Äidiksi ensi kertaa

[mauste]

Onnea P_K ja toivottavasti matkalainen pysyy kyydissä loppun asti.

 

[Allison]

Nyt ehdin hieman selailemaan aikaisempia kommentteja. Tarrasukkia kaikille plussanneille ja plussatuulia kaikille muille !! Kiva päästä tähän palstaan mukaan. Itseäni eniten kiinnosti juuri tämä ensimmäistä odottavien palsta enkä vielä ole perehtynyt tuohon raskaaksi 2013 osaan. Tuntuu, että siellä kuumeilijoita on niin paljon.

Mulla taisi olla vähän samoja ongelmia kuin sulla Tyttötiikeri. Hormonaalisen jälkeen kierrot olleet ihan hukassa. Syyksi veikkaan, että vaihdoin pillerit renkaaseen ja lopetin sen heti, eli keho ei ehtinyt tottua. Nyt taas uuden kierron alussa (kp 7) jännitän, jokohan nyt olisi kaikki kohdillaan! Toivotaan, että sulla kierrot tasottuu nopeammin kuin mulla tai, kuten muutkin ovat täällä jo ilmaisseet, myöhästymiseen olisi hyvä syy kuten raskaus

Haluaisin tiedustella ovatko muut tehneet sitä perinteistä sormusennustusta, joka ennustaa lapsen sukupuolen ja kuinka monta niitä tulee? Mua vain kauhistuttaa kun kaveri teki sen mulle ja se laski myös milloin kunkin lapsen saan. Eli minkä ikäisenä. Ensimmäinen näytti tulevan vasta 26-vuotiaana eli lähemmäs 2 1/2 vuotta pitäisi odottaa Eihän näihin pitäisi tietenkään uskoa mutta tein saman ennusteen veljen vaimolle ja hänellä näytti kaikki menneet lapsetkin ihan oikein (sukupuoli sekä minkä ikäisenä oli tullut). Tämän kolmannenkin, jota hän nyt odottaa näytti, että tulee juuri sen ikäisenä kuin hän nyt on. Eivät ole vain itse ottaneet selvää kumpi tulee, kun haluavat pitää yllätyksenä. Ennustus näytti poikaa. Välillä vaan kun kierrot ovat heittäneet häränpyllyä niin on tullut kamala epäusko, että todellako vasta 26-vuotiaana. Kaipa se on parempi silloin kuin ei milloinkaan. Yritys on kuitenkin kova jo nyt..

 

[Unique]

En olekkaan hetkeen kirjoitellut foorumilla..lueskelemassa toki olen käynyt. Inhottavaa, kun tämänkin piti muuttua, mutta kaippa tätä oppii käyttämään :) laitoin tuohon oman kuvan kohdalle uuden kuvan, kun ei tämä uusi foorumi enään löytänyt vanhaa ja koneella sitä kuvaa ei enään ollut.

Tervetuloa Allison mukaan kuumeilemaan! Olen itse tehnyt tuon sormustestin monet kerrat..aluksi näytti minulle vain yhtä tyttöä, mutta viimepäivinä näyttänyt tyttöä sekä poikaa Kahdesta lapsesta olenkin haaveillut ja tyttö ja poika olisivatki kiva juttu.. Mutta miten oikein se tehdään, että saa tietää koska lapset sitten saa? En ole koskaan kuullutkaan sellaisesta.. uskaltaakohan sitä edes kokeilla?

Itsellä tällä hetkellä siis sellainen juttu että kp 26/29..Meillä on vihdoin jätetty ehkäisy pois!!!!!! En elättele mitään raskaus toiveita vielä,koska ehkäisy on jätetty vasta pari päivää sitten pois ja ovis oli ajat sitten ja menkkamaiset oireet koputtelevat jo ovella. Mutta kun seuraavaksi minulla on ovis niin sitten lukitsen miehen neljän seinän sisälle ja peitto saa heilua enemmän kuin koskaan!! oon niin innoissani!!

 

[Allison]

Kauhean aktiivisena nyt aloittelen täällä Toisaalta ihanaa, että voi jakaa tuntemukset. Kavereille tai sukulaisille en kovin paljoa ole pystynyt puhumaan kun en halua kuunnella kyselyitä joko jo. Molemmille veljilleni myös syntyy uudet pienokaiset. Toinen itseasiassa näillä viikoilla, toiselle la on kesäkuussa. En ehkä myöskään kehtaa myöntää, että halu on näinkin kova.. Vauvakuumeesta kyllä puhun mutta muuten pidän suuni supussa. Onneksi mieheni on kuumeilussa mukana

Siitä sormustestistä. Eli se ikä lasketaan aina kun sormus on yhden lapsen ennustanut siten, että sormus siirretään rauhallisesti heilumaan lasiin (ei nyt erityisesti pysäytetä mutta annetaan sen lasin suussa etsiä itselleen uusi vauhti). Siitä sitten lasketaan kuinka monta kilahdusta lasin reunaan tulee. Saattaa kestää aika kauan, koska välillä vauhti hiljenee ja sitten taas suurenee. Kun sormus on selvästi pysähtynyt niin voi olettaa sen iän olevan siinä. Kerran olen sen saanut jäämään 24:ään mutta liekö se ollut vain omasta mielestä kiinni. Joskus myös on kestänyt niin kauan, että käsi on väsynyt tai kilahdukset on niin heikkoja etten tiiä lasketaanko niitä eli aika epävarmaa mutta silti se on tuolla takaraivossa.. Mutta niin, tän jälkeen siis sormuksen voi laittaa uudelleen kämmenen päälle ja katsoa tuleeko toista lasta ja taas samalla lailla oma ikä jnejne kunnes sormus ei enää heilu kämmenen päällä.

Niin ja kiva Nonna-, että pääsette vihdoin kunnolla yrittämisen pariin! Onnea yritykseen, toivottavasti menee suunnitelmien mukaan :)

 

[Unique]

Allison edellisen kirjoituksesi perusteella olet siis 24vuotias? :) Minä itse täytän tänä vuonna 22. Minulla sama juttu, että vauvakuumeesta olen puhunut ties kuinka monelle, mutta kukaan ei oikeasti osaa aavistaa, että me todella olemme siinä elämänvaiheessa, että nyt meille saisi tulla vauva! :) Ja jotenkin häpeilen ehkä kertoakkaan vielä kenellekkään, että yritys on alkamassa...ehkä jännitän tätä tilannetta vielä niin paljon ja oletan toisten arvostelevan minua tässä asiassa..ehkä pelkään, että joku sanoo minulle, että ei kai vielä kannata tai muuta vastaavaa. Mehän olemme mieheni kanssa seurustelleet siis 7 vuotta ja elämässä kaikki on paremmin kuin hyvin lasta ajatellen, mutta silti jotenkin pelkään muiden mielipiteitä...tyhmä kun olen..

 

[Allison]

Jep, 24 vuotta tulee tänä vuonna täyteen sekä minulle, että miehelle. Yhdessä ollaan oltu sellainen viisi ja puoli vuotta ja häitä vietettiin kaksi vuotta sitten. Päivä oli melkein sama kuin keskenmenneen raskauden laskettuaika . Tätä faktaa tosin eivät juhlavieraat tienneet.. Että siitä tuntuu olevan aikaa mutta silti nyt kun taas lueskelee täällä kaikkia kirjoituksia niin muistot palaa. Toivottavasti tulevalla raskausajalla olisi onnellinen loppu Meilläkin kaikki olisi valmista perheenlisäykselle: oma talo, piha, mies töissä ja minäkin pian valmistun (paitsi jos tärppi tulee jo seuraavista kierroista niin valmistuminen voi venähtää) Tottakai taloudellinen tilanne hieman mietityttää.. En silti vain huudella kaupungilla, että täällä yritetään raskautua.. ehkä myös siksi, että haluan pitää yllä "tulee, jos on tullakseen"-asennetta. Tosin huonolla menestyksellä Onneksi täältä löytyy juttuseuraa! Eikä tarvitse pelätä muiden mielipiteitä :) Onkos sulla Nonna- lähipiirissä muita kuumeilijoita? Mulla pari on pari muuta opiskelutoveria, mutta en oikein halua kaikkea paljastaa varsinkaan, jos heillä tärppääkin ennen mua. Voi miten raastavaa joskus onkaan kuunnella muiden ilouutisia..

 

[Unique]

Allison minuakin aina joskus mietityttää,että kuinka kaikki raha-asiat hoituu sitten, kun on vauva..ehkä sitä enemmän murehtii mieheni enkä minä,mutta meillä kummallakin on kuitenkin vakityöpaikat joten ei meillä pitäisi hätää olla.. :) Itseasiassa yksi ystävistäni yrittää lasta, mutta en ole kertonut omasta tilanteestani mitään..:) muut ystävät ovat sellaisessa elämänvaiheessa, että eivät ehkä juuri nyt halua lasta joten en heillekkään ole kuin ''läpällä'' heittänyt, että haluan vauvan..

Ja kyllä..tiedän niin sen tunteen,kun pari kuukautta sitten kuulin erään tuttavani saavan vauvan tänävuonna ja tuntui, että sydän pysähtyi siihen paikkaan! Kuume oli itsellä silloin niin kova vaikka emme olleet vielä edes yrittäneet lasta..Mökötin sen koko illan miehelleni, että miksi kaikille muille tapahtuu vain kaikkea hyvää, mutta minulla ei ole mitään suunnitelmia edes ensiviikolle nyt lähinnä asia vähän naurattaa, mutta silloin se tuntui maailmanlopulta.. Nyt osaan ihan täydellä sydämmellä iloita toisten hyvistä uutisista..ainakin vielä! Saas nähä koska tärppää... Menkkoja tässä odottelen..tänään ois Kp 29/29... :) Elikkä siis kun seuraava ovis on niin sitten alkaa meidän ensimmäinen yrityksemme <3

Olen muuten tämän foorumin kautta oppinut paljon vauvoista! Onneksi löysin tieni aikoinaan tänne :)

 

[Vargynja]

Tervetuloa Alison juttelemaan. Osanottoni keskenmenosta. Toivottavasti pian tärppää paremmalla tuurilla

Pahoittelut JMH tädistä täälläkin. Mut pitäkääs kiva vappu miehen kanssa.

Kide voi kurja, kun saitkin niin ikävän vastaanoton terveyskeskuksessa. :/

Onnea Nonna yrityksen alkamisesta. :> Toivottavasti tärppää pian. Ymmärrän tuon, että et halua kertoa muille yrityksestä. Itsekään en ole kertonut kuin ihan muutamalle lähimmälle. Vähän ehkä pöhköä pelätä toisten mielipidettä, kun eihän se edes ole niiden asia. Enkä tavallaan pelkääkään, mut silti ei tunnu kivalta kertoa asiasta kaikille. Elämän tilannekin voisi olla parempi lapsen tekoon. Itse teen osa-aikatöitä ja mies opiskelee vielä, että ei tämä rahatilanne mikään parhaimpia ole. Mutta toisaalta, jos niin alkaa ajatella, ei se elämäntilanne ole ikinä sopiva. Eikä sitä tiedä, kuinka kauan tässä vielä menee.

Kopioin omanapailun toisesta ketjusta:
En taas ymmärrä kehoani. Eilen pyyhkiessä tuli paperiin sellaista limaa, minkä tulkitsen samanlaiseksi kuin muut on kertoneet ovisliman olevan. Mutta niin sitä tuli vähän tuolloin viikko sittenkin, jolloin oviksen olisi laskurin mukaan pitänyt olla. Nyt tosin enemmän. Nyt en sitten ole varma, kumpana päivänä ovis ehkä oli ja koska tädin pitäisi sen mukaan tulla tai mieluummin jättää tulematta. Ja voi pöh, jos täti tulee melkeen viikon myöhässä.

 

[Tyttötiikeri]

Kiva että täälläkin on vähän vilkastunut tämä kesksutelu! Kyllä se on helpompi seurata, kun on vähän vähemmän keskustelijoita. Ja toki se vertaistuki on erilaista niiltä, jotka ovat itsekin ensimmäistä pienokaista yrittämässä, kuin kokeneemmilta.. :D

Kopioitua omanapailua:
Itsellä nyt kp 11 menossa. Jos olisi "normi" kierto, niin ovulaatio olisi tuossa 26. päivän tienoilla, ja nyt kyllä vatsan nippailut ja limat voisi viitatkin siihen, että se tässä lähipäivinä olisi tulossa. Yritän nyt testeillä sen bongata, mutta vähän skeptinen olen, että näinkö nopeasti nämä kierrot tasaantuisivat, tuon alkuhankaluuden jälkeen.
Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Harmi vaan, jos se ovis osuu tuolle viikonlopulle, kun ollaan pe-su miehen kanssa eri paikoissa, niin ei edes päästä sänkyurheilemaan... No, täytyy heilutella peittoa ahkerasti ke ja to, sekä sitten heti su iltana tai viim. ma ihan varmuuden vuoksi... Tuskin siitä haittaakaan on. :D

 

[sinsu]

Tervetuloa Allison juttelemaan,

Nonna- toivotaan, että pian tärpäisi. Ymmärrän tuon ettei halua kertoa raskauden yrittämisestä. Lapsen saaminen ei ole kuitenkaan aina niin helppoa. Itsekin olen toki kertonut jos joku on kysynyt, että onko yritystä; mutta en varsinaisesti ole asiasta huudellut. Osa syynä ehkä on meidän ikä, jonka vuoksi tiedämme, että lapsen saaminen ei ole ehkä niin helppoa kuin nuoremmalla iällä olisi ollut.

Täällä alkoi tänään kp1, jotenkin osasin sen jo aavistaa tuossa aiemmin viime viikolla eli ei tullu joululasta. Innosta pihkuen mennään kuitenki seuraavaan kiertoon ja yritykseen. Toivottvasti peittokin heiluu enemmän tässä kierrossa kuin edellisessä, koska edellises kierros olin kipeänä, niin se hiukan rajoitti mun jaksamista.

 

[Unique]

Sinsu toivotaan,että tästä kierrosta tärppäisi! Olis se vauva niin ihana saada.

Näin viimeyönä unta, että olin synnyttämässä ja tunsin kuinka lapsivesi meni ja supistukset alkoivat. Olivat unessa niin todenmukaisia, että ihan hymyilyttämään pisti, kun heräsin. Sain unessa poikavauvan ja siinä unessa sitten äitini muka omi lapsen ja hoiti sitä koko ajan vaikka itse olisin halunnut olla hoitamassa... ehkä tuo kohta merkitsi juuri sitä,että nyt niin moni tuttu on saanut lapsen ja itse saa vaan vierestä katsoa, kun he hoitavat omia kääröjään...Voi miten tämä aika näin matelee..vielä on reilu viikko ovikseen! :)

 

[Vargynja]

Tyttötiikeri, uskoisin, että jos ovis on pe ja to heiluttelette peittoja, uimareita on vielä toimintavalmiina kun on aika. :> Onnea oviksen hyödyntämiseen.

Pahoittelut sinsu tädistä, hyvä ettei tullut suurena pettymyksenä.

Nonna, tiedän tuon tunteen. Aika tuntuu liikkuvan nykyisin älyttömän hitaasti. Ensin odotetaan että täti menee pois. Sitten ovulaatiota ja ovulaation jälkeen, että täti ei tule. Ja jos tulee, homma alkaa alusta. :/

Jos kiertoni on nyt tavallisen mittainen, tädin pitäisi tulla ylihuomenna. Jotenkin fiilikset on sellaiset, että se tosiaan tulee. Sen tuloa ennakoiva ärtymys on jo paikalla (voi mies parkaa).

 

[Unique]

Vargynja joo aika todellakin menee niiiiiiiiiiiin hitaasti. Välillä yritän keksiä kaikenlaista tekemistä sekä olla ajattelematta koko asiaa niin oviskin tulisi nopeammin vastaan... ja voi sitä surkeutta jos ei sitten tärppääkkään :/ Ehkä eniten pelkään, että mies ei ole halukas sänkypuuhiin silloin, kun just olis hyvä olla! Vaikka luulen kyllä että on...koska eka yritys vasta tulossa...taitaa miestäkin vähän jännittää... :) eilen siltä kysyin, että noh..mikäs tässä eniten sua mietityttää, että mulle voit aina puhua jos joku asia murehdituttaa...vastasi, että rahan meno..juteltiin asiasta hetki ja sanoin, että ei meillä ole mitään hätää...:)

 

[Allison]

Allekirjoitan kyllä kaiken mitä olette täällä kirjoittaneet. Jos tarpeeksi järkeilee niin, koskaan ei tunnu olevan hyvä aika lapsen hankinalle mutta onneksi joskus voi jättää sen järjen syrjään :)! Aika tuntuu matelevan aina kun pohdin näitä vauva-asioita.. Tänään vasta kp 15 ja ovis vasta viikon päästä. Jos siis on uskominen noihin ovislaskureihin :D en tosin edes tiedä kuinka pitkä kiertoni on, eli oviksesta ei varmaa tietoa. Olen kyllä oppinut seuraamaan kehoani ja ehkä ensimmäistä kertaa kiinnitän huomiota valkovuotoon, joka on siis ollut täysin olematonta tädin lähdettyä pois. Pöksyt ovat pysyneet ihan puhtaana. Nyt tänään vasta hieman havaittavissa jotain.. Eli en usko oviksen ainakaan menneen seuranta jatkukoon ja pyritään nyt varmuuden vuoksi heiluttelemaan peittoja parin päivän välein. Tikuttelemaan en ajattelu vielä lähteä..

Harmittelut sinsu tädistä, mutta koitetaan sisaret hyödyntää hyvin meneillä olevan kierron ovikset, jos se on vielä oven takana! Ja toivotaan Vargynja, että siellä on ovikset hyvällä menestyksellä hyödynnetty ja omat aavistuksesi menisivät tällä kertaa pieleen tulehan päivittämään taas kuulumisia.

 

[Tyttötiikeri]

Kyllä täällä on porukalla selkeästi samoja mietteitä kuin itsellä.. Ennen kuin jätettiin ehkäisy pois, tuntui usein että "taasko on menkat, taasko pitää ostaa uus liuska pillereitä" ja nyt tuntuu että kuukautiset kestää ikuisuuden, saati oviksen odottelu ja ennen kaikkea uuden kierron alkamisen odottelu, juuri kuten Vargynja sanoi.. Ja myöskin tuo Allisonin kommentti, että jos liikaa järkeilee, niin koskaan ei ole hyvä aika lapsen hankinnalle. Itse aina sorrun siihen, että rupean miettimään kuinka ihanaa se vauvan saaminen olisikaan ja kun ajatusta jatkaa pidemmälle ja tulee paniikki ja miettii että entä jos sittenkin pitäisi odottaa, en oo valmis, mies ei oo valmis, entäs työt, entä miehen työt entä entä entä!!! Uskon kuitenkin että kun se tilanne on käsillä, että vauva syntyy, siihen ollaan valmiita ja kyllä ne asiat vaan sitten sujuu. Vähän samalla tavalla ajattelin kun oltiin koiraa hankkimassa. Esim, raha riitti just ja just mulle ja miehelle, mietin, että riittääkö varmasti sitten kun koira tulee, mutta jotenkin se on vaan riittäny kaikkeen. Kai sitä sitten vaistomaisesti jättää "turhuuksia" hankkimatta, että saa kaikille elollisille elintärkeät asiat hankittua.

Mutta kyllä mä rehellisesti samaan aikaa odotan vauvan saamista, kuin kuuta nousevaa ja samaan aikaan pelkään ja jännitän vauvan saamista. :D Mutta eiköhän tuo pelkokin lieni ihan luonnollista.

 

[Unique]

TyttöTiikeri minä kans jännitän ihan hirmuisesti raskaaksi tulemista ja sitä kaikkea uutta mitä sitten tulee omalle keholleni tapahtumaan ja sitten kun vauva syntyy, että miten mä pärjään jne.. mutta samalla mä taas toivon niin lujasti, että sellainen pieni nyytti meille suotais mahdollisimman pian! :) ja oon kans miettinyt, että oonkohan ihan hullu kun haluan juuri nyt tulla raskaaksi..pilaanko mä mun nuoruuden nyt sitten sillä,että pamautan itseni paksuksi ja oonko sittenkään valmis, onko mies valmis, haluaako mies tätä oikeesti kans, onko juuri nyt hyvä hetki vai pitäiskö sittenkin odottaa vielä vaikka vuosi! mutta sisimmässä tiedän olevani täysin valmis en mä muuten tälläisiä asioita ees miettisi...mutta ehkä se murehtiminen on juuri sitä mikä kuuluu tähän ja silloin tietää ainakin miettineensä varmasti näitä asioita eikä suinpäin ryntää lasta hankkimaan ajattelematta. Ja miksi odottaa vielä monta vuotta jos kerran oma pääkoppa sanoo, että nyt on se hetki. :)

 

[Allison]

Eiköhän se oo aina niin, että asioiden on aina tapana järsjetyä. Ja minua huojentaa jo se ajatus, että pystyn myöntämään itselleni todellakin haluavani perustaa lapsiperheen. Olen ollut töissä lastensuojelussa ja olen nähnyt sen kurjan puolen, että vaikka lasta rakastaakin niin ei se aina riitä Mutta kun jo valmiiksi on asiaa ajatellut ja osaa sitten todella arvostaa sitä, että pian on joku pieni, josta pitää huolehtia niin elämänmuutoskaan ei tule niin puskista. Tiedä sitten millaista se tulee oikeasti olemaan mutta hyvä kutina mulla on siitä, että olemme valmiita hyppäämään arjen karuselliin, jossa arki ei aina ole niin ruusuista. Sitä mä oikeastaan ehkä kaipaankin, vähän haastetta elämään

Huhhuh, ollaampa täällä nyt pohdittu ollaanko valmiita :) hyvä niin!

ps. kp 16 ja inhottaa kun kierto on niin pitkä, ettei edes ovis oo tullu eikä tunnu olevan edes heti oven takana. Joutuu niin kauan vielä jännäämään mitä tämä kierto tuo tullessaan

 

[Unique]

On ollut tosi ihanaa purkaa ajatuksia tänne foorumille, kun ei näitä kaikkia tuu edes miehelle kerrottua. Se varmaan laittais homman jäihin jos miettisin kaiken ääneen.. Eikä ystävillekkään tule näistä höpöteltyä, kun haluan pitää salassa niin kauan, kun vain mahdollista ja miehen kanssa onkin juteltu, että jos vain mahdollista niin sitten salaillaan ihan sinne 12 viikolle asti..mutta sais nyt ensi ittensä raskaaksi asti :)

Ootteko muuten kertoneet ystäville tai miehellenne että ootte tämmöisellä foorumilla?

 

[Allison]

Ihan yksikseni puran ajatuksia tänne ja ehkä vähän salaa mieheltä Ehkä ahdistuisi, mitä mä oikein höpöttelen tai pitäisi minua varmaan hulluna Tai sitten ei sitä kiinnostaisi yhtään ja kysyisi vain, että taasko tuhlaan täällä aikaani enkä tee koulujuttuja :) Välillä joistakin asioista sanon miehelleni, kuten foolihapoista sun muista, että olen lukenut netistä niiden olevan hyväksi jne. Ei ole onneksi udellut sen enempää eikä kyttää sivuhistoriaa. Ihan hyvä, että meitä on vain yksi joka on tällainen himokuumeilija.

Mä olen muuten rohkaistunut ja vihjaissut joillekin ihan uusille tuttavuuksille työ/harjoittelupaikoissa, että vauva on meille tervetullut Jos siis on tullut juttua jostain tällaisista. Ja lasten kanssa kun työskennellään niin eiköhän se jossain vaiheessa aina siirry siihen. Yhdessäkin paikassa oli yksi minua vuoden nuorempi jo raskauden loppupuolella ja itselle iski niin kova kaipuu, että oli hieman pakko purkaa sydäntään. On ollut helpottavaa sanoa se ääneen mutta tutuille en vielä ajatellut jutella kun todellakaan ei kiinnosta vastailla uteluihin, että joko on tärpännyt. Vanhemmilleni en todellakaan tule kertomaan toiveista, kun he niin painottavat koulun suorittamista ennen lasten tekoa. Uskon heidän olevan kuitenkin onnellisia kun vihdoin saadaan kertoa heille ilouutisia.

Ollaan myös ajateltu, että vasta sitten kun päästään turvallisesti viikolle 12 niin paljastetaan. Viime kerralla mies ehti ostaa vauvakirjan yhdessä raskaana olevan siskonsa kanssa ja samalla siis kertoi meidän pienestä uutisesta niin eiköhän se mennyt pari viikkoa sen jälkeen kesken. Meillä olisi nyt hänen siskonsa kanssa 2-vuotiaat serkukset mutta kohtalo päätti toisin. Ollaan kuitenkin tämän siskon lapsen kummeja, joten ehkä se jotenkin kompensoi tilannetta.. Nyt jälkeenpäin olen omille veljilleni paljastanut keskenmenon mutta vanhempani eivät sitäkään taida tietää.

 

[Vargynja]

Täytyy myöntää, että itse myös mietin että onko tää nyt oikeesti hyvä idea, ollaanko me valmiita tähän, osaanko olla hyvä äiti, riittääkö rahat jne. Mut ehkä se kuuluu asiaan. Kuitenkin uskon, että nyt on oikea aika ja kun vauva tulee, ollaan valmiita siihen. Joskus mietin näitä ja muutakin miehelle ääneen, mut ei sille tule purettua ihan kaikkea, minkä höpisen tänne. Se kuitenkin tietää, että olen täällä. Taitaa tietää nimimerkinkin ja ymmärtää ihan täysin, et haluun olla vauvafoorumilla. :> Ystäville en kuitenkaan ole kertonut.

Tänään tädin pitäisi tulla, jos kierto olisi taas tasautunut. Ei ole näkynyt eikä myöskään muita oireita siihen suuntaan kuin äksyily. Ehkä tässä on siis toivoa. Ihan vielä en uskalla testata. Varsinkaan kun ovis saattoi olla myös yhtenä päivänä melkein viikon myöhässä. Pöh, kun ei ota kehosta selvää. Mut luulenpa testaiselvani loppuviikosta tai ens viikon alkuviikosta. Katsotaan kuinka kauan maltan odottaa.