Kerroin äsken työporukalle mun heikosta voinnista. (Tiivistys: närästys ja kadonnut näläntunne ovat aiheuttaneet sen, että olen syönyt jo pari kk aivan liian vähän, ja elimistö on mennyt energiansäästötilaan. Oma kovapäisyyteni on aiheuttanut sen, että teen liikaa töitä ja treenaan vaikka tuntuu pahalta. Verenpaine on päässyt käsittämättömän alas. Eilen tuli romahdus ja sain neuvolasta tiukan käskyn levätä ja syödä.) Nyt ovat töissä musta huolissaan ja haluavat mun lepäävän. Ison projektin deadlineen saatiin lykkäystä ja töitä delegoitiin uudelleen.
En ikinä tajua ylirasittavani itseäni ennen kuin joku ulkopuolinen huomauttaa siitä. Oon tosi tosi kiitollinen sille neuvolantädille, joka osasi oikealla hetkellä olla kuuntelematta mun vastalauseita ja sanoi mulle suorat sanat työnarkomaniasta.
Mulla ei tosiaan edes ollut eilen neuvola-aikaa, vaan oltiin lähdössä perhevalmennuksesta ja neuvola oli jo sulkenut ovensa... ja sitten tämä töistä poistuva terkka katsoi mua ovensuussa päästä varpaisiin ja määräsi mut spontaaniin tarkastukseen. Kiitos, ihana terkka!
En ikinä tajua ylirasittavani itseäni ennen kuin joku ulkopuolinen huomauttaa siitä. Oon tosi tosi kiitollinen sille neuvolantädille, joka osasi oikealla hetkellä olla kuuntelematta mun vastalauseita ja sanoi mulle suorat sanat työnarkomaniasta.
Mulla ei tosiaan edes ollut eilen neuvola-aikaa, vaan oltiin lähdössä perhevalmennuksesta ja neuvola oli jo sulkenut ovensa... ja sitten tämä töistä poistuva terkka katsoi mua ovensuussa päästä varpaisiin ja määräsi mut spontaaniin tarkastukseen. Kiitos, ihana terkka!
