2+ lasta odottavat

Meiän tytöllä loppuu maanantaina hoitopaikka. On siis pph:lla ollut puoli vuotta. Ja nyt mietin, että antais pienen muiston hoitajalle. Teetin vasta kuvia tytöstä ja aattelin oisko ollu hyvä idea antaa hoitajalle tytöstä kuva ja taakse oisin kirjoittanut kiitoksen. Onko ihan huono ajatus? Kun en nyt mitään isompaa aatellut tehdä.. Jouluksi sai kortin joka tehtiin tytön kans ja lisäksi suklaata ja itsetehty kynttiläjuttu..
 
Kuva on ihan kiva - joko henkilö voi säilyttää sen (kun ei todellakaan vie paljon tilaa), jos haluaa muistoksi katsella hoitolapsiaan sitten kun on vanha kääkkä :) Ehkä kukkapuska kylkiäiseksi?
 
Miten teillä, joilla on vielä pieniä lapsia, niin miten teidän muksut ovat ottaneet tiedon tulokkaasta vastaan?

Meillä joka päivä jutellaan vatsalle, paijataan halataan ja suukotellaan. Mutta välillä on hieman mietteliäs ilme... Ja sitten alettu myös vähän näyttää mieltään äidille, kun ei ihan samalla tavalla touhuta...
 
^Kivasti meillä ainakin. Typy 4v juttelee mahalle ja koittaa kuunnella mahaa. Sitten hän aina suunnittelee, että tekee sitä ja tätä vauvan kanssa. Poitsu 2v ei ymmärrä ehkä kaikkea, mutta sekin tietää että mahassa on vauva ja saattaa pussata mahaa. Eli mulla on odotukset korkealla että kumpikin ottaisi pikkusisaruksen hyvin vastaan :happy:
 
Molemmat odottavat hyvillä mielin. Etenkin viisivuotias on kova juttelemaan mahalle ja taputtelemaan ja silittelemään sitä. Ei varmaan ihan samanlaista mustasukkaisuutta odotettavissa, kun on jo kolmas ja tytöt ovat yhdeksän ja viisi. Poju pääsee varmaan vähän maskotin asemaan :wink
 
Meillä tuleva isoveli nyt vajaa 1v 9kk. Taputtaa mahaa kun kysytään missä pikkuveli on ja halaa pikkuveljeä kun pyydetään. Olen paljon näyttänyt vauvan kuvia ja selittänyt, että pikkuveli on samanlainen ja tulee pian masusta ulos, kunhan vielä vähän kasvaa. Poika kuuntelee kyllä näitä mun juttuja, mutta en tiedä kuinka paljon sitten ymmärtää. Olen myös kertonut, että vauva juo tissistä maitoa ja että poikakin on juonut tissistä maitoa. Siihen yleensä alkaa naureskella siihen tyyliin, että hänkö muka on joskus tissistä maitoa juonut. :D Poika ei siis vielä puhu mitään, joten tuon kummemmin ei olla vielä tulevasta sisaruksesta kommunikoitu. Niin ja eilen katseltiin kuvia pojasta vastasyntyneenä ja selitin, että pikkuveli on samanlainen pieni vauva.
 
Meillä vanhemmat tytöt 4 ja 5v odottaa kovasti, kyselee koska vauva syntyy, halaa ja pussaa mahaa. Vanhempi käy vähän väliä silittelemässä ja juttelee vauvalle. Nuorin ei ymmärrä vielä asiasta mitään, kun kysyy, missä vauva on niin näyttää itseään :-) Nuorimman kanssa saattaa tulla jonkinlaista mustasukkaisuutta, kun nytkin tulee äkkiä syliin, mikäli rapsuttelen isompia tyttöjä.. Vanhempien kans tuskin tulee ongelmia. Tosin tämä syksyllä eskarin aloittava on jossain esimurrosiässä, kun mielialat saattaa vaihdella rajustikin. Välillä ollaan niin isoja ja omatoimisia, välillä niin herkkiä ja mieli pahoitetaan hiukankin poikkipuolisesta sanasta. Aika näyttää kuin käy..
 
Meillä poika (2,5-v) tulee välillä pyynnöstä kokeilemaan masua, kun vauva potkii, naureskelee sille hetken ja sitten taas säntää leikkeihin. Ei kyllä vielä ymmärrä, mitä tuleman pitää, vaikka ollaan vauvasta juteltukin. Täytyy ottaa mukaan touhuihin sitten, kun alan laittamaan vauvan tavaroita esille, jos vaikka asia vähän paremmin siinä konkretisoituisi.

Pihla, tosi kiva idea katsella sisaruksen omia vauvakuvia! Täytyypäs kokeilla meilläkin.
 
Nessukka, toi idea, että otetaan lapsi mukaan kun otetaan vauvan tavaroita esiin on hyvä idea.
 
Me ollaan pojan kanssa tutkittu äitiyspakkauksen sisältöä ja olen näyttänyt pieniä vaatteita, että näitä pikkuveli sitten käyttää ja mallannut niitä pojan päälle, että katso kun on ihan pieniä. Nämähän on moneen kertaan unohdettu huhtikuuhun mennessä, mutta koitan aina välillä konkreettisin esimerkein muistuttaa tulevasta.
 
Meillä tyttö on 1,5v joten ei taida vielä ymmärtää.. Oon kyllä sanonut, että äidillä on vauva, pikkuveli mahassa, mut tyttö ei oikein reagoi siihen mitenkään. Joskus kun katselen mun paljasta mahaa, tyttö tulee viereen ja vetää paidan helman takas mahan päälle ja taputtaa :D
 
Meilläkin on esikoinen (nyt 1v 3kk) vielä niin pieni ettei ymmärrä. Onko täällä kellään kokemusta että koko perhe nukkuis samassa huoneessa? Mä oisin halunu esikoisen omaan huoneeseen, mutta tilanpuutteen vuoksi se ei taida onnistua toistaiseksi. Heräileekö lapset sitte toistensa ääntelyihin jatkuvasti, vai onko toivoa että tottuisivat toistensa ääniin eivätkä heräilisi?
 
Meilläkin on esikoinen (nyt 1v 3kk) vielä niin pieni ettei ymmärrä. Onko täällä kellään kokemusta että koko perhe nukkuis samassa huoneessa? Mä oisin halunu esikoisen omaan huoneeseen, mutta tilanpuutteen vuoksi se ei taida onnistua toistaiseksi. Heräileekö lapset sitte toistensa ääntelyihin jatkuvasti, vai onko toivoa että tottuisivat toistensa ääniin eivätkä heräilisi?
Me nukutaan (2 aikuista ja 2 lasta) samassa makuuhuoneessa ja toistaiseksi on toiminut loistavasti. Lapsilla on kerrossänky ja se on ihan kiinni minun puolen sängynlaidassa. Yleensä lapset eivät herää toistensa yölliseen metelöintiin ja minun on helppo esim. sängystä nousematta selvittää mikä on hätänä, laittaa peittoa ja näyttää kännykän taskulampulla valoa esikoiselle joka suuntaa potalle. En tiedä mahdutaanko makkariin koko konkkaronkka kunhan vauva syntyy ja osaa nukkua pinnasängyssä, mutta vaikka kaksi vanhempaa lastani siirtyisivät omaan huoneeseen, ne siirtyy yhdessä samaan huoneeseen, eli heillä sama tilanne jatkuisi :)
 
Miten teillä jaksaminen nyt loppuraskaudesta? Mut pitää "taipuisana" pyyntö mamma, istu lattialle, leikitään. Ja perään nyt kävellään/juostaan (jälkimmäiseen en nyt kauheasti pysty). Ja sitten halutaan syliin, joka toteutuu parhaiten istuaalteen :)
 
Miten teillä jaksaminen nyt loppuraskaudesta? Mut pitää "taipuisana" pyyntö mamma, istu lattialle, leikitään. Ja perään nyt kävellään/juostaan (jälkimmäiseen en nyt kauheasti pysty). Ja sitten halutaan syliin, joka toteutuu parhaiten istuaalteen :)

Minkä ikäinen sun esikoinen onkaan? Minä alan olemaan aika vaivainen, väsynyt ja kypsä, niin erilaista tämä loppuraskaus on taaperoa hoitaen kuin esikoisen raskaudessa. Liitoskipuja on päivittäin, välillä enemmän, välillä vähemmän ja yleensäkin liikkuminen on kankeaa, hidasta ja vaappuvaa. Onneksi esikoinen tykkää myös että lauletaan ja luetaan kirjoja, jotka ei vaadi samanlaista fyysistä toimintaa. Perhekerhoissa jne yritetään käydä mahdollisimman paljon että napero saa virikettä. Keventymistä odotellessa!
 
Alkaa olla maha tiellä. Meillä poika siis 1v 9kk, joten ei onneksi tarvi sylissä paljoa kanniskella, mutta nostoja tulee paljon päivittäin ja olen alkanut huomata, että nostan useammin ja useammin selän kustannuksella, kun ei vaan jotenkin saa hyväö nostoasentoa ja tukea keskivartalosta samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ei mulla onnenksi kipuja liity noihin nostoihin, mutta välillä tuntuu että maha poksahtaisi, kun tulee huononlainen kuormitus keskivartalolle. Ja se lattialle könyäminen ja sieltä ylös nouseminen alkaa olla jo kömpelöä, vähän päivästä ja liitoskivuista riippuen. Ja siivoamista tuon taaperon jäljiltä riittää, eikä se tavaroiden noukkiminen tapahdu enää ilman puhinaa ja ärräpäitä. Miestä kun ei sotku niin nopeasti haittaa kuin mua, joten yleensä se olen mä joka pitää paikat järjestyksessä.

Ei tosiaan esikoista odottaessa vielä tässä vaiheessa (rv 33) ollut näin raskaana oleva olo, mutta silloin ei tarvinutkaan taipua samalaisiin askareisiin kuin nyt.
 
Syliin nostaminen, pitkään kantaminen ei ole mun lempihommaa, siksi satsaan siihen että muksu tulee itse syliin kn oon lattialla tai istun sohvalla. Aina ei tietenkään voi tehdä mitä haluaa...

Mä yritän oppia olemaan välittämättä sotkusta... Ja muksu sitten ihmettelee missä sen lelut ovat...jaa-a, jos vaikka siivottais yhdessä niin lelutkin löytyisivät....tarhassa siivotaan muttei kotona :)
 
Mulla on myös sellainen muistikuva, että esikoista odottaessa olo ei ollut näin tukala. Vaan eipä silloin tosiaan tarvinnut mitään muuta tehdäkään kuin röhnöttää mahan vieressä sohvalla ja katsoa telkkaria.

Meillä poika on todella vilkas 2,5-vuotias, jonka lempparipuuhat on futis ja säbä. Mielellään ei kovin kauan paikallaan pysyttele, ellei telkkarista katsota urheilua tai jotain kivaa lastenohjelmaa. Välillä tulee tosi huono omatunto, kun nyt äitiyslomaillessani pidän poikaa edelleen kokopäiväisesti päiväkodissa. Tosin sieltäkin tuli sellaista viestiä, että poika hoitoon vaan, että saa edes osan energiasta purettua kavereiden kanssa. Tässä nykykunnossa meikäläisestä ei nappulalle juuri mitään iloa ole, kun en uskalla lähteä hänen kanssaan kahden edes pihaan touhuamaan. Meillä on avoin piha tielle, joten en tohdi ottaa sitä riskiä, että poika ottaa jalat alleen. Ymmärryksessä ei ole vikaa, mutta välillä tuntuu, että kuulossa on, kun viestit ei mene perille. :wink Mä niin odotan sitä, että pääsee taas pojan kanssa kunnolla puuhastelemaan ja liikkumaan!
 
Minullakin tosi liikunta rajoitteinen olo. Iskias tosiaan vaivaa aika pahasti välil varsinkin jos olen samassa asennossa pitkään ja joudun vaihtamaan asentoa. Se on yhtä tuskaa. Esikoisen perässä oleminen on vaivalloista. Hänen pukemisensa ja riisumisensa on ikävää hommaa kun sattuu vaan. Oon aika väsynytkin ja en ole jaksanut leikkiä aikaisempaan malliin ja tietenkin se harmittaa. Olen tietty valmis pitämään miniä niin kauan masussa kun se sitä kaipaa. Vaikka tosiaan haluaisin itseni jo itselleni. Kaikista enemmän tai vähemmän tuntuu näin lopussa tältä. Huh enään vaan kuukausi laskettuun aikaan. Esikoiken on alkanut jotenkin tajuamaan että vauva tulee ja on sitä mieltä että hänestä tulee isoveli ja antaa pikkuveljelle sitten yhden pehmolelun kun tulee tänne. Odotan sitä kun esikoinen näkee veljensä ja mitä siitä tuumailee.
 
Samoja tuntemuksia jaksamisen kanssa täälläkin. Taapero ei anna armoa äitiyslomalaiselle. Meillä esikoinen on vielä niin pieni, että kantamista, nostelua ja lattiakönyämistä tulee väistämättä päivän mittaan paljonkin. Pukemiset ja riisumiset ottavat voimille, koska poika ei osaa niitä tehdä vielä itse laisinkaan. Iltaisin selkä onkin usein kipeä kaikesta kumartelusta ja nostelusta. Esikoinen on kovin vauhdikas tapaus, joten on suuri työ ja tuska pysyä hänen perässään. Hänellä vauhti vaan kovenee ja mulla hidastuu.
 
Takaisin
Top