuosittaista seurantaa, eli kerran vuodessa sitten pitäisi sinne sokerirasitukseen mennä. Enpä sitten vuosi takaperin muistanut koko asiaa, ja nyt kun poika kohta täyttää 2v, niin tuli mieleen. Soitin TK:een ja sieltä sitten diabeteshoitaja soitti takaisin, ja teki lähetteen sokerirasitukseen :yuck: No, hyvä se kai on tutkia. Katsotaan sitten mikä on tilanne, onko tässä nyt sitten kakkostyypin diabetes edessä.
Click to expand...
Kas siitäpä tulikin mieleen, että minunkin olisi pitänyt käydä vuosi sitten. Taidan jättää käymättä..:depressed:
 
Minulla esikoisen raskaudessa tuli raskausdiabetesdiagnoosi, mutta vaikka en noudattanut mitän ruokavaliota, ei koko raskausaikana tullut mittauksissa ylityksiä muuten kuin kaksi ylitystä kovassa kuumeessa. Minulle äitiyspolin lääkäri sanoi ihan esikoisen raskauden loppuviikoilla, että diagnoosi oli väärä diagnoosi, koska ylityksiä ei ollut tullut.

Tämän toisen kanssa sokerirasitusarvot olivat loistavat, joten toisessa raskaudessa ei tullut diagnoosia.

Erona näissä oli se, että esikoisen raskaudenaikaisessa sokerirasituksessa minulle ei annettu ohjeita siitä, että sokerirasitusta edeltävänä päivänä pitää syödä hyvin... ja ilmeisesti se, että söin liian kevyesti edellisenä päivänä ja pidin liian pitkän paaston, aiheutti huonot arvot seuraavan päivän sokerirasituksessa. Nämäkin testit voivat siis antaa vääriä tuloksia, jos ei tiedä miten niihin kuuluu valmistautua.

Ja jätin minäkin käymättä esikoisen raskauden jälkeen. :grin
 
En ole minäkään käynyt sokerirasitustestissä vaikka radi oli viime raskaudessa.
Eikä kukaan ole asiasta edes maininnut.
Nyt se on edessä vk 16.
 
Olihan kipakkaa työssäkäyntipohdintaa! En ota kantaa mihinkään vaikka mieli tekisikin:grin..

Ja hyh, sitä sokerirasituskeskustelua odotellessa.. pakkokai sinnekin on mennä:shifty:. Hemm*tin ärsyttävää, kun ei mitään asiaan painavia rasitteita ole kun tämä ikä. Mä niin ymmärrän tämän osana yhteiskunnan keskiarvopolitiikkaa, yksilöinä ei voida tähänkään suhtautua. Olis mulla muita rasitteita taustalla (verenpaineasiat mm) jotka painaa kovaa aivan muihin suuntiin, mutta niihin ei erityiskohtelua anneta. Esim verenpainemittari lainaan kotiin olisi iso juttu (tämä onnistui taannoin kun vielä meidän pikkukylällä oli oma äitiyshuolto, vaan ei enää). Saa niitä toki ostaakin, mutta jos nyt mennään äitiyshuollon tarkoitusperien ytimiin..auttaa yhteiskuntaa säästämään vai kohdata odottajat yksilöinä?
 
Minä otan kantaa työssäkäyntiin ja lapsiin. Meidän lapset menivät päiväkotiin 10 kk - vuoden ikäisenä.
Silloin ajattelin, että olivat kyllä pieniä mennessään hoitoon, mutta minulla ei juuri ollut työkokemusta
ja kun sain lukuvuoden pestejä, halusin mennä töihin heti, kun koulut alkavat.

Myöhemmin, kun kävi ilmi, että meidän lapset on mieleltään ja motorisesti hyvin levottomia, päivä-
kodista sanottiin, että on hyvä, että he ovat siellä, niin saavat tekemistä monipuolisesti ja heidän
kehitystään pystytään seuraamaan aktiivisesti ja puuttumaan varhain. Niinpä meidän poika siirrettiin
jo pienenä tuettuun ryhmään toiseen päikkyyn ja se oli pelastus.

Itse olen myöskin niin levoton, että vaikka olen aina halunnut lapsia, niin minä olen tarvinnut työtäni,
jotta pääni pysyy kasassa. Olen oikeasti ollut parempi äiti työssäkäyvänä kuin, jos olisin ollut kotona.
Oma äitini oli kotona meidän viiden kanssa, koska hän ei koskaan saanut kouluttautua. Katkeruus
kyllä näkyi ja hän puhui monesti siitä, kuinka olisi ollut kiva käydä koulua ja saada työpaikka. Hänen
työnsä oli sitten maalaistalossa ja suurperheessä.

Olen potenut välillä huonoa omaatuntoa omasta työssäkäymisestä, mutta niinä päivinä kun koen
töissä onnistumista, olen kotonakin tosi hyvällä tuulella. Esim. tänään tuli yksi oppilas sanomaan,
että hänen täytyy päästä juuri minun tukiopetukseen, mistä tuli tosi hyvä mieli.

Minä myöskin arvostan ja ymmärrän toisten valintoja enkä halua tällä kritisoida tai arvostella tai
yhtään mitään muutakaan. Peace leidit :grin
 
Yölento sanoi:
Jokainen lapsi on erilainen kuin muut, jokainen vanhempi on erilainen kuin muut. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia. Minä pidän tätä aihetta välillä esillä, jotta kukaan ei hukkaisi itseään työelämän oravanpyörään. Lapset ovat tärkeintä ja päätöksissä pitää lasten edun olla pääasia.
Click to expand...

Yölento :) Meille on ollut positiivinen yllätys, kun lapsen päiväkoti alkoi....siellä todella kuunnellaan lähtökohtaisesti molempia vanhempia, joten kummankin työtilanteet ovat tärkeitä. Lapseen liittyvät kuulumiset keskustellaan päivittäin :)

Päiväkodissa huomioidaan kyllä lasta hyvn! :) Siellä havainnoidaan lapsen omat taipunukset ja luonteenpiirteet. Siellä kuunneellaan lasta ja pyritään tukemaan asioita, jotka ovat hänelle luontaisia. Siellä on läsnä olevat hoitajat ja kaikkia lapsia kohdellaan tasapuolisesti.

Me ollaan kyllä enemmän, kuin tyytyväisiä päiväkotiin, jossa lapsi aloitti kk- sitten. Lapsi on innoissaan joka päivä ja myös unirytmi on virikkeiden myötä parantunut, joka on koko perheen etu.

Perhepäivähoito 1-vuotiaasta saakka oli myös hyvä, mutta koska lapsi on nyt jo 3-vuotias, niin hän haluaa itsekin enemmän kaikkea ja sellaisia, joita ei oikein kotosalla päivittäin pystytä tarjoamaan.
 
Hento Haave Tämä ei ole riidan aloitus, mutta samalla lailla kun vastasit KaarinHalle : itse taas olen sitä mieltä, että jos omat arvot on ok ei niitä tarvitse julistaa muille keskustelupalstoilla. Mun elämänohje on, etten kritisoi tai auta ihmisiä joiden ”kengissä en ole kävellyt”. Ja tosiaan lapset ovat niin erilaisia ja eri tarpeisia. Mun esikoinen meni tarhaan 10kk ja vaikeampaa oli mulla. Tosin olen aina arvottanut itseäni jonkin verran töiden kautta, niin pääsin nopeasti hyvään rytmiin ja lapsi halusi mennä sinne hoitoonkin innolla. Nuorin kun syntyi, jatkoi esikoinen 2 päivää viikosta iltapäivät ”kerhossa” koska välillä tuo ryhmässä toimiminen ei oikein sujunut ja kun minä olin tissi nuoremman suussa suurimman osan päivästä, kävi pienellä aika pitkäksi.
Menin töihin toisen jälkeen vasta 2vuotta synnytyksestä. Ja oli aika viimeinen hetki, pää meinasi levitä. Nuorempi kapinoi hoitoa enemmän ja olisi halunnut olla vaan mussa kiinni.
Työhön palaamiseeni vaikutti myös aikuiskontaktien tarve lisäksi haluan pitää tiettyä elintasoa, matkustella ja ostella asioita ja järjestää juhlia enkä missään nimessä halunnut muuttaa asunnosta jossa asuttiin. Ehkä olen kissa, mun pesä on viimeinen asia josta luovun vaikka jäisin työttömäksi. En halua myöskään luopua mun omasta elämästä vain siksi, että musta tuli äiti. Olen pitänytkin kiinni omasta ajasta koko äitiyden ajan. Mulla on harrastukset ja matkat kavereiden kanssa, toisaalta ollaan reissattu paljon myös tyttöjen kanssa. Tuon ajan revin yleisesti esim kodin siisteydestä (en pese ikkunoita, mutta mulla on iloiset lapset jotka saa lähmiä ja piirtää ikkunamaaleilla)

Kai mä koitan tässä sanoa, ettäniinkun lapset ovat erilaisia on myös äidit. Mä esim meikkaain joka päivä vakka jäinkin vain kotiin lasten kanssa. Sekään aika ei musta ollut keneltäkään pois vaan hyvää mulle - iloinen äiti, iloisemmat lapset.
 
Helena80 sanoi:
Itse olen myöskin niin levoton, että vaikka olen aina halunnut lapsia, niin minä olen tarvinnut työtäni, jotta pääni pysyy kasassa. Olen oikeasti ollut parempi äiti työssäkäyvänä kuin, jos olisin ollut kotona.
Oma äitini oli kotona meidän viiden kanssa, koska hän ei koskaan saanut kouluttautua. Katkeruus
kyllä näkyi ja hän puhui monesti siitä, kuinka olisi ollut kiva käydä koulua ja saada työpaikka. Hänen
työnsä oli sitten maalaistalossa ja suurperheessä.
Click to expand...

Helena80 :) Kyllä minäkin tarvitsen oman työni, jotta pää pysyy kasassa! Saa toteuttaa itseänsä ja tili tulee kerran kuussa.

Minusta on ihanaa joka päivä, kun lapsi iloitsee, että äiti on taas tullut kotiin töistä ja sitten saadan leikkiä yhdessä ja tottakai tulee ostettua lapselle (vähän liiaksikin kaikkea), kun ei ihan joka senttiä tarvitse punnita. Tämä ei ole mitään materia hakuisuutta, vaan ihan elmänlaatuakin parantaa työssäkäynti monella tavalla :)
 
No niin, anteeksi kun annatutin odottaa. Päästiin vasta kotiin kun käytiin samalla asioilla ym.
Eli 5 munasolua joista 4 kypsää. 2 hedelmöittyi. 1 siirrettiin nelipäiväisenä ja 8-soluisena eli hitaana. Eli ei hääppöinen laadultaan. Toista viljellään vielä, mutta kuulemma yhtä paska on. Eli vituiks män. Yksityiselle siis mentävä jos vielä halutaan tätä suota rämpiä.
Plääh. :smiley-angry017
 
MiuMau ei vielä luovuteta! Nyt jännätään!

Olen tosin kuulostellut puheita joissa yksityisellä tuo "kasvattelu ja pakastus" olisi paremmissa kantimissa. Ja oliko Felicitas joka tekee myös sitä tupla sadonkorjuuta yhteen kiertoon?
 
Jännitetään Miumau tää siirretty nyt kuitenkin ja toivotaan ihmettä tapahtuvaksi! :Heartred
Onhan näitä kuultu monia tapauksia, missä se kaikkein rupuisin siirretty alkio onkin tuonut vauvan syliin..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top