Ärsyttää, potuttaa, menee hermot!!!

Ninanu85

Ninanu85

Jostain jotain jo tietävä
Mä tarvin nyt tälläistä ketjua... Paska juhannus. Ihan paska.

Eilen mies sai mut niin vihaseks ettei tää mee ohi sitten millään. Että mua sitten ärsyttää kun ei edelleenkään, kolmen vuoden uusioperheen arjen jälkeen tajua mitään muuta kun ittensä... Esimerkkinä vaikka eilinen ruoka, mies teki ruokaa ITSELLEEN, kun asiasta mainitsin niin tottakai siitä saa muutkin syödä, no mutta tosi harmi että se on sellaista mitä muut ei pysty syömään :(

Tänään taas hirveä ripitys mieheltä ja anopilta että kyllä mun pitää syödä!! Ai että nyt kiinnostaa myös mun syömiset, eilen oli aivan eri juttu.... Perkele että mä en jaksa näitä ihmisiä nyt yhtään.

Olen ollut koko juhannuksen yksin kotona, muut on mökillä mutta meidän koira ei ole tervetullut sinne, ei tässäkään kohtaa tule miehelle mieleen että saattaa tehdä mulle hiukan pahan mielen kun perheenjäsen ei olekaan tervetullut...

Onneksi edes tyttö pääsi mökille mukaan.

Kiitos ja anteeksi, mutta pakko johonkin purkaa tää paska olo.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ninanu, Ymmärrän täysin sun potutuksen! Vielä kun hormonit pistää mielialan heittelemään, niin vähemmästäkin alkaa ketuttamaan. :love022

Hyvä että perustit tällaisen ketjun. Eiköhän me kaikki tässä seuraavien kuukausien aikana tulla vielä tsrvitsemaan avautumispaikkaa.

Täytyy myöntää, että iski itsellekin aikamoinen potutus aamulla, kun heräsin seiskan aikaan ja mies istui edelleen tietokoneen ääressä pelaamassa. Siinä se sitten alkoi valmistautua nukkumaan ja kun huomautin, että on hieman kurjaa, että hän käyttää puoli päivää nukkumiseen sen sijaan, että viettäisi aikaa perheensä kanssa. Hän siihen, että ei halua keskustella tästä tähän aikaan vuorokaudesta. Jahas... Sepä kiva. Mikähän aika sitten olisi sopiva? Lapsen hereillä ollessa tällaisia asioita ei ruveta puimaan ja mä olen nykyään niin naatti iltaisin, että hädin tuskin pysyn hereillä lasta pidempään.
 
Saako liittyy seuraan?

Mua niiiiin jurpii. Halusin pitää tämän raskauden alun ihan vaan lähipiirin tietona, ihan jo senkin takii että ei olla käyty varhaisultrassa, eikä taideta mennä. Eli ensimmäiset konkreettiset todisteet siitä että mun masussa ees on joku, ni paljastuu vasta np ultrassa. Mutta ei, mun miehen on ihan pakko olla kunnioittamatta mun toivetta ja kertoo v*ttu kaikille!!! Ja samaa tekee mun äiti, kertoo joillekkin joita en ees suunnilleen tunne!!

Jos Tää raskaus menee kesken, ni kerron (mies mukaan lukien!) seuraavan raskauden onnistuttua vasta sitten ku maha on sen kokonen ettei kehtaa valehdella. Murrrr..
 
Lupasin tehdä kakun veljeni vaimon synttäreiden kunniaksi. Juhlittiin juhannusta ja näitä synttäreitä tänään mökillä. Paska reissu, mutta tulipa tehtyä. Siihen ei kuitenkaan mennyt hermot vaan tähän kakuntekoon... Ei hyvää päivää! Mies ja lapsi ihmettelee mitä se nainen riehuu siellä keittiössä. Kermat ei vispaannu tarpeeksi nopeasti, kakkupohjat ei onnistu tarpeeksi hyvin, maut on päin persettä... En enää ikinä tee raskaana kakkua!!! Ihmepaskaa sanon minä. Ja nyt huvittaa ajatuskin, että hermot menee kakkua tehdessä. On tää niin taianomaista ja ihmeellistä aikaa...
 
Hei! Mä vedin myös lähes itkupotkuraivarit whoopieja leipoessa, tosin taisin vaan olla nälkäinen...
 
Mä vedin raivarit saunassa kun mies nauraa sille kun kävelen noidannuolen takia ihan vinossa, vyötäröön asti suorassa ja siitä koko yläkroppa taittuu pahan lihasjumin takia oikeelle. :(
Sit ku se jauhaa jatkuvalla syötöllä ostavansa kaikkee itselleen, ja mä olen 2,5v istunut vieressä ja kuunnellut kun ei mulla raha riitä et ostaisin itselleni jotain kivaa ja nyt se mies meinas ostaa uuden pleikkarinki! Mitäpä minä, säästän rahaa lasta varten, ostan itselleni jotain ehkä joskus vuonna nakki ja papu. Plääh.!

Sent from my HUAWEI P6-U06 using Vau Foorumi mobile app
 
Niinpä, miehet, HUOH.

Täällä kiukku jo laantunut, mutta hyvin tuo mies tossa sanoi ettei tällä hetkellä tiedä yhtään mistä voisin mieleni pahoittaa, tai siis että kun kaikesta menee hermot ja heti....

Kai tääkin ohi menee pian ja alkaa se ihana odotus?!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mua ärsyttää pelkkä ukon kattominen! Sit se soitti ja kysy "ootko yhtään siivonnu siellä?" Hyvä yrittää jotain rupee imuroimaan ku oksettaa koko ajan! Sit tuntuu ettei sitä kiinnosta täö raskaus samal raval ku eka. Aattelin etten perkele ees kerro sille mistään ultrista tai nauvolakäynneista stana!!
 
Sepe, täällä mies kans ei tajuu pahoinvoinnista hevonhelvet*iä. Normaalisti meillä on tosi siistiä, varsinkin keittiössä. Nyt ei pysty siivoo, ku kuvottaa koko keittiö ja kaikki ruuanlaitto yms. Oon sille tän sanonut, mutta ei se tee yhtään ylimääräistä että ois mulla helpompi olla. Lataisi ees tiskikoneen illalla..mutta ei. :/
 
Meillä on avokeittiö ja niin pieni kämppä et riittää että on vähä vaatteita lattialla ja esikko levittäny rusinat pitkin karvamattoo nii tää kämppä on pommi. Aaargh!!
 
Mun mies ei tieda pitaisko sen olla paniikissa vai ei ja kitisee kaikesta turhasta. Kysyin eilen haluaako lahtea varhaisultraan mukaan vastaus oli en tieda vastasin selva, mina tiedan sinunkin puolesta.

lisaksi perkele oli pakko paastaa voimasana, mun tyokaveri on ollut toissa stafylokokki tartunnan kanssa, ja oma naama on nyt sitten kanssa puolitulehtunut.. Odottelen siis viljelyn tuloksia perjantaihin mennessa ja taidan tehda etatoita nyt sinne saakka, lahden tanaan aikaisin.
Mika halvattu siina on ettei ihminen joka on kipea tajua pysya kotona popojensa kanssa kun tullaan tyon sankari mentaliteetilla tartuttamaan kaikki muutkin, voi jumaliste etta pistelee vihaks.
Noita antibiootteja kun ei huvikseen syoda.
Soitin laakarille niin haluaa varmuuden vuoksi aloittaa jo paikallisella antibiootilla kun kerroin etta meilla taalla jengi tulee hyppykuppansa kanssa duuniin ja sano etta odotetaan toisen antibiootin kanssa sitten niita tuloksia. AAAAAARGH
 
Miksi miehet olettaa että niille kuuluu vähintään mitali kotitöiden jälkeen?

Koska siis olihan mieheni eilen kerännyt kaikki pyykit, laittanut ne kaappiin, laittanut koneellisen pyykkiä pyöriin....
Jonka oli sitten unohtanut, löysin äsken migreenihöyryissäni ne pyykit EDELLEEN sieltä koneesta... Voi vittu.
Meillä on muutenkin ollut tosi mahtavat pari päivää taas, ei puhuta, jos puhutaan niin huutamalla, eilen lähdin itkien pois kotoo kun mies korotti ääntänsä, normaalisti mun mielestä ihmiset alkaa lohduttamaan toista kun tulee itku, mut ei todellakaan meillä, huuto jatkuu samaan malliin ja nauretaan päin naamaa että tosissaanko alan itkemään....

Miksi pitää aina korottaa sitä ääntä, oli kyse sitten mistä tahansa... Koko yön itkeneenä, kamala migreeni heti aamusta eikä edes pysty ottamaan kunnon lääkkeitä.

Vähän sellainen fiilis että mihinköhän lähdin mukaan.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ja siis vielä edelliseen, täällä mies ei ikinä, IKINÄ osallistu kotitöihin.

Marttyyrina sitten kertoi että hyvää vain tarkoitti, luetteli mitä kaikkee olikaan tehnyt, eli vähintään mitalin arvoinen suoritus.

Onneksi itse teen normaalit viikkosiivoukset isoon omakotitaloon, pitäisi siis alkaa vaatimaan aina ainakin viisi mitalia tästä suorituksesta.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
ah miehet nuo luomakunnan idiootit... onhan se noidannuoli hirvittavan hassua, jos se oikeasti huvitti olisi se voinut etukateen pyytaa anteeks ja sanonut ettei sais nauraa kun oot niin kipee mutta nyt vaan tulee ei voi mitaan, sullehan sen pitaisi ostella juttuja ja hemmotella sua, sahan siina sen tyon teet.
Ninanu ma samaistun tuohon tilanteeseen, mies on ottanut mua kohtaan asenteen etta oon laiska ja se kieltaytyy nakemasta mitaan mun tekemia kotitoita, ma kun priorisoin liikunnan imuroinnin edelle ja mulle riittaa etta siivotaan kunnolla kerran viikossa. Se kehtasi ihmetella eilen ettei sen tyton sankya ole pedattu, meinasin sanoa etta jos teini jolla on kuukautiset ei osaa tai viitsi pedata omaa petiaan se ei ole aitipuolen hommaa vaan sitten saa iskipappa ihan keskenaan ja itse korjata herranterttunsa jaljet. Needless to say ettei sen naperot pane rikkaa ristiin meilla ollessaan.
 
Kolmenäiti mä just tossa mietin kun tulin kotiin ja heikko olo ja oksetus iski että mulla ei oo mitään rutistamista sinällään kun voin mennä kotiin tultua vessan kautta sohvalle ja mielessä kävi just te äidit joilla on jo lapsia, sissejä olette <3


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Tää nyt ei varsinaisesti ärsytä eikä potuta mut huolettaa :D

Oon miettinyt pääni puhki vaunuasiaa vaikkei se vielä ajankohtainen ole :D Siis kun asutaan hissittömän kerrostalon 4. Kerroksessa kahden pikkukoiran kanssa... Miten mä saan yksin (jos mies siis töissä) kaikki kolme kuljetettua pihalle lenkille asti. Ja millaiset vaunut mä hankin :D Ja missä ne säilytän kun pyörävarasto on aivan täys, rappukäytävässä jo kahdet vaunut (vaikka paloturvallisuus kieltääkin sen) :D Toisaalta ollaan mietitty muuttoa mutta tällä hetkellä asuntomarkkinat on vaan niin huonot et tappiolle jää jos tuota alkaa myymään...

Ehkei pitäisi vielä pähkäillä noita :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Freyja; joo ei mun mielestä kannata vielä turhaan ainakaan stressiä asiasta ottaa :) sitten kun hormonit alkaa todenteolla tekee hommia, ja alkaa "pesänrakennus aika" , niin sitä kummasti keksii keinot asiaan kun asiaan :)
Mä varmaan tekisin niin, että veisin vaunut ensin ulos, sitten koirat vaunuihin kiinni odottamaan, ja sitten vauva viimeiseksi. Ja kaikki tämä tapahtuisi nopeasti, vauva jo valmiiksi puettuna ulkovaatteisiin yms. Tehokasta :)
 
Mulla tuli juhanuksena ensimäinen itku kohtaus.. Olitiin kaverin mökillä ja menin veneeseen laitaa meijän sänkyy valmiiks.. mun mies tuli hetken päästä sinne ja sit sen puhelin soi.. samalla sekunnilla huomasin että juhannus koko oli just sytytetty ja riensin sitten sinne paikalle koska meijän koira kin oli jo siellä.. kattelin kokoa hetken ja ihmettelin että missä se mies oikeen luuraa ja pitelin siinä sitten haukkuvaa koiraa yksin (saarella oli myös toinen koira) katoin taakseni ja siellä se istu 150m mun takana kavereittensa kanssa ja huuteli sieltä että pidä koirasta kiini ja tuu tänne.. (saksanpaimenkoira) siinä vaiheessa oikeen tunsin kun silmät alko vetistyä :sad001 menin siihen ylös ja jätin koiran mielelleni ja menin takasin veneeseen jatkaa sitä sänkyn laittamista.. 5min sen jälkeen mies kin tuli veneeseen ja kysy että onko kaikki hyvin ja siinä vaihessa mä sit pillahdin kunnolla itkuun :crybaby2 Kaikki tuntu vaan sillon niin raskaalta ja kauheesti vastoinkäymisiä.. onneks se meni sit ohi aika nopeesti kun sain pari halia ja pusuja :smiley-angelic003

Tulipa siitä pitkä viesti :)

On kyllä hyvä että tällänen ketju on perustettu koska tätä me kaikki varmaan tullaan tarviimaan jossain vaiheessa :wink tai ainaki mä.. oon muutenki niin lyhyt pinnanen että se katkee muutenki hyvin helposti :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top