Mitä kuuluu hippuselle, miten voit nyt?
Kiitos kysymästä. Tässä kynnetään eteenpäin. Välillä vähän syvemmällä. Esim kun hyvän ystäväni kanssa, joka asuu ulkomailla, sovittiin hänen ja perheensä muutaman päivän viipymisestä meillä suomenvierailullaan. Ystäväni on kuudennella kuulla raskaana.
En tiedä monetko huutoitkut oon jo asian takia vetänyt. Alkaen siitä, kun hän keväällä viestitti sykkeen näkymisestä samana päivänä kun itse kävin jonkun tuloksettoman siirron jälkeen verikokeessa hakemassa varmistuksen tukilääkkeitten lopettamiselle. Aion itkeä tässä tätä surua ja katkeruutta ja muuta, niin paljon, että voisin jotenkinnauttia ystäväni näkemisestä.
Samoin on alkanut jo huolestuttaa kaikki uuteen hoitoon liittyvät asiat. Ei hoito itsessänsä, vaan se, että asiat tehtäisiin oikeasti järkevimmällä tavalla. Ei toivottavasti miljoonaa tuskaista tuloksetonta lääkkeellistä kiertoa tällä kertaa.
Enkä ole valitettavasti ekan punktiokierron jälkeen tavannut sitä lääkäriä, jonka kanssa saatiiin alkuun asioida. Hän oli jämpti, mutta kuunteleva ja antoi luotettavan vaikutelman. Samaa tunnetta ei valitettavasti ole tullut muista lääkäreistä. Sehän voi olla, että koko punktio menee penkin alle, jos haluavat taas vaan toimia ”kuten tapana on”, eivätkä huomioi yksilöllistä tilannetta, kuten tämä luottamusta herättänyt lääkäri teki.
Toivottavasti Rauha kivut helpottavat. Kuulostavat aika voimakkailta ja ikäviltä.
Hentohaave, oliskin siellä nyt jotain tapahtumassa...
Kosmoskukalle peukkuja ultraan!