Luin keskustelun läpi ja mun pitää ehkä koota ajatuksia ennen kuin vastaan pidemmin, jos vastaan (spoiler alert: pitkäksihän se viesti meni kun en malttanut jäppäämistä lopettaa, pahoittelut
). Nyt haluan vain tuoda esiin yhden jutun (toim huom. ja sata muuta) mikä ei muistaakseni ole vielä selvästi keskustelussa esiin. En tiedä meneekö ohi aiheen, mutta kun tästä puhuttiin niin haluan vain tuoda esiin toisen näkökulman siihen. Toisaalta tämä kyllä liittyy siihen, miksi joku voi kokea synnytykseen liittyvät neuvot ja kokemukset painostavaksi tai jopa syyllistäviksi, vaikka niitä ei olisi sellaisiksi tarkoitettu.
Sanon nyt vielä alkuun että tämä ei ole mun henkilökohtainen näkemys, itse aion toimia toisin tai ammattini ja aiemman taustani vuoksi minulla ei oikeastaan ole mahdollisuutta enää tähän
Eli kun on puhuttu synnytykseen valmistumisen tärkeydestä. Olen ehdottomasti sitä mieltä että tämä on itselle erittäin tärkeää, mutta ymmärrän hyvin jos joku ei halua sen enempää "valmistautua". Tässähän siis voidaan mennä pitkään keskusteluun mitä valmistautuminen kellekin tarkoittaa eli juurikin keskustelussa nousseet erot siitä miten kukakin sanoja ym ilmauksia tulkitsee, mitä ne kenellekin missäkin yhteydessä tarkoittavat (parasta on mielestäni kysyä silloin, mitä tarkoitit asialla X ennen kuin olettaa että sillä pyrittiin loukkaamaan tms. Toisaalta täytyy myös osata ymmärtää se, että joku toinen tulkitsee omat sanat eri tavalla mitä tarkoitti ja kyetä reflektoimaan sitä. Kaikki varmasti myönnämme sen että tulkintatapoja on erilaisia ja on toki tahalliseenkin menevää väärintulkitsemista, mutta kun omista aikeista ja tulkinnasta pyritään kertomaan neutraalisti ja toista kunniottaen, yleensä väärinymmärrykset ratkeavat nopeasti ja voidaan todeta että ollaan ehkä jopa samaa mieltä tai ainakin ettei kumpikaan pahalla tarkoittanut ja siirtyä eteenpäin ilman takertumista ja kärkkäitä vaatimuksia suuntaan tai toiseen).
Joka tapauksessa pointtina siis se että joku voi valita olla "valmistautumatta" ja sekin on minusta hyvä ja validi vaihtoehto kun itsensä tuntee. Syitä voi olla monia mutta nostan nyt mielestäni keskustelun kannalta oleellisimman: Joku voi tuntea itsensä ja tietää, että on altis vaikutuksille, vahvojen mielikuvien muodostukselle ja sitä kautta pettymyksille.
Mielikuvat ei itsessään siis ole huono juttu vaan voivat nimenomaan taas jollain toimia voimaannuttavina keinoina, mutta jollain taas muuttua joustamattomiksi odotuksiksi. Minusta on ihan validia sanoa että ei halua lukea synnytyskertomuksia tai tutkia laajemmin synnytystä ja luottaa siihen että saa tarvittavat tiedot ammattilaisilta: neuvolasta etukäteen ja paikan päällä kätilöiltä ja lääkäreiltä, ja haluta näin muodostaa itselleen mahdollisimman neutraali ja avoin pohja synnytykselle.
Itse nimittäin tiedän että olen vaikutuksille altis ja tietyllä tapaa kauhean "romanttinen" ihminen. Eli herkästi kuvittelen ja pohdin asioita etukäteen ja nautin siitä (joskus menee kyllä myös vähän katastrofiajattelun puolelle mutta enempi olen sellainen etukäteen fiilistelijä). Tästä esimerkkinä vanhojen tanssit - mulla oli vahva mielikuva minkälainen päivä siitä tulisi, pohjautuen romantisoituihin ajatuksiin esim amerikkalaisista high school leffoista nähtyihin juttuihin prom-päivistä. Odotin ihan sikana ja olin miettinyt paljon "sitten minusta tuntuu tältä ja tältä" ja kuvitellut kuinka parini antaisi ruusun minulle ja jopa väsäillyt ajatusta kuinka romanttista olisi ihastua tanssipariin tuollaisessa settingissä - kuvittelin jopa olevani häneen ihastunut ihan vain kun se olisi niin ihana juttu, vaikka en rehellisesti juuri tuntenut ko ihmistä ja kyseiset tunteet karisi heti kun ns romanttinen setting oli ohi (ja siis kaikki rauha ja kunnia nuoruudenihastuksille, tunteet on ihania ja todellisia kumpusivatpa mistä tahansa).
Plot twist: päivähän ei mennyt niin kuin olin kuvitellut
ei mikään sinällään mennyt pieleenkään (paitsi ruusua en saanut
) mutta musta tuntui melkein irralliselta suurimman osan ajasta. Kaikki eteni niin nopeasti ja olin kuvitellut sen niin monta kertaa että olo oli vaan vähän hämmentyneen epätodellinen että nytkö se sitten tapahtuu oikeasti. Vasta illemmalla kun onnistuin hetkeksi pysähtymään ja irtautumaan ja ylipäätään pääsimme osioon mitä en ollut niin kuvitellut, aloin elää hetkessä ja vain nauttia.
Kun opin tämän puolen itsestäni jätin esim häihin valmistautumisen minimiin ja päätimme vaan tilata koko paketin palveluntuottajalta ja ilmestyä itse paikalle sen kummemmin valmistautumatta (oli paljon muitakin, isompiakin syitä tähän!
) ja se ja sinä päivänä aika ajoin pysähtyminen ja ns ajatusten sisäänpäin kääntäminen ja omien tunteiden havainnointi toimi itselle täydellisesti. Elämäni parhaita päiviä
(ja sain muuten kukkia
)
Erittäin ohi aiheen vanhojen tanssit ja häät mutta ehkä ymmärrätte mitä haen takaa? Jos tuntee itsensä ja kokee että valmistautuminen ja asian pyörittely päässä voi johtaa pettymyksiin tai liiallisen märehtimiseen tai muuhun, mitä ei itselleen henkilökohtaisesti toivo, on täysin ok mennä "valmistautumatta" synnyttämään. Sekään ei pakosti ole helppo valinta tehdä, että päättää hellittää kontrolloinnin/valmistautumisen tarpeesta ja antautua virran vietäväksi!
Olisin hyvin voinut tuon vaihtoehdon valita mutta koska olen jopa työskennellyt synnärillä ja lukenut oman mielenkiinnon vuoksi aiheesta jo vuosien ajan, se laiva on seilannut kauan, kauan sitten
ja nyt joudunkin myöntämään että vaikutuksille alttiina ihmisenä koen että oma mielikuvani on muotoutunut suuntaan (kärjistetysti) lääkkeettömyys hyvä, lääkkeet paha. Osittain johtuu ehkä sisällöstä mitä olen kuluttanut - olen ollut uteliaampi lääkkeettömistä synnytyksistä, kun koulutukseni puolesta nimenomaan lääkkeelliset ovat niitä itselleni tutumpia. Sekin voi vaikuttaa algoritmeihin mutta some herkemmin korostaa ääripäitä ja sanoisin että ehkä ns jenkkisomen puolella korostuu (ainakin minun algoritmillani) tietynlainen sisältö, jossa lääkkettömyyttä nostetaan jalustalle mielestäni vähän liikaa. Johtunee ehkä ainakin osittain siitä että siellä päin maailmaa on joitain erilaisia kulttuureja joista nousee paljon somevaikuttajia, jotka tekevät nimenomaan paljon perhesisältöä tietyistä lähtökohdista. Niin se ehkä ainakin tiettyä osaa somesta heilauttaa epätasapainoon (ja näen myös että tästä ehkäpä vastareaktiona on korostunut myös se toinen ääripää eli lääkkettömyyden ja etenkin kotisynnytysten "vastustajat" joista isoin osa epäilemättä haluaa tuoda esiin vain että myös lääkkeellinen synnytys on validi ja hyvä valinta, mutta on myös niitä jotka ehkä syystä tai toisesta tuovat asiaansa turhan kärkkäästi esiin tai kritisoivat voimakkaasti, mutta eivät suuntaa kritiikkiään oikeaan paikkaan kuten ilmiöihin vaan yksittäisiin synnyttäjiin).
Olen työstänyt tuota omaa vuosien varrella kehittynyttä fiilistä (lääkkettömyys jotenkin ihailtavaa ja onnistunutta) paljon, sillä se ei täysin pohjaa faktaan omalla kohdalla vaan altistumiseen tietynlaiselle tunteita herättävälle sisällölle ja haluaisin suhtautumiseni olevan neutraalimpi synnyttämään mentäessä ja että voisin etukäteen päästää irti tahtomattani muodostamistani mielikuvista. Siksi olen todella, todella kiitollinen tälle palstalle ja tälle keskustelulle. Etenkin ekalla sivulla ja myöhemminkin oli useampi vastaus, jossa tunsin ikään kuin kiven vierähtävän sydämeltä lääkkeellisen kivunlievityksen suhteen.
Tässä kuten kaikessa muussakin tärkeää on minun mielestä tunnistaa että kaikki olemme yksilöitä erilaisella kokemusmaailmalla ja yrittää tunnistaa niitä omia ajatuksia, toimintamalleja ja toiveita (ja välillä haastaa niitä). Silloin on helpompi laittaa muiden sanoja kontekstiin ja olla avoimempi ja ottaa itselle hyödyllisiä ja hyvää tekeviä asioita ja tulkintoja irti. Joku toinen ihminen ehkä lukee tätä keskustelua ja saa nimenomaan voimaa jokaisesta lääkketöntä synnytystä käsittelevästä viestistä, tuntee kiven vierähtävän sydämeltä niitä lukiessa: ehkä hän on omassa elämänpiirissään törmännyt sisältöön ja kommentteihin jotka on tulkinnut/jotka on tarkoitettu tuota valintaa lyttääviksi.
Ihana että meitä on erilaisia ihmisiä täällä ja voimme jakaa erilaisia kokemuksia
-hymiöt on ihan oikeasti neutraaleita ja hyväntahtoisia. Sanoin asiasta siksi, että kun ne toistuivat asiayhteyksissä, joissa mielestäni on toisten alas painamista ja sitten sitä yritettiin lieventää hymiöllä ikään kuin oltaisiin hyväntahtoisia vaikka oikeasti ollaan alentavia. Pysyn myös omassa kannassani, vaikka muilla ei samaa kokemusta olisi ollutkaan. Mutta tämän saa jättää omaan arvoonsa, halusin vain antaa synninpäästön noille hymiöille.
ehkä joillain (etenkin) vanhemmilla ihmisillä on ollut niin traumaattiset synnytyskokemukset aiemmin, kun lääketiede ei ole ollut vielä niin kehittynyt, on jäänyt trauma käsittelemättä tai heillä on muuten vain ollut vastahakoinen asenne synnyttämiseen.
". Tai sitten voi olla "Tänään töissä potilas paskansi näytteenottotuoliin 
".
Toki taivun tässä ehkä provoilun puolelle, aika rajalla on tuo miehen kanssa naureskelu muiden tarinoille, että melko mehevä provokaatio ois kyllä synnytykseen liittyvässä keskustelussa.... 
Yleensäkin ihmisten ymmärrys laajenee, kun heille näyttää sen toisenkin näkökulman. Ehkä se on tietynlaista empatiaa, että pyrkii ennemmin laajentamaan toisen tietoisuutta kuin moralisoimaan. Tai ainakin itse olen todennut sen usein olevan syyttelyä tehokkaampi keino, jos olen halunnut vaikuttaa ihmisiin. Kyllähän meistä kaikki kuitenkin syyllistyvät joskus kapea-alaiseen ajatteluun.