Karsastetaanko lääkkeellistä kivunlievitystä turhan paljon?

[Meliora]

Juuri näin, onhan se aivan tervettä olla ylpeä siitä miten itse suoriutui, mutta valitettavasti sitä sitten myös näkee, kuinka näitä omia "suorituksia" käytetään ikään kuin osoittamaan omaa paremmuutta ja painamaan muita alas.

Tuntuu jollain tapaa aika absurdiltakin tämä kaikki vertailu joskus. En tiedä miten voidaan sanoa, että vaikkapa se 6 tunnissa lääkkeettömästi synnyttänyt olisi ollut hirmuisesti sitkeämpi ja jotenkin hienommin suoriutunut kuin joku, joka on vaikkapa siitä about 48 tunnin todellisesta maratonista suoriutunut, oli se sitten keinoja kaihtamatta, ja pysynyt vieläpä kaiken päälle järjissänsä Aika pahasti väittäisin suhteellisuudentajun olevan kateissa, jos siinä on jonkun mielestä menty millään muotoa "sieltä missä aita on matalin"... Itse toisiaan jälkimmäisen kaltaisen läpikäyneenä olen kyllä todellakin hyvin ylpeä siitä, miten suoriuduin ja pärjäisin! Eikä tältä pohjalta jotenkin jaksa suuremmin ihastella näitä ensinnä mainittuja heidän sitkeydestään...

 

[Pilkki24]

Mie ymmärrän, että tuo @Tiitikkä sanoma "mennä sieltä mistä aita on matalin" kuvasi sitä mahdollisuutta valita. Olisinhan minäkin voinut olla sektiossakin ilman puudutteita House of The Dragon -tyyliin, mutta matalampi aita kyllä oli ihan kiva. Riitti ihan se ensimmäinen viilto ilman toimivaa puudutetta. Tuo sanonta toki kalskahtaa herkästi korvaan, mutta itse ainakin ajattelen, ettei kaikkea tarvitse suorittaa täydellisesti tai edes hyvin. Joskus voi ihan hyvälläkin omalla tunnolla mennä sieltä missä aita on matalin, eikä tarvitse olla kestävin tai osaavin. Ja sanon nyt tämän itse ihan jäätävänä suorittajana, jonka pitäisi vähän useammin pysähtyä olemaan itselleen armollinen. Minusta saa ja pitääkin olla ylpeä itsestään, jos on kestänyt synnytyksen ilman lääkkeitä. Se ei poissulje sitäkään, että yhtä lailla saa ja pitää olla ylpeä itsestään, jos on kestänyt synnytyksen lääkkeillä. Meistä kukaan ei voi tietää miten toisen keho toimii tai miltä se toisen synnytys tuntuu. Itse en kokenut sektion jälkeen niinkään pettymystä siitä, että olisin huonompi. Olin pettynyt tilanteeseen ja se purkautui toki kiukkuna omaa kehoa kohtaan, mutta oikeasti se pettymys oli sitä, etteivät asiat menneet kuten olin odottanut. Ihan jo vaikka se, että en päässyt näkemään lapseni syntymää, kun olin taju kankaalla. Ehkä siis vertaisin sitä aidan korkeutta siihen omaan tilanteeseen, enkä siihen millaisia synnytyksiä muilla on ollut. Ja ajattelisin, ettei sitä aitaa kannata liiankaan korkealle nostaa. Meni nyt vähän filosofian puolelle.

Mutta mie luulen, että me odotetaan muiden odottavan meiltä enemmän, vaikka usein olemme itse niitä, jotka odottavat itseltään ihan liikaa.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se oli harvinaisen pieleen mennyt synnytys, mutta nyt vuosia myöhemmin voin ylpeydellä sanoa, että kestin sen parin vuorokauden piinan, vaikka siinä pumpattiinkin lopulta lääkkeitä enemmän kuin tarpeeksi. Eikä minusta jonkun toisen ylpeys omasta oppikirjamaisesta synnytyksestään mitätöi sitä millään tavalla. Ne ovat kaksi eri kokemusta, kahdelta eri ihmiseltä.

 

[Meliora]

Nimenomaan ylpeä on hyväkin olla, jokaisen, mutta suoranainen leveily ja itsensä jalustalle nostaminen taas on asia erikseen. Ja sitten tultiin taas siihen samaan kysymykseen, miksi silloin olisi "suorittanut täydellisesti" synnytyksen, jos ei ole lääkkeitä käyttänyt, mutta jos on käyttänyt, niin se onkin sitten jotenkin "epätäydellinen suoritus"? En siis osta tätä ajatusta ylipäätään. Sitä ei minusta voi perustella sillä, että lääkkeistä voi olla haittaa synnytyksen kululle, kyllähän hallitsemattomalla kivulla voi olla haittaa kululle ja silloinhan lääkkeet vain parantavat sitä kulkua? Itse ajattelisin, että tietyissä tilanteissa on ainoastaan suurta viisautta ottaa lääkitys, sekä on aika älytön ajatus vääntää se valinta laiskuudeksi, miten itse ainakin ymmärrän tuon sanonnan "mennä sieltä missä aita on matalin". Ja sitten taas tuo ajatus leikkaukseen menemisestä ilman puudutteita kuulostaa vain ja ainoastaan typerältä valinnalta, josta ei myöskään ole hyötyä kellekään

 

[Tiitikkä]

Onko @Meliora sulla kertoa edes yksi tapaus, linkata vaikka blogipostaus tai kertoa kuka somevaikuttaja tms on todella painanut alas muiden synnytystapoja? Jos tää todella on joku ilmiö niin kai tästä todisteita löytyy! Oikeestaan oon varma että jos joku somejulkkis vaikkapa ois rumasti puhunu puudutteen ottajista niin ois iltis tms ottanu koppia, niin mehevä juttu kun triggeröis arviolta 99% synnyttäneistä naisista.... Itse en ainakaan olisi hiljaa tuollaisen kohdatessa vaan sais kyllä toisenlaisten synnyttäjien haukkuja kuulla kunniainsa. Tästä siis täällä on puhuttu että ikäänkuin tällaista tapahtuis ja tällaiseen toisinaan törmää, mutta itse en ole ikinä törmännyt moiseen! Rivien välistä toki luetaan mitä halutaan. Eli just se jos kirjoittaja sanoo "synnytyskokemukseen voi itse vaikuttaa valmistautumalla" ja lukija lukee "Ahaa, minulla oli hankala synnyttys joten sekö on minun syy?! Sanot siis että olen huono synnyttäjä!". Niii siinä on tulkinta menny kerrassaan mönkään ja vedetty viivat nii suoriksi että.

Ja @Pilkki24 hyvä kun puhuit tosta alunperin mun käyttämästä "mennä sieltä mistä aita on matalin". Sekös se oli joka mun puheessa kalskahti. Itse on ole mikään suorittaja enkä näe synnytystä sellaisena niin siinä yhteydessä mulle ei ole mitenkään latautuvia termejä nuo ettei laita tikkua ristiin tai menee sieltä mistä aita on matalin. En itsekkään esikoisen kohdalla laittanut tikkua ristiin että saisin hyvän synnytyskokemuksen. Minusta se on AIVAN OKEI.

Mehän valitaan jatkuvasti arjessa mennä jonkin asian suhteen sieltä mistä aita on matalin (paitsi ehkä ne äärimmäiset suorittajat). Toiset käy töissä vaan siksi että saa palkkaa, eikä ole kiinnostus panostautua uraan yhtään enempää tai tehdä ekstraa. Toiset käy synnyttään vaan että saa sen vauvan maailmaan, eikä halua panostaa asiaan tippaakaan enempää kuin menemällä sairaalaan. Nämähän on omia juttuja, omia valintoja. Jos ei ole kokenut menneensä sieltä mistä aita on matalin niin se on varmasti totta, vain itse sen tietää. Jos taas tietää että on mennyt sieltä mistä aita on matalin niin miksi sitä kieltämään?

 

[Tinkerbell]

Hyvin harvoin varmasti kukaan suoraan puhuu rumasti vaikka puudutteen ottajista, vaan näissä äitien keskusteluissa se syyllistäminen ja paineiden asettaminen tehdään just hienovaraisesti rivien välissä, valitsemalla käyttää tietynlaista termistöä, mistä paistaa puhujan omat olettamukset siitä, mikä on ainoa oikea tapa toimia.

 

[problemsolved]

En ymmärrä miten synnytyksessä voi edes "mennä sieltä mistä aita on matalin"? Tämä on minusta ylipäätään hassu termi käyttä tästä aiheesta. Silloin nimenomaan annetaan ymmärtää, että voit valita helpon tai vaikean synnytyksen itse ja siten vaikuttaa lopputulokseen jotenkin. Jos olisi joku tapa valita "mennä sieltä mistä aita on matalin" niin mulle kiitos se seuraavaan synnytykseen mikä se tapa on?

 

[Tiitikkä]

En ymmärrä miten synnytyksessä voi edes "mennä sieltä mistä aita on matalin"? Tämä on minusta ylipäätään hassu termi käyttä tästä aiheesta. Silloin nimenomaan annetaan ymmärtää, että voit valita helpon tai vaikean synnytyksen itse ja siten vaikuttaa lopputulokseen jotenkin. Jos olisi joku tapa valita "mennä sieltä mistä aita on matalin" niin mulle kiitos se seuraavaan synnytykseen mikä se tapa on?

Se, ettei valmistaudu etukäteen. Sitä hyvin pitkälti tarkoitan. Jos synnytykseen ei valmistaudu, ei esimerkiksi harjoittele lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja, niin sillon on täysin sairaalan avujen armoilla. Siinä mielessä passiivinen synnyttäjä. Se ei tarkoita laiskaa. Eikä huonoa.

Jos ei tee mitään työtä sen oman tulevan synnytyksen eteen, niin mielestäni on tietoisesti tai tiedostamatta valinnut mennä sieltä mistä aita on matalin. Ja toistan, siinä ei ole mitään vikaa jos se itselle vaan passaa.

Helpon&hyvän synnytyksen kans tällä termillä ei ole mitään tekemistä vaan juurikin päin vastoin. Haasteet voi iskeä jo ekojen avautumissenttien aikana kun ei osata oikeaa hengitystekniikkaa yms, vaan kipu ottaa vallan.

 

[Tiitikkä]

Hyvin harvoin varmasti kukaan suoraan puhuu rumasti vaikka puudutteen ottajista, vaan näissä äitien keskusteluissa se syyllistäminen ja paineiden asettaminen tehdään just hienovaraisesti rivien välissä, valitsemalla käyttää tietynlaista termistöä, mistä paistaa puhujan omat olettamukset siitä, mikä on ainoa oikea tapa toimia.

Voitko kertoa tästä esimerkin? Eli millä tavoin jotkut kiertoilmaisten tai rivien välistä painavat puudutteen ottajia alas?

 

[problemsolved]

Tää ei kyllä avautunut mulle vieläkään. Sanonta viittää siihen, että tekee jonkin helpoimman kautta, jotta välttää vaikeuksia ja ylimääräistä työtä. Edelleen otan mielelläni sen tavan. Olin itse ainakin erittäin tietoinen lääkkeettömistä menetelmistä ja olin harjoitellut esim hengittämistä. Eipä siitä mitään hyötyä ollut.

 

[pilvikirsikka]

Mä olen kyllä enemmän kuullut ja nähnyt ikävää puhetta niitä kohtaan, jotka haluavat/toivovat synnyttävänsä mahdollisimman luonnollisesti. Yleensä näitä kohtaan hyökkää jopa lääkärit ja porukalla saatetaan lynkata somessa tällaisia synnyttäjiä. Tässäkin keskustelussa vedettiin jo se kortti esiin, että miksi synnyttää lääkkeettömästi kun nykyään sekin voidaan suorittaa lähes ilman mitään tuntoa. Sitten se on se pieni joukko, joka yrittää puhua synnytyksen fysiologiasta ja luonnollisesta kulusta sen kaiken medikalisaation keskellä ja nämä tavat ei ole toiselta pois, mutta pitäisi olla kohtelias sitä vastapuolta ja hänen näkemystä kohtaan. Etenkin nämä jotkut tietyt somelääkärit ei tunnu yhtään haluavan ymmärtää muuta kuin oman kantansa asioihin.

 

[Tinkerbell]

Silti synnyttäjällä on kaikki oikeus valita mennä sieltä mistä aita on matalin halutessaan. Ei ole mikään pakko laittaa rahaa synnytyksen valmistautumiseen, on ihan ok pitää synnytystä "pakollisena pahana" ja ottaa kaikki mahdollinen kivunlievitys ja toivoa vaikka sektiota. Mutta sitten pitää hyväksyä se oma toiminta ja sen seuraukset.

Uskon, että monella esim. sinun kirjoituksissasi on särähtänyt juurikin tämä kappale korvaan. Juuri tässä on mielestäni sellaista rivien välistä syyllistämistä havaittavissa, mitä et varmasti ole niin tarkoittanut, mutta kuitenkin. Synnyttäjä menee sieltä mistä aita on matalin, kun ei laita esim. rahaa synnytykseen, ottaa kivunlievitykset ja sen jälkeen on pakko hyväksyä OMA TOIMINTA ja sen seuraukset, joka kuulostaa siltä, että kaikki hyvä/paha, mitä synnyttäjälle tapahtuu on täysin itseaiheutettua.

 

[Tiitikkä]

Uskon, että monella esim. sinun kirjoituksissasi on särähtänyt juurikin tämä kappale korvaan. Juuri tässä on mielestäni sellaista rivien välistä syyllistämistä havaittavissa, mitä et varmasti ole niin tarkoittanut, mutta kuitenkin. Synnyttäjä menee sieltä mistä aita on matalin, kun ei laita esim. rahaa synnytykseen, ottaa kivunlievitykset ja sen jälkeen on pakko hyväksyä OMA TOIMINTA ja sen seuraukset, joka kuulostaa siltä, että kaikki hyvä/paha, mitä synnyttäjälle tapahtuu on täysin itseaiheutettua.

No, mä olen lukuisia kertoja tarkentanut tuota, että kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Ei kannata tarrautua yhteen kohtaan ja jäädä ylianalysoimaan sitä ilman, että ottaa huomioon muun mitä kirjoittaja sanoo. Avasin tuota pätkää ja siinä käyttämääni matala aita sanontaakin nyt lisää edellisissä viesteissä. Toivottavasti tarkoittamana pointti selviää tarkennusten myötä eikä mua pidetä toisten synnyttäjien alas painajana ja syyttelijänä.

 

[Meliora]

Lähinnä itsekin halusin kyseenalaistaa sen ajatuksen, että millä perusteella lääkkeiden käyttö synnytyksessä olisi automaattisesti "menemistä sieltä mistä aita on matalin", miten ymmärsin tuosta sinun @Tiitikkä aiemmasta kommentistasi. Ja ylipäätään minusta taas tuolla sanonnalla on selvä negatiivinen kaiku, jolla arvotetaan päätöstä tietyllä tapaa laiskuudeksi ja ylenpalttiseksi mukavuuden tavoitteluksi. Voihan senkin joku muu jotenkin toisin ymmärtää, mutta väittäisin että tämä on se yleisempi käsitys tuosta sanonnasta.

 

[Meliora]

Ja myös minulle tuosta aiemmasta viestistäsi mitä edellä juuri lainattiin, välittyi oletus, että ihminen ei ole varmastikaan valmistautunut kunnolla synnytykseen, jos jotakin ongelmia mahdollisesti ilmenee. Ei tällaista minusta pitäisi lähteä kenestäkään olettamaan taustoja tietämättä

 

[Tinkerbell]

No, mä olen lukuisia kertoja tarkentanut tuota, että kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Ei kannata tarrautua yhteen kohtaan ja jäädä ylianalysoimaan sitä ilman, että ottaa huomioon muun mitä kirjoittaja sanoo. Avasin tuota pätkää ja siinä käyttämääni matala aita sanontaakin nyt lisää edellisissä viesteissä. Toivottavasti tarkoittamana pointti selviää tarkennusten myötä eikä mua pidetä toisten synnyttäjien alas painajana ja syyttelijänä.

Lähinnä vaan halusin antaa sinullekin esimerkin siitä, mistä sellainen syyllistämisen tunne tulee. Ei siis pelkästään tuosta ”aita on matalin”-termistä, mitä olet tässä tarkentanut, vaan siitä, miten esimerkiksi tuossa kappaleessa yhdistellään syy ja seuraussuhteita syyllistävään tapaan. Tärkeää on, miten näistä asioista käydään keskustelua.

 

[Tiitikkä]

Lähinnä itsekin halusin kyseenalaistaa sen ajatuksen, että millä perusteella lääkkeiden käyttö synnytyksessä olisi automaattisesti "menemistä sieltä mistä aita on matalin", miten ymmärsin tuosta sinun @Tiitikkä aiemmasta kommentistasi. Ja ylipäätään minusta taas tuolla sanonnalla on selvä negatiivinen kaiku, jolla arvotetaan päätöstä tietyllä tapaa laiskuudeksi ja ylenpalttiseksi mukavuuden tavoitteluksi. Voihan senkin joku muu jotenkin toisin ymmärtää, mutta väittäisin että tämä on se yleisempi käsitys tuosta sanonnasta.

Puhuin siinä viestissä hyvän synnytyskokemuksen saamisesta. Ja että siihen vaikuttaa valmistautuminen. En puhunut lääkkeistä siinä yhteydessä, enkä ajattele että se olisi mikään hyvän synnytyksen mittari onko siinä käytetty lääkkeitä vai ei. Jos haluaa hyvän synnytyskokemuksen, on suositeltavaa valmistautua synnytykseen. Synnytykseen valmistautuminen parantaa todennäköisyyttä parempan synnytyskokemukseen - riippumatta mitä siinä synnytyksessä tapahtuu, käytetäänkö siinä lääkkeitä vai ei

 

[Sinertävää]

Hyvin harvoin varmasti kukaan suoraan puhuu rumasti vaikka puudutteen ottajista, vaan näissä äitien keskusteluissa se syyllistäminen ja paineiden asettaminen tehdään just hienovaraisesti rivien välissä, valitsemalla käyttää tietynlaista termistöä, mistä paistaa puhujan omat olettamukset siitä, mikä on ainoa oikea tapa toimia.

No tämäpä. Joku kertoo että synnytyksessä tapahtui asia X, niin vastataan "X johtuu yleensä puudutteesta Y, käytitkö kenties sitä?“. Yleensähän noi "x on yhteydessä y:hyn" tutkimustulokset ovat jotain suuressa joukossa näkyviä prosentti/kymmenen prosentin yhteyksiä, mutta ne esitetään kuin yhteys olisi 90-100%.


En usko että synnyttäjä voi epäonnistua synnytyksessä. Ellei sitten tyyliin makaa sairaalan lattialla kiljuen ja raajojaan heilutellen niin ettei kukaan pääse auttamaan. Tai kuuntelee synnytyssalissa tahallaan eduskunnan kyselytuntia, jotta olisi mahdollisimman vihainen ja stressaantunut.

 

[Tiitikkä]

Lähinnä vaan halusin antaa sinullekin esimerkin siitä, mistä sellainen syyllistämisen tunne tulee. Ei siis pelkästään tuosta ”aita on matalin”-termistä, mitä olet tässä tarkentanut, vaan siitä, miten esimerkiksi tuossa kappaleessa yhdistellään syy ja seuraussuhteita syyllistävään tapaan. Tärkeää on, miten näistä asioista käydään keskustelua.

Okei. Miten vaikkapa tuosta olisi saanut sellaisen tekstin ettei se herättäis tuollaista oloa? Haluan nimittäin oppia virheistäni. Ymmärrän toki jos et nyt tässä jaksa miksikään kommunikointikoutsikseni ruveta.

 

[Misa]

Ellei sitten tyyliin makaa sairaalan lattialla kiljuen ja raajojaan heilutellen niin ettei kukaan pääse auttamaan.

Tää olin mä ekassa synnytyksessä ennen epiduraalia No makasin sängyllä kylläkin ja anelin apua aina kun kykenin jotain sanomaan, mutta kumminkin.

Mä olin jumissa 4 sentissä monta tuntia, kun en pystynyt rentoutumaan niiltä kivuilta. Heti kun sain epiduraalin, aloin taas avautumaan enemmän. Ehkä kyse oli siitä etten osannut rentoutua tarpeeksi. Kuitenkin epiduraali oli selvästi synnytystä edistävä asia mun kohdalla ekalla kerralla. Tokalla kerralla osasin paremmin hengitellä pahojen supistusten läpi (valittelin vain siinä hengityksen lomassa) ja ei tullut samanlaista stoppia, mutta epiduraalin halusin silti ja onneksi sain, vaikutus alkoi juuri hetkeä ennen ponnistusvaihetta.

Mutta mielenkiintoista keskustelua. Ymmärrän itse kaikkia näkökulmia enkä usko että kenenkään tarkoitus täällä on syyllistää ketään

 

[harsokukka]

Kyllä itse ainakin toivoisin, että jokainen joka on parhaansa tehnyt, pystyisi olemaan ylpeä omasta suorituksestaan synnytyksessä (ja miksei vanhemmuudessa muutenkin) Ja yhtä lailla, kyllähän sitä tietysti saa olla ylpeä vaikkapa siitä, jos lapsi oppii aikaisin puhumaan. Samalla on ihan järkevää jollain tapaa tiedostaa, ettei kyse ehkä ollut ihan pelkästään omista ansioista ja tätä myötä hiukan rajoittaa sitä neuvomista ym, ettei tulisi mitään sellaista "tässä nyt teille kaikille menetelmä, millä lapsi ku lapsi puhuu aikaisin. Ja jos lapsesi ei puhu, niin et varmaan ole lorutellut riittävästi" jne jne Näin kärjistäen. En tiedä, saako tästä ajatuksesta taas yhtään kiinni.

Neuvominen on mun mielestä hyvin eri asia kuin se, että ihminen saa tuoda esiin sen, että on tehnyt töitä asian X eteen ja se tehty työ on (osaltaan) johtanut hyvään lopputulokseen. Siis esimerkiksi:
"Kävin humppaa ja tanhua synntykseen -kurssin ja käytin humppadoulaa. Koin, että tanhukurssista oli tosi paljon apua ja osasin hyvin hyödyntää sieltä saatuja neuvoja. Synnytyskokemus oli tosi hyvä enkä kadu yhtään, että käytin aika paljon aikaa ja rahaa näihin humppahommiin. "

Tai jos päiväkodista kerrotaan, että lapsestani huomaa, että hänelle on puhuttu ja luettu paljon, niin totean iloisena, että kiitos, niin onkin, eikä että voi se olla ihan sattumaakin, että se puhuu noin hulvattoman hauskoilla termeillä kolmivuotiaaksi ja että joku toinen on varmasti puhunut ja lukenut vielä paljon enemmän mutta se on kantanut vähemmän hedelmää.