Äidiksi ensi kertaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nymeria
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tervetuloa Maicy! Hienoa saada lisää rupattelijoita tänne! Täällä on tosi hyvä porukka kasassa :)

No, kylläpäs meillä Vargynja menee nyt yksiin nuo kierrot ja nähtävästi herkutikin :) Ostitko myös olutta :happy112 ?
Kyllä hei se tärppi sieltä vielä tulee, oikeesti!
Allison, kiitti tsempeistä :) Nauroin just päivällä kans sitä Ilttiksen otsikkoa, on se hyvä kun joillakin käy helposti :laughing001
Muistaakseni jostain luin tuosta kierron lyhyydestä, että sekin lyhenee mitä vanhemmaksi tulee, eli se johtuu vain siitä et oon niin perkuleen vanha :) No, jotain hyötyä siitäkin sit!
 
Maicy, tervetuloa joukkoon! Toivottavasti vierailusi olisi lyhytaikainen! :)

Suuresti pahoittelut teille molemmille BeNe ja Vargynja! :( Oireet kuulosti jo niin lupaavilta.. Mutta suosta on noustu jo monta kertaa, kyllä se mieliala nousee aina ovista kohden! :)

On: tänään on oviskipuja ollut sekä vatsassa että selässä, joten uskoisin tänään olevan SE päivä! Talletuksia on jo tehty viikonlopun aikana, mut pitää vielä illalla treenailla ;) Tosin tänäänhän on jo kp 12, eli venyiskö se sitten jo 26 saakka? Toivon tietysti ihan 9kk... :P
 
Tervetuloa Maicy. Toivottavasti pääset pian raskautuneiden puolelle. :>

BeNe, olutta en ostanut, mutta muuten kyllä yllättävän samat. :D Suklaata toki pitää aina menkkojen alussa olla. Tsemppiä sinne uuteen kiertoon. Kyllä se onni vielä meillekin suodaan.

Pitäkää Jade kivaa nyt ovulaation aikaan. ;) Toivottavasti ei sinne seuraavaa tätiä tulekaan.

Mieliala on täällä kummasti parempi kuin eilen. Ehkä osasyynä liikunta (pyöräily) ja se että ole muutenkin mukava päivä. Ei ees ehtinyt miettiä kummemmin näitä. Toivoa elätellen suuntaan uuteen yritykseen. Joskus se on pakko tärpätä, ehkä se on jo tämä kierto. Ehkä ei, mut sit taas uusiksi. Oon mä sen verran jääräpää, ettei yksi tai edes kymmenen tätiä mua nujerra.
 
Multa myös lämpimät tervetulotoivotukset Maicylle! Kiva saada tänne lisää porukkaa ja toivotaan yhdessä, että siirrytään pian kaikki pois täältä plussanneiden joukkoon!! :wink :)

Hienoa, että talletushomma on kunnossa Jade, eiköhän sen sillä tavalla luulis tärppäävän varsinkin kun juuri SE päivä on käsillä. Sitten vain piinailemaan.

Hyvä Vargynja, että mieliala on nousussa. Mulla heittelee niin vietävästi ne pääasiassa olen aika optimistisen pessimisti... Mitä lie se voisikaan tarkoittaa. Lueskelen paljon vauvablogeja ja arvatkaa vaan kun selaillu niiden vanhoja merkintöjä ajoilta, joissa ne käy ensimmäisissä ultrissa jne. Niin suuri pisto tulee rintaan, että tuntuu, etten voi lukea. Huoh. Oi josko vain mullekin se onni suotaisiin, en jaksaisi enää odottaa :). Yritys on kova ja sama juttu täällä, tädille jätetään joka kerta eroilmoitus kun on käynyt! Kaipa se joskus uskoo olla tulematta.
Niin ja, olen nyt tullut siihen tulokseen, että nautin tulevasta raskaudesta vaikka pelko olisin persuksissa. Suuremmassa turvassa se vauveli on masussa kun sitten synnytyksen jälkeen täällä karussa maailmassa.

Laskeskelimpa huvikseni, että koska suurinpiirtein voisi olla LA jos raskautuisin tästä kierrosta. Toukokuun alussa. Seuraava olisi tuolla mun n. 42 päivän kierrolla vasta kesä-heinäkuun vaihteessä, eli kovin mieluusti ottaisin jo toukovauvan vaikka koulu olisikin silloin loppusuoralla. No, kaipa se vauva tulee, kun on tullakseen.

Niin ja olen nyt päättänyt, että tuleva lapsemme kastetaan. Kovin pitkään olin sitä mieltä ettei kasteta mutta uskonnonopetukseen lapsi osallistuu. Mies ja miehen suku tosin on hyvin uskovaisia (mun suku taas ei, eikä kuuluta kirkkoon) ja heille kaste on tärkeä. Joten jos se Jumala meille vauvan suo, niin mielelläni suostun kasteeseen. Kummi-ongelma meillä kyllä on.. Kun minä en haluaisi kummeja. Niiden tarkoitusperä on unohtunut enkä koe kummeja olennaiseksi osaksi elämää. Itsekin olen ollut rakastettu ja hyvin opastettu elämään ilman kummeja. Mutta kasteessa kaksi kummia on pakollisia.. En halua lapsen kummiksi ketään sellaista, kenet on sitten myöhemmin pakko kutsua juhliin jne. Ja yleensä kun kutsutaan vaan toistemme perheet.. Joo, ehkä aikaista ajatella tällaisia asioita :smiley-bounce022


PS. Mulla on myös aikamoinen lohtu kaikki herkut. Mutta niiden syöminen ei rajoitu pelkästään kuukautisten aikaan :rolleyes: heheh.
 
Heh, kyllä mullakin on tää mieliala vähän ailahteleva. Eilen olin ilonen. Tänään varsinki vähän aikaa sit ketutti suoraan sanottuna kaikki. Nyt on kyl taas kivempi fiilis. Osittain musiikin ansiosta. <3 En tie oonko pessimisti vai optimisti. Toisaalta elämänasenteeni on jokseenkin optimistinen. Toisaalta taas varsinkin välillä simmonen "ei kumminkaan onnistu". Osaan kuitenkin nähdä asioiden valoisatkin puolet. Ehkä lähinnä realisti. Tai sit en ole mitään niistä. Harmi ettei murphyn lakien kannattajille ole (kai?) omaa nimitystä. Olisin sitten varmaan sellainen. Sillä jos jokin voi mennä pieleen se menee pieleen. Ainakin joskus. Onneksi ei sentään aina. Meillä on vähän samanlainen ongelma. Aiotaan kastaa lapsemme, uskotaan kumpikin itsekin. Mutta en tiedä kenet pyytäisin kummeiksi. Noh, ehkä se selviää, kun on ajankohtaista. Itteni kastettiin vasta rippikoulun lopulla, eikä sitä ennen kummeja ole ollut, enkä niitä pienenäkään osannut kaivata. Enkä koe että olisin erityisesti mistään jäänyt paitsi tai olisin huonosti kasvatettu. Perheessä ja lähisuvussa oli ihan riittämiin. Pidän peukut pystyssä, että saat toivomasi toukovauvan. :>
 
Jaha, laitin sitten koneen jumituksen takia kahteen kertaan. Tämä toinen on turha.
 
Hei taas kaikille! Laitoinkin jo tuohon toiseen topicciin et nyt tais ovulaatio pamahtaa.. :) tein testin iltapäivästä ja plussaa mun mielestä oli!! Pupuiltu on, että nyt sit sormet ja varpaat ristissä odotellaan tulevia kuukautisia. :) oon happy happy ko ainakin ovulaatio tuli. :D
 
Allison, etpä ole ainoa joka suunnittelee pitkälle... :D Minulle on aina ollut sitten taas ihan selvä, että lasta ei kasteta. Emme itse kuulu kirkkoon, emmekä ole uskovaisia joten on kai ihan itsestäänselvää, ettei vauvakaan tule kirkkoon liittymään kunnei siihen mitään syytä ole. Liittyköön itse sitten vanhempana, jos siltä tuntuu.
Kunnon nimenantojuhla ja kummit tulee olemaan kuitenkin, mutta ovat luonnollisesti ei-kristilliset. Ehdokkaitakin on muutama, eikä heistä juurikaan kukaan kuulu kirkkoon. Olen oikein tyytyväinen, että lapsella tulee olemaan näin uskontoneutraali kasvuympäristö. Se vaan on sellainen asia, jonka haluan hänen tulevaisuudessa itse pohtivan ja päättävän, eikä kenenkään tarvitse siihen väkisin sekaantua tai tulla pakkosyöttämään omia aatteitaan.

Meillä nyt yrityskerta vol 3. Olen hyvin tasainen ja positiivinen ihminen, mutta tämän asian kanssa ajatukset menee väillä ihan laidasta laitaan. Joka kuukausi sitä toivoo tietysti kovasti raskautuvansa, mutta samalla pelkää ihan hemmetisti että mitä siitäkin sitten muka tulis jos mulla olis vauva :D
 
Allison, etpä ole ainoa joka suunnittelee pitkälle... :D Minulle on aina ollut sitten taas ihan selvä, että lasta ei kasteta. Emme itse kuulu kirkkoon, emmekä ole uskovaisia joten on kai ihan itsestäänselvää, ettei vauvakaan tule kirkkoon liittymään kunnei siihen mitään syytä ole. Liittyköön itse sitten vanhempana, jos siltä tuntuu.
Kunnon nimenantojuhla ja kummit tulee olemaan kuitenkin, mutta ovat luonnollisesti ei-kristilliset. Ehdokkaitakin on muutama, eikä heistä juurikaan kukaan kuulu kirkkoon. Olen oikein tyytyväinen, että lapsella tulee olemaan näin uskontoneutraali kasvuympäristö. Se vaan on sellainen asia, jonka haluan hänen tulevaisuudessa itse pohtivan ja päättävän, eikä kenenkään tarvitse siihen väkisin sekaantua tai tulla pakkosyöttämään omia aatteitaan.

Meillä nyt yrityskerta vol 3. Olen hyvin tasainen ja positiivinen ihminen, mutta tämän asian kanssa ajatukset menee väillä ihan laidasta laitaan. Joka kuukausi sitä toivoo tietysti kovasti raskautuvansa, mutta samalla pelkää ihan hemmetisti että mitä siitäkin sitten muka tulis jos mulla olis vauva :D
 
Meillä on kyllä ukko sen oloinen, että tarvinneeko tuota uskontoa sen kummemmin "tuputtaa", hän itse ei ole käynyt rippikoulua, eikä kuulu kirkkoon. Itse taas koen sen tärkeänä että lapsi kastetaan ja käy rippikoulun kun ikää tulee sen verran. :) Saa sitten aikuisempana päättää, että jatkaako "uskontoaan" vai ei.
Emme kumpikaan siis ole himouskovaisia, enkä minäkään kirkossa käy kuin juhla/surupäivinä, tai muussa vastaavassa. Joulukirkossa tulee käytyä :) En siis koe että sitä uskontoa sen kummemmin sitten tuputetaan. Minulle vain tärkeää kaste ja rippikoulu. Katsoo nyt sitten kun aika koittaa.

BeNe: Onko oikeasti noin että kierron pituus vaan lyhenee kun ikää tulee? Tuo onkin täysin uutta mulle.. :)

Plussapisteitä toivotaan että tullee jokkaiselle! <3
 
Hienoa Maicy, että ovulaatio on tapahtunut ja sen pääsitte hyödyntämään!! Itselläkin on pohdinnassa, josko tikuttelisi mutta ehkä se on enemmän ajankohtaista silloin kun kierto on tasaantunut. Nyt mennään mahdollisimman tiheällä pupuiluvälillä, meilkeimpä joka päivä :p (eilen jopa kaksi!) Mutta jossain luin, että päivän tauko olisi tarpeen, jotta siittiöt ehtii kehittyä. Toisaalta jostain luin, että siittiöt muodostuu jopa kolme kk ennen siemensyöksyä. Mene ja tiedä..

Kuulostaa tutulta Vargynja, kummeja en osannut kaivata. Itse kävin prometheusleirin, enkä siltikään koe jääneeni mistään paitsi. Päinvastoin.

Vaikka lapsi kastetaan niin pyrin kasvattamaan hänestä avoimen ja laajakatseisen ihmisen. Haluaisin myös, että hän itse pohtii syitään osallistua riparille tai olla osallistumatta. Mihinkään en halua painostaa. Oma äitini kun tuppaa olemaan niin suvaitsevainen mutta monesti on vihjaillut, että ettehän te vain kasta lastanne :) Mutta haluan kunnioittaa mieheni perhettä ja tiedän kasteen olevan todella tärkeä miehelleni. Voin tähän sen verran vielä sanoa, että miehen isoisä oli pappi.. Mutta koskaan minua ei ole katsottu ristiin tai yritetty kääntää. Silti, alan pikkuhiljaa huomaamaan, että kunnioitan uskontoa enemmän ja enemmän. Noh, katsotaan mihin tämä tie vie :) Jollain tapaa ehkä uskonkin (ja olen aina uskonut) mutta koen, että jos jossain on Jumala, niin tarvitaanko uskontoa hänen uskomiseensa.

Ihana huomata, etten ole ainut, joka ajattelee tällaisia. Nämä puheet ollaan aloitettu miehen kanssa jo pari vuotta sitten, kun meille piti tulla vauva.. Asiat ovat hautuneet siitä lähtien mielessä. Toisaalta olen kokenut sen kovin vapauttavaksi ja helpottavaksi, että suuntaviivat ovat selvillä. Niin uskonnon kuin esimerkiksi tupakanpolton ja alkoholin suhteen. Mieheni siis polttaa mutta en halua hänen näyttävän esimerkkiä lapselle tai lapseni joutuvan passiiviseksi tupakoijaksi pienestä pitäen. Nyt mies onkin ollut jo 3 vk ilman (lääkkeiden avulla) :). Ja alkoholiakaan ei nautita lapsen nenän edessä harvase ilta. Saunakaljat ovat erikseen ja lapsen nukkumaanmentyä hän voi sen pakollisen ottaa jos niin haluaa. Onneksi näissä asioissa mies siis komppaa mua.. Jää nähtäväksi millaista todellisuudessa se arki on.

Huhhuh, olempas minä nyt taas mietteliäällä päällä :rolleyes: Mutta siis nyt täti on lopullisesti pakannut kamansa ja lähtenyt ja pupuilut ovat lähteneet käyntiin. Kp 9 ja ovista luultavatsi saadaan odottaa hyvä tovi.
 
Heizzan!

Näitä viestejä on tullut tännekin puolelle niin paljon, että en tiedä edes mistä aloittaa :) Ihanaa!

Pitäisin itseäni suht positiivisena ihmisenä (mutta erittäin tempperamenttinsena) ainakin siinä suhteessa, että uskon yleensä aina asioiden järjestyvän parhain päin...loppuviimeksi. Nyt kuitenkin jotenkin tuo tädin tulo otti erityisen koville ja pessimisti nosti päätään. Ehkä johtu siitä, että mies oli reissussa juuri silloin ja sain mököttää kotona yksikseni. Miehelle sitten puhelimessa mesosin, minkä takia MIKÄÄN ei voi KOSKAAN mennä mun elämässä kertaheitolla putkeen, vaan aina pitää mennä mutkan kautta ja mahdollisimman vaikeasti. Taisi mieskin siitä ymmärtää, että tuo joka kuukautinen täti ei tosiaan ole tervetullut ja kohta tuli viestiä että hän googlettelee lapsentekoasentoja ensi viikon maratonia varten :laughing001. Vähänkö repesin. Sitten vielä myöhemmin pyyteli anteeksi ettei ole ollut ihan niin innokkaasti mukana tässä kuin minä, vaan lähinnä se järjen ääni, että tulee kun tulee, ei höntyillä (mikä on mun mielestä ollut oikeasti tosi hyvä juttu, mutta ehkä kuitenkin olen kaivannut häneltä vähän aktiivisempaa otetta projektiin).
Nyt loppuviikolla miehen tytär on ollut meillä lomalla ja tämä on ollut tooosi rankkaa (hieman uhmaa ilmassa). Tunnen itteni aivan hirveäksi ihmiseksi kun tämmöistä kirjoitan, mutta mun on ollut hirveän vaikea nyt olla normaalina tuon ihanan pikkutytön kanssa, vaan pinna on ollut todella kireänä. Jotenkin mua on kalvanut se tunne, että entä jos en saakaan omia lapsia ja miehellä kuitenkin jo on, että tässäkö tämä nyt on? Ihan hävettää kirjoittaa tämmöisiä tänne, mutta olen tosiaan paininut itseni kanssa tässä pari päivää, että enkö ole tämän parempi ihminen. Ja onko mulla edes oikeutta haluta äidiksi kun en tämän parempi pysty olemaan, tai onko musta edes äidiksi? :sad001

Meillä mä kuulun kirkkoon ja mies ei, mutta ollaan molemmat sitä mieltä, että tulokas voidaan kastaa, Mulle se on tärkeää, että lapsi kuuluu kirkkoon ja saa kummit ja saa käydä rippileirin (jos niin haluaa), vaikken mikään harras uskovainen olekaan. En edes tiedä mihin uskon, johonkin "ylempään" kuitenkin. Lapsesta kasvatetaan suvaitsevainen, laajakatseinen ja kaikki hyväksyvä ja lähimmäisiään auttava kansalainen. Kristinusko itelle tarkoittaa juurikin sitä. Ja olen itse semmoinen maailman kansalainen ja ulkomailla paljon asunut, että mitään ahdasmielistä rasistia mun lapsesta ei kyllä tule :) Kummeiksi varmaankin pyydetään kummankin sisaruksia, ainakin tälle ensimmäiselle...jos se koskaan tulee.

Maicy jostain googlettelin, että sitten kun hedelmällisyys alkaa laskea niin kuukautiskierto muuttuu epäsäännölliseksi / lyhenee. Mutta tämä siis ennen vaihdevuosia. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan ihan vielä olisi niistä kysymys :) Totuushan on, että ei ole mitään tietoa minkä mittainen mun kiertoni olisi luomuna, kun olen pillereitä syönyt niin pitkään. Eli tuo 26 pvää voi olla ihan normi. Hyviä pupuiluja teille sinne.

Hyviä pupuiluhetkiä Allison, täällä myös täti on pakkailemassa ja saadaan harjoitukset pikkuhiljaa käyntiin. Meillä mies myös tupakoi ja ilmoitin hänelle, että vauvan läheisyydessä ei sitten polteta ollenkaan, täytyy olla n. km turva väli vähintään :) Alkoholist olen myös samaa mieltä, saunakaljan voi ottaa mutta muuten ei lasten nähden, paitsi joskus viiniä ruuan kanssa.

Vargynja noi ailahtelevat mielialat kuulostaa tooodella tutuilta, etenkin juuri nyt :) Mulle on tempperamenttia suotu sen verran runsaasti ,että välillä ei itekään pysy ihan perässä. Olen varmaan ollut tulinen espanjatar entisessä elämässäni :)

ON: Yk 5, kp4/26 täti pakkailee.
 
Postasin vahingossa kaksi kertaa. Näyttää tapahtuneen muillekin viime aikoina useasti. Onkohan foormuilla joku ongema?
 
Bene, et varmasti ole huonompi tai epäsopiva äidiksi siksi, että jonkun toisen lapsi ei aina kiinnosta tai ärsyttää! Vaikka olis sitten se miehen mukula. Äitipuolen homma ei todellakaan ole helppoa tai läheskään aina mukavaa! Toisen lapsi on aina toisen lapsi, eikä sitä muuta mikään. Meillä asuu miehen poika joka toisen viikon (koko viikon siis), ja voin kyllä ihan suoraan sanoa, etten aina todellakaan mitenkään odota sitä sunnuntai-iltaa kun se tänne ilmaantuu.
Mutta ne on ihan normaaleita tunteita ne, eikä niistä voi päätellä millainen äiti olisi OMALLE lapselle. Kun lasta on suunniteltu ja yritetty pitkään, ja on jo mietitty sitä kasvatustakin sekä omat elämänarvot on kunnossa, ei siinä paljon paremmat lähtökohdat vauvalle enää vois olla ;) Teilläkin on kuitenkin "vasta" viides yritys nyt ilmeisesti menossa, meillä kolmas. Eräs ystäväni (kuuden lapsen äiti) sanoi minulle kun vauvajutuista puhuin, että puoli vuottakin saattaa mennä ennenkuin tärppää, eli ei huolta vielä pitkiin aikoihin :> Vaikka sen tietysti toivoisi tapahtuvan mahdollisimman pian!
 
  • Tykkään
Reaktiot: JMH
Kiitos Miu! Helpottavaa kuulla, että en välttämättä ole hirviö, vaikka siltä välillä tuntuukin :) Mulla ei oikein ole lähipiirissä vertaistukea tähän "äitipuolen" rooliin, kaikkialla on vain sinkkuja tai ydinperheitä, niin olen välillä vähän ihmeissäni tässä tilanteessa :)
 
Miu puhuu asiaa! Mun miehellä on pian 11 täyttävä poika. Varsinkin keskenmenojen jälkeen oli todella vaikeeta suhtautua... Ahdisti se, että joku on voinut antaa miehelle sen, mitä mä haluaisin antaa (oli kaikenlisäks vahinko). Eihän se sen pojan vika ole, tiedetään. Otti tosi koville aina, kun poika tuli tänne. Keväällä oltiin jo siinä pisteessä, että sanoin, etten jaksa enää esittää :/. Mun tapauksessa tietty osaltaan vaikuttaa sekin, kun mies on vaan joka toinen kuukausi kotona.
Raskautuminen vähän helpotti tota tunnetta. Nyt mun kesäloman aikaan päästiin sitten seuraavaan ongelmaan... Mä kun olisin toivonut, että mun näillä näkymin viimenen kesäloma lapsettomana olis ollut jotain ihan muuta, kun se oli. Poika oli meidän kanssa viidestä viikosta kolme ja reissukin tehtiin pojan kanssa. No, tähän vaikutti kyllä osaltaan pojan oudot oireet, jotka lopulta diagnosoitiin epilepsiaksi. Äitinsä ei ollut oireita edes huomannut, vaikka asuu pojan kanssa! No, lomat on lusittu ja se siitä. Saa nähä mitkä on tuntemukset jatkossa.
Poika on ollu aina mua kohtaan tosi suloinen. Tunnenkin piston sydämessäni näistä kurjista ajatuksista ja tuntemuksista. Mutta minkäs teet. Kiva tietää, että en oo ainoa "paha äitipuoli".

Plussatuulia teille kovasti! Mä seuraan teidän juttuja edelleen taustalla :).
 
JMH ja BeNe: Täysin normaalia äitipuolen käyttäytymistä ja tunteet siinä samassa. Se on aina eri asia kun kyseessä ei ole se oma lapsi. Eikä edes esim. adoptiolapsi. Ihan sama muidenkin asioiden suhteen. Omat elukat on rakkaimpia, ja jos joku toinen koira änkeää luokse ei se välttis ole niin ihana vaikka muutoin elukoista pitää. Huono vertauskuva, mutta ajaa asiansa.. :)

Älkää siis huolehtiko! Tunteenne on ihan normaalit! Niin kauan ku yhteiselo muuten sujuu ns. vieraan lapsen kanssa, ei teillä oo mittää hättää. :)

ON: Täällä piinaviikot kuluu niin hemmetin hitaasti että! En tiedä mitä pitäis ajatella nyt näistä fiiliksistä.. Ovulaatio ollut kp 17 päivän paikkeilla. Nyt kp 20/28-30.. Nännit on arat, väsyttää, mahassa juilii (voi kyllä syynä olla vattalihakset mitä tein tuosa toissapäivänä), valkovuotoa/limaa edelleen on, hiukset rasvottuu niin nopeesti että ihan ärsyttää, naama ruvennut kukkimaan.. Nää kaikki voi toki olla mun oman pään tuottamia asioita, mut en voi olla miettimättä että entä jos.... Testin teen aikaisintaan ensi viikon to-pe, sitte ois muutama päivä ennen oletettuja menkkoja. Vai oisko järkevämpi suoraan odottaa sinne 19 pv:n, kun ois tädin tarkotus tulla kylään (Tai on ennen kierron mukkaan tullut)..? Mitäs mieltä muut? Kiusaanko itseäni vain sillä jos ns. liian aikaisin testin teen...
 
Maicy miulla näkyi 25 mIU testillä vasta menkkojen alkamispäivänä ihan haamuviiva. Jos oisin tehny kaks päivää aiemmin ei ois takuulla näkynyt yhtään mitään. Tietty jos on oikeasti todella herkkä testi tai hormonitasot nousee nopeasti niin saattaahan se näkyä aiemminkin.... Ja teinhän minäkin testejä ajoissa varmaan joka toinen kierto, ihan vaan että jos kuitenkin jotain näkyis.

Kaste / kirkko: Meillä ei kasteta lasta, enkä oo varma, pidetäänkö mitään nimenantojuhliakaan. Ehkä jonkinlainen syntymäjuhla sitten kunhan on itse hieman toipunut synnytyksestä. Jotain todella vapaamuotoista. Miulla on 30-vuotissynttärit myös pari viikkoa ennen laskettua aikaa, eli taitaa nivoutua siihen samaan syssyyn kaikki. Minut on kasvatettu uskonnottomaksi eikä mieskään kuulu kirkkoon. Kyllä minä jonkinlaiseen Jumalaan uskon, millä nimellä sitä haluaa kutsua on sitten jokaisen oma asia. Jos Jumala lähettää minut helvettiin siksi, etten kuulu kirkkoon, niin eipä ole kummoinen kaveri. Jos jonkinlaista "palkintoa" kuoleman jälkeen on, niin uskon sen tulevan siitä, kuinka elämme ja toisiamme kohtelemme. Ei johonkin kerhoon kuulumisesta palkintona.

Ilkeä äitipuoli: Miun on myös todella vaikea suhtautua miehen nuorimmaiseen. Vanhempien poikien kanssa tulen hyvin juttuun, mutta heille ei tarvitse olla "äitipuoli" - toinen on 16 ja toinen 18, joten heille voi jutella kuin aikuisille yleensäkin. Eikä tartte olla sen lämpimämmät välit, kunhan kohtelias ja ystävällinen. Sen sijaan nuorimmaisen olen vain nähnyt pari kertaa, ja miehellekin tätä sanoin - minusta olisi todella mukavaa, jos poika voisi olla sitten tulevaisuudessa meillä kuin kotonaan. Vaan todella vaikeahan sitä on kohdella lasta kuin omaansa, kun ei edes tunne koko lasta.

Ja minulla ainakin vielä lisäjännitystä tuo, kun tiedän lapsen äidin vihaavan minua. Eipä se ole minua edes tavannut, mutta syyttää minua suhteen kariutumisesta lapsen isään, niin ei tietenkään halua, että lapsensa on "sen ämmän" lähelläkään. Luo siinä nyt sitten luontevaa suhdetta lapseen. Lapsen äiti on toki sitä mieltä että mitään suhdetta miulla ei hänen lapseen ikinä tarvitse olla, ja esim. on sitä mieltä että mies on syypää siihen, että pojalla ei ole enää sisaruksia... Että heidän ero tarkoittaa sitä, ettei poika vois vanhempia veljiään tavata? Minusta tämä on tosi sääli kun miusta olis taas mukavaa että jos meillä yhteisiä lapsia miehen kanssa on ja toivottavasti useampikin joskus, niin heillä sais kyllä olla hyvät välit kaikkiin sisaruksiin. Saa nähdä saavatko tätä nuorimmaista ikinä edes tavata. Tai jos saavat niin ehtona saattaa olla että mie en saa olla paikalla.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top