Äidiksi nuorena vai "vanhana"

Äiti×5

Äiti×5

Näppärä viestien naputtelija
Sain esikoisen juuri 19 täyttäneenä ja heti toisen lapsen perään. En ollut äitiyden suhteen yhtään hukassa vaan kuin kypsä äiti vaikka yksinkin olin täysin. Kolmas lapsi tuli muutaman vuoden perään. Sitten 13 vuoden tauko ja neljäs lapsi pilleriraskaus joka toi syvyyttä ja iloo elämääni vanhempien lasten jo aikuisia ollessa. Nyt 42 vuotiaana saan viidennen ja olen onneni kukkuloilla!
En näe itsessäni mitään eroa olenko saanut nuorena vai vanhana lapsen. Olen aina ollut yhtä sitoutunut rakastava äiti. Ajatella,nyt jo 22 vuotta olen ollut äiti ja saan aloittaa viidennen kerran alusta. ♡♡♡♡♡
Kokemuksia ja ajatuksia????
 
Mä sain 20 - vuotiaana ekan ja 25- vuotiaana mulla oli 3 lasta. Olen aina halunnut paljon lapsia.
Nuorena jotenkin kasvoi äidiksi hirveen luonnollisesti, enkä osaisi kuvitella aikuisuutta ilman lapsia.

Nykyisen kanssa ollaan puhuttu jo vuosia yhteisestä ja musta on ihanaa että saan kokea vielä tämän kaiken ja toivon, että tämä saataisiin syliin asti. Marraskuussa olen 34 ja vähän pelottaa miten kroppa jaksaa vielä. Tämä on luultavasti viimeinen.
 
Mä olen 25 vuotta, täytän tänä vuonna 26. Yritys aloitettiin, kun olin 24.
Kun mietin itseäni vastatäyttäneenä parikymppisenä, en ikinä olisi ollut ihmisenä valmis äidiksi, vaikka vauvakuumetta oli jo silloin. Ja luulin olevani valmis jo silloin. Näin jälkikäteen ajatellen, en olisi ollut.
Nyt vasta alan kokemaan itseni valmiiksi kohtaamaan äitiyden ja sen opettelemisen ja siihen kasvamisen.

Ja olen tyytyväinen, että en lähtenyt yrittämään lapsia tämän nuorempana.
 
Minä sain esikoiseni juuri 18 vuotta täyttäneenä ja 23 vuotiaana minulla oli jo neljä pientä.
Silloin oli energiaa touhuilla ja raskausajat menivät kun siivillä vaikka kaksi tyttäristä syntyikin keskosena.
Nyt lähes 41 vuotiaana odotan viidettä, eli ikäeroa nuorimpaan sisarukseen tulee 18 vuotta.
Raskausaika ollut aivan järkyttävän rankka vaikka mitään pahoinvointia ei edes alkuraskaudessa ollut. Väkisin pistää miettimään kuinka sitä jaksaa sitten pienen kanssa kun nyt jo kroppa kremppaa tähän malliin.
Onnellinen olen jos vielä tämän pienen syliini asti saan.
 
Minä olin esikoisen saatuani 31, täytin heti seuraavassa kuussa 32. Tänä vuonna täytän 34 ja toiveissa on saada kaikkiaan 3 lasta. Olisin voinut vähän aiemmin aloittaa lastenteon, mutta oikea kumppani ei tullut heti kohdalle. Parikymppisenä vietin vauhdikasta nuoruutta ja olisin todellakin ollut epäkypsä silloin lapsille. Nyt on kiva rauhoittua perhe-elämään kun railakkaita vuosia on vietetty ihan tarpeeksi.
 
Riippuu tietenkin ihan ihmisestä. Mä en oo ikinä jaksanu mitään ”nuorten juttuja” ja musta on tosi puuduttavaa edes kuunnella kun jotkut kaverit kertoo viikonlopuistaan. Miehen kanssa oltu yhdessä 15- vuotiaasta joten löyty sopiva kumppanikin heti. Vähän ahdistaa muiden oletus vahinkoraskaudesta (ei lähellekkään) mutta en kyllä mitään muuta haluais tällä hetkellä kun tätä:Heartred Ei se ikä aina kerro kaikkea :)
 
Mä sain esikoisen 27-vuotiaana, nyt olen 31. En tiedä olisiko mulla ollut valmius iästä kiinni. Tietyt kriisit piti käydä äitiydessä läpi liittyen omaan taustaan, eikä niitä olisi mitenkään osannut ennakoida. Nyt on rauhallisempi ja tasapainoisempi mieli monen asian suhteen, mutta myös hieman huolettaa miten jaksaa tulevaa väsymystä kun muistaa miten rankkaa vauva-aika oli. Myös raskauden pahoinvointi ja väsymys ottaa kyllä paljon kovemmalle nyt kuin ekalla kerralla! En sitten tiedä onko kiinni iästä vai siitä että arki ylipäätään on väsyttävämpää nyt kun on lapsi ja vaativampi asema työssä.
 
Minä odotan nyt esikoista 37-vuotiaana, kesällä täytän 38 eli olen ”vanha”. Alle kolmikymppisenä en ollut valmis lapsia hankkimaan enkä ollut varma haluanko niitä ollenkaan. Sen jälkeen kun olin niin mies empi vielä pari vuotta. Yritys aloitettiin vasta kun olin 35 ja vasta hoitojen kautta ollaan päästy näinkin pitkälle. Nuorempana olisi varmaan onnistunut helpommin, me ollaan kuitenkin oltu naimisissakin jo yli viisitoista vuotta ja yhdessä tietysti pidempään. Johonkin ne vuodet kuitenkin vierähti melkein huomaamatta.
 
Odotan esikoistani 28 vuotiaana, täytän lapsen synnyttyä 29. Mies on muutaman vuoden vanhempi joten kai ollaan ”vanhoja” vanhempia. Aikaisemmin olisi kai voinnut äidiksi ryhtyä mutta onneksi odotin sellaisen miehen joka pysyy matkassa mukana.
 
Esikoinen syntyi, kun olin 24, täytin pari viikkoa synnytyksen jälkeen 25. Koen sen olleen hyvä ikä. Nyt tämän toisen saapuessa 27:)
 
Sain esikoisen 20v. Kuopus syntyi kun olin 23. Ja nyt täytän pian lapsen syntymän jälkeen 26 :) koen olevani juuri sopivassa iässä ja olen aina halunnut lapset nuorena <3
 
Mä olen kai vanha äiti, kun sain poikani 40-vuotiaana. Olen ehtinyt tekemään ja kokemaan hirveästi kaikenlaista, joten ei ole ainakaan sellainen olo, että menettäisi mitään.

Joskus väsyttää, mutta muistan kyllä nukkuneeni nuorena koulussa tunneilla, joten siinä ei ole mitään uutta. :hilarious: Kroppa kesti raskauden hyvin.

Mielestäni kaikki iät ovat hyviä tulla äidiksi, siksi kai hedelmällinen ikäkin kestää niin kauan. Olen oppinut todella arvostamaan nuoria äitejä, vanhoja äitejä ja kaikkia siltä väliltä. Parhaamme me kaikki tehdään jälkikasvumme hyväksi!
 
Koivunverso sanoi:
Minä odotan nyt esikoista 37-vuotiaana, kesällä täytän 38 eli olen ”vanha”. Alle kolmikymppisenä en ollut valmis lapsia hankkimaan enkä ollut varma haluanko niitä ollenkaan. Sen jälkeen kun olin niin mies empi vielä pari vuotta. Yritys aloitettiin vasta kun olin 35 ja vasta hoitojen kautta ollaan päästy näinkin pitkälle. Nuorempana olisi varmaan onnistunut helpommin, me ollaan kuitenkin oltu naimisissakin jo yli viisitoista vuotta ja yhdessä tietysti pidempään. Johonkin ne vuodet kuitenkin vierähti melkein huomaamatta.
Click to expand...

Aika sama täällä. Vuosi vähemmän ikää ja ei ihan hoitoja ehditty aloittaa. Mullakin mies empi sen pari vuotta. Nyt on ihan hyvä hetki :Heartred
 
Varmaankin hyvin yksilöllistä mikä on kullekin se paras ikä, ja ainahan sitä ei voi edes valita.

Äitini sai minut 20-vuotiaana ja oli ihan paras äiti. Itse täytän kohta 33, enkä ennen 28. ikävuotta edes halunnut lapsia. Joten parikymppisenä olisi ollut minulle huono ikä, en vaan olisi ollut valmis
 
mä sain esikoisen kun olin 30, täytin pian 31. Lapsi ei ollut suunniteltu, isä ei ollut valmis isäksi, eikä hän ole tähän päivään mennessä tyttöä livenä nähnyt, emme ole pitäneet yhteyttä. Teimme lakisääteiset paperit jossa "turvat" molemin puolin ja sillä ollaan menty. Nykymiehellä ei lapsia ole joten tämä olisi hänen ensimmäinen ja siis minun toinen. Keskenmenoja on matkanvarrelle kertynyt aimo kasa. Nyt on kilpirauhaslääkitys ja suuri toive että raskaus etenisi odotetusti loppuun asti, olen nyt 39, mies 43.
 
Mä sain esikoisen vähän alle 25 .siitä seuraava vähän alle 27. Kolmas syntyi viikko 30v synttäreiden jälkeen ja nyt jos tämä pysyy mukana niin olen ehtinyt täyttämään 32 .
Minulla on pari kaveria jotka ovat nyt samanikäisiä kun itse, mutta ei miestä tai vakaata parisuhdetta. Pohtivat meneekö liian myöhään jos ei kohta ala löytymään. Täytyy siis olla onnellinen omasta tilanteesta .Onneksi raskaaksi voi tulla myöhemminkin, meille tämä on luultavasti viimeinen .
 
Mulla alkoi kova vauvakuume jo joskus 23-vuotiaana. Esikoisen sain kuitenkin vasta 29-vuotiaana, koska puolisoni "ei ollut valmis". Sittemmin ajatellen, en ehkä itsekään olisi niin nuorena vielä ollut valmis, kyllä siihen mahtui paljon kasvamista ja muuta tuohon kuuteen vuoteen. Ja siltikin vielä äitiys oli mulle aluksi todella vaikeaa, ei siis lapsen hoitaminen sinänsä vaan henkisesti ajateltuna se uusi identiteetti, ei ollut helppo muutos. Nyt olen 31 ja jos tämä pysyy loppuun asti mukana olen 32. Suurin osa (tai oikeastaan kaikki) ystävistäni ovat lapsettomia ja elävät vielä "nuoruuttaan" tai jostain syystä harkitsevat todella tarkkaan kannattaako lapsen yrittämistä aloittaa, vaikka monilla on haave tulla äidiksi tai isäksi.
 
Saatiin esikoinen kun olin täyttäny vähän ennen 24. Nuorena oon aina halunnu lapsia ja oltiin yhessä miehen kans pari vuotta ennen esikoista. Toisaalta ois kiva viettää aikaa kaksistaan miehen kans ja moni asia helpompaa mutta toisaalta ihana kun on nyt lapsi ja kohta kohta toivottavasti toinenki ja saa heidän kans tehdä asioita. Kohta nämäki lapset jo kasvaa ja itsenäistyy. :joyful:
 
Kun kuulee paljon "ettei ole valmis äidiksi" niin kertoisitteko mitä se teidän kohdalla tarkemmin on tarkoittanut. Itselläni oli hurja nuoruusvaihe kun raskauduin ja kaikki semmonen jäi (jopa huumeet!)enkä kaivannut koskaan nuoruuttani takaisin! Ei ollut ammattii,ei miestä,ei edes kämppää. En itseni kohdalla ole sisäistänyt ei "valmiutta" äidiksi. Milloin voi sanoa varmasti onko valmis. Musta äitiyteen kasvetaan ja äidinrakkaudella ainakin mun kohdalla on niin kova vaikutus että kaikki järjestyy kuten on järjestynytkin!! Kohta viisi ihanaa!!!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top