Äitien hyvinvointi synnytyksen jälkeen

ellami

ellami

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Olisko tämmöiselle aihetta? :)

Voidaan tukea toisiamme pitämään huolta myös itsestä.

Minähän sain stressin eilen mahalöllöstä :sad001 vaikka järki huutaa että synnytyksestä on viikko! Ja imettäessä EI laihduteta. Ja nää tulleet n.12-13kg kyllä lähtee koko ajan. Vakaa ei kannattais tässä kohtaa tuijottaa mutta sen verran katsoin tänään, että synnytyksestä nyt -5kg.
Hikoilenkin kun mikäkin. Silti on sormet turvoksissa ja naamakin näyttää siltä.

Mutta, tänne vaan vinkkejä miten oma olo mukavaksi. Milloin arvaa jättää vauvan vaikka hierojan tai parturin ajaksi?
Miten ja milloin liikunnan aloitus?
Ruokavalio jne....
Ja miten hyvällä omallatunnolla jättää sotkut ja pyykit ja nukkua päivällä kun vauva nukkuu. Jos siis muiden lasten osalta tilanne sallii.

Itse oon käyny hierojalla viimeks noin 6v sitten :0 ja parturissa ehkä raaskin käydä 1-2 x vuodessa.
Nyt alkaa mullakin niska-hartiaseutu jumittua imetyksestä....

Onnea on tällä hetkellä suihku rauhassa ja hitaat aamut vauvan kanssa. Sekä illan imetysmaratonit tv.n ääressä :)
Mut mitäs sitte kun isimies lähtee töihin........

Äitiys on ihanaa, mutta jaksaakseen olla äiti, on pidettävä huoli myös itsestä.
 
Muokattu viimeksi:
Minä tuolta joulukuisista (la 4.12.) mielenkiinnolla seurailen tätä, jos sais vinkkejä ja apuja itsekin sitten kun aika koittaa :)
 
Mähän varasin ens maanantaille kuumakivihieronnan eli pieni on 2 viikkoa ja 2 päivää vanha silloin. Hieroja on tossa parinsadan metrin päässä eli oon yhteensä ehkä tunti vartin poissa. Ajattelin vähän lypsää varulta maitoa isille kuppiin, niin saa sitten syötettyä vauvan, jos sattuu sillä aikaa heräämään.

Eilen kävin ekaa kertaa synnytyksen jälkeen kaupassa. Yksin. Oli outoa. :p
 
Kun äiti voi hyvin henkisesti että fyysisesti:välittyy se vauvaan täysin. Äidin pitää rohjeta pyytää apua ja olla itsekäs,kun siltä tuntuu oli se sitten vaikka hierojalle menoa tai vaikka yksin kauppareissu rauhassa tai mitä vaan. Eikä omantunnon tuskia tai syyllisyyttä, kun itseesi ajattelet! Pieni tuulahdus käydä jossain ilman vauvaa antaa itselle potkua taas hoitamaan rakasta pienokaista eikä tämä ole vauvalta pois vaikka monesti niin ajattelee.
Yh äideille tämä haasteellista mutta aina löytyy joku joka hetken vauvaa hoitaa ja tämä apu on osattava ottaa vastaan.
Mitään superäitiä ei ole olemassa eikä siis tarvitse pyrkiä sellaiseen lähimainkaan.
Monet asiat on organisoitavissa.
Ihania äitiyshetkiä! Niitä tulet muisteleen aina!
 
Muokattu viimeksi:
Mie muuten kävin ja eilen eka kerran synnytyksen jälkeen kaupassa. Ikinä oo ollu niin tehokas ja nopea keikka. Ruokaa mätin kärriin varmaan viikon tarpeet :D nälissäni. Ja hiki virtas. Ja isimies ja vauva pärjäs kyllä.

Minä suunnittelen nyt luomukampaajalle menoa jossa saa intialaisen päähieronnan myös :Heartred
Musta on pikkuhiljaa tulossa vissiin luomun kannattaja näin ohimennen....
 
Mä kävin eilen yksin noin 2km päässä autolla ostamassa postimerkit nimiäiskutsuihin ja postittamassa ne. Tänään hain esikoisen kerhosta ja olin poissa kotoa jopa reilun puoli tuntia :grin Hyvin olivat miesporukalla pärjänneet kotona.

Yleensä olen käynyt nimiäisiä varten kampaajalla ja lapset jääneet silloin ekaa kertaa pitemmäksi aikaa isin kanssa. Mutta tällä kertaa riittää jos vetäisen itse väriä vähän päähän.

Mä kyllä syön ihan normaalisti, ehkä pitäis syödä vähän enemmän vaan. Välipala tahtoo jäädä syömättä ja sitten onkin jo hirveä nälkä ennenkuin iltaruoka on valmista. Kaksi lämmintä ateriaa meillä syödään kuitenkin kotona.

Tämän vuoden puolella en ole ajatellut mitään vaunulenkkejä kummempaa liikuntaa aloittaa. Kestäähän se ennenkuin esim vatsalihakset on palautuneet. Jälkitarkastus mulla on heti 4.1. niin jos siellä kaikki ok niin sitten uskaltaa jotain liikuntaharrastusta viritellä enemmän eli todennäköisesti jotain kiinteyttävää jumppaa kotona, aikoinaan tuli hyviä tuloksia kun vaan kotonakin jumppasi. Mutta mitään laihduttamista en aloita, tarkoitus kuitenkin imettää mielellään siihen saakka kun poika on vuoden ja mielellään se puoli vuotta täysimetystä.
 
Henkiseen hyvinvointiin muutama vinkki näin nopeesti:

-Muista hengityksen tärkeys! Hengitä, hengitä syvään, keskity hengitykseen

-Kun ahistaa esim. et voi ei herääköhän vauva (jos vauva vaikka alkaa ääntelemään/liikkumaan) ja et just nyt jaksaisi vastata hänen tarpeisiin. Silloin hengitä ja ajattele, että ihanaa, tämän hengityksen ajan mun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Tää on mun hetki ja mä vaan oon.

-Jos mahdollista, niin käy aamulla vessassa tms. ennen kuin alat hoitamaan vauvan tarpeita. Näin tekemällä muistutat itsellesi, että myös sinun tarpeesi ovat tärkeitä ja että vastaat niihin.

-Laula vauvalle, jos hän on itkuinen/levoton/kärsimätön. Rauhoitat samalla itseäsi.

-Sanoita alusta alkaen omia tunteitasi vauvalle. Jos olet iloinen, niin kerro se hänelle. Jos itkettää ja väsyttää, niin anna vauvan kuulla se sanoilla.

-Ja tärkein: Syö säännöllisesti ja ravitsevasti, juo vettä usein ja tarpeeksi. Käy ulkona joka päivä. Lepää ja nuku, kun se on mahdollista.

-Ja tärkeä kans: Opettele pyytämään ja etsimään apua!

Voimia meille kaikille! Tää on kyllä välistä aika raskasta ja tuntuu ettei kädet riitä..
 
Minun on paras olla, kun vauva on lähellä koko ajan. Oloa tietenkin helpottaa, kun mies huolehtii vauvasta myös. Saan käydä rauhassa suihkussa ja vessassa ja mies laittaa ruokaa ja saan syödä ilman kiirettä. En ajatellut kiiruhtaa laihtumisessa enkä ottaa stressiä kodin siivouksesta.
 
Mun hyvinvointia lisäsi tänään se, että meillä tuli käymään ensimmäiset vieraat kahvilla ja vauvaa ihailemassa. Vähän ennen kuin he tulivat, mietin jo, että miksi lupasin tälle illalle heidän saavan tulla, kun olen edelleen väsynyt. Mutta vitsit kun piristikin kummasti! Siksi en ole vieläkään nukkumassa. Me ei kylläkään yhtään siivottu täällä mitään eikä leivottu, mies keitti kahvit ja tarjottiin kaapissa vierasvarana ollutta keksiä. Että siltä kantilta ei otettu yhtään stressiä.

Miehen isyysloma-aika on kyllä luksusta, en tiedä kuinka sitten selviän kun isyysloma loppuu. Tai riippuu kuinka vauva nukkuu silloin yöt. Nyt vauvalla ei vielä öihin ole osunut yhtäkään pidempää unipätkää. Jaksan hoitaa vauvan yöllä kun tiedän, että mies hoitaa aamulla esikoisen kouluun ja keksii tekemistä 2veen kanssa. Niin mä saan nukkua vauvan kanssa aamut ja päivät. Mies tekee myös ruuat ja osallistuu vauvankin hoitoon. Mutta tosiaan, mitä sitten kun mies palaa töihin. :nailbiting: Onneksi se ei ihan vielä ole ajankohtaista.
 
Belle mietin ihan samaa isyysloma asiaa :| meillä vajaa 2v ja aivan ihanaa että mies jää kotiin isyyslomalle ja lomalle. On siis kotona 4 viikkoa, joka aivan luksusta!

Meidän vauva ei ole vielä syntynyt, ja jo jännitän onko mitään rytmiä ehtinyt syntyä vauvalle, jotta kaikki nukkuisi yöllä ja päivällä jaksaisi myös esikoisen kanssa. sänkyyn kun ei voi jäädä tälläkertaa vaikka kahteen asti iltapäivällä vaan hengailemaan...

Mutta jos vaan mahdollista, äidin hyvinvoinnille erittäin tärkeää on myös se isyyslomalla olevan isän läsnäolo! Eli jos vaan suinkin mahdollista, käyttäkää tuo kolme viikkoa.
 
Henkinen hyvinvointi onkin todella tärkeä asia! Kokemusta on loppuun palamisesta kun muksut oli pieniä pienellä ikäerolla ja apuja ei heidän isältä tullut yhtään mihinkään mitenkään ja omassa päässä kuvittelin että täytyy vaan kaikki yksin jaksaa. En nukkunut, en syönyt hyvin. En käynyt yksin missään. Kunhan lapset voi hyvin ja koti kiilsi puhtautta ja ruoka oli aina itse tehty. Neuvolat sun muut kävin yksin lasten kanssa.
Huh.huh.
No tuosta oppineena... kun käyn nyt vessassa, en käy äkkiä. Käyn suihkussa ja nautin siitä.
Pyydän apua. Sanon vieraille, että toisiko kahvipöytään jotain. Tähän asti olen ottanut vastaan vain mun siskot ja meidän molempien vanhemmat. Pyykit voi odottaa, imurointi voi todellakin odottaa. Lapsille kelpaa kyllä valmiit pinaattiletut. He voi pelata ja katsoa dvd.tä. Aina ei tarvitse "pakkoulkoilla" tietyllä aikataululla.

Ja kun mua itkettää, vaikka ilman syytä, se kannattaa näyttää miehelle. Kannattaa kertoa etten ole kova supernainen. Vaan aika herkällä mielellä.
Eilen just sanoin, että hei, minua voi koskettaa edelleen samalla tavalla kun ennen vauvan syntymää. Mua pitää halata.
Pari päivää ollutkin nyt vähän itkua itellä ilman syytä. Kuulunee asiaan. Vauva on tänään 9vrk.
Kun yöt on rikkonaisia ja itsellä syvää unta todella vähän niin sehän on selvä että mielikin on mitä on hetkittäin.

Mulla on takana myös töissä uupuminen ja masennus (ero) jne. Niin nyt toivottavasti osaan kuunnella kehoa ja mieltä.
 
Ellami, minulla on myös koettuna pitkä oppimäärä uupumusta. Sen läksyn olen jo oppinut. Siksi nyt keskityn nauttimiseen. Miehelle en ole muita vaatimuksia asettanut ennakkoon kuin sen, että tahdon käydä yksin vessassa. Kertokoon se jotain siitä, mitä koin ensimmäisten lasten kanssa.

Minä olen kyllä onnekas. Mies pitää koko kuukauden isyyslomaa, tai siinä taitaa olla muitakin lomia. Sitten kun työt alkaa, hän tekee töitä kotona. Jos tulee iso kriisi, en ole yksin.
 
Paljon on isiä paikalla. On olkapää johon nojata,on ihminen jolle näyttää ja puhua väsymyksestä ym.
Muistakaamme että on paljon yksinolevia äitejä joilla ei välttis ole ollenkaan tukiverkkoa. Äiti; jos sinulla on ystäviä,vanhemmat kuka vaan niin uskalla pyytää herkästi apua. Jos ei ole niin apua saa muualta!
Ja joka tiedät yksinäisen äidin,voit tarjota omaa apuasi.
 
Meillä on kans osallistuva isi,joka ei ikävä kyllä pysty pitää isyyslomaa ainakaa just nyt.. oli se eilisen ekan kotipäivän meidän kanssa ja autto ja teki kotitöitä. Mut eiline oliki helppo vauvan kanssa ku se ei tehny muutaku nukku ja söi.

Mä oon ite vieläki vähä epävarma,joo oon vielä vähä synnytyksen jäljiltä puol kuntonen,ja vähä mietin et kui meillä tää päivä sujuu.. pikkurääkyle on nimensä mukaa rääkyny,mä oon koittanu ymmärtää et mitä se tahtoo.. mut eihä se iha onnistu..

Sen verra tajusin et ku ensi imetin kummastaki tissistä kahteen kertaan ja annoin viel vähä lisämaitoo jonka jälkee vauva vähä puklas et ainakaa sillä ei oo enää nälkä! Äske se oli hyvän tuulinen ja sit alko kitisee,aattelin taas nälkää.. koitin työntää tissiä suuhu ni siitäkös tuo rääkyle hermostu..kuka sitä nyt tissiä tahtoo ku on haisut housussa.. vaihoin vaipan ja laitoin likan sitteriin pötköttelee ni nukahti siihe..

Mut mies on ihana,vaikka käyki töissä ni viime yönäki heräs kahen tunnin välein lämmittää korviketta sillä aikaa ku mä tutkasin vaipan tilanteen.. aateltii ekan kotiyön jälkeen et on pare antaa pullosta maito ku alkaa tappelee tissien kanssa joista ei tuu tarpeeks maitoo. Tää päivä on napailtu vauvan kanssa ja nostatettu maitoo.
 
Itse olen alkanut suunnitella laihdutusta ja ostellut jo ruokia sen mukaan. Itsehän en pysty antamaan omaa maitoa ja tuotanto on lakkautettu lääkkein. Siksi omat toiminnat eivät vaikuta lapseen kun en imetä tms.
Pari päivää sitten testasin pari pientä pätkää hölkkää kun pääsin oikein yksin matkaan. Oli hyvä huomata että kunto ei ole aivan rapautunut kun en hengästynyt siinä muutaman metrin matkalla. Mutta en uskalla vielä mitään treenejä ryhtyä rääkkäilemään, koska tuokin aiheutti nipistelyä.
Henkinen puoli..noh, mielialanvaihteluita on yhä ja itkeskelyä välillä. Mutta parempaan kait mennään koko ajan. En ny tunne itseäni mitenkään syvästi masentuneeksi ainakaan.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Eea
Olen huomannut omien ajatusten vaikutuksen hyvinvointiini. Jos mietin väsymystä, se korostuu, mutta jos ajattelen, että sainpa nukkua pitkään! Jopa kolme tuntia, koen oikeasti olevani virkeämpi.

Juttelen usein myös vauvalle kaikkea mukavaa. Kehun, että hänellä on maailman paras isä ja minä olen sen hänelle valinnut. Tulee itsellekin onnekas olo.
 
Yölento sanoi:
Olen huomannut omien ajatusten vaikutuksen hyvinvointiini. Jos mietin väsymystä, se korostuu, mutta jos ajattelen, että sainpa nukkua pitkään! Jopa kolme tuntia, koen oikeasti olevani virkeämpi.

Juttelen usein myös vauvalle kaikkea mukavaa. Kehun, että hänellä on maailman paras isä ja minä olen sen hänelle valinnut. Tulee itsellekin onnekas olo.
Click to expand...

Ihana :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top