+35 ja ensimmäinen lapsi tulossa

1978

1978

Jostain jotain jo tietävä
Kun vanhana aloittaa, niin pohdituttavat asiat voivat olla erilaisia kuin nuoremmilla. Ja tietysti eletty elämäkin vaikuttaa. Tänne voisivat kirjoitella +35-vuotiaat, ensimmäistä kertaa äidiksi tulevat omista epävarmuuksista ja peloistaan sekä iloista ja riemuista. Ja kaikesta siltä väliltä.
 
Samaa palautetta sain, kun nolona totesin että olisimme ennemminkin mummon ja papan iässä (mies 46 v ja molemmille siis kyseessä ensimmäinen lapsi). Itseasiassa miehen vanha koulukaveri tuli mun iässäni mummoksi... Mukavaa, että myös täältä löytyy ikätovereita!
 
Tunsin itseni kyllä vähän vanhaksi, kun huomasin että vanhan luokkakaverin tytär on tänä vuonna kirjoittanut ylioppilaaksi... mutta ihmiset nyt lisääntyvät niin eri ikäisinä. Isomummollani oli jo kaksi lastenlasta, kun sai nuorimmaisensa, joten ei tässä mitenkään epänormaalin vanhoja olla... kai?

Sinänsä 40+ ikäisenä synnyttäminen on historiallisesti ollut ihan normaalia, kun niitä lapsia vaan tuli niin kauan kuin tuli, mutta esikoiset on kai usein saatu vähän aikaisemmin. Mutta en oikein osaa kuvitella, että nykyaikainen, hyvin ravittu ja hyvää terveydenhuoltoa saava nainen olisi mitenkään huonommin varustautunut synnyttämään, kun esi-äiti vaikka 200 vuoden takaa.
 
Rehellisesti puhuen en pidä itseäni mitenkään poikkeuksellisen vanhana. Oma äitini oli vielä paria vuotta vanhempi saadessaan minut, tosin olen perheen toinen lapsi. Mutta niin äiti, sisareni kuin mummokin ovat olleet aikanaan yli kolmikymppisinä keskimääräistä vanhempia ensisynnyttäjiä, joten miksi tehdä poikkeusta! :wink

Vanhojen koulukavereiden täysi-ikäiset lapset ehkä saavat toisinaan uskoni ikuiseen nuoruuteen horjumaan, mutta antaa horjua vain. Tämä ikä on itselleni juuri sopiva. Opintoja ja työelämää on kohtuudella takana, villin nuoruudenkin olen saanut rauhassa elää.

Huomaa vain että osaltaan mietityttävät asiat poikkeavat niistä, mitä muut odottajat päässään pyörittelevät. Kai se eletty elämäkin vaikuttaa. Kaikkea ei pelkää niin kuin ennen, toisaalta osaa asioista ei ehkä ennen olisi edes tiennyt pelätä!
 
1978, ihan oikeassa olet. Tämä on mukava ikä. Ei tarvitse enää niin kovasti koko ajan miettiä kuka on ja mitä muut ajattelevat, ja ainakin minä olen oppinut suhtautumaan asioihin vähän rauhallisemmin kuin nuorena. (Tosin sitä eilistä itkupotkuraivaria, jonka sain kun äitiyspolilla ei puhelinaikana vastattu, ei lasketa... :D) Jotenkin luotan itseeni ja omiin taitoihini enemmän nykyään.
 
Ja ennen kaikkea uskallan olla lapsellisempi kuin kaksikymppisenä enkä mieti tosiaankaan mitä muut ajattelevat! Itkupotkuraivarit rentouttaa, go girl!
 
Minä olen myös 35+ ja odottelen ensimmäistäni. Ikänä 36vuotta kuulostaa välillä kovin vanhalta, mutta toisaalta ei se ole ikä eikä mikään. Elämä nyt vain meni näin, että tätä ennen ei ollut ketään kenen kanssa perhettä perustaa, joten tämä olkoon sopiva ikä minulle. En kyllä ihan kauheasti jaksa miettiä, mitä muut ajattelevat. Minun elämänihän tämä on. Ystäväpiirissäni on paljon hieman vanhempana ensimmäisensä saaneita ja hyvin näyttää sujuvan. Eiköhän siis minullakin. Muutokseen olen valmis, olen todellakin saanut elää täysillä jo tätä toisenlaista elämää.
 
elämänvalinnoista ja muista merkityksellisistä asioista ei kyllä ole koskaan tullut mieleenkään pohtia mitä muut ajattelevat, onneksi. kyllä ne ajatukset rajautuvat vain tyhjänpäiväisyyksiin, kuten onko tukka hyvin tai muistinko laittaa saman parin sukat. Ja vanhemmiten ei tosiaan ole enää niidenkään kanssa ollut niin nökönuukaa...
 
Moro, joo täällä todellakin ollaan ihan elämäntilanteessa kuin omilla sisaruksilla, jotka saivat lapsensa 20 vuotta sitten ja päälle! No, elämän kulkua on sillä lailla mahdoton ohjailla. Itse tapasin mieheni kolmekymppisenä, ja raskauden alkuun saattaminen kesti yli 9 vuotta häistä. Mutta näillä mennään, ja olen onnellinen joka sekunnista. Nyt on viikkoja täynnä 5, ja todella alulla ollaan - mutta aion ilolla elää kaiken mitä saan.
 
Minä olen siltä kannalta hyvässä asemassa, että tiedän että muutamalla saman ikäisellä kaverilla on yritys päällä ja esikko tähtäimessä. Toivon näkeväni heidät täällä ennen pitkää...
 
Mulla on onneksi osalla ystävistä vielä tämä edessä, ja ovat suunnilleen saman ikäisiä kuin minä. Ja osalla ystävistä on nyt pieniä lapsia. Olemme siis tällä porukalla heränneet hieman myöhemmin tähän perheen perustamishommaan. Sikäli en ole ollenkaan outolintu enkä sellaiseksi itseäni tunnekaan. Jollain tavalla tämä on hyvin luonteva aika tälle elämänmuutokselle. Vähän tietenkin pelottaa kun 35+ on hieman enemmän riskiä esim. down syndroomaan, mutta en ole kuitenkaan jaksanut sitä aktiivisesti murehtia.
 
Niin se menee kunkin elämä omaa tahtiaan. Kai sitä on ollut tähän asti sitten kuitenkin tyytyväinen kaksistaan oloon loppujen lopuksi, koska vasta nyt tunnen että voisin antaa vaikka mitä pois että saisimme lapsen. Omalla kohdallani näin todella oli, että vaihdoin ruokavaliota, viikkorytmiä, liikuntatottumuksia ja vaihdoin työpaikkaa - ja sitten yhtäkkiä tuli plussaa. Periaatteessa kaikki oli reilassa aiemminkin mutta vaati silti kummaa hifistelyä :wink
 
Itse sain kirkkaan plussan 16.6.15 ja viimeiset kuukautiset olivat 9.5. Varhaisultrassa näkyi vasta pienen pieni rengas...ja menen uuteen ultraan parin viikon kuluttua. Onkohan kaikki ihan ok kun ei vielä näkynyt.

Eka raskaus ja erittäin odotettu ja toivottu ja pian täytän 42 v. Onko muita samassa tilanteessa olevia?

Ihanaa kun on tämä foorumi olemassa.

Kata, ja kaikkea hyvää meille kaikille ihanaisille....
 
Kyfi, samassa veneessä :) Plussasin verikokeella 17.6. ja oli 18 dpo eli tänään 5+5. Eka ultra tulossa 6.7. :)

Samalla varmalla vuosikerralla mennään!
Me ollaan yritetty 9,5 vuotta ja tämä ihme on lahjamunasolulla luotu.
 
Olen 40v ja viides lapsi tulossa. Pirkanmaalta. Mulle voi laittaa yvtä jos haluaa.
 
Terve Acelya, tuu mukaan tonne suunnilleen samanikäisten ryhmään, meitä on siellä ihan muutama joko ekaa jälkeläistä yrittämässä tai Samantyyppisellä katraalla kun sulla :) Ryhmän nimi on 42v. ja esikoista yritetään.
 
Ihanaa, että täällä on myös 40+ -väkeä. Itse ehdin täyttää 38 ennen kuin saan esikoisen, ja olen ollut vähän huolissani, että jää ainokaiseksi. Minun mielestäni sisarukset ovat rikkaus, ja ehdottomasti haluaisin (ainakin) kaksi lasta. Ehkä tässä vielä ehtii.
 
Snälla igelkotten, ymmärrän hyvin toiveesi :) no, kunhan saatais tuo eka alulle ja raskaus jatkumaan - niin olis edes yksi :)!!
 
Huutelen tuolta joulukuu 2014 ryhmästä, ja vaikka kyseessä ei ole ensimmäinen lapsi vaan kolmas, niin on kiva lukea muistakin vähän kypsemmistä äideistä :) Mun terveydenhoitaja sanoi heti kättelyssä (kun eka neuvola oli) että en ole vanha vaan kypsässä iässä :) Kerkesin täyttämään 40v ennen kuin ihana pikku tyttäreni syntyi.

Ihan hyvin äitiys onnistuu niin 40v kuin onnistui 20 vuotiaanakin (mun kaksi muuta vauvaa ei ole enää niin vauvoja (esikoinen 18v ja keskimmäinen 15v). Nyt tuntuu, että nautin enemmän tästä vauvanhoidosta, ettei se ole suorittamista vaan imen kaiken mitä tuo pikku ihminen oppii, ilmeet, eleet kaikki :) Ja kun tiedän miten aika juoksee, niin yritän kaiken tehdä niin, että olen varmasti läsnä tilanteissa, jotta mikään ei menisi ohitse. Nuo kaksi ensimmäistä kasvoi niin nopeasti isoiksi. Ihan yhtäkkiä esikoisesta tulikin jo täysi-ikäinen ja keskimmäisen rippijuhlia vietettiin tänä kesänä..nyt en anna tämän pikkusen kasvaa huomaamatta :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top