Karsastetaanko lääkkeellistä kivunlievitystä turhan paljon?

[Vargynja]

En tiedä osaanko nyt muotoilla asiaa oikein, mutta yritetään. Onko teistä lääkkeellisestä kivunlievityksestä synnytyksessä tullut liiankin karsastettu asia? Monesti sitä ainakin tunnutaan välttävän ja joskus jopa pidetään ilman sitä synnyttämistä jonain onnistumisen mittana.

Mielestäni kuitenkaan niiden käyttämisen ei pitäisi olla mikään epäonnistuminen tai viimeiseen asti vältettävä asia.

 

[Selah]

Joo, kyllä, ehdottomasti! Itse olen nyt synnyttänyt kahdesti ilman, ja mietin että ihan pöhköä kun siitä tulee jotenkin sankari-fiilis. Ammesynnytyksen takia olen automaationa jättänyt lääkkeet pois vaihtoehdoista. Pelkään lääkkeiden myös jotenkin häiritsevän luonnollista synnytyksen kulkua. Esim supistukset laantuu, ponnistustarvetta ei tunnu tms. Mutta en varsinaisesti ymmärrä miksi lääkkeiden otosta pitäisi millään tasolla tuntea huonommuutta. Nään ne itse liikaa mittarina siitä miten paljon kipua kestää, ja siten on jotenkin vahvempi ihminen kun kestää sen kaiken ilman lääkkeitä

Jos olisin tiennyt, että tämä vauva oli avotarjonnassa ja päänympärys 4cm isompi kuin esikoisen niin todellakin olisin ottanut kaikki lääkkeet mitä olisin keksinyt! Ei siellä ammessa voinut sitten lopulta jokatapauksessa synnyttää. Tästä ei jäänyt hyvä fiilis kuten ekasta synnytyksestä, lääkkeiden kanssa olisi voinut olla parempi jälkifiilis.

 

[Yönkukka]

Toi on varmaan jonkinlainen kupla tai netissä yleisempi näkemys kun livenä en tätä oo huomannu. Mulle ainakin monet suositteli ottamaan kaikki avut ja myös synnytysvalmennuksessa mun mielessä sekä lääkkeettömät että lääkkeelliset kivunlievitykset käytiin yhtä kivasti läpi. Toki siitä varoiteltiin, että supistuksia ei välttämättä tunnu jos on liikaa puudutteita, tai että voi ponnistaa liian kovaa kun ei tunne kipua. Mun mielestä ne on ihan hyvä tuoda esiin.

 

[Taateli88]

Ainakin nettikeskustelun ja somen perusteella tulee sellainen kuva, että olet jotenkin parempi jos synnytät ilman kivunlievityksiä. Ehkä se on jotain tälläistä ikiaikaista, että ei niillä esiäideilläkään ole ollut kuin joku keppi mitä purra, niin kyllähän sitä täytyy muidenkin selvitä ilman lääkkeitä. Sitten nämä kaikki villit ja vapaat raskaudet synnytyksineen, jotka ovat tässä viime vuosina rummuttaneet sitä kuinka keho kyllä tietää mitä tehdä ja medikalisaatio on lähinnä seuraavana itse s*atanasta ja sotkee vain asioita. Ja kun tätä näkee jatkuvasti edessään, niin ehkä tulee helposti tunne että näinhän se on ja kyllä minunkin pitäisi siihen pystyä.

Itseä ei mitenkään kutkuttele toisten valinnat, kehot ovat erilaisia, kivun kokemukset ovat erilaisia ja jokainen tekee omiensa pohjalta päätökset. Se missä yhdellä supistukset ovat vähäistä tuntemusta ja yhtäkkiä ollaankin täysin auki ja valmiina ponnistamaan, niin toisella kivut vie lähes tajunnan ja silti mitään ei tapahdu ensimmäiseen kolmeen päivään ja lopulta kivun uuvuttamana ei enää jakseta ponnistaa ja päädytään kiirelliseen sektioon ja kaikki variaatiot tästä väliltä lääkkeillä ja ilman. Henkilökohtaisesti en arvosta ihmisiä sen perusteella onko synnytyksessä käytetty kivunlievitystä vai ei, ei se kruunu yhtään sen kirkkaampana hohda omaan silmääni. Eikä missään mamma palstoilla, kerhoissa tai vanhainkodin kiikkutuolissa kukaan muistele, että perhana se naapurin Pirjo oli kova muija kun synnytti lapset ilman kivunlievitystä. Jokainen tekee päätöksen itsensä kohdalla ottaako käyttöön lääkkeelliset kivunlievityskeinot vai ei ja jos siltä tuntuu, niin voi sisimmässään sitten tuntea ylemmyyttä lääkkeettömästä synnytyksestään, mutta toivottavasti ei nosta itseään ääneen jalustalle ja paina samalla alas niitä, jotka tekivät toisen ratkaisun ja kokevat iloa onnistumisestaan omien valintojensa kanssa.

 

[apuaseis]

Ainakin nettikeskustelun ja somen perusteella tulee sellainen kuva, että olet jotenkin parempi jos synnytät ilman kivunlievityksiä. Ehkä se on jotain tälläistä ikiaikaista, että ei niillä esiäideilläkään ole ollut kuin joku keppi mitä purra, niin kyllähän sitä täytyy muidenkin selvitä ilman lääkkeitä. Sitten nämä kaikki villit ja vapaat raskaudet synnytyksineen, jotka ovat tässä viime vuosina rummuttaneet sitä kuinka keho kyllä tietää mitä tehdä ja medikalisaatio on lähinnä seuraavana itse s*atanasta ja sotkee vain asioita. Ja kun tätä näkee jatkuvasti edessään, niin ehkä tulee helposti tunne että näinhän se on ja kyllä minunkin pitäisi siihen pystyä.

Itseä ei mitenkään kutkuttele toisten valinnat, kehot ovat erilaisia, kivun kokemukset ovat erilaisia ja jokainen tekee omiensa pohjalta päätökset. Se missä yhdellä supistukset ovat vähäistä tuntemusta ja yhtäkkiä ollaankin täysin auki ja valmiina ponnistamaan, niin toisella kivut vie lähes tajunnan ja silti mitään ei tapahdu ensimmäiseen kolmeen päivään ja lopulta kivun uuvuttamana ei enää jakseta ponnistaa ja päädytään kiirelliseen sektioon ja kaikki variaatiot tästä väliltä lääkkeillä ja ilman. Henkilökohtaisesti en arvosta ihmisiä sen perusteella onko synnytyksessä käytetty kivunlievitystä vai ei, ei se kruunu yhtään sen kirkkaampana hohda omaan silmääni. Eikä missään mamma palstoilla, kerhoissa tai vanhainkodin kiikkutuolissa kukaan muistele, että perhana se naapurin Pirjo oli kova muija kun synnytti lapset ilman kivunlievitystä. Jokainen tekee päätöksen itsensä kohdalla ottaako käyttöön lääkkeelliset kivunlievityskeinot vai ei ja jos siltä tuntuu, niin voi sisimmässään sitten tuntea ylemmyyttä lääkkeettömästä synnytyksestään, mutta toivottavasti ei nosta itseään ääneen jalustalle ja paina samalla alas niitä, jotka tekivät toisen ratkaisun ja kokevat iloa onnistumisestaan omien valintojensa kanssa.

Hyvin laitoit sanoiksi sen, mitä itsekin olen miettinyt. Etenkin jenkkipalstoilla törmää tosi paljon siihen, että porukka tuntee synnytyksen epäonnistuneen tai olevansa huono äiti, kun "joutui" turvautumaan kivunlievitykseen synnyttäessä.

Itselläni on vasta esikoinen tuloillaan joten helppohan mun on huudella, mutta olen ajatellut yrittää olla asettamatta mitään ihmeempiä odotuksia tämän(kään) asian suhteen etukäteen. Eri vaihtoehdoista on tietty hyvä olla kartalla!

 

[Taateli88]

Itselläni on vasta esikoinen tuloillaan joten helppohan mun on huudella, mutta olen ajatellut yrittää olla asettamatta mitään ihmeempiä odotuksia tämän(kään) asian suhteen etukäteen. Eri vaihtoehdoista on tietty hyvä olla kartalla!

Tämä on varmasti se järkevin ratkaisu, ei muodosta mitään ennakko ajatuksia että näin aion toimia. Ottaa selvää mahdollisuuksista ja olla kartalla mitä on tarjolla ja tekee sitten ratkaisuja tilanteen edetessä. Näin itsekin toimin, lievimmistä lähdettiin liikkeelle ja lopulta päädyttiin epiduraaliin. Ja koen synnytyksen olleen erittäin onnistunut, tärkeintä oli saada vauva turvallisesti maailmaan.

 

[Kyfi7]

En oo kokenu ite että lääkkeettömyyttä ihannoitaisiin mitekään liikaa, ja toisaalta musta saa olla ylpeä jos synnyttää ilman kivunlievitystä, mut eipä sillä ole kauheesti merkitystä kuin oman pään sisällä.

Ite oon sitä mieltä et kun kivunlievitys on keksitty niin kaikki vaan mulle kiitos, turhaan sitä kärsiä. Ekassa synnytyksessä otin niitä sitä mukaan kun eteni. Toisessa ei ollu mahiksia ottaa, koska pää näkyi jo ku pääsi sairaalaan (oma kipukynnykseni on myös verraten korkea). Vaikka lääkkeetön oli helpompi kokemus (todnäk vaan nopeuden takia) niin ottaisin hypoteettiseen uuteen synnytyksen kaiken tarjottavan jos vaan ehtis.

 

[Meliora]

Ehkä tosiaan voi olla netissä yleisempi näkemys ku tosielämässä, mutta netissä tulee kyllä aika paljon vastaan. Itse en kyllä ihan ymmärrä tuota logiikkaa. Tai siis, joo, onhan se aina kiva jos lääkkeitä ei tarvitse, lääkkeillä on kuitenkin aina haittavaikutuksensa. Ei niitä tietenkään silloin kannata käyttää, jos niitä ei tarvitse. Mutta jos niitä tarvitsee, niin sittenhän niitä toki kannattaa käyttää. Ja siihen kuinka kivulias synnytys on, vaikuttaa varmasti todella moni asia joista monetkaan eivät ole omassa hallinnassa. Kaipa se silloin jos itselle on sattunut helppo ja nopea synnytys jossa lääkkeille ei ole ollut tarvetta, on ihmisen kiva ajatella, että kaikki on ollut vain omaa ansiokkuutta, ja samoin että ne joilla kaikki ei menekään yhtä kivasti, ovat jotenkin itse aiheuttaneet sen omalla huonommuudellaan Kyllä tuollainen hiukan meinaa pistää ärsyttämään näin omallakin taustalla, oli sellainen useamman vuorokauden sessio josta lääkkeiden avulla järjissään selvittiin, on vaikea edes kuvitella mitä se olisi ollut ilman kunnollista kivunlievitystä. Kaikki mahdolliset lääkkeiden haitat jäivät miljoonasti vähäisemmiksi ongelmiksi kuin se, jos olisin traumatisoitunut siitä kivusta... Eli kun synnytyksessä niin moni asia on sattuman varassa, on hassua ajatella sitä jotenkin omana ansiona lähtökohtaisesti, jos asiat ovat menneet helposti..

 

[pilvikirsikka]

Ehkä näissä keskusteluissa joskus on pointtina myös se, että lääkkeetkin on synnytyksen kulkuun puuttumista ja se usein aiheuttaa lisää puuttumista ja pahimmassa tapauksessa komplikaatioita itselläni on tästä kokemusta. Etenkin järeämmät kipulääkkeet saattaa häiritä kehon synnytyshormoneja ja voi viedä tunnon kokonaan (ponnistaminen haastavampaa). Ja on ihan totta, että esim liian aikaisin otettu epiduraali voi haitata synnytyksen kulkua.

Tietysti jokaisella on erilainen kipukynnys, mutta onhan se totta että ihmiskehon hormonit on suunniteltu myös niin että ne vie pahimman kipusärmän synnytyskivusta. Mutta jos on esim käynnistetty synnytys, on siinä usein jo puututtu niin paljon synnytyksen kulkuun ja supistukset saatettu alkuun keinotekoisesti, jolloin nämä kivunlievityshormonit ei enää toimi kunnolla. Eli ei aina niin yksinkertaisia juttuja! Joskus liian kova kipu taas häiritsee synnytyksen kulkua. Onneksi nykyään on mahdollisuus valita

Mä olen synnyttänyt viidesti. Kerran sektiolla, kerran epiduraalin voimin ja kolmesti luomusti. Ensimmäistä "luomuvauvaa" ponnistin tunnin ettei nämä mullakaan mitään automaattisesti helppoja ole ollut.

 

[problemsolved]

Mulla ei ne hormonit jotka lievittää kipua ainakaan toimineet , pelkäsin epiduraali pistoa, niin yritin selvitä ilman. Mutta sitten ku olin 4h kiljunu ja karjunu kivusta ja oksentanut vähintään 10mim välein, niin ei epiduraali enää pelottanut (supistukset alkoi heti noin 3min välein VOIMAKKAINA ja niiden kesto oli välillä pitempi kuin tauko niiden välissä+joku muu kipu alavatsassa jonka syytä.ei tiedetä)harmi vaim ettei se toiminut ja sama kipu jatkui vielä 9h, kunnes päädyttiin hätäsektioon.

Mutta itse kans luulen, että tämä ilmiö on kuten monet muutkin, äänekkään vähemmistön rummuttama. Jos tuleva synnytykseen päädyn kokeilemaan alateitse, niin lähden samalla ajatuksella kuin viimeksi, otan niitä lääkkeitä mitä tunnun tarvitsevan. Ei ole ehdotonta kieltätymista mistään, mutta en myöskään ota mitään mitä en koe tarvitsevani. Vähän kyllä luulen, että kivun määrä on vähintään sama, että epiduraali heti kun ollaan tarpeeksi pitkällä

 

[syllogismi]

Mä tunnistan ilmiön, mutta en ite missään vaiheessa ajatellut olevani jotenkin huonompi siksi että halusin ja sain kaiken tarvitsemani kivunlievityksen (oksikodoni - joka ei kyllä tehonnut yhtään - ilokaasu ja epiduraali). Etukäteen olin asennoitunut että kaikki lääkkeet tänne kiitos, eikä kyllä tullut mieleenkään hommien kestäessä tätä kantaa muuttaa.

Mut jos mulle haaveissa oleva kolmas lapsi suotaisiin ja syntyisi alateitse, haluaisin kyllä yrittää synnyttää ilman kipulääkityksiä??? Tätä ajatusta varmasti värittää se että tämä eka ja toistaiseksi ainoa synnytys oli helppo ja nopeahko, alle vuorokauden siitä kun käynnistystoimenpiteet aloitettiin. Ennen epiduraalin laittoa ehdin jonkun aikaa leijua kunnon kipuhuuruissa (ilokaasumaskin kanssa) ja ajattelen, että nyt kun vähän edes tiedän, mitä se kipu on, voisin kestää sen paremmin. Mutta tuskinpa kokisin epäonnistuneeni vaikka sitten puudutteisiin tms. päätyisinkin kesken synnytyksen.

 

[Emp]

Joskus luulin että ne kipulääkkeet vie kivun kokonaan synnytyksestä pois, mutta ei kyllä ainakaan minulta vienyt. Oli käynnistys ja ois annettu mahdollisuus lähteä välillä pois lepäämään, mutta en halunnut luopua TENSsistä. Harmi että piti käynnistää. Mulla on alhainen kipukynnys ja tuntui pahalta kun joku kätilö vähätteli kipujani kun TENS ei enää riittänyt. Otin kaikki mahdolliset lääkkeet. Ilokaasusta tuli vain paha olo. Hyvä jos se jollekin toimii. Onneks on useampia vaihtoehtoja. Pahin pelko oli kyllä ettei lääkitystä ehditä antaa niin sikäli käynnistys esti kuitenkin sen skenaarion.

 

[Meliora]

Mietin vähän myös tuota, että toimenpide johtaa helposti toiseen. Kuinkahan paljon tähän vaikuttaa se, että jos synnytyksessä on jo lähtökohtaisesti jotain poikkeavaa (tarjontavirhettä tms), niin silloin tilanne on usein myös lähtökohtaisesti kivuliaampi ja herkemmin päätyy vaikkapa epiduraalin ottoon, mutta että sama kivuille altistanut tustasyy myös itsessään altistaa myös niiden toimenpiteiden tarpeelle eikä niinkään se lääkitys

Itselläkin alkoi lähes alusta asti tiheinä ja kivuliaina supistukset ja silti eteneminen oli ankean hidasta, vaikka spontaanisti myös käynnistyi, ei käynnistetty (ja toki käynnistyksillekin on varmasti jokin hyvä syy silloin jos niin joudutaan tekemään). En tuohon muuta selitystä oikein keksi, ku että juuri tarjonnassa on varmaan täytynyt ollut jotain häikkää. Itselläkin kyllä epiduraalin jälkeen jouduttiin myös oksitosiinitippa laittaa, mutta en tiedä että siitä taas olisi ollut mitään kummempaa haittaa. Voisi kuvitella, että itsellä lääkitys ennemmin paransi etenemistä, kun sen myötä pystyi olemaan jalkeilla ja liikkumaan jne eikä tarvinut vaan maata kivuissa sikiöasennossa...

 

[pilvikirsikka]

Kyllähän ne tarjontavirheetkin vaikuttaa. Mulla yhdessä synnytyksessä vauva oli avotarjonnassa ja se eteni huonosti ja oli kivuliaampi, mutta saatiin kätilön kanssa vauva käännettyä asentohoidoilla oikeaan asentoon ja synnytys eteni loppuun normaalisti. Ei oltu silloin sairaalassa, joten en tiedä miten siellä olisi toimittu. Voi olla, että oltaisiin synteettisellä oksitosiinilla runtattu synnytys eteenpäin ja lopputuloksesta ei olisi tiennyt sitten. Sairaalassa kuitenkin resurssit aina erilaiset ja siellä saattaa olla "helpompi" antaa synnyttäjälle kipulääkettä kuin ohjata häntä muuten. Monellahan tämä kyllä toimii! Eikä siinä mitään ja parashan se on kun synnyttäjä on itse tyytyväinen kokemukseensa itselläni taas päinvastainen kokemus sairaalasta ja esim. ensimmäisessä synnytyksessä kätilö vähätteli kivunsietokykyäni ja koko synnytys möhlittiin niin, että se päätyi sektioon.

 

[Meliora]

Minulle siis kyllä myös tehtiin aktiivisesti asentohoitoa, laitettiin akupunktioneulojakin ja ties mitä kaikkea siinä kokeiltiin Resurssien puutetta jos oli, ei näkynyt ainakaan minulle päin mitenkään. Ja kipulääkkeet tulivat kaikki täysin omasta pyynnöstä aina siinä kohtaa, kun en kulloinkin enää kokenut pärjääväni kivun kanssa. Eli tosiaan oma kokemus on ollut kyllä hyvin toisenlainen sairaalassa synnyttämisestä, ammattilaisten toiminnan puolesta kaikki meni aivan 10/10, mutta aivan kaikkeen ei vaan voi kukaan vaikuttaa

 

[problemsolved]

@Meliora mulla on sama kokemus. Kaiken maailman asentohoitoja tehtiin ja kaikkea maan ja taivaan välillä yritettiin, mutta vauva ei pystynyt jostain syystä laskeutumaan. Mullakin laitettiin oksitosiini lopulta, mutta siitä ei tietääkseni ollut mitään haittaa, muttei kyllä hyötyäkään, koska lapsi ei vain päässyt tulemaan alaspäin, hän oli pienessä asentovirheessä, mikä on kai syy ja spontaani käynnistyminen täälläkin. Yritin aluksi olla vedessäkin ammeessa, mutta kipu oli jo heti alusta asti niin saatanallinen, että pelkästään ammeeseen kiipeämisestä meni mulla melkein tunti, ja ammeessa olo oli tuskaa. Ainoa mitä itse en kokeillut oli Tens. Kaikkea muuta kokeilin ja ainoa hyödyllinen oli spinaali, harmi, että se ei kestänyt kauaa hätäsektioon mentiin koska vauvalla oli merkkejä happivajeesta.

 

[Pilkki24]

@Meliora mulla on sama kokemus. Kaiken maailman asentohoitoja tehtiin ja kaikkea maan ja taivaan välillä yritettiin, mutta vauva ei pystynyt jostain syystä laskeutumaan. Mullakin laitettiin oksitosiini lopulta, mutta siitä ei tietääkseni ollut mitään haittaa, muttei kyllä hyötyäkään, koska lapsi ei vain päässyt tulemaan alaspäin, hän oli pienessä asentovirheessä, mikä on kai syy ja spontaani käynnistyminen täälläkin. Yritin aluksi olla vedessäkin ammeessa, mutta kipu oli jo heti alusta asti niin saatanallinen, että pelkästään ammeeseen kiipeämisestä meni mulla melkein tunti, ja ammeessa olo oli tuskaa. Ainoa mitä itse en kokeillut oli Tens. Kaikkea muuta kokeilin ja ainoa hyödyllinen oli spinaali, harmi, että se ei kestänyt kauaa hätäsektioon mentiin koska vauvalla oli merkkejä happivajeesta.

Täällä kanssa yksi, jolla vauva oli avotarjonnassa ja jotenkin vinossa. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että se karmea kipu johtui siitä. Toki oli kohtutulehduskin lopulta ja lapsen tilan takia päädyttiin myös kiireiseen sektioon, joka ei sekään mennyt kuin Strömsössä.

Olihan se itselläkin alkuun ajatus, että mieluummin ilman lääkkeitä, mutta kyllä se mieli muuttui sen infernaalisen kivun myötä.

Itsellekin ennen synnytystä kaikki kyllä sanoivat, että ota vaan kaikki lääkkeet mitä annetaan. Netistä löysin jotain näistä luomusynnytyksistä. Ehkä se on se, jos käyttää paljon somea ja kuluttaa tuollaista sisältöä, niin algoritmi sitten suosittelee sellaista tosi paljon.

Ja minusta todella hyvä tuo @Meliora pointti siitä, ettei se lääke ole välttämättä sen huonosti menneen synnytyksen taustalla, vaan se lähtökohtaisesti huonompi tilanne. Kyllähän reilu sata vuotta sitten naisia kuoli synnytyksiin ihan eri tahdilla kuin tänä päivänä. Nyt pystytään lääketieteen ansiosta pelastamaan sellaisia naisia ja lapsia, jotka silloin olisivat kuolleet. Pitäisi siis johtopäätöksiä tehdessä huomioida korrelaation lisäksi myös kausaatio. Se, että kaksi ilmiötä havaitaan rinnakkain, ei välttämättä tarkoita, että niillä olisi syy-seuraussuhde.

 

[Emp]

Mullakin oli kohtutulehdus ja kramppasin välillä aika pahasti, ja suuri kunnioitus tuli lääkäriä kohtaan, joka sai laitettua puudutuspiikin holtittomasti tärisevälle potilaalle. Kun epäilin että pystytköhän pistämään, niin vastaus oli itsevarma "KYLLÄ MINÄ PYSTYN!"

 

[Yönkukka]

Mulla meni avautuminen pelkän ilokaasun avulla eli kipu oli ihan siedettävää. Mutta sitten kun kroppa alkoi ponnistaa, kätilö tunsi jotain reunaa, joka varmaan kertoi siitä että vauva on avotarjonnassa. En saanu lupaa ponnistaa ja siitä alkoi sellanen kipu, että avautuminen kääntyi sulkeutumiseksi ja epiduraali siinä vaiheessa nopeutti synnytystä kun pystyin taas kontrolloimaan hengitystä ja avauduin uudestaan. Mun kroppa supisteli jatkuvasti spontaanisti sekä ennen että jälkeen epiduraalin, eikä epiduraali tosiaan poistanut kaikkea kipua, kätilön mukaan jäljelle jäävä kipu oli luusärkyä. Koen että ainaki mun kohdalla kipulääkkeet toimi optimaalisesti ja olin kyllä kiitollinen niistä. Toisaalta mulla oli myös oksitosiinitippa vauhdittamassa, kun lapsivedet oli mennyt jo edellisenä päivänä. Kotisynnytys kuulostaa ihanalta tavallaan, mutta onhan se todellisuus kuitenkin se, että sairaalasynnytys on pelastanut monta ihmishenkeä ja mä koin sellasta itsenäisyyttä sairaalassa mitä mun mielestä sellaset kotisynnytysvideot tuo esille isosti. Mä päätin kuka saa tulla huoneeseen ja mitä tapahtuu seuraavaks. Ja joku muu huolehti mun ruuasta, hygieniasta ja meidän molempien turvallisuudesta. En kokenu medikalisaatiota vaan sain apua ja palvelua.

 

[Tiitikkä]

Tuntuu että tähän liittyy täysin sama ilmiö kuin mihin tahansa muuhunkin vanhemmuuteen liittyvään valintaan. Asia x on todettu tutkimuksissa lähtökohtaisesti parhaimmaksi tavaksi. Siksi x tapaa suositellaan terveydenhuollonkin puolesta, siihen pyritään ainakin jonkin verran vanhempia ohjaamaan. Tässä kyseisessä asiassa myös synnytysaktivistit haluavat tuoda faktaa synnyttäjien tietoon ja tavan synnyttäjätkin tahtovat ehkä vain hyvää hyvyyttään kertoa oman kokemuksensa ja tietonsa aiheesta jotta voisi auttaa muita synnyttäjiä saamaan paremman synnytyskokemuksen!

Onko se sitten asian tarpeetonta hehkuttamista, muiden tapojen alaspainamista? No ei minusta ole. Mutta minulla on näkemys, miksi moni kokee sen niin... Koska on itse joko tietoisesti valinnut tai olosuhteiden pakosta päätynyt vaihtoehtoon y, ja kokee siitä huonommuutta. Usein varmasti täysin turhaan, sillä kaikki ollaan vajavaisia eikä pystytä täydellisyyteen vaikka kuinka haluttaisiin. Ja koska elämän voima on suurempi kuin ihmisen, emme voi mitenkään kaikkeen vaikuttaa.

Todennäköisyyksiin kuitenkin voi vaikuttaa ja ehkä sen totuuden ääneen sanominenkin saattaa ärsyttää ja loukata, jos itse todellisuudessa ei ole laittanut tikkua ristiin sen eteen että asia menisi parhain päin. Eli valmistautuko hyvin synnytykseen, hankkiko doulan, pyrkikö fysiologiseen synnytyksen kulkuun? Mm. nuo asiat tutkimustiedon valossa edesauttaa hyvän synnytyskokemuksen saamista ja vähentää komplikaatioiden määrää.

Silti synnyttäjällä on kaikki oikeus valita mennä sieltä mistä aita on matalin halutessaan. Ei ole mikään pakko laittaa rahaa synnytyksen valmistautumiseen, on ihan ok pitää synnytystä "pakollisena pahana" ja ottaa kaikki mahdollinen kivunlievitys ja toivoa vaikka sektiota. Mutta sitten pitää hyväksyä se oma toiminta ja sen seuraukset. Asiaa ei tarvi alkaa puolustelemaan muille, eikä ole kypsää hyökätä heitä kohtaan jotka kertovat faktoja tai omia hyviä kokemuksiaan että nuo nyt on tuollaisia kruunun kiillottajia ja tuomitsijoita.

Korostaisin tässäKIN aiheessa sellaista tietoista asennetta (sitä että perehtyy aiheeseen ja miettii raadon rehellisesti mikä omalla kohdalla onkaan paras ratkaisu), sillä silloin valintojensa kanssa on helpommin sinut, vaikka joku niitä suorastaan kritisoisi...

Monella lääkkeettömän synnytyksen hyötyjä korostavalla on itsellään taustalla ei-niin-hyvä lääkkeellinen ja toimenpiteitä sisältävä synnytys. Jos tällainen ihminen siis "painaisi alas" puudutteen ottajia, niin hänhän tekisi samaa myös menneisyyden itselleen. Luultavasti hän on kuitenkin ymmärtänyt syyt, miksi on päätynyt aiemmin tiettyyn lopputulokseen, pystynyt hyväksymään asian ja tekee nyt tietoisesti muutoksen jotta asiat kävisivät paremmin päin. Katkeruudelle ja syyllisyydelle ei silloin jää tilaa.

Itsemyötätuntoboostia jokaiselle äidille. Vanhemmuus on valintojen viidakko, jossa kukaan ei selviä ilman että välillä lipsuu liaanilta ja tipahtaa kipeästi pyllylleen!