Minusta tuntuu että se oma valmiuden kasvaminen on ollut esimerkiksi sitä, että elämä on tasapainoista ja samoin oma mieli on tasapainoisempi kuin silloin parikymppisenä. Pinna on pidempi ja niin edelleen. Kun sain esikoiseni, niin ajattelin että miksi en tajunnut tän olevan NÄIN IHANAA. Silloin vähän harmitti etten ollut aiemmin perhettä perustanut. Luulen että se on monella samanlaista. Sitä luulee menettävänsä paljon, kun saa lapsen. Vapauttahan siinä toki menettää, mutta se rakkauden määrä ja miten lapsi antaa sisältöä elämään, on aivan eri luokkaa kuin olisi ikinä uskonutkaan.
Yleensäkin elämässä olen niitä, jotka ottavat kaiken varman päälle. Nytkin kun löysin hyvän kumppanin, halusin katsoa vähän aikaa elämää eteenpäin ihan kaksistaan ennen kuin sitoutuisimme johonkin niin suureen juttuun, kuin perheen perustaminen.
Ihminen on niin mukautuva, että varmasti se hetki kun lapsen saa, on aina se oikea hetki. Itse vaan olen nähnyt sellaisiakin, ketkä ovat tehneet lapset tosi nuorina ja myöhemmin kokevat neljänkympin villityksen, biletysputken, avioeron ym. Se on varmaan se, miksi olen ajatellut että ainakaan ei tule tarvetta vastaavalle sitten myöhemmin.
Yleensäkin elämässä olen niitä, jotka ottavat kaiken varman päälle. Nytkin kun löysin hyvän kumppanin, halusin katsoa vähän aikaa elämää eteenpäin ihan kaksistaan ennen kuin sitoutuisimme johonkin niin suureen juttuun, kuin perheen perustaminen.
Ihminen on niin mukautuva, että varmasti se hetki kun lapsen saa, on aina se oikea hetki. Itse vaan olen nähnyt sellaisiakin, ketkä ovat tehneet lapset tosi nuorina ja myöhemmin kokevat neljänkympin villityksen, biletysputken, avioeron ym. Se on varmaan se, miksi olen ajatellut että ainakaan ei tule tarvetta vastaavalle sitten myöhemmin.