1-vuotissynttarit ja valmistelut?
- Ketjun aloittaja Littlered
- Aloituspäivämäärä
No, aasinsiltana muisteloista, onhan se hyvä, että niitä tänne foorumille kertyy - ajattelin nimittäin, että saan pojan vauvakirjat päivitettyä viimeistään 1 v. synttäreihin mennessä, ja täältä mä joudun joka tapauksessa tarkistamaan kaikki tapahtumat, kun en ole vielä kirjojen täyttämistä edes aloittanut :D
(kunhan en sinne vauvakirjaan mene kirjoittamaan, sattuiko toosaan sairaalasta kotiutuessa vai ei
)
(kunhan en sinne vauvakirjaan mene kirjoittamaan, sattuiko toosaan sairaalasta kotiutuessa vai ei
)
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
mää muistan joitaki asioita, mutta parhaimpana sen kuinka reilun 130km matka pelotti ihan hurjasti kun oli jotain niin pientä ja haurasta kyydissä... Ja sen, kuinka siskonmies sai varmasti elinikäiset "ei ikinä lapsia"-traumat kun äiti halusi minun selittävän synnytyksen läpi kaikkien kuullen :DD
Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
Mekin tilattiin pitsaa heti kotiutumisiltana! :D Kotimatkalla olin niin reipas että poikkesin kaupassa ostamassa mm rintakumeja, mahdoin olla hehkeä näky :D Muistelen että kipuja ei juurikaan ollut, no varmaan jotain mutta ei mitään sellaista että olisi jäänyt paremmin mieleen. Muistan että oli aurinkoinen, raikas syyspäivä. Ei paljon sairaalassa ollut käsitystä säistä ja jotenkin oletin että koko ajan on ollu ihan kökkö keli. Muistan myös kuinka helpottunut olin että päästiin lähtemään sairaalasta kotiin, en tuntenut oloani siellä kovin mukavaksi. Toisaalta taas jännitin että miten pärjätään, onnistuuko imetys ollenkaan ja miten koirat suhtautuu vauvaan. Itkukin siinä pääsi, kun yhtäkkiä huolestutti niin kovasti. Se oli ihana mutta samalla myös hämmentävä päivä, tunteet myllersi laidasta laitaan.
Minä katselin sairaalassa ollessa kaiholla ulos kun oli niin kauniita syyspäiviä.. Aurinko paistoi keltaisiin lehtiin ja että osasi harmittaa kun ei päässyt ulos, minun sairaalavisiittini kun venyi viikon mittaiseksi. Kotiutumispäivänä oli puolipilvinen syyspäivä. Isi tuli jo aamusta meidän luo ja muistan kyllä hyvin elävästi kun vihdoin pääsi pukemaan neidille kotiutumisvaatteet päälle, hivenen oli reilun kokoisia... Neiti oli niin pikkuinen karhupuvussaan turvakaukalossa. 
Sairaalan pihassa piti tirauttaa itkut kun oli jo niin koti-ikävä, toisaalta jotenkin jänskätti miten "pärjätään" kotona keskenämme. Kotiuduttua ihmeteltiin pientä ihmistä ja kun pieni ihminen nukkui, keitettiin kahvit ja syötiin suklaakakkua.
Ihanaa muistella näitä!! :)
Sairaalan pihassa piti tirauttaa itkut kun oli jo niin koti-ikävä, toisaalta jotenkin jänskätti miten "pärjätään" kotona keskenämme. Kotiuduttua ihmeteltiin pientä ihmistä ja kun pieni ihminen nukkui, keitettiin kahvit ja syötiin suklaakakkua. Ihanaa muistella näitä!! :)
Meilla mies tuli hakemaan meidat heti kun paasi toista. Olin jo ehtinyt vastaanottaa lastenlaakarin yksin ja han antoi siunauksensa meidan kotiinlahdolle. Olin myos jo ehtinyt kayda katilon kanssa kaikki paperijutut lapi ja mua hieman kismitti, ettei mies ollut paikalla, silla mies nyt tajuaa paremmin kaikkia tarkeita asioita... Kuitenkin se tuli sielta pitkan odotuksen jalkeen hakemaan meita. Meidan piti kayda leimauttamassa katilon antama syntymatodistus sairaalan ensiavussa. Se oli tosi iso ja sekava sairaala, oli a b c ja ties mita eri rakennusta... Muistan kuinka mies sanoi, ettei me lahdeta vauvan kanssa ulkokautta kiertamaan ja sitten me kaveltiin toiselle puolen taloa vauva sylissa, taidettiin eksyakin hieman, silla kaveltiin mm. ruumishuoneen ohi! 
Joku siivooja varoitti liukkaasta lattiasta...
Sitten saimme kaikki asiat hoidettua ja taapersimme parkkipaikalle. Hieman oli saatoa turvakaukalon remmien kanssa. Pysahdyimma makkarille. Ma odotin autossa pojan kanssa ja mies kavi hakemassa sielta purtavaa. Sitten soimme kaikessa rauhassa siina makkarin parkkipaikalla. Oli ihan natti ilma ja pidimme auton ikkunoita auki. Ei tietenkaan kuuma ollut, vaan jotain +18-20 astetta. Kuitenkin muistan, miten aurinko lammitti kasvoja.
Kylla mekin soimme pizzaa jossain vaiheessa, mutta se taisi olla vasta ekan kotona nukutun yon jalkeen, jos nyt oikein muistan... Ihan kolmistaan olimme alkupaivat. Ihania, mutta jo aika hataria muistoja! :)
Joku siivooja varoitti liukkaasta lattiasta... Sitten saimme kaikki asiat hoidettua ja taapersimme parkkipaikalle. Hieman oli saatoa turvakaukalon remmien kanssa. Pysahdyimma makkarille. Ma odotin autossa pojan kanssa ja mies kavi hakemassa sielta purtavaa. Sitten soimme kaikessa rauhassa siina makkarin parkkipaikalla. Oli ihan natti ilma ja pidimme auton ikkunoita auki. Ei tietenkaan kuuma ollut, vaan jotain +18-20 astetta. Kuitenkin muistan, miten aurinko lammitti kasvoja.
Kylla mekin soimme pizzaa jossain vaiheessa, mutta se taisi olla vasta ekan kotona nukutun yon jalkeen, jos nyt oikein muistan... Ihan kolmistaan olimme alkupaivat. Ihania, mutta jo aika hataria muistoja! :)
Meidan pojan synttarit osuu tiistaille. Olemme molemmat alustavasti buukanneet edellisen viikonlopun eli la-su vapaaksi ja menemme miehen perheen luo juhlistamaan pojan synttareita. Parempi niin. Miehen vanhemmat kayvat meilla tosi tosi harvoin, emmeka halua rasittaa heita matkustamisella, silla he eivat paljon poistu kotikaupungistaan. Tai jos kayvat 50km:n paassa isommassa kaupungissa, niin sekin on jo asia, jota pitaa taivastella ja muistella.
Saatikka sitten meille saakka... Miehen vanhemmilla on kahvila tai pikemminkin kaljakuppila, jossa on keskinkertaisia tapas-annoksia ja paivan menu koostuu aina jostain tietysta pataruuasta tms. vaihtoehtoja ei ole tarjolla ja vaikka miehen vanhemmat eivat enaa olekaan siella kahvilassa toissa, niin anoppi tekee sinne ison padallisen jotain tiettya ruokaa itse kullekin paivalle ja appiukko pesee ja silittaa poytaliinat kotonansa. Jo em. seikkojenkin takia heita ei voi kutsua meille pojan synttareille, silla he kuitenkin murehtisivat, miten siella menee... Miehen sisko huseraa siella kuppilassa kaiket paivat ja on meinannut kuulemma jarkata meidan pojan synttarit siella. Joten ma menen sinne vaan vieraaksi, enka osallistu jarjestelyihin millaan tavalla. :)
Mutta sitten me jarjestetaan toiset synttarit meilla kotona seuraavana sunnuntaina. Mun vanhemmat tulevat meille edeltavana perjantaina ja ma kutsun pari omaa kaveria, yhden tyokaveri, miehen pari kaveria + kaikille mahdolliset avecit ja mukaan tod.nak. tulee pari lastakin, vaikka eivat ne mitkaan kaverisynttarit tule olemaan. Ma en varmaan kovin paljon jouda jarjesteleen, kun olen toissa, mutta onneksi aiti tulee ja auttaa siivoamisessa ja tarjoiluissa...
Ainoa vaan, etta ma haluan tehda sen The Kakun, jossa on pojan nimi ja yks kynttila. Nyt hieman kauhistuttaa, kun aiti meinasi tuoda mukanansa lakkoja ja haluaisi tehda niista kakun. En ole varma, tykkaavatko vieraat... Mieskin on kerran joutunut syomaan lakkoja naama pitkalla ja valitti silloin, etta ihan kuin pienia kivenmurusia soisi.
Saatikka sitten meille saakka... Miehen vanhemmilla on kahvila tai pikemminkin kaljakuppila, jossa on keskinkertaisia tapas-annoksia ja paivan menu koostuu aina jostain tietysta pataruuasta tms. vaihtoehtoja ei ole tarjolla ja vaikka miehen vanhemmat eivat enaa olekaan siella kahvilassa toissa, niin anoppi tekee sinne ison padallisen jotain tiettya ruokaa itse kullekin paivalle ja appiukko pesee ja silittaa poytaliinat kotonansa. Jo em. seikkojenkin takia heita ei voi kutsua meille pojan synttareille, silla he kuitenkin murehtisivat, miten siella menee... Miehen sisko huseraa siella kuppilassa kaiket paivat ja on meinannut kuulemma jarkata meidan pojan synttarit siella. Joten ma menen sinne vaan vieraaksi, enka osallistu jarjestelyihin millaan tavalla. :)
Mutta sitten me jarjestetaan toiset synttarit meilla kotona seuraavana sunnuntaina. Mun vanhemmat tulevat meille edeltavana perjantaina ja ma kutsun pari omaa kaveria, yhden tyokaveri, miehen pari kaveria + kaikille mahdolliset avecit ja mukaan tod.nak. tulee pari lastakin, vaikka eivat ne mitkaan kaverisynttarit tule olemaan. Ma en varmaan kovin paljon jouda jarjesteleen, kun olen toissa, mutta onneksi aiti tulee ja auttaa siivoamisessa ja tarjoiluissa...
Ainoa vaan, etta ma haluan tehda sen The Kakun, jossa on pojan nimi ja yks kynttila. Nyt hieman kauhistuttaa, kun aiti meinasi tuoda mukanansa lakkoja ja haluaisi tehda niista kakun. En ole varma, tykkaavatko vieraat... Mieskin on kerran joutunut syomaan lakkoja naama pitkalla ja valitti silloin, etta ihan kuin pienia kivenmurusia soisi.
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Synttäreistä en osaa sanoa mitään, mutta jonkun kivan lahjan poika saa. Ajattelin että merkkipäivät olisi aina semmosia, että saisi jonkun hienon lahjan. Varmaan sitä pikku krääsääkin tulee tulevaisuudessa ostettua, mutta synttäreinä poika voisi saada jotain kovasti toivottua lelua tai muuta toivottua ja arvokkaampaa tavaraa (siis sitten kun osaa puhua ja kertoa mitä haluaa :) ) Tili olisi kiva avata pojalle, jos sinne vaivihkaa jotain aina merkkipäivinä sujauttaisi, jos ja kun mahdollista... 
Ja kakkua ainakin mulle, jos muille ei kelpaa
Ja sitä yksi vee kuvausta pitäis kai kohta alkaa kysellä.
Nyt on joku vaihe(?) että en yhtään halua muistella synnytystä edeltäviä päiviä, pojan syntymää, aikaa sairaalassa tai kotiinpaluuta siellä.... Ajoin yksi päivä sairaalan ohi ja lähinnä ahdisti ihan helvetisti, kun katselin synnärin ikkunoihin. Tämä nykyhetki on niiiin paljon parempi kuin ne alle vuoden takaiset ajat :)
Ja kakkua ainakin mulle, jos muille ei kelpaa Ja sitä yksi vee kuvausta pitäis kai kohta alkaa kysellä.
Nyt on joku vaihe(?) että en yhtään halua muistella synnytystä edeltäviä päiviä, pojan syntymää, aikaa sairaalassa tai kotiinpaluuta siellä.... Ajoin yksi päivä sairaalan ohi ja lähinnä ahdisti ihan helvetisti, kun katselin synnärin ikkunoihin. Tämä nykyhetki on niiiin paljon parempi kuin ne alle vuoden takaiset ajat :)
Mä mietin tuota lahja-asiaa myös. Haluaisin, että poika saisi vanhemmiltaan jotain muuta kuin pehmeän paketin, kun on kuitenkin syntymäpäivä - vaikka toisaalta taas, tänä vuonna paperit ja narut taitavat olla vielä se paras juttu :) Ihan sama siis, mitä siellä paketin sisällä on. Koska pojan synttäri osuu vasta marraskuulle, mietin myös pulkkaa joko synttäri- tai joululahjaksi.
Se 1-vuotiskuvaus/perhepotretti olisi haaveissa meilläkin, jos isovanhemmat haluavat jotain isompaa kustantaa pojan synttäriksi, niin pyydän ehkä sitä. Vaikka olen kyllä ihan sairaan huono pyytämään mitään, kysyttäessä onnistun kuitenkin vain mumisemaan, että ei mitään ihmeellisiä, meillä on kaikkea...
Se 1-vuotiskuvaus/perhepotretti olisi haaveissa meilläkin, jos isovanhemmat haluavat jotain isompaa kustantaa pojan synttäriksi, niin pyydän ehkä sitä. Vaikka olen kyllä ihan sairaan huono pyytämään mitään, kysyttäessä onnistun kuitenkin vain mumisemaan, että ei mitään ihmeellisiä, meillä on kaikkea...
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Mä taidan olla tässäkin se hösöttäjä.... Mä olen jo päättänyt ostaa neidille sellaisia magneetteja lahjaksi. Kun aina kun mennään perheentalolle, se kaivaa ne ensimmäisenä ja leikkii niillä vaikka kuinka pitkään. Niin, ja olen jo varannut ajan 1-vuotiskuvaan... Otin pari päivää ennen, koska neuvolassa tulee rokotteita, enkä halua että se on kuumeessa tms. siinä kuvassa. Hösö mikä hösö.
Kun aina kun mennään perheentalolle, se kaivaa ne ensimmäisenä ja leikkii niillä vaikka kuinka pitkään. Niin, ja olen jo varannut ajan 1-vuotiskuvaan... Otin pari päivää ennen, koska neuvolassa tulee rokotteita, enkä halua että se on kuumeessa tms. siinä kuvassa. Hösö mikä hösö.Mäkin haluaisin 1-vuotiskuvan. Meillä kävi kuvaaja kun olin viimeisilläni raskaana, 4vko pojan syntymän jälkeen ja bonuksena saatiin kuvaus kun poika täytti 4kk. Olisi kiva saada paikalle taas sama kuvaaja, niin kuvat olisivat samaa tyyliä. Tosin noiden 4kk bonuskuvien saaminen kesti 5kk, joten enpä tiedä. Miehen kanssa kateltiin niitä kuvia jotka saatiin siis viikko sitten ihan ihmeissään että milloin toi on muka ollut noin pieni!? Mutta, pitää miettiä asiaa vielä :)
En ole viela paattanyt, otammeko virallista 1-vee kuvaa valokuvaamossa. Kuitenkin nykyajan kameroilla/puhelimilla saa ihan tosi laadukkaita kuvia, ja ne kuvat on helppo laitatuttaa paperikuviksi jonkun nettifirman kautta ja kuvat tulevat nopeasti kirjepakettina kotiin... Varmaan meille riittaa sellainen kuva, missa poika tuijottaa kameraan synttarikakun vieressa.
Nyt mua on oikeastaan alkanu jo hairitsee tama synttari-teema. En ole tehnyt mitaan asian eteen ja kuitenkin juhlat on tulossa. Miehelle olen ollut hieman vihainen, silla on omassa facebookissaan kutsunut joitain kavereitaan meille jo tiettyna paivana. Siis sellaisia ihmisia, joita ma en alunperin suunnitellut meille edes tulevan.
Tarjoiluissa en ole paassyt "jotain kakkua"-ajatusta pidemmalle. Pitaisi tehda myos suursiivous jossain vaiheessa. Esim. ikkunoita en ole pessyt koko kesana. Isovanhemmatkin tulevat vierailulle silloin lokakuussa ja heille pitaa raivata tilaa, silla vierashuone on muuttunut pojan huoneeksi. Lisaksi poika aloittaa paivakodin nyt syyskuussa ja sekin stressaa. Joku varmaan miettii, etta no onhan tassa aikaa lokakuuhun, mutta aika menee ihan liian nopeesti...
Nyt mua on oikeastaan alkanu jo hairitsee tama synttari-teema. En ole tehnyt mitaan asian eteen ja kuitenkin juhlat on tulossa. Miehelle olen ollut hieman vihainen, silla on omassa facebookissaan kutsunut joitain kavereitaan meille jo tiettyna paivana. Siis sellaisia ihmisia, joita ma en alunperin suunnitellut meille edes tulevan.
Tarjoiluissa en ole paassyt "jotain kakkua"-ajatusta pidemmalle. Pitaisi tehda myos suursiivous jossain vaiheessa. Esim. ikkunoita en ole pessyt koko kesana. Isovanhemmatkin tulevat vierailulle silloin lokakuussa ja heille pitaa raivata tilaa, silla vierashuone on muuttunut pojan huoneeksi. Lisaksi poika aloittaa paivakodin nyt syyskuussa ja sekin stressaa. Joku varmaan miettii, etta no onhan tassa aikaa lokakuuhun, mutta aika menee ihan liian nopeesti...
Littlered, tuli sun kirjoituksestas mieleen, että mulle käy aina niin, että ensin suunnittelen innoissani juhlia (no okei, lähinnä sitä, mitä syödään) ja sitten pari päivää etukäteen alan stressaantuneena kiroilemaan, että miksi ihmeessä mä kutsuin meille ketään enkä enää varmasti ikinä
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Älä nyt ikkunoista stressaa, mä olen pessyt niitä tasan kerran elämäni aikana. Oma äitini joskus huomautteli siitä, mutta sanoin sille että saat ihan vapaasti tulla pesemään ne jos häiritsee, loppui se huomauttelu siihen. Ja kerran kun anopin kanssa asiasta tuli puhetta, niin se sanoi että älä ihmeessä pese, ettei hänenkään tarvitse. *Paras anoppi ikinä* 
Ja kerran kun anopin kanssa asiasta tuli puhetta, niin se sanoi että älä ihmeessä pese, ettei hänenkään tarvitse. *Paras anoppi ikinä* Miehen sisko lupautui ottamaan 1-vuotiskuvia, hänellä on tosi hyvä kamera ja osaa ottaa hienoja kuvia. Uskon että saamme kotiin järjestettyä pienen kuvaussession juhlien yhteydessä. Haasteellisinta epäilemättä tulee olemaan se, miten poika saadaan pysymään paikallaan ja "poseeraamaan" kuvauksen ajan :D
Juhlajärjestelyt on edenneet sen verran, että laitoin ihmisille kutsun (multimediaviestin kännykällä, tosi tyylikästä! :D). Onpahan se nyt hoidettu. Muuta en ole tehnyt asian eteen, hataran ajatuksen asteella on muutama tarjoiluihin liittyvä juttu.
Juhlajärjestelyt on edenneet sen verran, että laitoin ihmisille kutsun (multimediaviestin kännykällä, tosi tyylikästä! :D). Onpahan se nyt hoidettu. Muuta en ole tehnyt asian eteen, hataran ajatuksen asteella on muutama tarjoiluihin liittyvä juttu.
