Tosi paljon haleja ja voimia sulle
orvokki 81!

Se on oikeesti tosi tosi kamala tunne, kun tietää, että se leikkaus tehdään ja saati sitten, että teillä se ei ilmeisesti ole varmaa. On tosi hyvä, jos saa puhua niin monta kertaa leikkaavan kirurgin kanssa, kun itse kokee tarpeelliseksi. Meillä ainakin se helpotti todella paljon ennen leikkausta, kun sai tietää mitä mahdollisesti pojan sydämelle tehtäisiin, mitkä riskit jne. Sitten myöskin leikkauksen jälkeen välittömästi kirurgi kertoi meille mitä tehtiin ja millaisia toimenpiteitä tulevaisuudessa on tulossa. Myöskin lasta hoitavat hoitajat olivat tosi paljon tukena ja he etsivät välittömästi tiedon, jos oli jokin kysymys.
Tunne siitä, että oma lapsi leikataan on kerrassaan järkyttävä! Se aika, kun tietää, että nyt hän on leikkauksessa, mutta ei voi itse mitään muuta kuin odottaa... En oikein voi edes sanoin kuvailla niitä tunteita. Vallan rupee itkettämään, kun muistelen.

Meillä on tulossa vielä ainakin kaksi leikkausta, toivottavasti 6-10v. ja viimeinen aikuisena. Emme murehdi niin pitkälle, koska muuten lähtis järki päästä.
En tosiaankaan kirjoita tätä sillä, että haluisin järkyttää, mutta tiedän miltä se tuntuu. Ei hyvältä. Toivottavasti teillä menee kaikki niinkin hyvin ettei tarvitsisi leikata. :)
Sitten
hillevi muistaakseni kyseli onko jonkun lapsella allergioita. Meidän pojalla on ainakin maitoallergia, sekä peruna, porkkana ja riisipuuro eivät sovi. Meillä ei tule minkäänlaisia ulkoisia oireita, vaan kakan mukana alkaa tulla verta. Meillä on siis suolisto-oireinen lapsi.