Äidiksi ensi kertaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nymeria
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Miu, olen myös välillä miettinyt vauvatavaroiden hankkimista ja huokaillut ihanien vaatteiden yms. perään, mutta olen malttanut mieleni. Jotain meille on jo kertynyt meidän molempien äideiltä. Lähinnä jotain mitä ollaan ehkä ite käytetty vauvoina. Ei siinä paljoa ole, mutta joku peitto ainakin taisi olla ja muutamia vaatteita. Mitään en ole kuitenkaan uskaltanut ostaa, kun pelkää ettei kuitenkaan tule käyttäjää. Alan sit hankkia, kun tietää että vauva on tulossa. :>

Allison, Mulla ainakin puudutettiin sillai, etten tuntenut operaation aikana suussa yhtään mitään. Vähän aikaa touhusivat siellä ja ilmottivat että valmista on, laitetaan vielä tollo väliin tyrehdyttämään vuotoa, pure hampaat yhteen. :D Kannattaa pitää jotain kylmää poskea vasten heti kun pääsee kotiin, ni on vähemmän turvoksissa ja varmaan vähemmän kipeäkin sit kun puudutus lakkaa tehoamasta. Tosin jos sulla on yhtään asiansa osaava lääkäri, se antaa saman neuvon.

Jade, siitä päätellen että monet yrittäjät on sanoneet samaa, että tuntuu pahalta kun toiset lisääntyy, et oo yhtään hirveä ihminen. Mäkin mietin välillä vauvoja ja vauvamahoja nähdessä, et miksi kaikki muut, mutta me ei. :/ Ehkä se on ihan luonnollista varsinkin sit kun on joutunut yrittämään kauemmin. Toivottavasti oviksesi on vasta viikonloppuna ja saatte sen hyödynnettyä.

ON: Jahkailen täällä, että josko kuitenkin testaisi jo huomenna (perjantaina) vaikka tädinkin pitäisi tulla aikasintaan sillon jos on tulossa. Ei millään malttaisi odottaa sunnuntaihin asti. Oireetkin on niin lupaavia että. Tulen kyllä putoamaan kovaa ja korkealta, jos nyt ei ole tärpännyt. Musta tuntuu et oon nykysin tavallista väsyneempi, janoisempi ja nälkäisempi. Tai sit vaan oon nukkunu, syöny ja juonu huonosti. Kiitos kaikille tsempeistä ja peukuista. ^^
 
Minä olen totaalinen vaatefriikki, ja mielellään haluaisin tälle ekalle (ja mahd ainoalle) lapselle suurimman osan kamoista uutena. Ja todnäk tulen tilaamaan tosi paljon ulkomailta, niin olis kai kätevämpi ostaa niitä kalliimpia vähän kerrallaan ettei sitten joudu viime tipassa pistämään yhden kuun rahoista satasia vauvanvaatteisiin :P tää on taas tätä minun materialismihössötystä :rolleyes:

Mutta takaisin hiukan ajankohtaisempiin aiheisiin... huomenna olis laskennallinen menkkojen alkamispäivä, toivotaan etteivät tule!

Itse en osaa (VIELÄ) olla katkera toisten vauvoista tai raskauksista, olin siitä kaverin vauvanyrittämisilmoituksestakin vaan todella helpottunut! Siinä mielessä siis, että on lähipiirissä joku toinen samassa tilanteessa, kävi miten kävi. Ei tämä mikään kilpailu ole, ja hyvällä tuurilla ollaan raskaana samaan aikaan! Ja molemmat yhtä paniikissa jo nyt :happy090
Meidän yritys on toki vielä niin alussa, että ei osaa yhtään sanoa miten tässä loppupeleissä käy.
 
Miu, etköhän sitten toimi ihan viisaasti, kun hankit niitä vähän kerrallaan jo etukäteen. Mä luulen että meillä tulee osa sitten hankittua ihan kirppareiltakin (toki vain hyväkuntoisia ja siistejä), että ei ole niin hirveän iso menoerä. Enemmänkin kaikki isompi, vaunut, sänky jne on kukkarolle ikävämpi juttu. Oot kyllä ihan oikeessa, ettei tämä mikään kilpailu ole. Pitäisi olla vertaamatta itseään muihin, varsinkin tämmösissä asioissa joille ei voi mitään. Eikä se edes ole itseltä pois, jos toinen saa onnen. Pidän peukut pystyssä, että täti pysyy sieltä poissa ja saat plussan.

Sorruin sitten testaamaan tänään ja negahan sieltä tuli. :( Ei auta kuin odottaa tädin saapumista ja jatkaa kohti uusia pettymyksiä. Okei, onhan tässä vielä mahdollisuus, että ovulaatio oli tässä kierrossa vähän myöhemmin jolloin raskaus ei vielä välttämättä näy. Pakko yrittää uskoa, että toivoa on niin kauan kun täti pysyy poissa. En kyllä enää suostu kuvittelemaan olevani raskaana vaikka olisi kaikki mahdolliset oireet. En testaa enää ennen kuin täti ihan oikeasti on myöhässä kunnolla.
 
Vargynja pahoittelut negasta :(

Mie pääsen ihan käytännön syistä katselemaan vauvanvaatteet jne mahdollisimman halvalla tai ilmaiseksi. Eli ostan / otan vastaan mitä edullisesti tuttavilta saa. Sängyksi ajattelin pelkän matkasängyn, muutamalla kympillä saa hyvän. Vaunuja en osta ollenkaan jos pystyn sen välttämään, liinailla ajattelin. Kaveri tekee kestovaippoja ni ajattelin ostaa siltä, ehkä vähän kalliimpaa kuin jotkut Kiinasta ostetut, mutta eipähän ole täynnä jotain myrkkyjä ja tulee toista äippää rahapulassa autettua.

Mie oon työtön opiskelija. Jos ois laskettu aika ollu tämän vuoden puolella oisin entisellä työtulolla vielä saanu äippärahat vaan ei käynyt niin tuuri. Eipä se rahasta kiinni ole, mutta valintoja joutuu kaikki tekemään tarkemmin. Mieluummin ostan ekologisesti käytettynä vaatteet, sängyt jne. ja käytän vaikka enemmän rahaa sitten laadukkaaseen ruokaan, tai lasten kasvaessa lasten kanssa matkusteluun.

Oishan se kivaa jos ois uudet hienot hello kittyt jne. ja rahaa shoppailla kaikkea kivaa netistä vaan eipä niillä lopulta saa onnea ostettua. Mies on töissä vaan hänelläkin elatusmaksut just nousi ja työmatka piteni ni rahaa on käytettävissä vähemmän. Ja jotenkin vaikka lapsi on yhteinen ni yritän noilla omilla rahoillani pärjätä sen minkä pystyn, hänelle jää kuitenkin sitten kaikki isommat kulut (vakuutukset, lääkärimaksut jne mihin miun budjetti ei vain veny ku ei oo yhtään ylimääräiselle tilaa). Mitä oon laskeskellu ni yllättävän vähällä sitä pärjää kun tekee mahd paljon itse. :)
 
Voi ei Vargynja, ei sen noin pitänyt mennä! Mutta jos se täti sittenkin jättäisi vielä tulematta, toivossa on hyvä elää niin kauan kuin täti pysyy poissa! Toi on kyllä NIIN ärsyttävää kun oireet viittaa selvästi plussaan ja sitten täti kuitenkin tulee paikalle, sen takia mä laitan kaiken menkkaoireiden piikkiin nykyään, ei yhtään uskalla ajatella muuta.
Chin up ja eteenpäin :)

Mä en tosiaan vielä uskalla hankkia mitään vauvajuttuja, ennen kuin on varma plussa plakkarissa. Ja luulen että sitten kun se plussa tulee, niin käy vähän samalla tavalla kuin Miulle ja ostan suurimman osan uutena. Mopo karkaa täysin käsistä. Siinä saattaa tulla jotain säästöä tietty, kun se sama mopo karkaa käsistä myös mun äidillä ja muulla perheellä :) Ehkä jonkin asteinen varustelusota odottevissa, kun kysessä olisi mun vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi.

ON: kp24/ 24-26-? vähän äklö olo ollut tänään, eiköhän se täti sieltä tule viimeistään ylihuomenna, paitsi jos tuo kierto jatkaa aiempaa kaavaa ja pitenee jälleen kahdella päivällä :) Viimeinen lomaviikkokin pärähtää tässä käyntiin, plääh :(
No, josko sitä kohta pääsis sitten vähän pidemmälle "lomalle". Oikeesti, kun on ollut työelämässä sen 15 vuotta minkä mä olen ollut, niin alkaa jo kaipaan vähän vaihtelua ja työleiri kotosalla kuulostais oikein hyvältä :)
 
Okei, juuri kun pääsi sanomasta niin se vauvakateus tuli; kuulin tänään että yksi vanha lapsuudenajan kaveri oli saanut vauvan. Jotenkin tuntui tosi epätodelliselta, hän on minua pari vuotta nuorempi ja luulin että opiskelijakin vielä ym, eikä ainakaan mikään perheestä haaveileva tyyppi. Mutta niin vaan oli sitten mennyt tekemään... ekaa kertaa tuli oikein vahva "miks silläki jo on mut mulla ei"-fiilis sen tiedon jälkeen. Mutta täytyy vaan jaksaa uskoa että kyllä se meillekin vielä tulee! Ja kaikille teille muillekin! ;) Odottaminen ei oo koskaan vaan ollut mulla mitään vahvimpia puolia... :evil3

Millaiset elämäntilanteet teillä muilla ekaa yrittävillä nyt on? Oletteko odottaneet että on "kaikki valmiina" ennen vauvaa, vai aloitteko yrittämään vaan kun/koska siltä tuntui?
Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 3,5v ja kihloissa 1v. Häät oli tarkoitus pitää ensi vuonna, mutta laitettiin tämä lapsi"projekti" nyt sen edelle toistaiseksi ;) Mies on tosin ollut jo kerran naimisissa ja yhden 5v lapsen isä.
Oma talo ostettiin kaksi vuotta sitten. Mies on vakityössä, minä lähinnä pätkätyöläinen. Olen aina ollut enemmän kotihiiri kuin työmyyrä, eli kotiäitiys sopisi oikein hyvin. Tällä hetkellä olen määräaikaisessa työssä. Päätin aikoinaan, että teen lapsia vasta kun kaikki muu on järjestettynä (työt, koti), ja aika hyvin sen pidin. En vaan jotenkaan ole halunnut tehdä lasta "keskeneräiseen" elämään, vaikka eihän sillä loppuviimeksi suurta merkitystä ole. Minulle se lapsi on vaan "se viimeinen juttu", se mikä täydentää kuvion kunhan kaikki muu on ensin saatu kuntoon :)
 
Miulla oli asuntolaina, aviomies, oma yritys ja hyvä työtulo äitiyslomaa varten. Ja sit ei ollutkaan mitään noista kohta ja ikääkin kohta 30. Sit "se oikea" mies tuli kohdalle. Enköhän mä ehdi ammatin ja työt vielä hommata, ne on kun hankkii vaan ja tekee kovasti töitä, mutta lapsi olis siunaus. Ite otan nyt elämästä oppimisen kantilta tän rahatilanteen sun muut.
 
elmiina, niin oli minunkin miehellä aikoinaan "kaikki"; vaimo, lapsi, koti perheelle ym, mutta niin nopeesti nekin asiat voi muuttua ja kadota, vaikkei itse yrittäs kaikkensa. Pakko vaan ihailla, miten vahva pitää olla kun selviytyy tuollaisista asioista ja voi jatkaa terveellä pohjalla eteenpäin ja löytää uuden elämän.
 
Mulla on välillä ihan sama homma fonttien kanssa ja se on kyllä rasittavaa.. :smiley-angry003

Mulla on ajoittain niin ristiriitaiset fiilikset muiden ihmisten onnnesta, että välillä oikein ajattelen, että sen takia mulle ei varmaan omaa onnea suodakkaan.. Mulla on niin hirveästi taipumusta kateuteen (muissakin asioissa), enkä tykkää yhtään! Vaikka tiedän, ettei tämä mikään kilpailu olekaan. EI vauvansaanti tai muu elämä. Pitäisi arvostaa sitä mitä on. Ehkä ihmisiin on ohjelmoitu jokin "aidan takana ruoho on vihreämpää" -ohjelma. Muhun ainakin on :sad001 Vaikka olen siis elämältä saanut melkeimpä kaiken. Hyvän perheen, kasvatuksen, koulutuksen, jne.

Kiitos neuvoista Vargynja :) tulevat varmasti tarpeeseen. Pahoittelut negasta :sad001

Vaatteista vielä sen verran, että mä tykkään ihan hirveästi kaikesta vanhasta. Ränsistynyt ei tietenkään saa olla, mutta uskoisin saavani veljiltäni vauvanvaatteita ja kirppareita varmasti kiertäisin. Mielelläni tekisin myös itse, mutta laiskuus saattaa iskeä. Kovin paljon en haluaisi vaatteisiin tuhlata, koska ne käyvät vain vähän aikaa. Se on sitten eri kun kasvaa ja tarvitsee kunnollisia ulkovaatteita.. No katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Elmiina, kuulostaa aika hurjalta, että ajattelit vauva-ajasta selvitä ilman vaunuja! Ihailtavaa :) Miten taapero-ikäisenä. Vältteletkö silloinkin rattaita? Aloin jo heti itsekin miettimään miten vaunujen oston voisi vältää. Hehe. Ihan sen takia, kun meillä ei oikein ole autossa tilaa ja jos uutta autoa pitäisi vauvan takia hommata niin se pitäisi kai olla pakettiauto. Nykyinen on siis tila-auto mutta isot koirat valtaavat ison tavaratilan.

Näin muuten unta, että sain vauvan! En ollut edes äitiyspakkausta ehtinyt tilata kun vauva vain syntyi ja oli sylissä. Siinä sitten lainailin muiden tutteja ja vaippoja, kun itsellä ei mitään ollut. Hehe. Oli oudon näköinen tyttövauva (ihan ensin se kyllä taisi olla poika). Oli paljon tummempi kuin mieheni tai minä. Ken lienee sitten olleen isä laughing7

Miu, miten on? Antaako täti vielä odotuttaa? Testailitko jo? :) Onhan se toisaalta kiva, kun joku on samassa tilanteessa eli yrittää eikä ole jo raskaana. Yhdessä voi siis piinailla irl. :p Entäs Bene? Ovatkos oireet kehittyneet mihinkään suuntaan?

Omasta elämäntilanteesta sen verran, että kaikki on sinällään valmista vauvalle. On avioliitto, oma talo, oma piha, tilava auto, eläimiä ja opiskelut ensi keväällä suoritettuna. En tosin sano, että tämä kaikki pitäisi olla mutta itse tykkään siitä, että ollaan miehen kanssa koettu tätä elämää kahdestaan tähän pisteeseen. Karua tosin on, jos taloon ei saataisikaan sitä lastenhuonetta. Niin ja kaikella tällä on tosin varjopuolensa. On velkaa niin talosta kuin autostakin (onneksi autolaina on vanhemmilta, niin ei ei nouse korkoa!) ja pian pitää putkiremontti tehdä ja edellinen arvio oli siinä 20 000 euron luokkaa. Huhhuijaa. Mutta uskon silti, että taloutemme ei kaadu vaikka lapsi tulisin. Niin ja työskentelen 0-7-vuotiaiden lasten parissa, ja voitte arvata kuinka haikeaa on joskus syöttää jonkun toisen vauvaa..
 
Allison: miulla on yks kaveri jolla on kyllä vaunut mut ei oo niitä ikinä käyttänyt. Liinailemalla on mennyt tai jos ei ole pitkä matka ni taapero kävelee. Kauppareissut (alle kilometri) on kävelly melkee heti ku kävelemään oppi. Monethan sitoo sit taaperon selkäpuolelle ja vauvan eteen. Tai voi hankkia rinta/selkärepun jos ei liinojen sitomiseen halua perehtyä. Kyl mä ajattelin ainakin yrittää täysin ilman vaunuja. Miusta on jotenkin mukavampi ajatus, että lapsi on ihokontaktissa, kuin eristettynä. Saa sit sidottua naama menosuuntaan kun kasvaa ni voi seurailla ympäristöä helpommin.

Vaan en mä jääräpääks ajatellu et jos ei hermo tai jaksaminen riitä ni vaunut tai rattaat tulee sitten. Ja en tiiä haluuko iskä vaunut vai repun koska liinojen kanssa sillä menee kyllä hermot. :)
 
Aurinkoista lauantaita ladies!

Meillä elämäntilanne on tavallaan täysin kasassa ja toisaalta taas ihan levällään ja kolmaalta taas reilusti yliaikainen :) Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä kohta 2v. kihloissa siitä kohta 5kk ja ollaan kyllä tosi onnellisia ja oon tyytyväinen että jaksoin odottaa näin kauan, että tuo "oikea" löytyy (moooonia vääriä ollut välissä). Miehellä on aiemmasta suhteesta tyttö ja hän viettää meillä aina pari viikonloppua kuukaudessa, että ihan lapsetonta elämää tässä ei vietetä kuitenkaan :)
Työ ja ura on ihan hyvässä paikassa, osin vähän junnaa paikallaan (15 v. samalla työnantajalla), että mielelläni jäisin töistä pois jo joksikin aikaan, vaikka työstäni tykkäänkin tosi paljon. Monet mun ikäset kun on tähän ikään mennessä olleet äitiyslomalla jo moneen kertaan ja mä en ole sitä vielä päässyt kokeen. Ja taloudellisesti ei olisi hätää siltä osin.
Levällään tää homma on siltä osin, että molemmilla on vielä omat asunnot, jotka pitäisi myydä, että saadaan yhteinen hommattua (vaikka ollaankin asuttu melkein koko aika yhdessä).
Yliaikainen tää on siltä osin, että oon jo niin vanha etten tiedä tuleeko tästä unelmasta totta koskaan, mutta kuten sanottu, halusin kunnollisen ihmissuhteen ennen kuin tähän alan, ja sitä ei sitten ihan niin vain löytynytkään :) Jotenkin mä uskon, että kaikki tapahtuu ajallaan ja kaikelle on syynsä, että ehkä tässäkin on vielä toivoa :)

Toi vauvakateus jostain kumman syystä ei ole kauheasti päässyt iskemään, vaikka melkein kaikki kaverit ovat hankkineet lapsensa jo aikoja sitten. Ehkä pahiten riipaisi se, kun serkku sai meistä serkuksista ekana vauvan ja hän on mua reilusti nuorempi, siinä ehkä tuli pieni epäonnistumisen riipaisu ja mietin, että miksi en minä voi olla tuossa.

Allison, samaistun niin tuohon mitä kirjoitat kateudesta, ihan ku ite olisin kirjoittanut! Oon viime aikoina vasta oikein herännyt siihen, kuinka taipuvainen kateuteen olen! Todella ärsyttävää.
Mielenkiintoinen vauvauni sulla :) Itelläkin ollut muutama todella hämärä sellainen.

ON. kp 25- 24/26/?. Vielä ei tätiä näy, mutta luottavaisin mielin odotan häntä huomiseksi saapuvaksi. Tein aamulla testin kun heräsin, mutta tein sen väärin ,siinä olisi pitänyt antaa nesteen jäähtyä vähän aikaa ja odotella maltillisesti kellon kanssa 5-10min. No eihän mulla semmoseen ollut aikaa kun piti mennä keittään puuroa koko porukalle :) No tuloksena oli ylläriylläri nega. Jos maanantainakaan ei vielä näy mitään, niin teen uuden testin oikein toteutettuna.
 
Minä aion myös käyttää mahdollisimman paljon kantoliinaa! Vaunutkin silti tulen hankkimaan, on sitten mistä valita. Minustakin pientä vauvaa tulisi pitää mahdollisimman paljon lähellä ja konkreettisesti mukana, enemmin kuin makuuttaa kaukana vaunuissa tai sitterissä.

Ei alkaneet menkat tänään, eikä mitään oirettakaan siihen suuntaan + koko päivän ollut huono olo! Ihan kuin olis just kankkusesta herännyt ja odottaa että koska pitää juosta vessaan.
mieskin koko ajan kärttää että "alkoko menkat??"... Jos ei muutoksia tässä tapahdu niin maanantaina testiä kehiin :P
 
Miu88 ja BeNe, kylläpä vetää jännäksi teidän osalta! :)

Täällä oli puhetta taustoista ja tilanteista. No, ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 13v. (eilen oli vuosipäivä <3 ), joista kohta 2 vuotta kihloissa. Yhdessä talolaina hommattu reilu 8v. sitten. Eli pitkään ollaan yhdessä oltu, vakityöt molemmilla ja useampia vuosia. Yhteinen koirakin löytyy, 6-vuotias. Syy miksi ei tähän vauvaprojektiin aiemmin ryhdytty oli se, etten aiemmin kuvitellut KOSKAAN haluavani lapsia. En liiemmin pidä vieläkään toisten lapsista, mutta uskon omaani rakastavani leijonaemon lailla. :D Ja kaikkien tylyjen tokaisujeni ja muiden en ikinä halua lapsia riesakseni- lausuntojeni takia uskonkin saavani nyt palkkani: raskautuminen ei onnistukaan sormia napsauttamalla! Niin makaa kun petaa..

Ovistuntemuksia ei liiemmin ole vieläkään kp 10/24-27, mutta pupuiltu on! ;)
 
Ei päästy jännän äärelle täällä kuitenkaan, menkat alkoi sitten kuitenkin just sinä päivänä kun piti (eilen) :cwm No, onpa näköjään ainakin kellontarkka kierto ilman pillereitäkin, helppo seurata. Nämä nyt on vasta toiset menkat pillerien lopettamisen jälkeen, että ei kai tässä mitään hätää vielä ole. Ja ovulaatiokin meni hiukan hukkaan reissujen takia, täytyy ajoittaa touhut paremmin oikeaan ajankohtaan tässä kuussa ;)

Jade, minäkään en pidä lapsista :P Monet ihmetteli, kun otin miehen kenellä on lapsi yhteishuoltajuudessa... mutta kyllä sitä vaan ihminen kummasti tottuu ihan mihin vaan! Nyt siis jo kolme vuotta treenattu äitipuolena. En silti voi hyvällä tahdollakaan yhäkään sanoa pitäväni lapsista yleisesti, mutta nykyisin jo siedän niitä ja vauvat on ihan kivoja ;) Mutta samanlaisia ovat monet kaverini joilla on lapset, hekään eivät ole yleisesti mitään "lapsi-ihmisiä", eivätkä kauheasti välitä muista kuin omista kakaroista :> Kunhan siitä omastaan osaa pitää huolta niin se riittää, ja se oma on aina niin paljon eri asia kuin "ne muiden kakarat" :)
 
Onnea Jade jälkikäteen vuosipäivän johdosta. :> Mukava huomata, että en ole ainoa joka ei liiemmin pidä lapsista. Vauvat on kivoja, mutta uhmaiässä kaupoissa huutavat ja riehuvat kakarat usein ärsyttäviä. Tosin nykyisin ne tuntuu vähemmän ärsyttäviltä, ehkä siksi että omaa sellainen olisi ihana. :D Toisaalta myös ne uhmaikäiset on ihan kivoja, silloin kun on kiltisti. Paitsi että en oikein osaa olla niiden kanssa. Sitten on kiusallista, kun sukulaisten lapset pyytää leikkimään kanssaan. Mut ehkä oman lapsen kanssa osaa leikkiä paremmin. Ainakin sen tuntee paremmin kuin muksun, jonka on nähnyt viimeksi parhaassa tapauksessa sillon kun se oli vielä pieni nyytti.

Pahoittelut tädistä Miu. :( Ainakin kiertosi on sitä mitä pitäisi. Onnea uuteen yritykseen.

BeNe, mikä siellä on tilanne? Toivottavasti nega vielä muuttuisi kuitenkin plussaksi.

Elämäntilanteista oli puhetta. Meillä tilanne on toisaalta ihan hyvä. Toisaalta ei. Ollaan miehen kanssa oltu reilu neljä vuotta yhdessä, mistä kaksi vuotta naimisissa. (Minne se aika on kadonnut, juurihan me tutustuttiin. o.o Ja toisaalta tuntuu, että ollaan tunnettu aina.) Olen 21-vuotias ja mies 25 eli taidetaan olla siinä parhaassa vauvantekoiässä (ja silti ei tärppää. :sad001 ) Mutta mies opiskelee yliopistossa ja minä olen vain osa-aikaisesti töissä. On tämäkin sentään parempi kuin täysin työtön, mutta kokopäivätyö olisi silti hieno asia. Ollaan mietitty, että joo, tilanne ei ole paras mahdollinen, mutta toisaalta, onko se ikinä? Kumminkin aina on jokin syy. Sitten jos saa kokopäivätyön ei viitsi heti jäädä sieltä äitiyslomalle jne. Toimeen tullaan kuitenkin ihan hyvin ja uskotaan tulevamme vauvankin kanssa. Tietysti vähän pitää miettiä mitä oikeasti tarvitaan ja mistä hankitaan. Juurikin siksi ollaan paljon hankkimassa käytettynä. Ei vauvaa kiinnosta onko sillä päällä kirpputorilta ostettu raidallinen potkupuku vai uusi Hellokitty vastaava (sitäpaitsi, en ole ikinä ymmärtänyt mikä siinäkin ilmiössä on niin hienoa.) Asutaan vuokralla, mutta toisaalta en ole ikinä ajatellutkaan että olisi pakko olla asuntolaina ennen kuin voi lisääntyä. Henkisesti koetaan olevamme valmiita lapseen. Jos kaikki menee hyvin, mies saa ensi vuonna maisterin paperit ja jos kaikki menee edelleen hyvin, saa alan töitä. Taloudellinen tilanne siis on sitten taas hieman parempi. Tulipas tuosta varsinainen romaani... Se vielä, että aikomuksena on myös käyttää jossain määrin kantoliinaa/reppua, mutta luulen että jonkinlaiset vaunut hankitaan silti. Joissain tilanteissa ne nyt vaan on todennäkösesti käytännöllisemmät. Tosin, pitää vielä miettiä ja katsella, eikä se vielä olekaan ajankohtaista.

Tätiä ei näy eikä kuulu. kp33/30-33 menossa eli huomenna pitäisi tädin saapua pisimmän normikiertoni mukaan. Olen miettinyt, että testaan tiistaina uudelleen, jos ei saavu. Vähän tässä on ollut eilen ja tänään menkkamaisia oloja, että varmaan se tulee viimeistään huomenna.
 
Vargynja, sama homma täällä. Menkkamaisia olotiloja ollut havaittavissa, eli eiköhän se täti viimeistään huomenna tänne kurvaile ja kierto on vain sitten päivän pitempi. Tein äsken (taas) testin, nyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti ja nega siitä tuli.

Pahoittelut tädistä Miu, tiedän tunteen...Mutta tosi hyvä että kierto on noin säännöllinen!
 
Röyhkeästi vain omaa napaa: Täti tuli tänä aamuna :(
Ja siis ihan aikataulussa, sekoilin eilen päivissä ja tosiaan eilenhän oli kp26, että tänään sen tädin vasta pitikin tulla paikalle. Tosi hyvä juttu tässä on nyt se, että kierto oli nyt täsmälleen saman pituinen kuin edellinen, että ehkäpä se tästä tasaantuu tuohon 26 päivään! Jei! :)
Mut sen mä kyl sanon, että ostan silti karkkia tänään ihan puhtaaseen vitutukseen.
 
Pahoittelut tädistä BeNe. Täällä sama juttu, täti tuli paikalle. :( Oisko tää nyt sit yk 9. Siinäkin suhteessa sama tilanne, että kaksi viimeisintä kiertoa oli molemmat yhtä pitkiä, 33 päivää. Siihenköhän se sitten päätti jäädä. Syön täällä suklaata ja yritän olla miettimättä, miksi meille ei suoda sitä pikkuista onnea, onko mussa jotain vikaa... Ehkä se tärppi sieltä joskus tulee.
 
Voi kurjuus :sad001 Olisi ollut mukava lukea plussakuulumisia. Mutta ei niin ei. Itsellä täti on häipymässä ja just Iltasanomien sivuilla on joku otsikko, että vatsakivut olivatkin merkki vauvasta.. Niin se onni joitakin ihmisiä potkaisee. Jotenkin on ollut erikoiset menksut, jotenkin enemmän pahaolo eikä tee mieli syödä, ehkä tämä on SE kierto :rolleyes: Toivossa on hyvä elää. Mutta täytyy sanoa, että olen kyllä niin kade Bene, kun sun kierto on alle 30 pv. Itse kun joutuu odottamaan sen 40+, että pääsee uudestaan yrittämään. Ja samoin täsmällisyydestä.. Pitää laittaa reklamaatiota tädille kun ikinä ei oo ajoissa.
 
Täällä uusi tyyppi kuvioihin mukaan. Lueskellut muutaman sivun taaksepäin ja kovasti toivotan onnea kaikille että sitä plussaa saataisiin kehiin ! :)

Mulla tilanne tämä:

Ukon kans oltu yhdessä reilu 2v, ei kihloissa eikä varmaan heti olla menossakaan jos vauvarumba lähtee hyvin käyntiin. Unelmien ukko ja nyt saatu sen kanssa keskusteltua asiat sille mallille, että lapsi olisi tervetullut meidän perheeseen. Koira hommattu viime kesänä, joten sekään ei enää niin pieni ole. :)
Minä oon käyttänyt Nuvaringia viimeiset 7 vuotta, joten nyt sitäkään ei enää ole. Rengas otettu pois 18pv heinäkuuta ja ensimmäinen vuotopäivä oli 22päivä. Nyt siis kp15/28?, yk1 (eka yrityskerta vai miten tuo menee), siksi epäilynä tuo jälkimmäinen koska ensimmäinen kierto kun rengas poistettu, joten saa nähä pitääkö enää täsmällinen kierto paikkaansa.

Laskujen mukaan ovulaatio tapahtuisi huomenna (tai tänään joillakin testeillä) ja epämääräisiä nippailuja on toki ollut. Ovistestin kyllä tein tänään, mutta se oli negatiivinen. Huomenna teen toisen testin iltapäivästä kunhan pääsen töistä. En tiedä onko mulla ollu nyt sitten jo aiemmin ovis, tuleeko myöhemmin vai tuleeko ollenkaan.. Kova toive ois raskautua jo nyt ekasta kierrosta, mutta en uskalla toivoa.
Täällä pitäs tädin tulla käymään 19.8 jos kierron mukkaan mennään. Suapi nähä.. :/

Tsempit kaikille! :dance008
 
Takaisin
Top