42v. esikoista yritetään

  • Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä
L82day ihan mahtavaa!!!
Joo on se käsittämätöntä mistä ne tempoo sen riskin, mutta teillä myös oli ihanan kohtuullinen se turvotus :) no sitten vaan tyytyväisenä jatkaa odottelua ja vauvelin kasvattelua rakenneultraan!!!!
Täällä oli aamupaasto 5,2 - ilman mitään selitystä (yleensä noin 4,8). Seurailen koko päivän. Mutta otan kyllä ensi viikolla aamupaastot tarkasti. Terkkari varoitteli että raskauden edetessä voi tulla insuliiniresistenssiä. Täytyy pysyä kartalla. Jos alkaa mennä 5,5 ja yli toistuvasti se meinaa sitten iltainsuliiniä.
Katjusha rv 27+3
 
Kiitos Katjusha! Kyllähän se mieltä rauhoitti nähdä ihan mustaa valkoisella.
Mulla on se sokerirasitus tulossa rv 14, vähäm aikaistettuna ja verenpaineesta odotan erikoislääkärille pääsyä. Toivottavasti sulla sokerit pysyy kohillaan, etten joudu insuliinille! Oisko se sitten piikitystä vai tabuja? Ihanan pitkällä toi sun raskaus!
Palataan taas!
Rv 13+2
 
Hei L82day :)

Hienoa kuulla, että kaikki menee hyvin :) Mä en muista omia riskilukuja, mutta NIPT-testin tulos oli normaali ja meillä on ihanan touhukas 4kk poika...

Tsemppiä odotukseen! :Heartred :Heartred :Heartred
 
Heippa tännekin!

Ja onnittelut Katjushalle!! Nyt jo kk vanha vauva - kumpi tulikaan? Tulehan kertomaan koko synnytystarinasi?Ja muutkin voi jakaa...

Tällä rv 31 menossa ja yläkäyrillä vauva kasvaa.. radikin todettiin ja kovasti seurannassa sen takua.

Nopeasti tänä aika menee..!
Nyt enää parisen kk jäljellä......

Kertokaas te muutkin kuulumisia?!onnellista uutta vuotta!!
 
Heippa tännekin!

Ja onnittelut Katjushalle!! Nyt jo kk vanha vauva - kumpi tulikaan? Tulehan kertomaan koko synnytystarinasi?Ja muutkin voi jakaa...

Tällä rv 31 menossa ja yläkäyrillä vauva kasvaa.. radikin todettiin ja kovasti seurannassa sen takua.

Nopeasti tänä aika menee..!
Nyt enää parisen kk jäljellä......

Kertokaas te muutkin kuulumisia?!onnellista uutta vuotta!!

Hienoa L82day, että olet jo noin pitkällä:Heartred Koska sulla on laskettuaika?

Uskomatonta, että täällä me kaikki tuskailtiin, ettei tärppää ja vauvathan tuli...ja sulle ihan kohta :) Täällä poika jo hetkenpäästä 8kk ja menee lattialla jo kivasti eteenpäin, tutkien ihan kaikkea :)

Miten muuten sait työt järjestettyä, eikös sulla ollut aika tressaava työ?

Tsemppii loppurutistukseen ja Hyvää, sekä onnellista Uutta Vuotta!:dance018:hug007:violent025:smiley-bounce016
 
L82Day, niinpä se aika rientää :)!! Hyvin on ketju tyhjennetty :wink!
Täällä on tosiaan reilun kuukauden ikäinen tyttö äitin ja isin ilona. On reipas, äänekäs ja suloinen, huutaa aiheesta ja oli alusta asti melko jäntevä hoitaa. Aloitti hymyilemään 3 viikon iässä, nyt jo seurailee monia asioita innokkaasti.
Meillä oli pitkä ja piinallinen synnytys. Spontaanisti alkoi, mutta ei meinannut edetä kohtuulliseen tahtiin. Lapsivedet meni sairaalassa, ja oli ruskeeta. Vauva kääntyi raivotarjonnasta avotarjontaan tässä yhteydessä. Tämä hidasti etenemistä ja kyllä välillä meinas usko loppua vaikka sitkeä sissi olenkin. Kivunlievitykseen käytin TENS-laitetta, särkylääkkeitä ja pistoksia sekä suihkussa jumppapallon päällä olin minkä pystyin. Synnytyssaliin päästiin jossain kohtaa ilokaasulle. Supistusten vahvistamiseksi sain oksitosiinin ja kivunlievitykseksi epiduraalin ja Aqua-rakkuloita. Mä olin jo pari vuorokautta kärvistellyt ennen ponnistusvaihetta, että pyysin imukuppiakin painokkaasti useaan otteeseen. Ponnistus kesti 70 min, episiotomian ja emättimen repeämän paikkaus kesti noin tunnin (ei kiva). No vauva syntyi reippaana ja hyvävoimaisena, että sen suhteen olen erittäin tyytyväinen. Omat sotavammat parani noin 2 viikossa :)
 
Hei! Olen lukenut tämän viestiketjun läpi muutaman päivän aikana. Olen itse tuskaillut tässä näiden raskautumisasioiden kanssa. Muutaman kerran yritetty ja on iskenyt pelko, että iän puolesta ei enää onnistu. Täytin siis syksyllä 39 v. Elämäntilanteen vuoksi vaan ei ollut mahdollista aiemmin aloittaa. Niille asioille ei voi mitään ja parempi, että pääsee edes nyt yrittämään kuin ei ollenkaan.

Oli kyllä mahtavaa lukea teidän matkat kuumeilusta odotukseen ja lopulta synnytykseen. Mahtavaa, että näin moni teistä lopulta onnistui. Varsinkin olen iloinen, kun Katjushan perheen pitkä yrittäminen ja odotus viimein palkittiin... :)

Tuli siis positiivisempi mieli lukiessa tätä ketjua! Ehkä meilläkin vielä tärppää... :Heartred
 
Hei! Olen lukenut tämän viestiketjun läpi muutaman päivän aikana. Olen itse tuskaillut tässä näiden raskautumisasioiden kanssa. Muutaman kerran yritetty ja on iskenyt pelko, että iän puolesta ei enää onnistu. Täytin siis syksyllä 39 v. Elämäntilanteen vuoksi vaan ei ollut mahdollista aiemmin aloittaa. Niille asioille ei voi mitään ja parempi, että pääsee edes nyt yrittämään kuin ei ollenkaan.

Oli kyllä mahtavaa lukea teidän matkat kuumeilusta odotukseen ja lopulta synnytykseen. Mahtavaa, että näin moni teistä lopulta onnistui. Varsinkin olen iloinen, kun Katjushan perheen pitkä yrittäminen ja odotus viimein palkittiin... :)

Tuli siis positiivisempi mieli lukiessa tätä ketjua! Ehkä meilläkin vielä tärppää... :Heartred

Plussatuulia Kissankäpälä! :Heartred Toivotaan, että teillä tärppää pian :)

Kuitenkaan ei kannata aikailla, jossei ala onnistua, niin sitten vaan käytte tutkittavana. Toivoa on todella paljon vielä iän puolesta :) Me lähdetään yrittämään lapselle sisarusta, olen silloin 44vuotta ja usko onnistumiseen korkealla :)

Kovasti tsemppiä :gen014!!
 
Hienoa L82day, että olet jo noin pitkällä:Heartred Koska sulla on laskettuaika?

Uskomatonta, että täällä me kaikki tuskailtiin, ettei tärppää ja vauvathan tuli...ja sulle ihan kohta :) Täällä poika jo hetkenpäästä 8kk ja menee lattialla jo kivasti eteenpäin, tutkien ihan kaikkea :)

Miten muuten sait työt järjestettyä, eikös sulla ollut aika tressaava työ?

Tsemppii loppurutistukseen ja Hyvää, sekä onnellista Uutta Vuotta!:dance018:hug007:violent025:smiley-bounce016
Hei Tähti-73!

Kiva saada kuulumisia!
Ja ihanaa uutta vuotta vauvaperheeseen!! Kuulostaa kyllä hyvältä ja jestas miten aikavrientöö!! Kohta teitsillä jo toista ootellaan Tsemppiä yritykseen!

Töihin tuli apuja, jotenstressi väheni ja sit alkoikin tapahtumaan - tulin raskaaksi! Kyllä se vaan elimistö on niin fiksu ja suojelee itseään.

Nyt ollut törkeitä liitoskipuja, mutta eihän tässä ole kuin 7vkoa laskettuun aikaan enää!

Ihanaa uuden vuoden jatkoa!! C u around!
 
L82Day, niinpä se aika rientää :)!! Hyvin on ketju tyhjennetty :wink!
Täällä on tosiaan reilun kuukauden ikäinen tyttö äitin ja isin ilona. On reipas, äänekäs ja suloinen, huutaa aiheesta ja oli alusta asti melko jäntevä hoitaa. Aloitti hymyilemään 3 viikon iässä, nyt jo seurailee monia asioita innokkaasti.
Meillä oli pitkä ja piinallinen synnytys. Spontaanisti alkoi, mutta ei meinannut edetä kohtuulliseen tahtiin. Lapsivedet meni sairaalassa, ja oli ruskeeta. Vauva kääntyi raivotarjonnasta avotarjontaan tässä yhteydessä. Tämä hidasti etenemistä ja kyllä välillä meinas usko loppua vaikka sitkeä sissi olenkin. Kivunlievitykseen käytin TENS-laitetta, särkylääkkeitä ja pistoksia sekä suihkussa jumppapallon päällä olin minkä pystyin. Synnytyssaliin päästiin jossain kohtaa ilokaasulle. Supistusten vahvistamiseksi sain oksitosiinin ja kivunlievitykseksi epiduraalin ja Aqua-rakkuloita. Mä olin jo pari vuorokautta kärvistellyt ennen ponnistusvaihetta, että pyysin imukuppiakin painokkaasti useaan otteeseen. Ponnistus kesti 70 min, episiotomian ja emättimen repeämän paikkaus kesti noin tunnin (ei kiva). No vauva syntyi reippaana ja hyvävoimaisena, että sen suhteen olen erittäin tyytyväinen. Omat sotavammat parani noin 2 viikossa :)

Hei Katjusha!

Ja onnea terveen tyttövauvan johdosta!!
Ja kiitos kuulumisista! Nuo synnytysasiat kun ovat jo kovasti mielessä! Milllä vkoilla ja minkäkokoinen tyttösi oli syntyessään?

Olipa hienoa saada kuulla miten synnytyksesi sujui & että toivuit noin nopeasti synnytyksestä vaikka tulikin damagee... käytittekö siis imukuppia lopulta? Aikas pitkä synnytys, mutta näin olen ymmärränyt että ensikertalaisilla useinon...

Mua pelottaa tuo vauvan iso koko, mulla kun on radi ja vauva on koko ajan kasvussa noin 3 vkoa edellä. Huomenna taas mittauksiin. En kyllä mielelläni yli 4kg punnertaisi alateitse.

Kuulostaa sinunkin vauva-arki ihanalta!! Pitkä odotus on palkittu ja saa kasvattaa omaa pikkuista mikä sen ihanampaa!!
Kaikkea hyvää teiänkin perheelle jatkossa!
Ja vaihdetaan ihmeessäkuulumisia!

Ihan kuten Kissankäpälä totesi - ihanaa, että täällä on näitä happy ending tarinoita näillä vuosikerroillskin!

Hyvää utta vuotta!
 
Hei! Olen lukenut tämän viestiketjun läpi muutaman päivän aikana. Olen itse tuskaillut tässä näiden raskautumisasioiden kanssa. Muutaman kerran yritetty ja on iskenyt pelko, että iän puolesta ei enää onnistu. Täytin siis syksyllä 39 v. Elämäntilanteen vuoksi vaan ei ollut mahdollista aiemmin aloittaa. Niille asioille ei voi mitään ja parempi, että pääsee edes nyt yrittämään kuin ei ollenkaan.

Oli kyllä mahtavaa lukea teidän matkat kuumeilusta odotukseen ja lopulta synnytykseen. Mahtavaa, että näin moni teistä lopulta onnistui. Varsinkin olen iloinen, kun Katjushan perheen pitkä yrittäminen ja odotus viimein palkittiin... :)

Tuli siis positiivisempi mieli lukiessa tätä ketjua! Ehkä meilläkin vielä tärppää... :Heartred

Hei Kissankäpälä!
Kiva kun tulit palstalle! Mä uskon todellakin ihmeisiin! Ja että sinullekin se on mahdollista:-) täällä toinen samanlainen joka vain on myöhään liikenteessä - aktiivisesti oltu liikenteessä 4v ja myt tätä luomuihmettäkannetaan loppumetreillä.

Mutta kuten Tähtikin sanoi - eikun vauhdikkaasti vaan eteenpäin, ensin tutkimuksiin (yksityisellä pääset nopeammin) & sitten kun tiedätte tilanteen niin eikun full speed vaan ja menoks! Sulla sentäs vielä alkaa vuosiluku 3lla, joten saumaa on! You go girl!

Ja laita vaan viestiä, jos haluat lisää keskustella!

Vauvantuoksuista uutta vuotta!
 
L82Day, mullakin oli RaDi-diagnoosi ja tarkka seuranta muustakin syystä. Kokoarvioissa veikattiin 2 viikkoa isompaa mukeloa, mutta ihan hoikka tyttö syntyi kuitenkin! Omalla kohdalla 4 kiloa olikin lopulta vain 3.295g ja 51cm. Raskausviikot 41+1. Imukuppia eivät suostuneet käyttämään, sehän kyllä ihan hyvin mahtui, mitä nyt kudoksista otti kiinni. Ja avotarjonnan vuoksi ponnistaminen alkoi kovin ylhäältä. Ajattelin sitten vain, että nyt vaan ponnistan, että saan synnytyksen ohi!

Täällä vitsailin miehelle, kun tuntui että nytkö alkoi kuukautiskierto, että pikkukakkosta yrittämään. No, eihän meillä oo ees ollu lopputarkastustakaan, eikä sieltä mitään kuukautisvuotoa sitte kuulunut, eli ollaanpa kärsivällisiä.
Kissankäpälälle kaikki tsempit ja peukut että tärppää!!
Katjusha ja tyttö 5,5 viikkoa
 
Muokattu viimeksi:
Pitää päivittää vähän ajatuksia tänne.

Puhuin yhden sukulaiseni kanssa näistä hoidoista. Hän on erittäin läheinen minulle. Kerroin, että toinen inssi nyt ollut ja oli kyllä kova pettymys, kun ei tullut tärppiä. Siihen hän totesi, että "älä sitten pety, jos ei tärppää ollenkaan. Olet kuitenkin jo tuon ikäinen". Sama ihminen arveli minulta, että emme varmaan kuitenkaan niihin kalliisiin hoitoihin lähde. Silloin en ollut vielä ajatellut asiaa pidemmälle ja nyt olen kyllä sitä mieltä, että lähden mielelläni rankempiin hoitoihin, mikäli tilanne niin vaatii. Näen tämän ihmisen tulevana viikonloppuna ja hieman pelottaa se, että hän ottaa puheeksi meidän hoidot. Totesin nimittäin aiemmin siinä keskustelussa, että en kiinnitä ajatuksiani nyt epäonnistumisiin. Jos alan sitä miettimään, niin se luo minuun vain negatiivisia ajatuksia. Näin totesin hänelle ja päätin myös mielessäni, etten puhu hänelle enää tästä lähin mitään koko projektista. Toivon, ettei hän ota asiaa puheeksi tapaamisessamme. Tämä henkilö tietää tarinamme ja syyt, miksi emme ole aiemmin päässeet aloittamaan. Hän vain halusi suojella minua mahdolliselta pettymykseltä, koska olen hänelle tärkeä.

Mutta en koe hyödylliseksi tätä nyt. Minusta yrittäminen on arvokkaampaa kuin se, minkä verran rahaa minulta kuluu tähän projektiin. Jos en yrittäisi niin jäljellä jäisi vain toive ja unelma, jonka eteen en nähnyt vaivaa, vaikka lääketiede olisi minulle ne avut suonut.

Tämä on kauhean herkkä aihe. Ihan kelle tahansa tästä ei voi puhua. Ihmiset tulevat sanoneeksi mitä sattuu, kun aihe ei liipaise häntä itseään läheltä. Varomattomasti, vaikka luulevat ehkä tarkoittavansa hyvää.

On niin helppoa ajatella, että miksi ei aikaisemmin yrittänyt. No, kun se elämä menisikin niin yksinkertaisesti. Vaan kun ei mene. Vaikka kuinka itse olisi tahtonut aiemmmin yrittää, niin joskus joutuu kiertelemään kaikenmaailman mutkat ja kierrokset ennen kuin pääsee sen oikean polun päähän. Sinne mihin alusta asti olisi halunnut. Silloin ei haluta ajatella, että nyt yritän vain keskinkertaisesti tai vähän vaan mieluummin, että yritän nyt täysillä, kun on vielä tilaisuus. Olisihan voinut käydä niinkin, että olisin saapunut polun päähän oikeasti liian myöhään. Vasta sitten voisi todeta, että yritys ei kannata. Mutta nyt tilanne ei ole sellainen.

Seuraava aika varattu klinikalle. Siitä se taas lähtee.
 
Kissankäpälä, rohkeasti vain eteenpäin. Ihmiset osaa kyllä olla ihan mölöjä. Liikaa ei kannata pelätä tai ainakaan katkeroitua, mitä tuli ajatelleeksi tai miten toimineeksi missäkin käänteessä. Lisääntyminen on biologiaa, toki mystillistä sellaista.
Tärkeintä on antaa mahdollisuus ja tehdä sen minkä kykenee kussakin tilanteessa.
Asiat loksahtelevat paikoilleen tavalla tai toisella! Onnea hurjasti matkaan ja toivotaan positiivista lopputulosta :)
 
Pitää päivittää vähän ajatuksia tänne.

Puhuin yhden sukulaiseni kanssa näistä hoidoista. Hän on erittäin läheinen minulle. Kerroin, että toinen inssi nyt ollut ja oli kyllä kova pettymys, kun ei tullut tärppiä. Siihen hän totesi, että "älä sitten pety, jos ei tärppää ollenkaan. Olet kuitenkin jo tuon ikäinen". Sama ihminen arveli minulta, että emme varmaan kuitenkaan niihin kalliisiin hoitoihin lähde. Silloin en ollut vielä ajatellut asiaa pidemmälle ja nyt olen kyllä sitä mieltä, että lähden mielelläni rankempiin hoitoihin, mikäli tilanne niin vaatii. Näen tämän ihmisen tulevana viikonloppuna ja hieman pelottaa se, että hän ottaa puheeksi meidän hoidot. Totesin nimittäin aiemmin siinä keskustelussa, että en kiinnitä ajatuksiani nyt epäonnistumisiin. Jos alan sitä miettimään, niin se luo minuun vain negatiivisia ajatuksia. Näin totesin hänelle ja päätin myös mielessäni, etten puhu hänelle enää tästä lähin mitään koko projektista. Toivon, ettei hän ota asiaa puheeksi tapaamisessamme. Tämä henkilö tietää tarinamme ja syyt, miksi emme ole aiemmin päässeet aloittamaan. Hän vain halusi suojella minua mahdolliselta pettymykseltä, koska olen hänelle tärkeä.

Mutta en koe hyödylliseksi tätä nyt. Minusta yrittäminen on arvokkaampaa kuin se, minkä verran rahaa minulta kuluu tähän projektiin. Jos en yrittäisi niin jäljellä jäisi vain toive ja unelma, jonka eteen en nähnyt vaivaa, vaikka lääketiede olisi minulle ne avut suonut.

Tämä on kauhean herkkä aihe. Ihan kelle tahansa tästä ei voi puhua. Ihmiset tulevat sanoneeksi mitä sattuu, kun aihe ei liipaise häntä itseään läheltä. Varomattomasti, vaikka luulevat ehkä tarkoittavansa hyvää.

On niin helppoa ajatella, että miksi ei aikaisemmin yrittänyt. No, kun se elämä menisikin niin yksinkertaisesti. Vaan kun ei mene. Vaikka kuinka itse olisi tahtonut aiemmmin yrittää, niin joskus joutuu kiertelemään kaikenmaailman mutkat ja kierrokset ennen kuin pääsee sen oikean polun päähän. Sinne mihin alusta asti olisi halunnut. Silloin ei haluta ajatella, että nyt yritän vain keskinkertaisesti tai vähän vaan mieluummin, että yritän nyt täysillä, kun on vielä tilaisuus. Olisihan voinut käydä niinkin, että olisin saapunut polun päähän oikeasti liian myöhään. Vasta sitten voisi todeta, että yritys ei kannata. Mutta nyt tilanne ei ole sellainen.

Seuraava aika varattu klinikalle. Siitä se taas lähtee.

Kissankäpälä :) Samat sanat, kuin Katjushalla! Älä lannistu, tiedän tasan tuon epätoivon tunteen ja sen, että kukaan ei pysty siihen antamaan riittävää lohdutusta. Mä kaipasin omaa lasta yli 20vuotta, kun mies ei ollut valmis ja oli meillä kummallakin työt esteenä jne. Mun neuvo on, että suljet asian pois mielestä ja jatkat kylmäpäisesti eteenpäin! Nyt ensin katsot ruokavalion kohdalleen ja jatkatte yrittämistä, plus jatkatte vaan hoitoja. Positiivinen mieli vaan ja rohkeasti eteenpäin!!!

Me ollaan täällä tsemppaamassa sua ja annetaan mielellään vinkkejä :) Ruokavalio on tosi tärkeä nro 1., että se on ainakin kohdillaan lähtökohtaisesti ja kaikki ylimääräinen tressi pois.

Plussatuulia ja haleja:Heartred
 
Kissankäpälä, komppaam kavereita! Ei muuta kuin toivo korkealle ja rennosti kohti haluttua tavoitetta positiivisin mielin! Mä kans psyykkasin itseäni samalla tavalla, enkä halunnut ajatella epäonnistumisia tai aiheesta mitään negatiivista. Senpä takia miehen kanssa päätettiin pitää asia kahden kesken plus mulla tää foorumi tukena. Harvoin se elämä menee käsikirjoituksen mukaan ja oikea kumppani löytyy just silloin kun on hedelmällisimmillään. Ja mistäs sitö tietää olisiko se ollut sen helpompaa nuorenpanakaan kun ei ole kokeillut?

Muutamat asiat tekisin toisin: menisin nopeammin tutkimuksiin ja aloittaisin ruokavalion, lisäravinteet ja superfoodit jo aiemmin, sekä tikuttaisin sitä ovista joka kierto jo reilusti ajoissa ja usein ja ajoittaisin yhdyntöjä paremmin ja jo aiemmin, unohtamatta stressin vähentämisen ajoissa.

Toivotaan että kaverisi ymmärtää olla möläyttelemättä, mutta jos ei, niin sano sille jämäkästi ja suoraan, niin ei toiste tuu droppaa sun tunnelmaa!

Tsemppiä matkaan, kyllä se jackpot sunkin kohdalle osuu vielä, kun meilläkin on onnannut! Ja kuten toiset sanoikin, niin täältä vaan tukea ja kyselemään - kollektiivisesti ollaan koettu aikas paljon tällä saralla!
 
L82Day, mullakin oli RaDi-diagnoosi ja tarkka seuranta muustakin syystä. Kokoarvioissa veikattiin 2 viikkoa isompaa mukeloa, mutta ihan hoikka tyttö syntyi kuitenkin! Omalla kohdalla 4 kiloa olikin lopulta vain 3.295g ja 51cm. Raskausviikot 41+1. Imukuppia eivät suostuneet käyttämään, sehän kyllä ihan hyvin mahtui, mitä nyt kudoksista otti kiinni. Ja avotarjonnan vuoksi ponnistaminen alkoi kovin ylhäältä. Ajattelin sitten vain, että nyt vaan ponnistan, että saan synnytyksen ohi!

Täällä vitsailin miehelle, kun tuntui että nytkö alkoi kuukautiskierto, että pikkukakkosta yrittämään. No, eihän meillä oo ees ollu lopputarkastustakaan, eikä sieltä mitään kuukautisvuotoa sitte kuulunut, eli ollaanpa kärsivällisiä.
Kissankäpälälle kaikki tsempit ja peukut että tärppää!!
Katjusha ja tyttö 5,5 viikkoa

Oih, voikun mullekin kävis sama et muksu oliskin 3lla alkava painon puolesta ja pienipäinen:-) Menikö sulla muuten synnytys hyvin? Tikattiinko?

Meinaatteko tosissaan toista lasta?
Mun täyttyy ensin suoriutua tästä yhestäkin, ja sitten katsoa tulevaisuuteen.. go for it vaan:-)
 
L82Day, synnytys meni hyvin siinä mielessä että molemmat pärjättiin ihan hyvin eikä ollut "vaaran paikkoja". Synnytyksen kesto oli kohtuuttoman pitkä, mutta vauvalla oli kaikki hyvin kestosta ja ruskeasta lapsivedestä huolimatta. Episiotomia oli välttämätön ja emätinkin vähän repesi syvemmältä, mutta paikat tikattiin hyvin ja sain AB-kuurit mukaan. Viikossa pahimmat kivut loppuivat ja kahteen viikkoon myös pahimmat turvotukset.
Meillä on pakastimessa alkiokaksoset. Kyllä ne ensi syksynä laitetaan, jos vain selviävät sulatuksesta. Arvelisin että onnistumisen mahdollisuus alkionsiirrosta olisi n. 40%, luoja päättää tuleeko sieltä sisarusta vai ei. Ehkäisyä emme aloita.
 
Oo, aivan mahtawaa!! Ja ajatelkaas jos saisittekin vielä kaksoset!! Niin sitä pitää! Saas nähdä omalla kohdalla, miltä tuntuu ja onko vanhasta kanasta luomuna lisää munimaan..? Monestihan elimistö vähän herää raskaudesta ja jos on jo kerran tullut raskaaksi, niin voi olla saumoja toisenkin kerran.

Kuulostaa kyllä nopealta paranemiselta! Muutkin tutut on sanoneet, että epparista paranee aika nopeesti - kyllä se alapää paranee yleensä nopeammin kuin sektiohaava - mutta onnellinen olet, kun sait kooltaan pikkuisemman ja lisäks hää on viel täysin terve:-)

Ihanaa vauva-aikaa!! Tää täällä yrittää pestä kaikkea mahdollista valmiiksi... kauhee urakka!
 
Oo, aivan mahtawaa!! Ja ajatelkaas jos saisittekin vielä kaksoset!! Niin sitä pitää! Saas nähdä omalla kohdalla, miltä tuntuu ja onko vanhasta kanasta luomuna lisää munimaan..? Monestihan elimistö vähän herää raskaudesta ja jos on jo kerran tullut raskaaksi, niin voi olla saumoja toisenkin kerran.

Kuulostaa kyllä nopealta paranemiselta! Muutkin tutut on sanoneet, että epparista paranee aika nopeesti - kyllä se alapää paranee yleensä nopeammin kuin sektiohaava - mutta onnellinen olet, kun sait kooltaan pikkuisemman ja lisäks hää on viel täysin terve:)

Ihanaa vauva-aikaa!! Tää täällä yrittää pestä kaikkea mahdollista valmiiksi... kauhee urakka!

Hihh :) Katjusha, jos teille vaikka tulis viä kaksoset! :) Suurperhe:joyful:

Mulle joskus vuosia sitten joku pohjaneukko povasi kaksosia! Ajattelin, että vitsimielellä höpisi, kädestä katsoi....

No, nyt kun lähdetään syksyllä yrittämään toista, niin TODELLA toivon, ettei se eukko ole oikeassa....:wideyed::joyful:
:laughing025
 
Takaisin
Top