2+ lasta odottavat

Meillä miehellä edellisestä suhteesta lapsi ja nyt meille saapuu ensimmäinen yhteinen, minulle esikoinen. Ikäeroa näille tulee yli 10 vuotta ja vanhempaa ei vauvat hirveästi kiinnosta. Ilolla ollaan kuitenkin huomattu, että hän ylpeänä kertoo tulevansa kohta isosiskoksi. Eli iloinen on asiasta, vaikka vauvat ei kiinnosta. Kerrottiin heti kun kerrottiin muillekkin lähipiiristä eli rv 12 ultran jälkeen. Tuon ikäiselle ei olisi voinut kertoa myöhemmin, sillä turvotukseni oli myös sen verran suurta, että näytin olevani jo puolessa välissä raskautta menossa.
 
Kupla, toi oli ihan hyvä vinkki. Pitää yrittää muistaa sitten sairaalassa että vierailijat ilmoittavat etukäteen että nyt tullaan, jotta vaaveli on sitten omassa sängyssä kun astuvat sisään.

Pihla, meille neuvolatäti suositteli, että vanhempaa sisarusta valmistetaan jollakin tavalla uuteen tilanteeseen. Esim kirjoja, nukkekeikkejä...ja että isä hoitaa jo ennen syntymää säännöllisesti vanhempaa lasta, iltapesut yms.
 
Kääk mulle on tullut jo 5 kiloa! En tiedä mikä tän lihomisen tekee kun syön vähemmän kuin ei raskaana... Aineenvaihdunta on tooosi hidasta. Ekasta tuli hirveesti nestettä kehoon ja pelkään nyt samaa. Kun menin synnyttämään painoa oli +30kiloa! Jäätävää. Suurin osa lähti kahdessa viikossa ja joku 7 kiloa jäi tiputettavaksi. 5 oli vielä ylimääräistä kun tulin raskaaksi uudestaan.. Saa nähdä minkälainen punkerotankki olen tästä raskaudesta. Vatsa on nyt isompi selkeästi mitä oli ensimmäisestä..ehkä noin kuukauden edellä kooltaan arvioisin...
 
Pihla meillä saman ikäinen ja ei tarvi nyt varoa sanojaan silleen. Me ollaan jo puhuttu vauvasta. Mustasukkaisuutta kai aina vähän on mutta siihen täytyy vaan sitten suhtautua oikein. Jännittää että osaa sitten tehdä kaiken oikein. Just kaverin tyttö sai pikkusiskon ja se omi nyt sen isän kokonaan itselleen. Isä ei saa koskea vauvaa ollenkaan
 
Mulla on tullut pari kiloa painoa lisää ja maha on omaan silmään valtava! Ei pysty kauaa kyllä enää peittelee. Hassua kun esikoisen kohdalla julkistettiin raskaus vasta 20+ viikoilla, nyt ei toivoakaan päästä niin pitkälle salassa. Muiden reaktiot vähän jännittää näiden tulevan pienen ikäeron vuoksi (1v 4kk).
 
Minullekkin tullut muutama kilo lisää viime neuvolasta. Toivon että tulisi vähemmän kiloja kun viime kerralla. No mut saan mä ne kilot poiskin kun niitä tulee. Alkanut vähän alavatsa pömpöttää. Pitää vissiin huomen laittaa pitkähihainen paita päälle etten paljastu miehen vanhemmille. Se on näky sit ku on jo semmoinen pieni pallo maha että tuumaavatko mun vaan lihoneen en mä enää montaa viikkoo salassa tän kaa pysy. Jos nyt ees joulukuuhun asti.

Rv 14+4
 
Mä luulenkin että poika tulee olemaan isästään enemmän mustasukkainen. En tiedä miksi mutta sellainen kutina on. Onneksi meillä sujuu jo nyt hyvin kaikki rutiinit molempien tekemänä, joten ei tarvitse niitä erikseen harjoitella. Mutta toki se on iso muutos, kun äidillä onkin kädet täynnä ja varmasti vaatii sulattelua... Lähinnä hirvittää ne päivät, kun pitää selvitä lasten kanssa kaksin, miten mun kädet riittää...? Kantoliinan meinaan ottaa heti alusta käyttöön, jospa tämä vauva viihtyisi kannettavana (esikoinen ei, paitsi sylissä). Sitten jos ei viihdy niin olen pulassa... Onneksi tuo poika ei mikään kova sylittelijä ole vaan viihtyy hyvin omissa leikeissä. Vaikka olisikin kyllä kiva sylitellä enemmän, mutta vauvan tullessa taloon tuo on ihan hyvä ominaisuus. :D
 
Meillä saattaa huhtikuussa 2,5v tyttö olla tosi mustis vauvasta sillä on ihan äitin tyttö. Varmaan oppi siitä kun imetys aikana ei suostunut ottamaan pullosta mitään et isäkin ois voinut osallistua joten isä jäi aikalailla sivustaseuraajaksi..
Esikoinen puolestaan on jo niin iso että ei suuremmin ole mustis vaan haluaa vaan osallistua vauvan hoitoon :)
 
Meillä kans niin äidin tyttö. Voi kans johtua imetyksestä ja siitä et isä oli paljon töissä. Ollaan oltu paljon kaksin. Välillä joku luullutkin et oon yh kun puhun et me tytön kanssa kaksin sitä ja tätä. Mut nyt miehellä uusi työ jossa työajat ja vielä miellyttävät. Illasta jääni useampi tunti ja viikonloput. Nytkin lähden koko päiväksi pois et saa isä ja tytär touhuta rauhassa.
 
Meillä mies on aina osallistunut paljon pojan hoitoon, koska on vuorotöissä ja aina useamman päivän vapaalla viikossa. Kausittain on enemmän pois kotoa, mutta varmasti mä olen päässyt keskivertoa helpommalla. Nyt kyllä kun olen kotihoidontuella, niin täytyy miehen alkaa haalia lisää töitä itselleen, jotta pärjätään taloudellisesti. Eli täytyy alkaa totutella ajatukseen, että kotona ei pian ole apukäsiä todellakaan niin usein kuin ennen...

Mutta tämä tilanne siis helpottaa onneksi esikoisen sopeutumista vauva-arkeen, kun kummatkin vanhemmat ovat hänelle tärkeitä.
 
Huhhuh, mikä ilta eilen esikoisen kanssa. Mikä uhma ja taistelu syntyi nukkumaanmenossa. Normaalisti jää nätisti omaan sänkyyn nukahtamaan (2-vuotiaani) mutta eilen halusi sitä ja tätä ja sitten kun sen sai niin ei halunnutkaan. Peitellä piti sata kertaa ja sitten huusi perään ettei halua peittoa... Välillä oli muka kakka housussa ja vaippa piti muka vaihtaa ja niin edelleen ja niin edelleen. Tyttö oli uhan hysteerinen. Isi ei kelvannut äiti vain.. Voin sanoa että tunnin taistelun jälkeen alkoi jo nallet lennellä pitkin seiniä :sad001. Oli ollut muutenkin vähän enemmän itsellä tohinaa ja päikkäritkin jäi väliin niin huudoksi meni. Harmittaa valtavasti että en pystynyt pitämään itseäni coolina... Huh... Voi toivon ettei nämä uhmaillat ole jokailtaisia... Ennenkin on saanut milloin mitäkin lelua viedä sänkyyn. Mutta ei tällaista huutamista ja itkua ole ollut... Tänään lupasin itselleni että en huuda vaikka mikä olis...mutta aion kyllä Nukkua!
 
Kuullostaa kyllä tutulta huhtivauva16. Ennen meillä mentiin monta kuukautta itekseen nukkumaan ilman ongelmia. Sitten alko huutaminen. Jouduin olemaan huoneessa ja niin sain pojan nukkumaan. Kesällä nukuttaminen oli raastavaa kun poika huusi vaan ja osotti mieltään ettei halua nukkumaan. Sitten autto hetkeksi lempi kirja minkä anto sänkyyn niin nukahti sitten niin. Nyt mennyt suht ongelmattomasti mutta olen samassa huoneessa kunnes poika nukahtaa. Välillä kunnon uhma ja alkaa huutaa mutta kestää sen max 15min, ainakin viime aikoina kestänyt. Ei kyllä auta sanoa mitään. Muuten pitkittyy nukkumaanmeno tosi pitkästi. Nyt kun on huoneessa pimeääkin niin ajatellut että vois jonkun yölampun sinne jättää jos se olisi jotain pimeän pelkoa. Ja poika 2v 5kk.
 
Meillä nukutus sujuu ihan ok vaikka tehdään se ihan "väärin".. eli tyttö nukahtaa niin että pitää meidän kädestä kiinni. Mutta kun se toimii niin miksi muuttaa. Neuvola ollut ihan kauhuissaan ja kysynyt et aijotaanko me tehdä niin sit koko lapsuus ja meidän vastaus oli et joo jos tyttö haluaa. Kyllä meillä on aina se 10-15min aikaa.
Mutta nyt ollaan mietitty et pitäiskö kokeilla siirtää tyttö (1v7kk) isojen sänkyyn? Nukkuu omassa huoneessa jo. Oisko se hyvä aloittaa ennen uhman alkua. Kun olis kiva et ei tarvis ostaa toista pinnistä vaan vauva vois mennä sit vanhaan siinä 3kk iässä. Ja kun vauvan kanssa samaan aikaan ei saisi olla muita isoja muutoksia esikoisella. Oisko nyt paras tilaisuus kun on "energinen" keskiraskaus? Mites muut joilla nukutaan pinniksessä. Tai kokemuksia niillä jotka on jotettu tehnyt siirron
 
Meillä on siirto edessä ens kesänä..eli esikoinen joutuu kyllä luovuttamaan sänkynsä ja saa itse uuden sängyn. Esikoisen sänky ei ole vielä valmis että saisimme sen vaihdettua ennen vauvan tuloa. Toisaalta kesällä vauva ei enää ole ihan niin uusi juttu... Kun on muutama kk jo vierähtänyt... Täytyy vaan keksiä jotain että uusi sänky on palkinto isolle siskolle hyvästä hoidosta tai jotain....
 
Muutenkin oon sitä mieltä että lapset sopeutuu kyllä muutoksiin sitten jos ja kun on vähän pakko.
Ps. Meilläkin meni muffeli pitkään niin että istuttiin vieressä kunnes nukahtaa... Ainakin jonnekin 1v8kk asti muistaakseni! Nukutukset venyivät vaan niin pitkiksi että alettiin muuttamaan tyyliä.. Ensin laulettiin vieressä ja sitten aina pari laulua oven takaa tai ovelta..siitä sit pikkuhiljaa sai jättää oven takaa kykkimisetkin pois. Tosin nyt ne tuntuu palaavan takaisin.. Kuitenkin helpottaa nähdä että kyse ei ole tosiaan muusta kuin uhmasta. Ei turvattomuudesta tms. Tänään nimittäin tyttö meinasi aloittaa saman tappelun, mutta sain sen alkujaan poikki kun sanoin että nyt pitää olla kiltti kun huomenna lähdetään serkun synttäreille. Jos menee tappeluksi ja huutamiseksi niin me ei lähdekään minnekään. En tiedä mitä joku kasvatusnero tuohon sanoo mutta tämä näytti nyt toimivan!
 
Muokattu viimeksi:
Minäkin olen pitänyt kumpaakin lastani kädestä että ne nukahtaisi. Siis about 2v ikään asti. Mutta enää ei tarvii kun satunnaisesti. Miksi neuvola on tuollaisesta kauhuissaan?
 
Kuulemma aiheuttaa traumoja lapselle jos ei sit istu koko yötä ja että jokaisen lapsen pitäisi osata nukahtaa itsenäisesti. Mutta mähän en pidä meidän neuvolasta muutenkaan :sad001
 
Samaa mieltä olen et itsenäisesti (ilman telkkaria) mut ei sen tarvii yksin nukkua/nukahtaa. Oma maalaisjärkeni sanoo että saa olla seuraa. Tuolla ajatusmallilla se saa traumoja siitä jos perhehuoneessa lapsi herää kun satut vessassa käymään.
 
Muokattu viimeksi:
Huutelen esikoista odottavista teidän ketjuun (teijän keskustelua kiinnostava seurata :) ) että se miksi neuvolassa suositellaan yksin nukahtamista on että kun lapsi yöllä heräilee niin se ei välttämättä osaa rauhoittua kun tilanne ei ole sama johon hän on nukahtanut.(kun kaikki ihmisethän vähän heräilee yöllä, mutta nukahtaa yleensä samantien) Niin vissiin tarkoitus että lasta sais nukuttaa, lukea satua jne mutta just ennen kuin ihan nukahtaa niin laskis vauvan sänkyyn yksin/ lähtis huoneesta. En tiedä puhutaanko traumoista vaan just siitä että ei pysty sitten yöllä nukahtaa itse myöskään. Mut jos heräily ei ongelma nii en tiiä mitä nukutus haittais?
Näin siis teoriassa, mutta sattuneista syistä ei vielä kokemusta :D !
 
Esikkoa pidin kädestä vielä silloinkin kun tosikko syntyi. Poika oli siis tississä ja pidin tyttöä kädestä, siitä se sitten pikkuhiljaa loppui, ja nyt kun on 4 vielä osaa ihan rauhoittua nukkumaan itsekin kilpikonnavalo vieressä. Tosikkoa (maanantaina 2v) pidän kädestä tällä hetkellä nukahtamishetkellä vaan kun on erityisen rauhaton ja kaipaa läheisyyttä. Kumpikin osaa nukahtaa itse myös yöllä, vaikka elämän 2 ekaa vuotta olen pitänyt kädestä nukahtaessa. Nämä lapsoset kun kumpikaan ei jääneet rauhassa nukkumaan huoneeseen ja en halunnut huudattaa. Ne ei vaan kaikista konsteista huolimatta halunneet jäädä yksin, vaikka miten olisivat olleet nukahtamaisillaan kun olen laskenut sänkyyn. Hermot ois mulla menny jos olisin pakolla yrittänyt ne saada jäämään sinne pienokaisina ilman minua.
 
Takaisin
Top