----45+++++ kuumeiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla hävisi melkein kaikki "oireet" ab kuurin myötä. Jos kovin pinnistän mieltä, niin pari kertaa huipannu ja hieman enemmän hengästyttää. Tissit ulkopuolelta arat, mutta niin ne on joka toisessakin kierrossa ilman tulosta. Jos pitäisi veikata ens viikon tulosta laittaisin rahat siis negalle. Uskon, että fiilis on oikeassa.
 
Maha on kylläkin jäätävän turvoksissa kiitos kuurin. Just mietin millaiset vaatteet kehtaa huomenna laittaa töihin.. ehkä vois hakea niitä maitohappobakteereja ens hätään.
 
Mulla ei ole tv:tä, ei ole ollut kymmeneen vuoteen. Kun erosin lasteni isästä 2011, päätin että en enää ota telkkaria elämääni. Se tuntui hallitsevan liikaa vapaa-ajan viettoa, ja silloin kaipasin elämäni hiljaisuutta ja rauhaa, aikaa prosessoida eroa ja muutenkin elämääni. Luin paljon kirjoja ja vietin aikaa metsässä sieniä ja marjoja keräten, en kaivannut telkkaria yhtään. Enkä ole tähän päivään mennessä kaivannut sitä takaisin! Lapsetkaan ei ole koskaan asiasta valittaneet. Silloin eron aikaan olivat vielä aika pieniä, luettiin päivittäin kirjoja, laitoin kynttilät palamaan ja meditaatiomusiikkia soimaan ja silittelin heitä vuoronperään. Se oli sellaista sylihoitoa ja ihanaa yhdessäoloa, mun mielestä pesi tv:n katsomisen ihan 6-0. Lapset tottui siihen että tv:tä ei ole eikä tarvi. Ihan vasta pari vuotta sitten loppui iltasatujen lukeminen, kun nuorimmainenkin alkoi olla lähelle 10-vuotias ja itse sanoi että ei viitsi enää kuunnella. Se oli mulle rankempi juttu kuin lapsille :wink En katso oikeastaan mitään edes netistä nykyään. Lapsilla on netflixit isänsä kautta, joskus ollaan katottu joku lastenleffa, ja nyt teininä jotain vähän isompien leffojakin. Ehkä 2-3 kertaa vuodessa. Hyvin pärjää ilman ruutuakin.
Meilläkin televisio on päällä vasta, kun lapsi on jo nukkumassa. Minulla on tavoitteena, että lapsi jaksaisi kuunnella lukemista vielä teininäkin ja voisi välillä lukea myös minulle. Toistaiseksi ainakin on innokas kirjamies. Noista päiväunista kun aiemmin kirjoitin, niin lausuu siellä rattaissaan vain runoja, kun pitäisi nukkua, välillä säveltää niihin omat melodiat. Jos olisin taitava, voisin kirjoittaa ne nuoteiksi. En ole.
 
Yölento :) Oletko sieniä jo löytäny4?

Tänä vuonna on ollut liian kuivaa, eikä vielä näy. Vähän mustikoita vasta.
 
Tähti, keväällä tuli hyvin korvasieniä ja juhannuksen jälkeen sain yhden satsin kantarelleja, mutta sen jälkeen ei ole satanut kuin vasta tänään. Tarvitaan aika paljon sadetta, että tilanne korjaantuisi.
 
Kylläpä oli paska viikonloppu, ei voi muuta sanoa :shifty: No, avoimin mielin uuteen viikkoon, ei tässä muu auta. Hyvittelyjä pojalle kun käyttäydyin aivan paskasti. Kunpa yöt rauhoittuisi taas pian, muuten palaa käpy vielä pahemmin. Poika on nyt kieltäytynyt päiväunista muutamana päivänä, olisin itsekin nyt viikonloppuna kaivannut hieman unta myös päivällä, mutta kun ei niin ei.

Kp23/dpo ties mitä. Aamulla meinas yrjö lentää, mutta olo tasoittui kun söin yhden suklaakeksin. En yleensä työaamuina syö kotona mitään, töissä vasta. Ilmeisesti jokin stressireaktio taas vaihteeksi, kun on taas ollut muutama erittäin rauhaton ja huono yö tässä, unenpuutekin vaivaa.

On muuten aivan uskomatonta tämä paska äiti -fiilis, vaikka miten tolkuttais itselle, että olen minäkin vain ihminen, niin silti vaan ottaa päähän niin valtavasti, kun hermostun joskus niin helposti :arghh: Oliskohan tämä nyt jotain pms-oiretta sitten, ehkäpä.
 
KaarinHa, meillä on ollut tuota päiväunikielteisyyttä liikkeellä. Toimiva keino saada lapsi nukkumaan on ollut aamupäivän aktiviteetit, siis aamupäivällä järjestän aina jotakin tekemistä, joka vaatii uuden oppimista ja liikuntaa. Useimmiten tätä aktivointia on pari tuntia. Sitten oikea-aikaisesti tuhti lounas ja heti perään potan kautta nukkumaan. Sitten on äidillä voittajaolo! Mies aluksi vastusteli, että ei sitä nyt joka päivä tarvitse ja voitaisiin kaikki ottaa rennosti jne. Kerran kokeiltiin miehen tyylillä ja jo alkoi miestäkin kiinnostaa ulkoilutus.

Illat riekkuvan taaperon kanssa ottaa kenen tahansa äidin ja isän hermoon!
 
Kyllä meillä on vapaapäivinä aina ulkoilua 1-2 tuntia, ellei taivaalta tule akkoja äkeet selässä. Liikuntaa ja aktiviteetteja, tosin siitä en ole aivan vakuuttunut, että joka kerta olisi jotain sellaista, jossa tarvitsisi täysin uusia asioita oppia. Poika on hyvä keksimään itsekin tekemistä, kun vaan tarjotaan erilaisia turvallisia tavaroita ja/tai luonnonantimia. Sitten yhdessä pohditaan, mitä kaikkea niillä voisi tehdä, en kovin isosti opasta, mutta siinä vieressä olen kuitenkin, ja poika saa sitten pyytää apua, jos tarvitsee. Poika syö erittäin hyvin lounasaikana, joka on sekin puolen tunnin säteellä aina samaan aikaan, riippuu vähän ulkoilun venymisestä. Poika tykkää olla ulkona, ja on hankala saada sisälle edes ruoalla houkuttelemalla, vaikka olisi se ruoka-aika jo käsillä. Nämä toimet ovat tähän asti auttaneet, saattaa kyllä olla, että poika on kasvanut ja kehittynyt sen verran, ettei nämä enää riitäkään. Täytyy keksiä lisää tekemistä, aivopelejä. Kirjat ovat pojalle edelleen mielettömän tärkeitä, ja niiden kanssa vietetään ehkä liikaakin aikaa, mikä taas on liikkumisesta pois.

Muoks: Käydään myös iltapäivällä ulkoilemassa. Illat on ihan ok olleet muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta. Näinä harvoina kertoina poika on vain riekkunut sängyssään, hyörinyt ja pyörinyt tissittelyn jälkeen ja järjestellyt nallejaan siellä, mutta useimmiten makaa vaan hereillä höpöttämässä siellä siihen asti, kunnes nukahtaa itse. Istun tuolissa sängyn vieressä, enkä osallistu keskusteluun mitenkään.

Muoks 2: Jonkin aikaa siis katson pojan jumpittelua sisälle menemisen kanssa, ja jos ei suosiolla tapahdu, niin nappaan kainaloon ja sitten mennään sisälle. Kuitenkin sitten hetken huudettuaan on hyvinkin nopeasti käsipesun jälkeen keittiössä ruokaa pyytämässä lounasaikaankin.
 
Muokattu viimeksi:
KaarinHa, useimmiten tuo päiväunien vastustus alkaa siinä toisen ikävuoden tienoilla. Silloin pelkkä lapsen omaehtoinen liikkuminen ja leikki alkaa olla "liian helppoa" ja unen takaamiseksi tarvitaan aivojumppaa. Moni kuittaa asian sillä, että lapsi ei enää tarvitse päiväunia, mutta asiaa on tutkittu ja todettu, että jos lapsi jättää päiväunet pois alle 3-vuotiaana, tämä näkyy kognitiivisten taitojen heikkoutena vielä kouluiässä.
Nyt joku tulee kertomaan, että kyllä meidän lapsi osaa kaikkea, vaikka jätti päiväunet aikaisin, mutta varmaan kun vähän ajattelee, niin ymmärtää, että tutkimuksiin osallistuu aina paljon koehenkilöitä. Siis kuinka taitava lapsi olisikaan, jos päiväunta olisi vaalittu!

Silti itse ajattelen, ettei ole katastrofi, jos unet jää joskus välistä, vaan se, että pyritään siihen, että suurimman osan vuodesta päiväunet toteutuvat. Itselleni vaikeinta on olla hermostumatta, kun nukkumatti tekee ohimarssin. Olen muutaman kerran onnistunut.
 
Pms on kyllä viheliäinen kaveri äidille :sour:, mä ainakin olen varsinainen godzilla niinä päivinä. Osaa jo lapsiakin varoittaa että "nyt on äidillä hermo kireällä päivät menossa, ei johdu teistä vaikka teille kuuluukin".
Ehkä mä siksi olenkin mieluummin raskaana vaan.. :shy:(niin kunpa se olis niin yksinkertaista aina..).
Että sympatiaa sulle kaarinHa!
Lapsetkin osaa olla niin eri tempoisia, etten ihan usko siihenkään että omilla toimilla voisi aina vaikuttaa näihin hermostuttavuuksiin. Siinä missä yksi on rauhassa ulkoiluelämän päätteeksi niin toinen vetää yhä isommilla kierroksilla :dead:. Hetki kerrallaan vaan ja itseäänkin armahtaen, kun ei aseta odotuksia liian korkealle niin hermokin kestää ehkä paremmin? :cool:

Tsemppiä jokaiselle, olette kaikki ihania naisia!
 
No tuo riittävän unen tarpeellisuus minua juuri huolettaakin, että kun näkee selvästi pojan vielä tarvitsevan niitä unia, niin pitää tässä ruveta keksimään jotakin muuta vielä jo olemassa olevien aktiviteettien lisäksi. Uudenlaisia tapoja liikkua, uusia juttuja sisällä leikkeihin, piirtämistä? Jonkintasoista askartelua jo? Uusia palapelejä? En tiedä. Täytyy ruveta miettimään. Tarhapäivinä poika saa kyllä virikkeitä ja liikuntaa aivan riittävästi ja hyvin todennäköisesti omalla tasollaan. Onneksi siis viitenä päivänä viikossa poika saa virikkeitä enemmän.
 
Viime yönä heräsin vähän ennen neljää, ja ajattelin että teenpä nyt sen raskaustestin kun en pysty varmaan aamuun asti pissaa pidättämään. En jääny edes oottamaan koko testiajaksi, katsoin kun väri siirtyi testialueen yli ja siihen piirtyi vahva kontrolliviiva ja testiviivan kohta ihan blanko. Lähdin unille. Äsken katoin tikkua, ja siinä näkyy se viivanpaikka. Eli laseilla tihrustaen saattaa kuvitella siinä varovaisen viivan alun. Saattaa. Onhan se testi kuivunut. Mut eilisaamuisessa taas ei ole mitään haamuviivaa.

Sitte olin tietenki jo aamulla uudelleen ehtiny pissata :sad001 Yritin tiristää vielä jonkun tipan kuppiin että saisin tehtyä uuden testin. Siinäki näkyy nyt sama viivanpaikka. Kaksi reilun 4h pidätyksellä tehtyä testiä joissa on viivanpaikka. Jee. Tän parempaan en pysty XD Eikä siitä haamujen haamusta kyllä kuvaa saa otettua. Sen takia sitä kai haamuksi sanotaan. Kamera valottaa tikkua just sen verran liikaa että se pieni värinhäive katoaa kuvassa. Voin laittaa kuvan, mut ei siinä mitään näy. Mieskään ei näe. Sen tosin arvasin - sillä on huono näkö, ja tuon viivan näkemiseksi pitää olla noidan kykyjä.
Wau! Huomenna uusi tikku! Meneepä jännäksi!

Mitä tuohon teidän myrskyisään ja rakkauden täyteiseen suhteeseen tulee, niin voisin kertoa yhden oman kokemuksen.
Edellinen suhteeni oli ensin etäsuhde. Se toimi ihan hyvin, mutta tuli aika kalliiksi, kun välimatka oli pitkä. Mies muutti sitten samaan kaupunkiin, kilometrin päähän minun kodistani ja se oli hyvä ratkaisu. Äitini toimi samoin, kun olin lapsi. Hänen miesystävänsä rakensi talon parin kilometrin päähän meidän kodista, mutta emme muuttaneet sinne. Isäni on ihan naimisissa, mutta asuu eri asunnossa kuin vaimonsa, välimatkaa parisataa metriä.
Suhde voi toimia hyvin myös kahden kodin taktiikalla.
 
Suhde voi toimia hyvin myös kahden kodin taktiikalla.

Ai että, tämä on minun haaveeni! Olen ollut pari kertaa etäsuhteessa, ja se on ollut kyllä minulle niin parasta! Ehkä joskus, ehkä joskus vielä. Sitä odotellessa kärvistelen lähisuhteessa, kenties jopa siihen asti, että poika lähtee maailmalle. Jokunen vuosi vielä kärvisteltävää jäljellä.

Onko noitia paikalla? Näettekö viivoja?

View attachment 81070

No näen! Enkä kyllä myönnä olevani mikään noita :bag: Vaikka vähän taidan sellainen ollakin :angelic:
 
No tuo riittävän unen tarpeellisuus minua juuri huolettaakin, että kun näkee selvästi pojan vielä tarvitsevan niitä unia, niin pitää tässä ruveta keksimään jotakin muuta vielä jo olemassa olevien aktiviteettien lisäksi. Uudenlaisia tapoja liikkua, uusia juttuja sisällä leikkeihin, piirtämistä? Jonkintasoista askartelua jo? Uusia palapelejä? En tiedä. Täytyy ruveta miettimään. Tarhapäivinä poika saa kyllä virikkeitä ja liikuntaa aivan riittävästi ja hyvin todennäköisesti omalla tasollaan. Onneksi siis viitenä päivänä viikossa poika saa virikkeitä enemmän.
Kaikkea voi kokeilla :) Meillä pojalla viime syksynä (siis alle 2v) hittinä oli patja lattialla. Harjoittelimme kuperkeikkaa, tasajalkahyppyjä ja korokkeelta hyppäämistä. Mökillä metsässä kävely riittää, kun ei valitse helpompia polkuja. Kaupungissa kiipeilytelineet ja potkupyörä toimivat. Alkoi myös tehdä tavallisia palapelejä, ei siis vauvojen nuppipelejä. Maalaaminen ja piirtäminen on aina kiinnostanut, mutta ei väsytä kyllä yhtään. Saksia on harjoitellut jo viime vuonna käyttämään.

Ja tosiaan hoitopäiviä on yleensä enemmän kuin vapaapäiviä, mutta onhan se kurjaa kun loppupäivä menee kiukutellessa.
 
Takaisin
Top