äidin fyysinen / henkinen jaksaminen

Keskustelun 'Laskettu aika maaliskuussa 2015' aloitti Tasse83, 10 kesä 2015.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. AadaEveliina Tuttu foorumilla

    Heh ninnuli87....on kyllä niin meidän menon kuulosta :D sit ku niitä vielä kaks niin avot...tasan leikkipuistoon tai kaverille kylään lähden näiden kolmen kanssa mut en julkisille paikoille enää :D nuo isommat viä meni mut ku nyt nyytti lisäks matkassa niin ei mitään järkeä :D
    • Tykkää Tykkää x 1
  2. Tasse83 Tuttu foorumilla

    Miten tällä saralla jaksellaan?

    Meillä ilmavaivat vaan jatkuu. Syytän tietenkin itseäni ja syömisiäni. Mitänn ihmeellistä en edes ole syönyt ja lapsi kärsii silti. Yöllä herätään nyt melkein joka yö ja valvominen verottaa. En jaksa oikein innostua mistään tai nähdä kavereita. Muut tuntuu olevan innoissaan soseiden yms. kanssa. Mua sekin aihe harmittaa, kun lapsella niin paljon vaivaa... ja tuntuu siltä, että olen huono äiti, kun en ole innoissani kiinteistä.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 3
  3. pookkana Naimisissa foorumin kanssa Huhtikuunmammat 2015 Joulukuun mammat 2017

    Ei se mikään kumma ole, jos ei jaksa kun väsyttää! Eikä niistä kiinteistä tarvitse olla innoissaan. Niitä ehtii sitten koko loppu elämän kumminkin syödä, ihmetellä ja intoilla!

    Täällä myös huono äiti -fiiliksiä aina millä saralla milloinkin. Se on osoitus siitä, että välittää lapsestaan ja haluaa tehdä parhaansa vauvan eteen:) Tsemppiä kauheesti sinne. Kauheesti en ole tämän vauvan kanssa joutunut valvomaan, mutta tiedän valvomisen olevan minun heikko kohtani. Olen aivan sekaisin, jos en voi nukkua kunnolla!

    Itsenä vähän ahdistaa, kun kesä on melkein ohi ja tuntuu, että olen vasta päässyt kesäfiiliksiin. Sitten ärsyttää taivella räntäsateessa, kun en ole ''saanut mitään aikaiseksi''. Vähän jo ahdistaa myös ajatella, että vanhempain vapaa loppuu vuoden lopussa. Mitäs sitten? Työpaikkaani en enää halua mennä, kotiin olisi kiva jäädä, mutta en tiedä miten se on taloudellisesti mahdollista :sad001
  4. HoosiAnna Tuttu foorumilla

    Vitsit mäkin jännitän kun vanheimpain vapaa loppuu. Onhan siihen vielä aikaa, mutta alkaa paniikki parin kuukauden päästä iskeä.
    Päivähoito- ja kotihoitoasioista voisi avata ihan oman ketjun. Ne alkaa olemaan kohta ajankohtaisia. Mua kiinnostaa kovasti miten muut järjestää asiat vapaiden päätyttyä.

    Meillä on tullut myös yöheräilyjä kuvioihin, ei tietoakaan mistään 10 h putkista enää ja se näkyy omassa jaksamisessa.
  5. Kitty Tuttu foorumilla

    Täällä menee suht ok tällä hetkellä. Tietysti on välillä parempia päiviä ja välillä huonompia. Kaikista pahin suo oli tuolloin vauvan 2 kk iässä, siitä ollaan noustu ylös jo erittäin hyvin :) Mutta siis meillä kans maha vaivaa pojalla, öisin itkustaa ja ihan selvästi siis riippuu siitä mitä syön. Oon nyt muutaman päivän pitäny ruokapäiväkirjaa jos osaisin yhdistää että mikä niitä masuvaivoja aiheuttaa. Kiinteistä en oo kiinnostunut vähääkään. Haluisin vaan imettää :) Vaikkei sekään ole helppoo. Vauva raivoo välillä tissille ja sit on alkanu myös oleen sitä että se on niin kiinnostunut ympäristöstään ettei malta syödä kun pää pyörii niinku pöllöllä.

    Mä oon jo menettäny toivoni tän kesän suhteen, siis että sitä jotenkin erikoisesti viettäisin tmv. Tää mennään nyt vaan vauvan ehdoilla ja mitä se haluaa ja missä aikataulussa. Piristykseksi ostin itelleni just viikonloppuna netistä pari uutta kivaa imetyspaitaa :) Ja oon tutkinu kirppispalstoja ja ostin jo pottaa ja leluja ym.

    Se tuntuu kurjalta kun en ymmärrä mitä vauva itkee. On puhtaat vaipat ja syötetty ja nukutettu ym. ja silti se vaan kitisee. Siitä tulee sellanen huono äiti -olo että enkö nyt osaa lastani tulkita.
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 2
  6. Eleanor Peruskäyttäjä

    Mistähän minä aloittaisin, uutta ketjua en viitsinyt aloittaa kun tämä liippaa niin läheltä.

    Esikoinen 2vee ja vauva reilu 4kk. Esikoisen kanssa ei suju. Uhma on pahimmillaan, joten _mitään_ ei tottele. Kiipeää joka paikkaan, availee ja tyhjentää kaikki kaapit ja laatikot, kiusaa koiraa, mättää vauvaa jollain lelulla päähän, repii kukkia, you name it. Tämänkin viikon olen käytännössä vain huutanut ja kieltänyt, kieltänyt ja huutanut. Säälin lasta, koska juuri mitään normaalia en hänelle ehdi sanomaan. Ymmärrän kyllä, että uhma kuuluu kehitykseen (kiitos äidilleni, joka tämän lohdullisen tiedon minulle kertoi..) ja että lapsi hakee huomiota ja opettelee omaa tahtoa ym ym. Mutta kun mikään ei auta. Mitään toimivaa rangaistusta ei ole ja kun lapsen hakee kielletystä paikasta pois, nauraa vain kun on niin kiva leikki.

    Joinakin päivinä lapsi rupeaa päiväunille itsekseen omaan sänkyynsä ulkoilun ja ruuan jälkeen. Tänään kuitenkin kun päiväunille yritettiin, niin ainoa toimiva ratkaisu oli pitää lasta vieressä kainalossa, koska muuten pomppi pystyyn, karkasi sängystä ym. Sitten kun itkua vääntäen väkisin halusi kainalosta pois, niin heti kierähti toiselle kyljelle ja taas nauraa käkätti ja yritti pois sängystä. NIIN raivostuttavaa. En mene tuohon itkuväninä lankaan enää, vinkukoon vaan vaikka ikäväähän se on minullekin. Lapsi on vaan selkesästi älynnyt käyttää tuonkin kortin hyväkseen. Mutta tänään ei siis nukuttu päikkäreitä, joten voitte kuvitella miten kiva loppupäivä meillä on. Sekin ärsyttää, että jouduin antamaan periksi, mutta kun vauvakin heräsi ja alkoi vaatia omaa osuuttaan, oli pelimerkit aika vähissä. Olen siis päivät keskenään lasten kanssa.

    Olen yrittänyt antaa huomiota ja kehunut aina kun lapsi tekee oikein, samoin tekee lapsen isä. Olen myös tarkoituksella jättänyt lapsen hölmöilyt huomiotta mikäli mahdollista, koska selkeästi saa palkkion siitä kun tullaan kieltämään ja ottamaan kielletystä paikasta pois. Kuitenkin siinä vaiheessa kun lapsi keikkuu katon rajassa, on pakko mennä väliin ettei taita niskojaan. Ja voi kyllä, joskus kyllä käy mielessä että antaa mennä vaan..

    Jotakin onnistun tekemään täällä siten, että esikoinen on lapsiportin takana toisessa huoneessa leikkimässä. Lapsella on näkö- ja kuuloyhteys muualle asuntoon, joten mitenkään eristyksessä ei ole. Tämäkään ei kuitenkaan tunnu oikealta ratkaisulta.

    Ulkoillessa menee ihan hyvin kun on paljon tekemistä, mutta sisällä kaikki kaatuu päälle. Kaikki menee myös hyvin jos lähdemme esim. kavereiden luokse kylään, leikkipuistoon tms. En kuitenkaan koe mielekkääksi että jokapäivä reissataan jossakin. En vaan osaa järjestää lapselle mielekästä tekemistä kotona sisällä niin, että jättäisi kaikki kielletyt jutut vähemmälle. Nyt on se vaihe, että tahallaan tekee nimenomaan niitä juttuja, mitkä tietää kielletyiksi, eikä kaikkia juttuja ei ole mitenkään mahdollista poistaa lapsen ulottuvilta.

    Olen ollut pari päivää niin epätoivoinen että en tiedä enää mitä tekisin. Tuntuu pahalta, että en kestä omaa lastani, mutta melko epätoivoiselta tämä tuntuu. Pelottaa myös, miten tämä kaikki vaikuttaa lapsen kehitykseen.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 8
  7. pookkana Naimisissa foorumin kanssa Huhtikuunmammat 2015 Joulukuun mammat 2017

    Uhmassa lapsi just testaa rajojaan. Parasta mitä voit tehdä on juuri kieltää häntä, pitää kuria ja silti rakastaa häntä. Se saa hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi. Lapsi kokeilee, että rakastaako vanhempi vaikka hän olisi täysi piru ja pitävätkö säännöt silti vaikka niitä vastaan taistelisi. Mitään neuvoja en osaa antaa. Tuo on vaan juuri yksi osa lapsen kehitystä. Toisilla se on vaan voimakkaampi kuin toisilla. Paljon tsemppejä ja jaksamista sinne! :Heartred
  8. AadaEveliina Tuttu foorumilla

    Kaikki sympatiani sulle Eleanor!
    Itsellä nuo 4v ja 2,5v päiväkodissa 4pvää/vko joka helpottaa elämää hurjasti. Sit jaksaa vkonloppuna ja illat "taistella" ja ymmärtää tuota 2,5v uhma-monsteria :D Olivat kesälomalla tarhasta 2kk ja voi luoja että oli välillä pinna kireellä! Viikko loman alkamisesta pojat naukuivatkin harvase päivä että "koska mennään taas tarhaan kavereiden luo??" :D

    Mä sanoisin että itse olen paaaaljon parempi äiti ja se heijastuu koko perheeseen, kun isommat lapset tarhassa. Mä toki teen ihan töitäki vaikka vauva tässä, kun yrittäjä, mut se on mun mielestä vaan kivaa vaihtelua.
    Usein sanoisin että just tollaset 2+ vuotiaat ihan tarvii ikäistään seuraakin jo paljon! Eikä äitin kanssa leikit enää riitä. Vähintäänkin kerho tekee hyvää, tai osa-aikaisuus tarhassa. ...oma lastentarhanopettaja-äitini on samaa mieltä ja tukee täysin valintaani pitää isompia tarhassa.

    Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, mutta oisko teillekin mitään Eleanor jos uhmakkaasi aloittaisi esim.kerhon tms.? Päiväkoteja on myös demonisoitu aika turhaankin...nekin ainakin omasta ja lapsien kokemuksesta kivoja paikkoja
    • Tykkää Tykkää x 1
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
  9. naneko Peruskäyttäjä

    Meillä kans ton 3.5vuotiaan uhma kaikkein pahin nyt. Sitä huudon määrä ihan kaikesta jutusta. Kaikki on äidin vika. Tai et isoveljet lyö/tönii vaikka ollut iha eri huoneisss. Pinna tuntuu olevan kaikilla lyhyt nyt.
    Iltaisin kuitenkin kun nukkumaan laitan pojan. Saan pusun poskelle. Et kyllä taas sulaa äidin sydän.
    Ja nyt ton uhma ajan huomasin et se vie pojalta aika paljon voimia kun se nukahtee päivällä. Vaikkei oo vuoteen nukkunut päikkäreitä.

    MEillä uhma kohtaukset ratkeaa puhumalla ja ehdottamalla jotain muuta asiaa mitä voidaan tehä.
    Onneks tää uhma on vain väliaikaista.

    Muutenkin ollu oma aika niin vähäistä kuukauden ajan.joutuu passaamaan miestä ja lapsia. Työt päälle. Onneks isommat lapset koulussa. Saa vähän ees vapaammin tehä koti töitä.

    Muo stressaa työ jutut kans et miten tulevan pitää. Saako mistään töitä vai jäädäänkö pienelle tuelle.
    Yleensä en kummemmin stressaa mitään mut nää hormoonit.
  10. E&V Aloittelija

    Ei perkele. Viime yönä herättiin kaheksan kertaa. Neljä kertaa syömään ja neljä kertaa kun oli kääntynyt tai muuten vaan ketutti. Mitä. Mä. Teen. Yritin tunkea illalla puuroa mutta ei uponnut. Ja se tunne mikä tulee ku tuntuu et just saanu pään tyynyy ja silmät kiin et ah nyt unta, sitte kuuluu ähhnghhgghhgnnnnäääääÄÄÄ ni tekis mieli kirota niin perkeleesti. Mutkun eihän se vauva sitä tajua eikä se mitään vittuillessaan tee. Joku sillä on hätänä. Mut en tajua että mikä tässä on kun ollaan kyllä niin järjestetty että se vois rauhassa nukkua yöllä, on iltarutiinia unipussia hämärää jne. Mut ei. Toisaalta en haluais että se kasvaa mut toisaalta alan olla hattua myöten täynnä tätä yöheräilyvaihetta.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  11. Nodde Ihastunut foorumiin Helmimammat 2018

    Olisko hampaat?? Vai onko pahentunu hiljalleen??
  12. E&V Aloittelija

    :eek: miks en tota oo ite aatellu? Se kyllä kuolaa ihan pirusti. Ja jäystää kaikkea mitä suuhunsa saa. Hampaat ne varmaan on...... no hyvä tietää mut eipä se paljoa lohduta :D onko teillä ollu mitään keinoja yöllisen tuskan lievittämiseen?
  13. pookkana Naimisissa foorumin kanssa Huhtikuunmammat 2015 Joulukuun mammat 2017

    Eikös sitä särkylääkettä voi antaa jos on mahdotonta menoa? Kylmä purulelu/kurkun pala voi auttaa myös, muttei välttämättä kauheen näppärää yöllä. Mä oon myös kihnuttanut sillä äitoyspakkauksessa tulleella hammasharjan toisella päällä ikeniä. Muuta ei oikeen pysty kuin rukoilla, että menis nopeesti!:rolleyes:
  14. Nodde Ihastunut foorumiin Helmimammat 2018

    Joo saa antaa särkylääkettä. Meillä on toiminu kylmä purulelu ja harsoa tykkää pureskella. Harsoa en tosin oo uskaltanu jättää yöksi pinnikseen.
  15. E&V Aloittelija

    Nii ei kai tässä auta ku vaan odottaa aikoja parempia. Ei kai sitä särkylääkettäkään viitti alvariinsa antaa.. onneks miehen vanhemmat haki vauvan aamupäivällä ni sai ees vähän nukuttua velkoja pois.
  16. Piivi Aloittelija

    Kokeilepa kapaloa. Meidän tyttö nukkui siinä pikkuvauvana mutta sitten pikkuhiljaa luovuttiin siitä. Ja johan alkoi kääntyily ja kitinä yöllä. Stuuvattiin tyttö takas kapaloon. Toki vauveli nukahdettuaan saa jossain vaiheessa kätensä ulos mutta mikäli herää ja alkaa pyöriä, rauhoittuu nopeasti taas unille kun kietoo takaisin pakettiin. Eli ei siis nuku koko yötä piukassa paketissa mutta oiva keino saada syvään uneen nopeasti. Tällä ollaan säästytty myös päikkärinukutusmaratooneilta ja vaunurynkytykseltä. Jos päädyt kokeilemaan, älä säikähdä "lievää" vastustusta. Meidän tyttö protestoi joka kerta mutta sippaa heti kun paketti jysähtää sängynpohjaan.
  17. Kitty Tuttu foorumilla

    En oikein tiedä mikä olis ollu oikee ketju mutta kirjotampa nyt tähän. On mullakin ongelmat :p Onko tää edelleen jotain hormoonihäröilyä vai onko tää äitiydestä johtuvaa kun oon edelleen ihan superherkkä itkeen ja raivostuunkin kyllä... Toi itku on siis sellanen että kun haluaisin esim.laulaa pojalle illalla tuutulaulun niin siitä laulamisesta ei tuu mitään kun alan joka kerta itkemään... Itken siis sitä kai että poika on niin suloinen ja viaton ja pieni ja vauva ja muistan kun mulle on laulettu pienenä samaa laulua ja oma lapsuus ja "on tää niin rankkaa" jne kaikki ajatukset tulvahtaa samaan aikaan. Ja joka ilta. Joopajoo.

    Toinen asia onkin sit se hermostuminen tällä hetkellä lähinnä mieheen... Ymmärrän ihan täysin että oon varmaan sekopäinen välillä mutta millähän sitä pystyis vähän hillitseen itseään ..:smiley-angry002
  18. Tasse83 Tuttu foorumilla

    Ihan samanlaista täällä. Onneksi pikkuinen on herkistyttänyt isänsäkin niin, että se ymmärtää äidin itkut. Ennen en siis itkenyt millään ja nyt tarvii vaan katsoa Lilliputtia ja meinaa itku tulla... syytän hormoneja. Raivoaminen aika vähäistä. Sisäistä kiukkua ja turhautumista tunnistan itsessäni, mutta harvoin ne purkautuu hillitsemättömästi. Osaan jo onneksi kömpiä sohvan nurkkaan yksinäni, kun oikein potuttaa.

    Täällä on viime päivinä ollut ihan tajuttoman väsynyt äiti ilman mitään järkevää syytä. Silmät lumpsaa ja pinna on selvästi tavallista kireämmällä. Kummallista. Eiköhän tämäkin tästä tasaannu. Väsyneenä vaan huoletkin tuntuu isommilta ja sitten tulee suru puseroon ja sillain...
  19. Martza_91 Peruskäyttäjä

    Millai muilla tää puoli? :)

    Musta tuntuu että oon ihan loppu. Meillä on viimeset ainaki kolme viikkoa illat ollu pelkkää taistelua. Tota ei saa nukkuun millään. Siinä kasin aikaan aletaan iltatouhut aina mutta silti tyttö ei oo unessa kuin aikasintaan puolilta öin.. ja öisin ei omas sängys nuku kun 2-4h, mä oon niin väsynyt etten yöllä jaksa taistella sen kanssa et sais takas omaan sänkyy nukkuun niin oon ottanu sen vieree kun siihen rauhottuu heti ja eihän siitä nukkumisesta sillai mitään tuu, tyttö potkii ja repii hiuksista sen minkä kerkee unissaan. Tyttö on onneks yleensä ihan hyväntuulinen näinä pitkinä iltoina mut omaan sänkyyn laittaminen aiheuttaa raivoomisen. Tyttö herää aamulla yleensä 8-9 ja päiväunetkin aika vähäisiä, ei sitä saa nukkuu kun liikkuvissa vaunuissa tai autossa. Toivottavasti tää olis ohimenevää. Mies kyllä taistelis tytön kanssa mutta ei siitä tuu mitään kun tyttö vaatii äitin.

    Onko muita jotka taistelee nukkumaanmenon kanssa?
  20. Sanoja Ihastunut foorumiin

    Martza, kuulostaisi ehkä siltä, että unikoulu voisi olla paikallaan? En muista imetättekö enää, mutta jos ette, niin se voisi ehkä auttaa.

Jaa tämä sivu