40+kuumeilevat-ketjusta plussanneet

[Pikkutytöt]

Kiva kun laitoit viestiä @ennebee !

Täällä voidaan paksusti, rv 27+5 ja maha on samankokoinen kuin yksösraskauden lopussa. En tiiä mihin asti toi maha ulottuu elokuussa, kun vasta elokuun puolivälissä käynnistys jos eivät itse tule ennen sitä

Sairaslomalla oon ollut jo 24+1 alkaen kun on aika vaivaista tämä oleminen. Sairasloman virallinen syy tais olla ennen rv 37 alkaneet supistukset. Mieliala on oikein hyvä joten mukavaa nyt olla kotona. Mies on edelleen hoitovapaalla edellisestä lapsesta, mikä on tosi hyvä, että hoitaa raskaamman jutut ihan jo tuon 2-vuotiaan nosteluista lähtien.

Raskausdiabetes mulle tuli nyt loppuraskaudessa, tieto sokerirasituksesta tuli 3 viikkoa sitten ja nyt torstaina sain tablettilääkityksen kun arvot ei meinaa pysyä rajoissa. Ilmeisesti erittäin yleistä kaksosraskauksissa, joissa on kaksi istukkaa, kun ne on just ne istukat, jotka erittää hormonia, jotka häiritsee insuliinia tai jotain.

Mitäs muille odottajille kuuluu tai ketkä ovat jo vauvan syliin saaneet?

Niin ja @ennebee n pohdintaan iästä niin mä en oo saanu mitään kommentteja ikään liittyen, mut toisaalta sain ekankin lapsen vasta 37-vuotiaana ja nyt oon 41 ni voi johtua siitäkin. Sulle sanoisin että nautit vaan nyt etkä mieti omaa ikää!

 

[Kevät2025]

Täällä tuhisee 6-viikkoinen sylissä. Arkea on eletty jo tovi ja kulkee tässä menoissa mukana. Imuotteessa häikkää ja sen vuoksi antibioottikuurilla olen tällä hetkellä. Loputtomasti saa pikkuveli ihailua sisaruksilta. Kovasti on jo kasvanut pikkumies. Mukavaa arkea!

Itse mietin ikää siinä alkuvaiheessa, mutta se on kyllä jäänyt ihan kokonaan. Meitä on erilaisia ihmisiä eri elämäntilanteissa eri aikaan. That's it.

 

[Amand4]

Moikka! En ole aikoihin kirjoitellut tänne. Jotenkin vain jäänyt. Mulla meni raskausaika loppuun asti oikein hyvin, samoin synnytys ja toukokuussa perheemme täydentyi pojalla. Parasta on ollut, että isommat lapset hullaantuivat vauvelista heti syntymän jälkeen!

 

[Nepeta Cataria]

Kappas, tällainenkin on. Pitänee alkaa kahlaamaan ketju lävitse. Olen varovasti kuumeillut tuolla +40 osastolla jo vuodesta toiseen vaihtelevan aktiivisesti.

Lyhyesti, minulla on kestovauvakuume ja sopiva lapsiluku on "+1". Mittarissa on kuitenkin 45v jo, eli paljon ei uskalla enää haaveilla. Tästä huolimatta plussasin ja nyt mennään 5+4, joululahja olisi tulossa jos kaikki menee hyvin.

Ekassa ultrassa kävi ilmi että kehitys oli loppunut jo 5rvk. Joten haaveeksi jäi joulukuiseni. Noh, eteenpäin elämä vie.

 

[Iltatähtikö]

Minä hyppään tänne mukaan. Haalea plussa saatu testiin enkä ole vielä montaa kertaa tekstaillut vahvistuuko, etova olo puhui puolesta ja odotan vielä muutaman päivän ja teen toisen varmistuksen.

Kriisiä meinaa väkisin pukata oliko tää varmasti nyt oikea päätös vielä yrittää vauvelia. Oliko teillä muilla alkuun tälläisiä ristiriitaisia fiiliksiä lähinnä omaan ikään/ läheisten reagointiin liittyen? Ja helpottiko ne myöhemmin? Olisi kiva jos joku jaksaisi vähän kertoilla jos on kokenut samalla lailla la. Olisi helmikuussa ja viiden lapsi tuloillaan. 42v täytin juuri.

 

[Unelma27]

@Iltatähtikö Kuulostaa tutulta nuo tuntemukset... Ensin toivoo että jospa vielä, mutta sitten kun viivoja alkoi näkyä, niin tuntui/tuntuu että oonko nyt iha päästäni sekaisin, kun vielä yritän.

Olen siis tässä kuussa 44v jo. Ehdin olla 9 viikolle raskaana ja tällä viikolla oli imu, johon toivottavasti loppui raskaana olo ja vuodot.

Mut nyt sitä joutuu miettimään päätöstä sitten oikeasti uudestaan. Nyt vain se ero että lapset tietää (2 täysikäistä lasta ja yks vähän nuorempi) ja osa työkavereista. Oikeestaa se, miks en halunu heille kertoo on, että en halunnu, että muut ihmiset alkaa murehtimaan mun puolesta tai pelottelemaan mitä voi käydä. Kun halusin vaan pysyä mun kuplassa. Mutta aika vähän ihmiset on loppujen lopuks kommentoinu asiaa.

Anopille ja äidilleni en oo uskaltanu sanoo mitään, kun toinen on kyselly, onko meiän lapsiluku täynnä ja toinen on hehkuttanu serkun vauvaa, miten se on ihana. Mut jos kertoisin, niin toinen innostuis liikaa ja toinen huolestuis liikaa (on aiemmin kieltäny, että ei enempää lapsia, kun aattelee että terveys ei kestä.

Tietenki iteki sitä niitä asioita miettii: kestääkö terveys jne. Mutta aikaa on kulunu jo edellisestä niin paljo, että kaikki negatiiviset jutut on unohtunu (paitsi tietenki keskeytynyt keskenmeno)

Ristiriitaset fiilikset varmaan jatkuis vielä pitkälle, kun nytkin jään tuijottamaan lastenvaateosastoa ja vauvoja. Mutta silti tuntuu, että mitä mä oon nyt oikeen tekemässä!