Äidiksi ensi kertaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nymeria
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mahtuuhan tänne vielä uusi kuumeilija? Olen teidän keskusteluja jonkun aikaa seuraillut, mutta nyt vasta uskaltauduin liittymään. Olen vähän aikaa sitten 21-vuotta täyttänyt naissukupuolen edustaja. Menossa on kp3 ja yk3 myös. Odottelen tässä siis tädin pois menemistä, jotta uusi yritys pääsisi alkamaan.

Tämän kuumeen sain hieman ikävämmällä tyylillä. Elettiin viime vuoden syys-lokakuun vaihdetta, kun tätiä ei näkynyt ei kuulunut. Viikon odoteltuani (kuukautiseni eivät tule aina ihan ajallaan, mutta ei ne normaalisti sentään viikolla myöhästy) tein sitten raskaustestin ja sain plussan. Oltiin mietitty miehen kanssa ennen sitä, alkaisiko olla aika lapselle, mutta vastaus oli aina ollut ei ihan vielä. Raskaus siis oli vahinko, mutta alkuhämmennyksestä selvittyämme olimme siitä iloisia. Ilo vaihtui kuitenkin pian suruun keskenmenon myötä. Lapsi meni jättäen jälkeensä riipivän surun - ja vauvakuumeen. Yritänkin ajatella että tuon tapahtuman tarkoitus oli tavallaan valmistaa meitä. Lääkäri neuvoi odottamaan seuraavat kuukautiset ennen "uutta" yritystä. Näin teimme vaikka vaikeaa se oli. Ensimmäinen yrityskierto lähti sitten liikkeelle haavoja nuollen. Joko hormonitasapainoni oli tuolloin sekaisin tai olin jälleen hetken raskaana ja sain jälleen melkein heti keskenmenon. Täti tuli tuolloin vieraisulle reilusti myöhässä ja muutkin oireet sopivat alkuraskauteen ja olivat samanlaisia kuin tuolla ensimmäisellä kerralla. Testiä en uskaltanut tehdä ennen kuin täti taas tulikin suru mukanaan. Toinen yk menikin suunnilleen "aikataulun" mukaan.

Yritystä ei siis ole kovin paljoa takana ja ilmiselvästi raskaus on mahdollinen, onhan se jo ainakin kerran alkanut. Valoisalla mielellä siis ainakin periaatteessa ollaan jatkamassa yritystä. Nuo keskenmenot vaan yrittää vetää mieltä matalaksi. :( Sitä henkistä kipua on mahdoton kuvailla, kun sisällä vasta alkava elämä ei kestäkään.

Hups, tulikin varsinainen vuodatus..

Voimia kaikille muille yrittäjille ja erityisesti JMH:lle!
 
Huomenta!
Vargynja tervetuloa, minäkin täällä uutena aloittelen..emoticon Voimia sinulle kokemasi jälkeen <3, elämä on välillä vaikeaa, mutta kyllä se helpottaa ajan myötä, usko pois :) Minä olen saanut tämän viikonlopun iloita muiden vauvauutisilla. <3 toinen ystäväni synnytti eilen potran pojan, ja toinen oli plussannut! Nyt mulla kp10.. ostin nuita ovistikkuja, ja mietin että mikä päivä ne kannattas aloittaa, pakkauksesta kyllä luin ohjeet, MUTTA kun kierto ei oo säännöllinen: 35-36 tai pari päivää yli. Niitä en ole ennen kokeillut, joten apua tarvittais! emoticon

Viikonloppu oli aika makuuhuone painotteista ;) Ihana kun mies on niin innoissaan asiasta, puhuu: "sitten kun meillä on lapsi.." Se on ihanaa, mutta samalla pelottavaa,koska eihän koskaan mikään ole varmaa :/ hmmm..juttelin viikonloppuna myös äitini kanssa ja hän kertoi, että hänellä oli ongelmia minua yrittäessään. Yli 2 vuotta siinä oli mennyt ja joitain hormoonja hän oli jutunut syömään. Itse olen ajatellut, että odotan tämän kuukauden, ja menen sitten lääkäriin katsomaan että kaikki on ok :)
Ihanaa viikon alkua!<3
 
Hei kizu ilmottautuu tänne, takana yksi kesken meno 2009 raskaaksi tulin ehkäsystä huolimatta. nyt käytössä oli ehkäisykapseli  ja sen poistin viime perjantaina, sillä raskaus haaveissa. ikää minulla on 22 vuotta ja miehellä 27 vuotta. Itseäni jännittää aivan perhanasti lähipiirille raskaudesta kertominen sitten kun se on todellisuutta, sillä emme ole kertoneet asiasta juuri kellekkään. Anoppi luulee edelleen että minulla on ehkäisykapseli. tuleva toivottu raskaus on siis 100% yllätys vauva kaikille. itse olemme jo kauan asiaa miettineen ja yhtenä iltana veimme asian päätökseen. :)

Anteeksi sekava kirjoitus.
 
Kiitos late- <3 Hienoa kun täällä on ihmisiä jotka ymmärtää. Omista ystävistäni ei ole ketään siinä elämäntilanteessa että lasten hankkiminen olisi ajankohtaista. Osalle olen puhunut näistä asioista, mutta ei se ole sama kuin vertaistuki. Kyllä tämä vielä meillä kaikilla iloksi muuttuu. :) Ennemmin tai myöhemmin, toivottavasti ennemmin. Ja kiva kun täällä on muitakin uusia. Ei tarvitse yksin olla pihalla ja sekoilla eikä ole niin paljoa sellainen olo, että tunkee valmiiseen porukkaan. Tervehdys kizu o/
 
:) juu itsekin tässä vielä alkutekijöissä ollaan, ei ole oikeastaan mistään kokemusta ja tuntuu että välillä on ihan pihalla kaikista "hienoista" lyhenteistä jne :D mutta tosiaan, jospa se tästä :) minä oon ainakin ihan innoissani kaikesta, ja yritän olla hermoilematta ja stressaamasta liikaa tästä asiasta ( se kuulemma auttaa ;) ) joten päivä kerrallaan :) ainoo mitä jännään nyt on se, että onnistunko bongaan oviksen itse, tai tikuilla..
 
Aika samoilla tuntemuksilla siis ollaan tutustumassa. Mut eiköhän tää tästä selkene, ainakin ihmiset täällä on tuntuneet mukavilta. ^^ Ovista en edes yritä (vielä) tikuttaa. Josko se vaikka vähentäisi stressaamista, kun ei ala kytätä sitä vaan heiluttelee peittoja sillon kun tuntuu. Muutenkin olen vähän stressaajatyyppiä ni en halua sitä lisätä silläkin asialla. Sun asenne on kyllä kivan stressitön, pitäisi ottaa siitä mallia. :>
 
Jooo tai siis yritän olla stressaamatta ;) helppoa se ei ole, mutta onneksi on koko ajan tekemistä, suurimmaksi osaksi töiden vuoksi, niin ei kerkeä ajatella liikoja :) yritän ajatella että asioilla on tapana järjestyä niinkuin niiden on tarkoituskin :) välillä ottaa pannuun kun tuntuu että aika matelee...oon just sellainen mulle kaikki heti-tyyppi...pitäis vaan osata nauttia tästäkin ajasta :)
 
Täälläpä on hiljaista nykyään...

Tervetuloa vaan jutustelemaan munkin puolesta late-, kizu ja Vargynja!

Omaa: Mulla on ollu nyt ihan ihme tuntemuksia viime vkl:sta asti. On mahanpohjaa nipistelly, vihlonu ja tuntunu sellasta paineen tunnetta. Enkä nyt tiedä mitä ajatella...Ovistikkuja mulla ei enää ollu, joten päätettiin, et mennään tässä kierrossa "joka toinen päivä"-tyylillä sen viikon ajan, kun oviksen piti teorian mukaan olla. Noh tänään on kp 24/28  (dpo 9) ja aamulla tehty testi (Davidin 10mIU/ml testi) näytti negaa, ei edes haamua. En tiedä sit oisko se voinu vielä edes näkyä, mut mielenrauhaa kai mä tolla lähinnä halusin, enkä kyllä olis niin varma, et sitä sillä sain.

Mun oli pakko tehdä toi testi, kun en meinannu saada nukutuksi, kun mietin vaan, et olenko mä luulotautinen ja kuvittelen kaikki noi oireet vai voisinko olla raskaana. Tiedä nyt sitten, kai täytyy malttaa odottaa ja testata uudelleen sit, jos tätiä ei näy. Tosi erikoisia noi tuntemukset on ollu, kun mä en tosiaan ruukaa kipuilla menkkoja normaalisti ollenkaan, niin en pistäis niitä senkään piikkiin. Et jos sitä plussaa ei tule, niin sit mun pääkopalla on tosi iso vaikutus mun "oireisiin" ja olen saanu itse ne aikaan tai sit tuolla alakerrassa on jotain muuta hämminkiä. Näistä seuraavista päivistä tulee kyllä niiiiiiiin pitkiä...

 
Surullisen hiljaista on kyllä ollut tässä ketjussa. Ollaan varmaan kaikki unohduttu tuonne raskaaksi 2013 ja muihin ketjuihin. Olisi kyllä mukava jutella myös näin samassa tilanteessa olevien kanssa...

Kiitos tervetulotoivotuksista (ja ketjun herättelyistä) P_K Voihan olla että on/oli vielä liian aikaista ja testi näytti siksi negaa. :) Toivotaan parasta. Tulethan sitten kertomaan, jos tulee myöhemmin plussa tai täti päättää oireista huolimatta piipahtaa.

Itse odottelen tätiä tulevaksi reilun viikon päästä. On ollut kiirettä ja väsymystä sekä itsellä että miehellä, niin ettei peitot ole heiluneet ihan toivottuun tahtiin. Sentään hieman ollaan ehditty pupuilla ja ajoituskin oli hyvä, jos ovulaatiolaskuriin on luottaminen. :) Ei siis vielä kirvestä kaivoon, onneksi kerta riittää, jos on tuuri ja ajoitus kohdallaan. Kunhan ei lääkitys sotke sitä mahdollisuutta. Poistettiin nimittäin pari viisaudenhammasta ja nyt sitten antibioottia+buranaa+panadolia suuhun (ei sentään kaikkia samaan aikaan). Ei välttämättä tee mahdolliselle pienelle hyvää, mutta pakko kivuille on jotain tehdä. :/
 
Tervetuloa kaikille uusille minunkin puolestani!

P_K : Toivottavasti oireesi johtuvat raskaudesta. =)  Voihan tosiaan olla,että vaikka tuo herkkä testi olikin, niin oli silti vielä liian aikaista. 

En tosiaan halua masentaa, mutta omalla kohdalla en uskalla enää yhtään iloita /haaveilla mistään oireista, kun harva se kuukausi joku uusi raskauksiin liittyvä oire päättää ruveta minulla kuukautiskierto-oireeksi. :(  Siis samaa rataa kuin elennalla oli, mahan toispuolinen vihlonta/jomotus on jo lähes vakio oire (onneksi nyt ilmeisestikin vähenemässä tai jäämässä pois) ja samoin lievä kuvotus. Nyt taitaa olla kp24/28 ja tässä kierrossa uusina oireina alkuviikosta vaivannut ihottuma mahassa (yhtenä päivänä koko maha oli aivan tulipunainen, mutta ei onneksi kudinnut ..ompa outo sana.. :D, ja ihottuma meni omineen pois) ja nyt parina päivänä vaivannut suun kuivuminen. Molemmat voisivat liittyä myös raskauteen ja hormooneihin, mutta en uskalla enää elätellä toivoa. :(  Ensiviikkohan sen näyttää. Olisi ihanaa osata nauttia myös tästä ajasta ja arvailla,että onkohan tämä jo sitä itseään, mutta jotenkin jokakuinen pettymys tekee minulla halun "vetää säkin päähän" ja olla huomaamatta mitään oireita tai kierron lähestymistä loppuaan, jotta ei alkaisi kovasti haaveilemaan ja putoaisi taas niin korkealta kun täti saapuukin kylään. Kurjaa. Olen ruvennut taas urheilemaan enmmän tämän kierron aikana ajatuksella: tämä on ainakin asia johon voin itse vaikuttaa! =)  ..eli kunnon parantaminen ja parin kilon pudottaminen. Viimeviikolla tosin laiskuus iski ja juoksulenkit jäivät väliin ja miten helppoa onkaan jättää seuraavakin lenkki väliin, kun edellinenkin jäi. ;)  Mutta onneksi satoi lunta, joten lumityöt takasivat reippailun halusi tai ei. :D
   En ole tainnut siitäkään käydä tänne kirjoittamassa, mutta miehenihän kävi yksityisellä yleislääkärillä ihan muusta syystä ja kyseli samalla tästä "lapsensaannin hankaluudesta". Lääkäri totesi,että ihan perus gynegolokinen (kirjoitinko oikein, näyttää jotenkin hassulta..) tutkimus minulle ja siemennesteen perustutkimus miehelleni voitaisiiin kyllä tehdä jo tässä aiheessa. Tosin hän kuitenkin suositteli odottamaan kunnes lumet ovat sulaneet.. =/  Täytyy katsoa kuinka pitkälle maltetaan odottaa ja tietysti myös se ikävämpi puoli,että täytyy selvittää kuinka paljon ks. tutkimukset yksityisellä puolella maksaisivat.  Onko täällä ketään joka olisi käynyt yksityisellä lääkärillä näiden asioiden tiimoilta?  Mitä kaikkea teiltä tutkittiin ja oliko kallista?
 
..Siis gynekologi! Ilmankos näytti niin hassulta! ;D  ja tietenkin "tässä vaiheessa" eikä " tässä aiheessa".... en osaa näköjään enää kirjoittaakkaan. ;)
 
Kiitos Lotte tervetulotoivotuksista. :)

Varmaan tuollainen oireiden tai "oireiden" huomiotta jättäminen olisi hyvä taktiikka. Ei ainakaan tarvitsisi pettyä niin pahasti kun keho hämää. Ehkä niitä valeoireitakin olisi vähemmän jos niitä ei kyttäisi. Kun vaan pystyisi siihen, mutta kun toivoo ja odottaa että tärppäisi niin niitä ei voi olla huomaamatta. Mut ehkä sen pään onnistuu työntämään pussiin ja ummistamaan silmänsä oireilta jos tarpeeksi monta kertaa joutuu pettymään...
 
Plussasin sitten tossa muutama viikko sitten =) IHANAA!!

Onnea myös muille odottajille =)

ja elenna....meillä kävi sitten paremmin kuin hyvin...raskauduttiin kummatkin lopulta =) <3
 
Onnea kovasti Vadelmavaahtis!!!emoticon

Omaa: Jeps, niinhän siinä kävi, että se täti tuli ja oikein ryminällä tulikin. emoticon Siis heräsin keskellä yötä siihen, että mahanpohjaan sattui niin kovasti, etten saanut enää nukuttua. Voi sitä pettymyksen määrää, sitä ei kyllä voi sanoin kuvata. Lisäksi toi oli todella harvinaista mulle, että kipuilin noin kovasti. Oon nyt sitten miettiny, että oisko siellä voinu olla jotain yritystä sitten kuitenkin, kun oli niitä tuntemuksiakin, mut nyt vaan joku korkeampi taho puuttui peliin. Laskin kp1 taaksepäin ja meillä oli kyllä peittoa heilutettu just oikeaan aikaan, sikäli mikäli mun kroppa nyt toimii tän yleisen teorian mukaan ja se ovis on sillon 14 päivää ennen. Hiukkasen se pistää masentaan, ettei tärpänny ja yhtä kova yrittäminen tässä kierrossa ei kyllä yhtään innostais, menee jo niin suunnitelmalliseksi, et mä en tykkää. Mut ei kai se muu auta, ku heilutella peittoa sit kalenterin mukaan, kun ei se laps sieltä ota muutenkaan tullakseen. Miestä ei tuntunu haittaavan viime kierrossakaan, enkä usko et sitä haittaa yhtään nytkään, ompa ihme emoticon
 
Pahoittelut P_K tädistä. :( Vielä kurjempaa, jos siellä olisi pikkuinen ollut kasvamassa. Mut ainakin se tarkoittaa sitä, että hedelmöittyminen on tapahtunut ja voi tapahtua uudelleenkin. :) (Asia josta itse saan voimaa.) Mut pahalta se silti tuntuu, tiedän sen tunteen. Parempi olisi jos ei tietäisi tuollaisista, mutta minkäs teet kun keho kertoo. Paljon voimia sinne ja plussatuulia seuraavaan yritykseen. Kalenterin kanssa puuhailu ei kyllä ole kivaa mustakaan. :\

Itselle ei kuulu mitään kummempia. Ajan kulumista odotan. Tädin pitäisi tulla sunnuntaina, jos se nyt aikataulua noudattaa.
 
P_K voihan täti... Todella, jos kipuja ei oo ennen ollut, niin mistä sitä tietää. Mutta sen enempää ei tietty kannata jossitella. Alkaa pian ahdistaa liikaa :/.
Musta kans tuntu tässä kierrossa, kun hyödynnettiin ovista, että se meni jo vähän överiks. Se oli kyllä jotain ihan muuta, kun normaalisti. Tyyliin: älä mua nyt aattele, anna tulla vaan =P.  
Nyt mietinkin, että jos ei tärpännyt, niin nyt rauhotutaan. Lääkkeitä mun ei kannata käyttää tässä kuussa, koska mies on pois. Jää siis ovis joka tapauksessa hyödyntämättä. Muutenkin oon pohtinut, että jos ottais pari kuukautta ihan iisisti. Jos yrittäis olla ajattelematta tätä liikaa. Ja juu, todellakin helpommin sanottu kun tehty. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mulla tätipäivän pitäs olla perjantai...
 
ONNEA VADELMAVAAHTIS! Hienoja uutisia sulta tullut!  =)

P_K: Todella kurjaa,etenkin jos raskaus yritti alkaa. ;(  Täällä varmasti aika moni ymmärtää täsmälleen tuon pettymyksen tunteen. Mutta ei se silti yhtään helpommaksi muutu.

JMH : Tunkiko täti kylään?

Vargynja: Kyllä se on varmaan aikapaljon itsestäkin kiinni,että jos täällä olo pitkittyy, niin osaako yhä suhtautua asiaan positiivisesti ja uskoa raskautumisen tapahtuvan jossain vaiheessa ja ottaa kaikki oireet ilolla ja odotuksella vastaan. Tai sitten käsittelee tilannetta pessimistisemmin kuten minä, joka pelkään,että en ikinä raskaudukkaan ja pelkään jännittää oireita positiivisessa mielessä, koska negaa seuraava pettymys on aina niin rankka. :(  Toivottavasti kuulut tuohon optimistiseen joukkoon ja osaat nauttia tästäkin ajasta. ;)

Oma napa: täälläkin täti tunki kyllän taas kerran ihan kutsumatta.Nyt siis yk8 ja kp 3/28.  Uusia "oireita" tässä kierrossa kuiva suu ja pari päivää ennen tätiä vieraillut alavatsan "kramppailu"/repiminen. Eli kokoajan vain tunkee lisää oireita jotka eivät kuitenkaan ole OIREITA. Todella inhottavaa. Munasarjojen (?) kolotus on onneksi kuitenkin vähenemässä, että ehkä nämä muutkin kolotukset vain käväisevät häiriköimässä ja ymmärtävät sitten pysyä poissa ennenkö todella aíheutuvat jostakin. :) Miehen kanssa jälleen pohdittiin tilannetta ja tultiin siihen tulokseen,että nyt seuraavaksi kokeiltaisiin tikuttaa ovulaatio, jotta varmasti tietää ajankohdan ja ennenkaikkea sen tapahtuuko se oikeasti vai onko sekin pelkkää olematonta oireilua. Oletteko tilanneet netistä ovulaatiotestejä? Minkä merkkisiä?
 
Takaisin
Top