Minäkin liityn nyt keskusteluun, kun näyttää toinenkin uusi liittyneen äskettäin. Moi vaan kaikki ja paksukainen! Oon muutenkin ihan keltanokka täällä foorumilla, mutta oon lueskellut tämän koko ketjun aikanaan läpi ennen liittymistä.
Oma tilanne on sellainen, että saimme vihdoin yksityisellä lapsettomuushoidot aloittaa kun sain laihdutettua niin, että BMI on alle 35. Toki joulu toi muutaman kilon, jota pitää nyt sitten vauhdilla sulatella. Ikää on jo 40, jonka täytin äskettäin.
Taustalla jo kakskymppisenä diagnosoitu PCOS ja vuosikausien usko etten tule koskaan sen takia saamaan lapsia (kiitti vaan Turun YTHSn miesgyne tästä valheesta!). Uskoin valheeseen niin kovasti, että olin vakuuttunut etten haluakaan lapsia. Kunnes päälle 30 v halusinkin. Silloisen kumppanin kanssa se ei vaan tullut kyseeseen.
Nykyisen aviomieheni kaa yritystä takana 2 vuotta, josta vuosi oli täysin turha kun ei mulla ollut menkkoja laisinkaan! Viime vuoden aikana laihdutin Ozempicin (lapsettomuuslääkärin kirjoittama resepti) ja elintapojen avulla 25 kg ja kuukautiset palasivat, joskin todella epäsäännöllisinä ja pitkällä kierrolla. Väliin on mahtunut 100+ päivän kiertoa ja 33 päivän kierto.
Ozempic on nyt tauolla jo 8 viikkoa ollut ja saadaan virallisestikin yrittää, vaikka tehtiin niin tyhmästi, ettei varottu sen aikanakaan. Lokakuussa tulin raskaaksi yllättäen, mutta sain keskenmenon viikoilla 5+4 (tai kuukautisten ekasta päivästä laskettuna 7+4, mutta tiedän että ovis oli vasta kp29 tai kp30). En usko, että Oze vaikutti asiaan, vaan oli ihan kromosomipoikkeama tai muu syy keskenmenolle.
Nyt on vielä luomukierto menossa kp23 ja ovis tapahtui luonnostaan jo kp19. Saatiin jopa ajoitettua seksi ovista edeltävälle päivälle, eli tässä piinailen menemään. Lapsettomuuslääkäri Mehiläisen Felicitaksella kirjoitti kuitenkin Terolutin luteaalivaiheen tueksi ja sitä aloin tänään syödä kun ovisplussasta on 4. päivä menossa. Sain ohjeeksi syödä niitä ainakin siihen asti, että teen oviksesta 12 päivää myöhemmin raskaustestin. Jos se on plussa, niin jatkan teroluteja ekaan ultraan saakka ainakin. Voi kunpa olisikin plussa!
Jos testi on nega niin sit lopetan terot ja seuraava kierto saa alkaa ja aloita letrozolit kp3-kp7. Ultra pitäisi sit varata kp10 paikkeille vastetta varten.
Aloitetaan siis pelkällä ovulaatioinduktiolla tässä vaiheessa, kun tultiin kuitenkin kerran jo spontaanisti raskaaksi. Edetään sitten inseminaatioon, jos ei raskauduta 4 kierron kuluessa.
Tilannetta hieman vaikeuttaa mun miehen terveystilanne... Hänen krooninen sairautensa on vaivannut jo kuukausia ja kuumetta on ollut joka päivä lokakuusta asti. Lisäksi hänelle paukahti päälle viruksen aiheuttama mononukleoosi, joka ei parane itsestään vaan jouduttiin aloittamaan lääkitys, jonka harvinainen haittavaikutus on miehen hedelmättömyys.
Luultavasti on tarpeen uusi siemennesteanalyysi ennen IUIta, jotta selviää onko siellä enää siittiöitä ollenkaan. Alunperin lukumäärä ei ollut huolestuttavan alhainen, muttei ihan hyväkään.
Lapsettomuuslääkäri oli kuitenkin toiveikas (ei tiedä tästä uusimmasta lääkekäänteestä mieheni kohdalla) ja sanoi, että voidaan hyvillä mielin aloittaa näillä kevyemmillä keinoilla. PCOS takia mulla on vielä iästä huolimatta tosi hyvä tilanne munasolujen lukumäärän kannalta, vaikka laatu sitten ei oo priimaa juurikin iän takia. Jokatapauksessa IUI aloitetaan vasta kun mieheni on toipunut ja silloin pitäisi lääkkeestä väliaikaisestikin aiheutunut aspermatogeneesi/hedelmättömyys olla palautunut normaaliin. Siihen asti elätellään toivoja, että näinkin surkeilla korteilla saataisiin raskaus aluilleen.
Ja sit tollasesta ihmeoviksesta tuli se tärppi??? En tiedä pystyykö mun keho raskautumaan muuta kuin tällaisissa käsittämättömissä extreme-oloissa, jos halutaan lisää lapsia en tiedä mitä kystia mun pitää sinne taas ensin kasvattaa
Mulla ainaki oli välillä ihan tosi kipeitä ja voimakkaita oireita. 
Ovistestitkin on nyt eilen ja tänään antaneet vilkkuvaa hymynaamaa niin aika suuret odotukset tältä kierrolta. Vaikka ei tietenkään varmaan nyt kannattaisi liikaa innostua, kun sitten vaan putoaa niin korkeelta, jos ja kun nyt todennäköisesti tämä ensimmäinen letrokierto ei vielä toivottua tulosta tuotakaan. Jotenkin kuitenkin on saanut ihan uutta intoa yrittämiseen ja pitkästä aikaa oon jopa uskaltanut oikeasti haaveilla siitä vauvasta. Tuntuu että moneen kuukauteen en oo halunnut lukea tai kattella mitään vauvajuttuja mutta nyt taas on jotenkin uskaltanut pienesti intoilla. 
