Vihdoin oli ensimmäinen neuvolakäynti tänä aamuna!
Neuvolan täti oli aivan mahtava. Verenpaine, hemoglobiini ja pissanäyte oli ok, ja tietysti katottiin paino ja pituus. Onneksi mies oli mukana, sillä ihana täti teki niin kuin oli puhelimessa luvannut, ja käytti meitä lääkärin huoneessa jossa teki ultraäänitutkimuksen! Luulin että sydänäänet vaan kuunnellaan mutta hän sanoi, että eivät välttämättä kuulu niin katsotaan ultraäänellä :) "En minä mikään ammattilainen tässä ole mutta katotaan jos sieltä saa jotain näkymään, harrastuksena mä vaan näitä teen", täti tuumasi, mutta sai sieltä heti näkymään pikku möhkäleen :) Sano että "no siellähän se on... niin, en kyllä osaa sanoa että kumpaa tuo muistuttaa enemmän, isää vai äitiä"
syke näkyi ja kuuluikin vähän aikaa, mutta sitten mua alko naurattamaan tän tädin jutut niin että anturi pomppasi eikä se sit enää löytäny sykettä siihen hätään... se sano että on niin hyvä rytmi tuossa sykkeessä että taitaa olla musikaalisesta suvusta
ja tosiaan, masun päältä tehtiin toi ultra ja hyvin näky meiän "Pulla" sykkeineen jo tässä vaiheessa (8+3).
Sokerirasitushommista vielä, että mulle ei puhuttu siitä yhtään mitään. Itellä on painoindeksi nyt 25 ja vähän päälle, ja ikää siis 27. Että ei ne vissiin niitä testejä joka paikkakunnalla harrasta, ainakaan kovin hepposin perustein.
Tuntuu niin kuin ois kivi vierähtäny sydämeltä kun tietää että Pulla on oikeessa paikassa ja sillä on kaikki hyvin.