Halit takaisin, Nodde. Jollain tavalla toi sun teksti olisi voinut olla mun kirjoittamaa. Mies ylitöissä, illat koulussa, viikonloput pitää opiskella tai olla treeneissä... ja sen mielestä kotona olisi ihan helppoa olla. No, itsepä olen valinnut tämän. En mä töissäkään osaisi vielä olla.
Omaa aikaa mulla on, kun en saa nukuttua, kuten nyt. En voi edes syyttä tyttöä valvottamisesta. En vaan ole nukkunut kokonaista yötä sitten lokakuun 2014. Alkaa verottaa... raskausaikanahan mulle määrättiin jotain rauhottavaa / unilääkettä, joka ei silloin toiminut eikä nekään, mitä antoivat osastolla, kun sanoivat, että oli jäätävä lepäämään. En tiedä, uskaltaisko nyt ottaa. En usko, että auttaisivat. Olen vaan jotenkin ylivirittynyt. Ehkä tilanne parantuu, kun lopetan imettämisen... tai jos saan sen lopetettua. Lilliputti hyökkää salamana rinnuksiin kiinni, kun kuulee sanat maito tai tissi. Tänään taputellut rintaa ja sanonut silmät loistaen "tis". Voi olla sattumaakin... mikähän mahtaa olla neidin varsinainen eka sana joskus? No, tämä nyt ei liity asiaan, paitsi että auttaa jaksamaan.