2-vuotiaiden menoa!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ccix
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kovin taitavia nämä meidän lapsukaiset jo on! :)

Meillä tuo kuivaksi opettelu on nyt sillä mallilla, että housut pysyy kuivana, kun muistaa käyttää potalla. Aloin yks päivä miettiin että ollaanko me annettu housujen kastua liian vähän vai oppiiko sitten vain itse jossain kohtaa tunnistamaan hädän..?

27 munasolusta saatiin pakkaseen vain kaksi alkiota. :( Kahdella maljalla oli tapahtunut jotain kummallista, mitä lääkärit tai labra eivät osaa selittää. Kaikki mahdollinen on tutkittu ja tulokset on olleet normaaleja, ei siis mitään, mikä selittäisi miksi näin kävi.
 
Kylla, omani tuntuu muistuttavan paiva paivalta enemman lasta kuin vauvaa. Jotenkin se sellainen pikkulapsen pulleus tuntuu haihtuneen kuin pieru Saharaan. Ja jokainen opittu taito vie kohti itsenaisyytta - niin kuin kuuluukin - mutta pieni osa minussa kylla ei saa enaa "riittavasti" pitaa tyttoa sylissa ja halia, koska tytto tykkaa juosta ja riekkua. :) Mieheni sanoi ihan samaa, etta voi, kunpa hanet saisi viela vaikka pariksi tunniksi syliinsa halittavaksi. Ei onnistu, tai ehka jos tytto on kuumeessa.

Hienoa, etta kuivaksi opettelu edistyy, vastavirrassa! :) En usko, etta kuivaksi oppiminen olisi kiinni siita, etta housut eivat olleet kastuneet riittavasti, vaan pikemminkin juuri siita, etta koska fysiologisesti on valmis. Tytto nimittain oppi kylla ihan parista kerrasta, etta miten kay, jos tulee housuun, muttei osannut viela riittavan ajoissa tunnistaa ja sanoa, etta on hata, eika sitten toisaalta myoskaan osannut viela pidattaa riittavan kauan, jotta olisi ehtinyt vessan ajoissa. Sitten tuli myos se puheenkehitys ja tuli siitakin takapakkia. Sitten yhtakkia han halusikin itse kokeilla ja luopua vaipasta - ja tadaa, se onnistui! :)

Jokainen oppii omaa tahtiaan ja osalla pottailuun liittyy myos uhma. Tytolla ainakin oli vaihe, jolloin han kertakaikkiaan kieltaytyi menemasta vessaan, vaikka tiesi kylla, miksi sinne olisi hyva menna. Ja kaverini samanikainen tytto on edelleen samassa vaiheessa, etta kieltaytyy menemasta ja tekee asiansa mieluummin vaippaan. Olen yrittanyt lohduttaa taysin turhautunutta ystavaani, etta kylla se siita sitten, kun lapsi on valmis. :)

Ja voi itku, ettei enempaa alkoita saatu sailoon.:sad001 Mutta kuulostaa kylla aika epatavalliselta, etta labrassa meni jotain vikaa tuossa mittakaavassa? :eek:
Toivottavasti kaikki huono tuuri oli nyt sitten tassa ja molemmat alkiot ovat onnistuneen ilon alkuja. :)
 
Voi vitsit Vastavirrassa! Onpas tylsä juttu. Mutta kuten Libra totesi, toivottavasti ne kaksi talteen saatua alkiota ovat tarpeeksi. Lähetän kaiken positiivisen energian teille!

Meillä poika on ollut nyt onnistuneesti ilman vaippaa suunnilleen kuukauden. Viimeiset pari/kolme viikkoa yövaippa on ollut myös kuiva. Edelleen sitä kuitenkin käytetään kun poika on ruvennut tulemaan suht usein meidän väliin nukkumaan eikä meillä ole sängyssä kosteussuojaa. Mutta nykyään poika kyllä yölläkin saattaa pyytää päästä pissalle. Ja aika yllättäen tämä kuivaksi oppiminen tapahtui. Ruvettiin antamaan tarroja onnistuneista pottailuista ja patistettiin potalle vähintään kerran tunnissa. Uhma kyllä vaikeutti tätä hieman......

Puhe on kehittynyt pojalla huimasti ja myös pikkuveljen sanavarasto kasvaa koko ajan. Ei ole mulla vauvoja enää :( Mutta aivan käsittämättömän ihanaa aikaa nyt mun poikien kanssa <3 Menen syyskuussa töihin (nyt teen satunnaisia keikkatöitä) ja yritän siihen saakka nauttia täysillä ja reissata poikien kanssa jne.
 
Täältä myös vastavirralle kaikki positiiviset energiat!

Voin sanoa, et välillä tuntuu, et pakka on niin levällään täällä. Tai siis, just vaikka pottailu. Osaa ilmaista hädän ja muuta, mutta kun se vaippa on jalassa niin sinne se tulee. Vessassa. Sitä pitäis tän asian suhteen jaksaa vaan aktivoitua ja pitää ilman vaippaa. En usko, et paljon ees vahinkoja tulisi. Tässä nyt vaan tuntuu, et on liikaa kaikkea. Tai no koulu. Kevään aikana ois kyllä ihana päästä vaipoista eroon :)

Ja toi puhe. Edelleen mennään suht epäselvällä kielellä, sanat väärin ja oikein, mut ikinä ei oo tyyppi hiljaa :D :D nyt en oo kyllä millään tapaa huolissani tosta puheesta, jäbällä on niin paljon asiaa, ettei ehdi oppimaan oikeaa ääntämist...

Niin ja nyt korvatulehdus nro 2.
 
Mä en oikein tiedä kuinka saisin ton meiän pienen miehen pottailemaan... istuu kyllä vaippa päällä potalla. Ilman vaippaa ei haluis olla ollenkaan. Jotenki täytyis saada olemaan ilman vaippaa että pääsis harjottelemaan pottailua. Puuh...

Puhetta tulee koko ajan enemmän ja enemmän. Ääntäminen ei aina mee ihan oikein, mut enpä oo asiasta huolissani. :) Kovasti puhuu ii voittosesti, esim. mehu on ihu ja leipä on iipä. Muistan että siskon poika puhu saman ikäsenä ihan samalla tavalla ja nyt aikuisena puhuu ihan normaalisti. :D
 
Taytyy kylla mainita tuosta pottailusta viela, etta mehan yritettiin kesan jalkeen tyttoa kuivaksi. Se oli niin hermoja raastavaa hommaa, etta jarki oli lahtea - niita vahinkoja oli kokoajan ja sai olla kyttaamassa, etta nytkohan se on hata - ja useimmiten ei ehditty ajoissa. Ja minun kohdallani viela piti toivoa parasta, ettei sohvalle olisi maalattu kakkakiemuroita silla aikaa, kun mina laattasin vessassa raskauspahoinvoinnin kourissa. Ole siina sitten kannustava ja karsivallinen. :D Etta jos jotain tasta kokemuksesta opin, niin sen, ettei kannata aloittaa varsinaista pottailua ennen kuin lapsi on oikeasti valmis - siina saastaa kaikkien hermoja. Toki valmistelua kannattaa aloittaa, etta lukee lapselle vaikka kirjaa pottailusta ja ottaa mukaan vessaan ja tutustuttaa, mita siella tehdaan. Tytto rakasti omaa mina-kayn-potalla-kirjaansa, jossa kysyttiin leikinomaisesti, etta mita sinne pottaan menee (hedelmia? koiranruokaa? onko se pupun sanky? jne.). Mutta vasta kun lapsi osaa itse pukea ja riisua ja on kiinnostunut pottailusta, pitaisin niita merkkeina siita, etta pottailulla on hyva todennakoisyys onnistua. Lisaksi jos vain on mitenkaan mahdollista, kannattaa odottaa kesaan asti, koska silloin tarvii vahemman vaatetta - helpompaa on jos on vain alushousut riisuttavana. :) Ja varsinkin jos on pihaa, niin lapsi vain alasti ulos ja siina oppii nopeasti (ja bonuksena: ei tarvi jatkuvasti luututa). :)

Olen ymmartanyt, etta taaperoille on ihan normaalia, ettei puhe ole viela selvaa. Ja tietysti on yksilollisia eroja taidoissa. Tytto esimerkiksi ankyttaa, valilla tosi pahastikin. En ole huolissani, sekin on normaalia tassa vaiheessa, kun han hakee sanoja. Odotan vain karsivallisesti, etta han saa lauseensa loppuun.

Tulipa muuten mieleen tuosta puheesta, etta joku tuttava suositteli, etta opettaa lapsen puhaltamaan saippuakuplia ja laulamaan. Tytto rakastaa molempia puuhia muutenkin, joten ne ovat normaaleja leikkeja meilla, mutta olen huomannut, etta aantaminen on parantunut huomattavasti. Toki se voi olla, etta se olisi muutenkin parantunut kasvun myota, mutta nyt han laulaa ihan selvasti "muu muu siella ja muu muu taalla". :)
 
Meille tuolla puheterapiassa just suositeltiin saippuakuplien puhaltelua ja pillillä kuplien puhaltamista (ja muutenkin pillillä juomista). Vokaalien ääntämistä niin että naama vääntyy kunnolla. Eli suun motoriikkaharjoituksia.

...ja meillähän lauletaan muuten tosi paljon. Ihahhaata,hämähäkkiä,lastenohjelmatunnareita (esim nalle). Ääntäminen ei tuu aina oikein, mut säveles pysyy :D
 
Joo meillä on ollut myös muutamia epäonnistuneita kuivaksi opettelun kokeiluja. Mutta sitten ihan yhtäkkiä lähtikin sujumaan. Vahingot muuttuivat alkuun semmoisiksi melkein vahingoiksi, eli kun housuun lirahti vähän, poika muistikin pyytää potalle. Edelleen isompi hätä on hankalampi pojalle, mutta tarrat ja potalla lukeminen jne on auttaneet paaljon! Mutta tässä asiassa ei kai oikein voi kiirehtiä, se lähtee sujumaan kun aika on kypsä.

Meillä on nyt menossa hirmuinen tappeluvaihe pojilla.... tai eiköhän tää on tätä vaihetta sinne 18v saakka :D
 
Meillä on nyt kuivaksiopettelun kanssa otettu iso harppaus, kun käytiin viime viikolla bokseriostoksilla. Kotona suostuukin enää olemaan vain boksereissa. Meillä on Triinan kanssa ihan päinvastainen tilanne, sillä isompi hätä tehdään pottaan lähes poikkeuksetta ja näin on ollut jo ainakin puoli vuotta. Mutta tämä pissaaminen sen sijaan.... muutamia vahinkoja on nyt boksereiden kanssa sattunut, mutta uskon, että suunta on erittäin hyvä. Ainoa mikä enemmän mietityttää on asian sujuminen päiväkodissa. Poitsu ei ole vieläkään yli puolen vuoden päiväkotiurallaan montaa kertaa tehnyt siellä pottaan yhtään mitään. Istuu kyllä ja menee kuulemma ihan mielelään, mutta mitään ei tapahdu. Tänään aamulla poika sanoi, että haluaa bokserit myös päiväkotiin, joten niillä mentiin. Jännityksellä odotan, että miten on mennyt :)

On nää meidän parivuotiaat kyllä ihan huippuja kaikki! Musta tää ikä on kyllä monessa mielessä yksi parhaimmista, mutta sitten tuon uhman vuoksi myös yksi pahimmista. Hyvät puolet kuitenkin voittavat sillä tuo suloisen viaton ja hömppä ajatuksenjuoksu on kyllä jotain niin mahtavaa! Meillä poika totesi yks päivä, kun isänsä nosti syliin "isi on nosturi, minä olen traktori ja äiti on peräkärry". Kiitti vaan poikani :D

Vastavirrassa, eihän sitä periaatteessa tarvita kuin yksi alkio. Kaikki mahdolliset peukut ja varpaat pystyssä siis, että kaikki menisi kohdallanne hyvin <3

Librallahan on kohta jännät paikat edessä...mä oon jotenkin tosi kateellinen, vaikkei itselläkään ole tuosta kuin vähän reilu kolme kuukautta.. Mutta jotenkin tuo, että kaikki on vielä tulossa ja edessäpäin, on niin maagista. Tsemppiä tsemppiä <3
 
Syksyinen, olen samaa mielta! Tama on kylla niin ihana ika! :) Tosi hauska tuo perakarryjuttu, oli varmaan pokassa pitamista! :D Tytto tuli tanaan sisaan ja sanoi: "Aitiiii! Katso, mina tulin kotiin!" Kaveli olohuoneeseen ja tuli antamaan suukon. Tanaan han myos auttoi minua nousemaan lattialta, tai ainakin yritti. :) On se niin liikuttavaa. <3

Tietaako teilla taapero jo vauvasta? Miten han suhtautuu? :)
Meilla tytto on ihan innoissaan ja on itseasiassa kertonut kaikille, etta aitin massussa on Elli-vauva ja hanen massussaan on Nooa-vauva. :D Ja meillahan ei siis ole viela nimea paatettyna... ;) Tytto myos selittaa kaikille, jotka vain kuuntelevat, miten vauvat elehtivat, aantelehtivat, mita he tekevat tai eivat tee ja etta he juovat aideiltaan maitoa. Ja jatkaa samaan hengevetoon, etta lehmilla maito tulee utareesta, sielta pyllysta pikkulehma juo, ja aitilla tulee tisusta. Loppuun yleensa viela toteaa, etta nain on. :hilarious: En tieda, mista han on tuon kaiken pongannut, vaikka olemme kylla lukeneet maatilasta kertovia kirjoja ja kai han on nahnyt jossain imettavia aiteja. Mene ja tieda. :D

Kyllahan tassa aletaan olla jannan aarelle, alle 4 vkoa laskettuun aikaan. Toisaalta nyt alkaa olla vahan ne tunnelmat, etta ai niin, taltahan ne supistukset tuntuivat, ja heti peraan, etta oliko tama pakko viela synnyttaakin... :woot: Vaikka sitten taas toisaalta jo malttamattomasti odottaa. :)
 
Joo samaa mieltä tosta pottailusta, ei kannata aloittaa liian aikaisin eikä ottaa asiasta stressiä! Se vain pahentaa asiaa. Nimimerkillä kokemusta on tuon esikoisen kohdalla :)

Vastavirrassa, paljon tsemppiä ja peukut pystyssä, että homma onnistuisi silti, vaikka on ollut nyt jotain häikkää!

Ootteko Triina päättänyt alatteko yrittää kolmosta? :)

Täällä kolmonen kasvaa kovaa vauhtia, toivottavasti ei liian kovaa ala kasvaa.... Yläkäyrällä mennään tällä hetkellä ja laskettuun on aikaa 8,5 viikkoa.
 
Mä oon kai ainoa, joka ei voi sietää tätä ikää... :( siis kai tähän sit kuuluu kaikki muukin stressi niin en vaan jaksa tätä vääntöä. Poika on siis ulospäin varmaan tosi kultainen ja ah, niin positiivinen. Mut mua poika testaa niin huolella, ettei mitään rajaa. Ja kuitenkin aika hyvin mä kyllä jaksan testailua,mut nyt viime aikoina on kyllä ollut tosi rankkaa. Jatkuvaa vastustamista, siskon tönimistä, lelujen viemistä, sikailua ja hillumista... ja siis mikään ei tunnu auttavan. Ajattelin siirtyä vapaaseen kasvatukseen kohta ja antaa näiden viilettää ku siat pellosa. Argh. Tää vanhemmuus on kyllä sellainen koetinkivi, mistä en osannut kuvitellakaan. Toki tiesin, että helppoa ei tuu olemaan (varsinkaan kahden taaperon kanssa), mutta mutta...

...lasken tässä päiviä siihen, että eskari kutsuu :D :D
 
Joo, onhan noi testaukset tulleet tutuiksi itsellekin. Sitten voi aina Jari Sinkkosen tai jonkun muun kasvatusgurun kolumneista lukea, mitä on taas mokannut jo heti vanhemmuuden alkumetreillä. :D Jos ei vanhemmuus nöyristä, niin ei sitten mikään. Muuan kollegani sanoi, kun tyttö syntyi: vanhemmuus on vaikein mutta palkitsevin matka, jonka tulet koskaan kulkemaan. Totta.

Varmasti on tosi raskasta kahden taaperon kanssa, en voi edes kuvitella. <3 Ja joskus tuntuu, että lapset kyllä tietävät, mistä narusta vetää. Voisiko olla esim. huomionhakuisuutta? Tytöllä on selvästi välillä kausia, että hän tekee kaikkensa, että saa huomion - yleensä kiellettyjä juttuja - kun olen väsynyt. Se on todella raivostuttavaa, mutta useimmiten se loppuu, kun vietän hänen kanssaan aikaa hänen ehdoillaan. Mutta kahden kanssa se on tietysti paljon haastavampaa, meillähän on vielä se luksus että on vain yksi... toistaiseksi. ;)
 
Mä niin ymmärrän teitä kaikkia. Siis ihanan kamalan liikuttavaa ja raskasta tää ikä. Raskaaksi tän kyllä osittain tekee tuo toinenkin taapero. Eihän siinä mitään jos pystyisin ihan täysin keskittymään tuon isomman tyypin juttuihin, mutta ei. Ja onhan se toki veljeksille varmaan vähän stressaavaakin kun kummallakin samat tarpeet ja kiinnostuksenkohteet. Koko ajan joutuu ikäänkuin kilpailemaan siitä omasta paikastaan. Eikä tunnu auttavan vaikka kuinka selitän ja sanoitan, että molemmille riittää rakkautta jne. Tällä hetkellä meillä pojat eivät tunnu mahtuvan samaan syliin, halaukseen eikä välillä edes samaan huoneeseen. Kuluneella viikolla oli tähän astisen taaperovaihe-elämän raskaimmat päivät kun mustasukkaisuus vei isomman pojan mukanaan ja jouduin muutamia kertoja ihan kunnolla pitämään häntä kiinni, ettei olisi tosiaan satuttanut veljeään pahasti. Kyllä mun piti itseäni kovasti rauhoitella etten olis menettänyt malttiani ihan kokonaan.
Noh, lopulta sovittiin miehen kanssa, että vietettiin kumpikin vuorotellen yhden pojan kanssa kerrallaan kahdenkeskistä aikaa (siis ihan normijuttuja kuten kaupassa käyntiä) ja lopulta viikonloppu sujui todella mallikkaasti ja ihanasti.

Ja eilen illalla poika sanoi nukkumaan käydessään, että "minä rastan tua äiti" <3 <3 <3

Ihania juttuja noilla teidänkin taaperoilla! Voi vitsit kuinka aika onkin hujahtanut....

Ccix, mä tajuan hyvin, että opiskelut ja kaiken tuon yhteen liittäminen on rankkaa. Mä teen iltatöitä muutamia iltoja viikossa ja olen ollut toooosi väsynyt. Se heijastuu ihan välittömästi kotiin. Mua ärsyttää asiat, jotka normaalisti ei ärsytä ja tuntuu että pinna palaa nopeasti. Päätinkin hetkeksi vähentää töitä, koska palaan sit mun päiväduuniin syksyllä ja ehdin kyllä väsyä sittenkin ;) Tsemppiä ccix arjen haasteisiin!!!

Niin ja se kolmas olis meidän poppooseen hyvin tervetullut vaan eipä tuo ainakaan vielä ole tulossa.
 
^ Voi noi rakkaudentunnustukset noilta pieniltä on niin ihania :') Meillä esikoinen myös joskus tosi pienenä, just ehkä vuoden vanhana, sanoi "ata sua" (rakastan sua) ja halas ja tää toinen sanoo usein et "äiti rakas" :') Siinä kyllä niin sydän sulaa ja unohtaa kaikki hankaluudet ♡

Tää 2v raastaa mun hermoja yhdessä hetkessä ja toisessa kun toisen ruskeat silmät kostuu kyynelistä ja alahuuli kääntyy alaspäin niin meinaa mennä kaikki päätökset ja rangaistukset viemäristä alas samantien :hilarious: Sit vaan yrittää kovasti olla tiukkana että säilyis edes jonkinmoinen auktoriteetti :grin Ei oo helppoa :p
 
Mä ehkä kämmäsin jo alkumetreillä tän kasvatuksen :hilarious: tai siis ku mähän oon sellainen ikuinen lapsi itsekin, niin tosi paljon osallistun lasten touhuihin vähän niin ku isona lapsena (vähän se mitä jotkut isät tuppaa tekemään) ja nyt tuntuu vaikuttaneen siihen, et mulla ei pahemmin auktoriteettia oo. Verrattuna sit mieheen.

No mut katotaan, mihin tää sirkus johtaa. Nyt vaan ite oon niin vihainen ja tyypit nauraa mulle päin naamaa.. huoh. Helpottanee joskus. Oon nyt kyllä tiukentanut kuria ja volat nousee mullakin (ei hyvä), ja kaksi apinaa hetkeksi hiljenee. On vaan niin uuvuttavaa olla jatkuvasti pahalla tuulella ja se jatkuva kieltäminen. Näähän tappelee siis jo huolella, jompi kumpi huutaa... hiljasta hetkee ei oo. Kuulostaa varmaan aika kaoottiselta, ja sitähän tää just nyt onkin.

Kuitenkin se arki, syömiset, nukkumiset, hoito, kehitys jne menee mallikkaasti. Jossain pitää kai sit ontuakin. Äidin hermot.

Ja vanha kansahan yleensä tietää, niin toivotaan, et murkkuikä tulee olemaan astetta helpompi (not) ... :D
 
Mä oon nyt lyhyen ajan sisään saanut useamman kommentin noiden meidän poikien vilkkaudesta. En siis mitään semmoista, että olis jotenkin "epänormaalia", mutta kovasti ihmiset ihmetelleet tuota loppumatonta energiaa, kiipeilyä, jatkuvaa juoksemista, äänen pitämistä jne. Olen toki itsekin tiedostanut, ettei nämä mitenkään rauhallisimmasta päästä ole, mutta nyt olen alkanut kiinnittämään asiaan huomiota tuon kommentoinnin myötä. Olen ihan älyttömästi yrittänyt jo aiemmin löytää keinoja, joissa tuo vanhempi duracell edes hetkeksi rauhottuisi istumaan, mutta tuntuu että vain jokin tabletti tai sitten telkkari joskus auttaa. Ja meillä ei edes ole tablettia enkä muutenkaan erityisesti haluais ruutuaikaa tässä kohtaa.

Meillä siis ihan normisettiä on sohvilla kiipeily, pomppiminen, mitä vaikeimmissa paikoissa kömpiminen, jatkuva pöydälle kiipeäminen (jota kielletään ja siirretään lattialle x 345 minuutissa). Ja mekkala. Ääntä noista siis lähtee koko ajan. Turha kiljuminen ja karjuminen yritetään kyllä kieltää, mutta toisaalta ei me ehkä enää edes huomata että noi papattaa ja "mekkaloi" koko ajan.

Tuntuu, että muita ihmisiä herkästi häiritsee tää poikien meno. Ja mä aloin sitten miettimään voisinkohan itse tehdä jotain toisin. Kyläillessä toki kiellän sohvilla riekkumisen ja muun älyttömän toiminnan. Mutta kotona en kyllä sitten saisi mitään muuta olla tekemässä kuin kieltämässä. Ja toisaalta, mun mielestä on ihan ok, että pojat keksivät temppuratoja jne.

Samaistuuko kukaan??
 
Samaistun! Meillä on just tää lokakuinen kyllä todella vilkas ja koko ajan liikkeessä ja äänessä! Hän varsinkin huutaa jatkuvasti. Ei siis itke eikä ole vihainen vaan jotain ihmeen mölinää on pakko koko ajan pitää :shifty::hilarious: Isompikin on aika vauhdikas, mutta lähtee ehkä enemmänkin veljensä juttuihin mukaan eikä niinkään yksinään viirota. Kyllä mua stressaa näiden kanssa olla esim. kahvilassa kun pitävät niin kovaa meteliä. Harvoin käydään missään kahvilla tms. mutta sitten kun käydään niin jossain vaiheessa tulee aina hetki, jolloin mun on pakko rauhoittaa tilanne istuttamalla heidät mun puhelimen ääreen katsomaan jotakin lastenohjelmaa. Sitten kyllä aina kovasti kehun heitä, jos reissu on mennyt hyvin, jotta tietävät millaista käytöstä odotan heiltä. Mutta on tää kyllä aikamoista....
 
Triina, tuu joskus käymään meillä :D :D voi elämä tätä menoa, ja noi desibelit. Hoh hoijaa. Pikkusisko ei oo yhtä vilkas, mut äänessä löytyy. Suu käy molemmilla lähes taukoamatta ja kuten edellä mainitsen toi nahistelu ja siitä seuraukseni huuto.
 
Triina meillä on ihan samanlainen meno, vaikkakin meillä on vain tuo yksi touhottaja..

Viime kesänä oltiin ystävien häissä ja pojalla kunnon meno päällä..yksi vanhempi pariskunta sitten hymyillen totesi minulle, kuinka meillä on kovin eläväinen lapsi.. :D Ajattelin itsekseni siinä, että voihan sen kauniisti niinkin todeta..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top