Äidiksi ensi kertaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nymeria
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kide joo, kp4 menossa, mutta tosiaan kierto venähti nyt 32 päivään, kun normaalisti on 30 :/. Eilen alotin clomifenit ja ens perjantaina ultraan tsekkaan miltä siellä näyttää...
Ja kyllä, jos lapsi vielä joskus meille suodaan, niin aivan varmasti osataan sitä arvostaa. En väitä, etteikö sitä osais arvostaa, vaikka tärppäis ekasta yrityksestä. Tiedät mitä tarkotan ja varmaan muutkin. Vastoinkäymiset kasvattaa, mutta kyllä tää mulle jo riittäis. Haluisin alkaa kasvaa äidiksi! Niin henkisesti, kun fyysisestikin :).
 
Oli tuossa muutama päivä sen verran kiireistä, että en ehtinyt kirjoittelemaan, vaikka kävinkin joka ilta lukemassa uudet viestit. Mukavaa, että täälläkin on elämää. :)

Tervetuloa Kide. :) Toivottavasti teidän pitkä yritys pian palkittaisiin. Pahoittelut negasta, toivottavasti täti tulee pian tai sitten muuttuukin plussaksi.

Allekirjoitan täysin tuon mitä kirjoitit keskenmenoista JMH. Onhan se kiva, että pystyy tulemaan raskaaksi. Mutta silti se keskenmeno sattuu ihan älyttömästi (siis henkisesti). Pitäkäähän kivaa miehen kanssa, kun saatte taas pitkästä aikaa olla yhdessä.

Pahoittelut Tyttötiikeri negasta. Kurjaa tuo, että ensin annetaan toivoa ja sitten se otetaankin pois. Joko täti on suostunut tulemaan vierailulle? Tai onko lääkäri selvittänyt/selvittämässä, mikä on, kun venyy aina vaan?

Itellä ei mitään uutta, odottelua, odottelua. Tämä kaksi viikkoa (oletetun) oviksen ja menkkojen pitäisi_alkaa päivän välillä kuluu niiiin hitaasti.
 
Niin, eipä tosiaan tuo raskaaksi tuleminen niin helposti ja ongelmitta käy, mitä ehkä ennalta voisi ajatella. Täällä kirjoittelevat ihmiset ovat kyllä joutunut kokemaan kaikenlaista...

Täällä ei vieläkään kuulu tätiä kylään.. nyt taitaapi olla kp 46/28... 1,5 viikon päästä pitäs jo seuraavien kuukautisten alkaa, siis jos elettäis vielä "normaalia" pillerielämää.. No, jospa nyt kattelis vielä, että alkaako silloinkaan minkään laista vuotoa tulemaan ja jos ei niin kait se sitten sinne lekuriin on mentävä.
Heh, on kyllä jotenkin huvittavaa, kun tuo rakas ukkoni yrittää esittää niin välinpitämätöntä asian suhteen, mutta jotenkin tuntuu että sitä harmittaa kun en nyt vielä ollutkaan raskaana. Paljon ahkerammin se ainakin nyt haluaa heilutella peittoa.... :D
 
Voimia Tyttötiikeri venyvän kierron kanssa. Toivottavasti täti löytäisi sinne pian. Tai mieluummin haikara.

Sinulla myös tuntuu olevan varsin outo tilanne Kide. Tekisin ehkä vähän ajan päästä uuden testin, jos tätiä ei ala näkyä. Voihan olla, että sinulla hormoni nousee hieman hitaammin eikä siksi vielä näkynyt. Toivottavasti pääset pian odotuksesta.
 
Heh, eipä kyllä ihan heti muista milloin olisi viimeksi, jos koskaan, näin hartaasti toivonut tätiä saapuvaksi... :D Ja kiitos tsemppauksista! :)

Kide: Kannattaahan se testi uudelleen tehdä, itse ainakin tekisin kun olen niin malttamaton. Mutta kyllähän sillä jonkinlaisen mielenrauhan ainakin hetkeksi saa, jos uusii testin...

 
Pakko tulla tännekin osallistumaan, kun on niin mielenkiintoinen aihe menossa. Kyllähän minäkin tiesin, että se raskaaksi tuleminen ei ole kaikilla helppoa, ja että kaikki eivät tule raskaaksi, vaikka mikä olisi. Silti kyllä täytyy myöntää että kuvittelin, että jos nyt ei ekalla kerralla napsahda, niin toiseen tai kolmanteen kiertoon mennessä varmasti. Äitikin on varoitellut, että minä veljeni kanssa tultiin molemmat ensimmäisellä yrittämällä. Miehen nuorin poika paukahti saman tien paikalle, kun ehkäisy jäi pois. Vaikka on itsellä vasta neljäs kierto menossa, eikä vuosi saatikka toinen, niin kyllä täytyy myöntää, että nyt jo tunnen itseni tavallaan epäonnistuneeksi.

Hiljalleen olen alkanut tottua ajatukseen, että meillä nyt vaan kestää vähän pidempään. Varsinkin kun itsestä tuntuu, että nimenomaan minussa on jotain vikaa - vaikka kuten mies itsekin sanoi, se edellinen saattoi olla hänelläkin ihan täysi onnenkantamoinen, tai se viimeinen simppa, joka vielä osasi uida. Eipä sitä varmaksi voi tietää.

Näillä palstoilla tietysti vielä osaltaan vääristyy tuo ongelmia kokeneiden määrä - no toki tietty monikaan ei esimerkiksi keskenmenoista avoimesti työpaikalla puhu, mutta ne, jotka tulevat pian raskaaksi ongelmitta, tapaavat sitten jatkaa elämäänsä muualla. Tänne palstalle jäävät ne, jotka tarvitsevat enemmän tukea. Tai näin itse uskoisin.

Jotenkin itse olen uskonut lasten tulemisen jotenkin kohtalon huomaan ja ajatellut vain, että tulee, jos on tullakseen. Ehkä se on sitten ikä, tai ihan vaan tuo ehkäisyn pois jäänti ja lapselle mahdollisuuden antaminen, mikä on sitten tehnyt tehtävänsä. Nyt kaipaus on kasvanut aivan järisyttäväksi jo näiden muutamien kuukausien myötä. Ja vaikka haluaisin uskoa, että kaikelle on tarkoituksensa, ehkä minun on syytä oppia jotain kunnioitusta, kärsivällisyyttä, arvostaa lasta enemmän tms...

Niin toisaalta on sellainen olo että KETUT, se on biologiaa eikä kohtaloa. En sit tiedä kummin päin asiaa on helpompi ajatella. Jotenkin itse olen aina alitajuisesti ollut huolissani, että ehkä en saa lapsia ikinä, koska olen niin huono ihminen. Logiikka sen kertoo, että monet hyvätkin vanhemmat jäävät ilman, ja monet, jotka eivät lapsistaan juuri välitä, tuntuvat lisääntyvän vaivattomasti.
 
Elmiina:
Uskon, että sinusta tulee vielä äiti ja hyvä sellainen =) voin kuvitella, että vaikka teillä ei niin paljon yritystä olisikaan vielä takana, kuin monella muulla on niin varmasti raastaa hermoja tämäkin...

Miten sitä onkaan itse aina ajatellut, että lapsia tulee niin herkästi?! Että simsalapim niin vauva on muka maailmaan tulossa..eihän se vissiinkään niin ihan mene. Ennemmin sitä ei ole tullut ajateltua, kun ei ole ollut ajankohtaista.

Itse uskon myös sen, että ei kannata stressata (helpommin sanottu kuin tehty) koska stressi ei ainakaan helpota tilannetta saatika sitten paranna mahdollisuuksia... eräässä ohjelmassakin nuorta naista joka oli raskaana käskettiin vähentämään töitä, koska stressi oli niin kova ja se oli haitaksi vauvalle...mutta niinkuin jo totesin..helpommin sanottu!!

Toivotaan,että tänä vuonna saadaan paljon plussa tuulia! <3

 
Luulen, että ainakin omalla kohdallani se harhaluulo, että rakaaksi tulee suht helposti, johtuu siitä, että yleensä, kun kuulee esim. kaverin raskaudesta, se on jo niin pitkällä, että se "maaginen" 12 viikkoa on ohitettu. Jos taas joku on ollut raskaana, mutta onkin mennyt kesken tai kyse on ollut tuulimunasta tms ongelmia on tullut, niistä ihmiset ei juurikaan silloin kerro muille. Näin sitten jää pimentoon se tosiasia, että kuinka monta kertaa ihmiset yrittävät, ennen kuin se loppuun asti onnellisesti menevä raskaus onnistuu.
Näin ainakin itse pähkäilin tätä asiaa.

Ja sitten omaa napaa: Ei mitään uutta! Ärsyttää jo... Ei raskaustuntemuksia (tosin eipä nyt niitä pitäiskään olla), mutta ei minkäänlaisia tädin vierailua enteileviä tuntemuksiakaan, eikä ovisoireita. Ei yksikertaisesti yhtään mitään. :( Ja nyt siis kp 49/28-??? Yhyy, kiukuttaa tämä tilanne! Ja kaiken lisäksi viime yönä näin unta että tein useammankin testin, n 20 testiä :D, niistä joku 15 oli positiivisia ja muutama sitten negoja. Mut olin niiiiiin onnellinen! Ja hirmuinen harmi iski kun heräsin ja tajusin, että se olikin unta...
 
Mä oon kans aatellu tässä yritysaikana monesti, et jos olisin tiennyt, että ei niitä vauvoja meille ihan tuosta noin vaan tule, niin olisin kyllä jättänyt ne ehkäisypillerit ostamatta jo monta vuotta sitten. Mitä rahan tuhlausta sekin on ollut, näin jälkeenpäin ajateltuna, vaikka mähän olen ollut jo kaks vuotta syömättä niitä. Tuntuu ihan huvittavalta tässä tilanteessa, että ennen oli aina huolissaan siitä, ettei nyt vaan tule raskaaksi ja nyt kun sitä toivoo, niin ei se tunnu onnistuvan millään. Kyllä tää yritysaika (kohta vuosi) on tosissaan opettanut arvostamaan asiaa paljon ja tajuamaan sen, ettei niitä lapsia tehdä, niitä saadaan.

Omaa: Mulla tänään kp 22/28 dpo 7. Eilen tuntui oikealla puolella pitkin päivää sellasta vihlontaa ja nipistelyä, samoin tänään, nyt tunne on vain siirtynyt hieman ehkä alemmas ja keskemmäs. Saa nyt nähdä onko nää taas jotain mun ihan omia (kuviteltuja) tuntemuksia vai voisko vihdoin olla meidän vuoro. Lievää kuvotuksen tunnetta oli eilen illalla, ennen kuin söin mitään iltapalaa ja sama on nyt (ennen lounasta). Mitään muuta poikkeavaa en ole huomannut. Vielä pitäis ens viikkoon jaksaa odotella...
 
Kirjoitellaanpa nyt itekin tänne :)
Meillä kans kovasti yritellään esikoista, mutta ei vaan meinaa kovin suosiolla tärpätä..
Ehkäisy jätetty pois reilu vuosi sitten ja nyt muutama kuukausi ollut oikein yritystä.
Ainut tulos, kun luultiin jo, että nyt pikkuinen ilmoittaa tulostaan, niin olikin kysta :(
No siihen söin juuri Primolut kuurin..
Saatiin taas menkat alkamaan ja yrittäminen saa jatkua..

Jotenkin itsellä on sellainen tunne, että mahdanko tulla ollenkaan raskaaksi.. :(
Itsellä on kaikenlaisia sairauksia ja aikoinaan lääkäri sanoi, että kannattaa lapset tehdä ajoissa..
Nyt olen pian 28 ja mietin, että odotettiinko liian kauan...?
Toivottavasti meillekin vielä tärppäisi!

Onnea yritykseen teille muille myös! :)
 
Hypätääs myös keskusteluun mukaan. Kuten muutkin, kuvittelin ennen yritystä että raskaaksi tulisi helpostikin, jos vain oikeaan aikaan puuhailee. Pian sai täällä huomata, että ei se ihan niin mene. Hivenen huvittaa nyt aikaisempi vahinkoraskauden pelkääminen. Todennäköisyys siihen kuitenkin melko pieni. Tosin elmiinaan yhdyn siinä, että ehkä tänne kerääntyy enemmän ne, joilla on ongelmia ja tarvitsee tukea. Toinen harhaluulon aiheuttaja saattaa olla se, että ainakin minä esimerkiksi töissä ilmoittaisin vain olevani raskaana, en että olen raskaana niin ja niin pitkän yrityksen jälkeen. Eli mitä yritän sanoa on se, että tutut harvemmin kertoo ongelmista raskautumisesta tai että yleensä yrittää ja sitten raskaus tulee puun takaa helpon näköisesti.

Kohtaloa tai ei, se on kummallista, kun toiset saa helposti lapsia ja toisilla kestää iät ja ajat vaikka ei olisi mitään vikaa. Sillä ei kyllä tunnu olevan asian kanssa mitään tekemistä, kuinka hyvä äiti tai isä olisi. Monet huonommat vanhemmat sikiää jatkuvasti ja takuuvarmasti hyvät jää ilman. Julma maailma. :(

Tyttötiikeri, eikö vieläkään? :\

Tsemppiä P_K piinaviikkoon. Toivon että vihlaisut oli kiinnittymiskipuja.

Tervetuloa Lana juttelemaan. Ikävä kuulla sairauksista ja kystasta. Toivottavasti teillä tärppää kaikesta huolimatta pian.

Omanapailun kopioin laiskasti tuolta toisesta ketjusta:

Itsellä menossa kp 29/30-??. Kovasti yritän olla kuvittelematta oireita, mutta silti niitä ilmestyy. Ei pitäisi toivoa liikaa, ettei putoa korkealta. Kumminkin on kuviteltuja tai olen tulossa kipeäksi. Oireina tai "oireina" havaittu huimausta, viluisuutta, rintojen arkuutta, vatsan nipistelyä ja välillä pientä pahoinvointia.
 
Lana: tervetuloa mukaan ketjuun! Kurja tuo kystajuttu, mutta toivotaan, että tästä etiäpäin alkaa sitten asiat sujumaan ilman ongelmia! :)

Vargynja: toivotaan että oireet on todellisia ja päästään onnittelemaan taas uutta plussannutta :)

täällä suunnalla ei mitään uutta... :D
 
Tervetuloa Lana! Mulle tuli kans lunta tupaan just, kun olin jättäny pillerit pois. Mutta toi sun kysta oli varmaan vielä kurjempi yllätys :(. 

elmiina hyvää teksti, samoilla linjoilla

P_K toivotaan parasta :)

Vargynja ja Tyttötiikeri mikäs tilanne on nyt?

ON kopsattuna toisaalta: nyt kp11 ja eilen ultrattiin. Vasemmalla kolme ja oikeella yks folli, joten hyvältä näyttää. Ovis gynen oletuksen mukaan tiistaina. Pregnyliä ei tällä kertaa käytetä, annetaan irrota luonnollisesti. Ei siis tarvi pistää, huh! Luget käyttöön kp17 ja jatketaan seuraavaan kiertoon asti tai jos plussa, niin sit yhteensä 30 päivää. Aspiriini ja greippimehu mukana myös. Koitan olla miettimättä liikaa ja petipuuhista en aio ottaa nyt paineita. Noi lääkkeet nyt on vedettävä kaiken varalta, mutta muuten mahdollisimman rennolla otteella.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa!
 
JMH: tsemppiä! Toivottavasti onnistaa. Niinhän se vissiin on, että ei kannattaisi stressata ja miettiä asiaa liikaa, vaikka vaikeetahan se taitaa olla. :D

Täällä ei edelleenkään mitään. Tässä vaan tuskailen kun tuntuu että tunteet jotenkin hirveen pinnassa. Tiedän olevani todella tunne ihminen, mutta nyt jotenkin tuntuu että kaikki tunteet tulee rytinällä päälle, niin hyvät kun huonotkin. Äsken telkkarissa hylje synnytti poikasen, joka mahdollisesti synty kuolleena. Härreguud mikä itkuryöppy tuli ja oli kyllä pakko vaihtaa kanavaa... Siis eläinohjelmat on aina aika järkyttäviä, mutta en mä näin vahvasti reagio yleensä... Ja muutenkin, ärsyynnyn helpommin ja myös mukavat tunteet tulee jotenkin liian voimalal pintaan. Välillä vähän häiritsevää. Johtuuko sitten alkavasta keväästä, vai pillerien lopettamisesta vai mistä, mutta hämmentävää on...
 
JMH, pidän peukut ja isovarpaatkin pystyssä, että teillä viimein tärppäisi. Täällä on menossa kp 32/30-??. Kiitos kysymästä. Jos onnistuin ovulaation pongaamisessa, se tuli päivän myöhässä eli tädin pitäisi sen mukaan tulla tänään. Jos ei näy, huomenna olisin testaamassa. Huijui jännittää.
 
Tervetuloa minunkin puolesta Lana!

Vargynja: Testasitko? Miten kävi? Kerro kerro jo...

Omaa: Täällä ellellään edelleen piinaavia aikoja eli siis kp26/28 (laskurin mukaan) dpo11 ja parin päivän päästä pitäisi asian sit viimeistään selkiytyä tän kierron osalta. Mun täti, kun on aika täsmällinen. Mä olen kyllä suhtautunut tähän tässä kierrossa tosi realistisesti, enkä todellakaan oleta olevani raskaana. Osittain siksikin, kun viime viikonlopun rientojen takia testasin perjantaina ja negahan se oli. Toki testasin aika varhain, mutta enpähän toivo liikoja, vaan oikeastaan odottelen tätiä tulevaksi ja jos niin ei käy, se on sit vaan erittäin positiivinen yllätys!
 
Testattu on ja nega saatu. Ei edes haamua ollut kuviteltavissa. Ei kai tässä sitten auta kuin odotella tätiä. Ilmeisesti joko oviksen jälkeinen vaihe on pitkittynyt tai ovis ei ollut siinä missä luulin. Toivottavasti P_K sinne tulisi se positiivinen ylläri.
 
Vargynja pahottelut negasta. Mutta ei vielä kannata luopua toivosta, pari päivää odottelua ja sit uutta testiä kehiin :)

kopsattu ON toisaalta:
kp 57/28-?, tänään alkaisi menkat jos olis vielä "normaali" pillerikierto menossa. Tosin vähän kyllä olis merkkejä että se täti saattais jopa tulla. Hope so! Mieskin jo tuskailee, että alkais nyt ne menkat, että pystyis taas laskelmoimaan optimaalisia päiviä. Ootellaan nyt tää viikko vielä..
 
Kiitos Tyttötiikeri. :) Toivoa elättelin vielä tänä aamuna, mutta nyt se on poissa. Täti löysi minut töistä. >:( Noh, parempi ettei tämän enempää tällä kertaa venähtänyt. Yritän työntää "entä jos me ei saada ikinä lasta" -ajatukset pois ja lähteä stressaamatta uuteen kiertoon. Toivottavasti täti löytäisi pian sinnekin tai tulisi plussa.
 
Vargynja
Kyllä se plussa sieltä vielä tulee! =) Toivon ainakin ja uskon niin.

Mua jännittää :) Enään n. kuukausi niin saadaan täälläkin suunnalla heilutella peittoa ees taas ilman ehkäisyä!! Laitettiin siis joskus joulukuussa miehen kanssa raja koska aletaan yrittämään ja sovittiin, että jos ollaan vielä samaa mieltä, kun se aika koittaa niin vauvaa sitten yritetään..:) No eihän se mieli ole muuttunut! Päin vastoin...kuume sen kun kasvaa! Enään yhden kuukautiset ja sitten tittididididiiiii!!! =)

Mua vähä jänskättää, että jos tärppäisikin ensimmäisestä yristyskerrasta niin kuinkahan äkkiä paljastun ystäville/tutuille... kesä kuitenkin on niin vauhdikasta aikaa ollut mulla, mutta katsotaan nyt.... :) ei saa olla liian innokas!!
 
Takaisin
Top