Karsastetaanko lääkkeellistä kivunlievitystä turhan paljon?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mutta toisaalta, polvileikkauksessa ne lääketieteelliset kivunlievitykset ei merkittävästi vaikuta siihen itse leikkauksen onnistumiseen 🤔 vertaan tätä sektioon, jossa ei juurikaan ole väliä sen itse vauvan ulos saamisen kannalta kuinka paljon siinä annetaan lääkettä ja mitä lääkettä (en ota kantaa nyt lääkemäärien turvallisuuteen yms), mutta alatiesynnytyksessä on. Alatiesynnytys on kuitenkin erilainen tapahtuma kuin vaikka polvileikkaus ja siinä vaikuttaa tosi vahvasti kehon omat hormonit ja ne menee sekaisin, jos kropan tuuttaa täyteen lääkettä. On sitten eri asia millaista synnytyskokemusta kukin tavoittelee ja mitkä asiat itselle on tärkeitä. Jollekin nämä lääketieteelliset asiat ei merkkaa niin paljoa ja silloin tavoitteena on saada vauva ulos ja mieluusti ilman liikoja kipuja. Tämäkin on erittäin ok eikä siihen kenelläkään pitäisi olla mitään sanomista. Kuten myös toivon, ettei minun toivettani saada lääkkeetön synnytys katsota mitenkään oudoksuen, vaikka me eletäänkin nykypäivää ja lääkkeitä on vaikka millainen arsenaali käytössä 🙂 minä olen itse halunnut kokea synnytyksen juuri sellaisena kuin se on ja olen onnellinen, kun se on onnistunut noissa kolmessa synnytyksessä. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen olin ihan mahdottomassa lääkepöllyssä ja kärsin mm. spinaalipäänsärystä. Siinä esimerkiksi yksi syy, miksi en ole halunnut ottaa lääkkeitä kivunlievitykseen, vaikka niitä olisi tarjolla. Särkylääkettä kyllä otin jälkisupistuksiin, koska ne oli neljännen ja viidennen synnytyksen jälkeen jo aika muhevat 😅
 
@Pikkuvarpunen Kenenkään ei PIDÄ synnyttää niinkuin kivikaudella. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että luonnollisessa synnytyksen kulussa on etunsa. Se on hyvä tuoda synnyttäjien tietoon, jotta he voivat tehdä tietoisempia valintoja koskien omaa synnytystä. 👍
 
Olin itsekin valmistautunut kyllä synnytykseen, ja katsonut ja kuunnellut etänä synnytysvalmennusta ja lukenut netistä kaikkea mahdollista. Silti tuli yllätyksenä ponnistusvaiheen lopussa, että nyt on eppari leikattava, vauvan pää ei muuten mahdu ulos. Lääkäri teki tosi nopeasti sen päätöksen kun vauvan sydänäänet meinasi laskea. Onneksi oli lääkitykset! En tuntenut mitään kun se tehtiin enkä myöskään myöhemmin kun tikit ommeltiin. Se hetki jännitti kyllä ja vielä kun lääkäri siinä sanoi, että vauvalla on napanuora kaulan ympäri, mutta onneks oli vaan kerran ja ihan löyhästi. Lääkärin ja kätilöiden toiminta oli kyllä nopeaa ja vauva syntyi hyvin virkeänä ja sai hyvät pisteet. 🥰 Mut kaikkea sitä voi tulla eteen, asioita mihin ei voi itse vaikuttaa. Itse en yhtään vastustanut mm. sitä epparin leikkausta, koska en tietenkään halunnu, että vauvalle käy jotain ja olin jo aika poikki siitä ponnistusvaiheesta.
 
Joo ja vaikka mäkin sanon suoraan, että lääkkeet saattaa vaikuttaa synnytyksen kulkuun, en tarkoita että lääkkeiden kanssa synnyttävät olisivat huonompia, eivät olisi niin tietoisia synnytyksen kulusta tai muuten huonompia synnyttäjiä. Koska olenhan itsekin näin tehnyt, vaikka tiesin jo tuolloin 11v sitten synnytyksen fysiologiasta ja toive oli jo silloin mahdollisimman aktiivinen ja lääkkeetön synnytys. Ja olen nykyään täysin sinut näiden omien kokemusten ja lääkecoktailien jälkeen, vaikka se sektio alkuun olikin pettymys.

Ja tuohon @Mayanna kommenttiin liittyen epparista, niin sekin on tehty mulle kahdesti (2017 ja 2019) ja ensimmäistä epparia jopa pyysin, koska reilu tunnin ponnistamisen jälkeen halusin vaan vauvan ulos. Vaikka olisin halunnut välttää sitä toimenpidettä ja se haava olikin kyllä tosi kipeä ja vaivasi pitkään. Mutta alkoi olla jo voimat finaalissa sen pitkän ponnistusvaiheen jälkeen. Myöhemmin en sitä ole enää tarvinnut ja arpikin on joustanut onneksi hyvin.
 
Mayanna sanoi:
Olin itsekin valmistautunut kyllä synnytykseen, ja katsonut ja kuunnellut etänä synnytysvalmennusta ja lukenut netistä kaikkea mahdollista. Silti tuli yllätyksenä ponnistusvaiheen lopussa, että nyt on eppari leikattava, vauvan pää ei muuten mahdu ulos. Lääkäri teki tosi nopeasti sen päätöksen kun vauvan sydänäänet meinasi laskea. Onneksi oli lääkitykset! En tuntenut mitään kun se tehtiin enkä myöskään myöhemmin kun tikit ommeltiin. Se hetki jännitti kyllä ja vielä kun lääkäri siinä sanoi, että vauvalla on napanuora kaulan ympäri, mutta onneks oli vaan kerran ja ihan löyhästi. Lääkärin ja kätilöiden toiminta oli kyllä nopeaa ja vauva syntyi hyvin virkeänä ja sai hyvät pisteet. 🥰 Mut kaikkea sitä voi tulla eteen, asioita mihin ei voi itse vaikuttaa. Itse en yhtään vastustanut mm. sitä epparin leikkausta, koska en tietenkään halunnu, että vauvalle käy jotain ja olin jo aika poikki siitä ponnistusvaiheesta.
Click to expand...
Saako kysyä että mitä lääkitystä sulla siis oli ja missä asennossa ponnistit?
 
Tiitikkä sanoi:
Saako kysyä että mitä lääkitystä sulla siis oli ja missä asennossa ponnistit?
Click to expand...
Sain heti huoneeseen päästyä ilokaasua ja sit lähes heti perään epiduraali, kun olin jo sen 8cm auki. Spinaalipuudutus tuli jossain vaiheessa vähän myöhemmin. Ihan siinä selinmakuu-asennossa olin kokoajan, ylövartalo vähän koholla. Oli itselle mieluinen.
 
@Pikkuvarpunen
Luulen että epiduraalissa ja spinaalissa vaikuttaa neulalla annostelu. Tai ainakin mulla pelottaa/ällöttää ajatus neulan jysäyttämisestä selkäytimeen (toki tähän suostun, jos tarve tulee).

@pilvikirsikka
En ole mitenkään doulavastainen. En ole perehtynyt douliin, koska en koe sellaista tarvitsevani. Olen lapsesta saakka tottunut huolehtimaan muista niin ajatus tukihenkilöpalvelusta on täysin vieras ja absurdi. Mulle varmaan kelpaisi parhaiten jokin opiskelijoiden pyörittämä synnytys, josta ei varmasti ole ylimääräistä haittaa tai vaivaa kellekään. Olen oikein unelmapotilas Hussille. 😂
 
Mayanna sanoi:
Sain heti huoneeseen päästyä ilokaasua ja sit lähes heti perään epiduraali, kun olin jo sen 8cm auki. Spinaalipuudutus tuli jossain vaiheessa vähän myöhemmin. Ihan siinä selinmakuu-asennossa olin kokoajan, ylövartalo vähän koholla. Oli itselle mieluinen.
Click to expand...
Okei, koska juurikin sekä epiduraali että puoli-istuva ponnistusasento lisäävät episiotomian riskiä. Just tällasista pitäis nähdäkseni puhua vaan enempi, niin porukka ei yllättyis jos se sattuu omalle kohdalle se riskin konkretisoituminen. ❤️‍🩹 Ja korostan taas, että tietenkin episiotomiaa ois voitu tarvita vaikka ei olisi käytetty puudutteita ja olisi ollut toinen ponnistusasento, sitä me emme voi tietää. 🤗
 
Tässä onkin sellainen eettinen haaste, että kuinka isosti viitsimme painottaa toimenpiteiden/puudutteiden haittoja, jotta synnyttäjät eivät alkaisi pelätä niiden vastaanottamista äärimmäisyyksiin asti.
 
Mielestäni tärkeintä on, ettei painosteta mihinkään ratkaisuun ja pelotella mahdollisilla haitoilla, mitä jostain ratkaisuista voi tulla. Keskustelussa kannattaisi ehkä ennemmin korostaa tilanteen mukaan menemistä, ja tietenkin sitä, että synnytykseen ei kannata puuttua, jos ei synnyttäjä itse sitä koe siinä tilanteessa tarpeelliseksi, sekä kertoa avoimesti ne vaihtoehdot (lääkkeettömät ja lääkkeelliset) mitä on. Omista kokemuksista kertoessa kannattaa tehdä selväksi, että ne ovat minun kokemuksiani ja minun tilanteessani auttoi tämä tuo se, mutta jokaisen tilanne on aina hieman erilainen.
 
Tiitikkä sanoi:
@Pikkuvarpunen Kenenkään ei PIDÄ synnyttää niinkuin kivikaudella. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että luonnollisessa synnytyksen kulussa on etunsa. Se on hyvä tuoda synnyttäjien tietoon, jotta he voivat tehdä tietoisempia valintoja koskien omaa synnytystä. 👍
Click to expand...
Ehkä myös tämä tutkimuksiin vetoaminen on aina vähän hassua näissä keskusteluissa ja sen varjolla argumentointi aika löyhää. Myös lääkkeet perustuvat tutkittuun tietoon ja niitä ei tarjottaisi, ellei niillä nähtäisi olevan etua synnytyksen kulussa. Mikä on itselle sitten se tärkein etu missäkin tilanteessa, sitä jokainen punnitsee itse. Joskus se voi olla esim. kivuttomuus. Eli täysin samaa argumenttia voisi käyttää näin; Tutkimukset osoittavat, että lääkkeissä synnytyksissä on etunsa.
 
Tiitikkä sanoi:
Okei, koska juurikin sekä epiduraali että puoli-istuva ponnistusasento lisäävät episiotomian riskiä. Just tällasista pitäis nähdäkseni puhua vaan enempi, niin porukka ei yllättyis jos se sattuu omalle kohdalle se riskin konkretisoituminen. ❤️‍🩹 Ja korostan taas, että tietenkin episiotomiaa ois voitu tarvita vaikka ei olisi käytetty puudutteita ja olisi ollut toinen ponnistusasento, sitä me emme voi tietää. 🤗
Click to expand...
No ei mua se episiotomia haitannut ja nyt ei näy enää kuin pieni arpi. Eikä se ollut edes kovin kipeä, toivuin aika nopeasti. Mielummin se kuin, että olisi tullut vielä pahemmat repeämät, mistä myös mainittiin. Ja siinä hetkessä ei tosiaan hirveästi voinut arpoa, kun vauvan sydänäänet laski. Oon itse ainakin tyytyväinen miten homma meni. 👍
 
Tinkerbell sanoi:
Ehkä myös tämä tutkimuksiin vetoaminen on aina vähän hassua näissä keskusteluissa ja sen varjolla argumentointi aika löyhää. Myös lääkkeet perustuvat tutkittuun tietoon ja niitä ei tarjottaisi, ellei niillä nähtäisi olevan etua synnytyksen kulussa. Mikä on itselle sitten se tärkein etu missäkin tilanteessa, sitä jokainen punnitsee itse. Joskus se voi olla esim. kivuttomuus. Eli täysin samaa argumenttia voisi käyttää näin; Tutkimukset osoittavat, että lääkkeissä synnytyksissä on etunsa.
Click to expand...
Kyllä, siksi näistä pitää keskustella monipuolisesti ja tuoda esiin niitä faktoja joka suunnasta! 👍😊 Mitä enempi synnyttäjällä on tietoa, sitä tietoisempia valintoja hän voi tehdä.
 
Mayanna sanoi:
No ei mua se episiotomia haitannut ja nyt ei näy enää kuin pieni arpi. Eikä se ollut edes kovin kipeä, toivuin aika nopeasti. Mielummin se kuin, että olisi tullut vielä pahemmat repeämät, mistä myös mainittiin. Ja siinä hetkessä ei tosiaan hirveästi voinut arpoa, kun vauvan sydänäänet laski. Oon itse ainakin tyytyväinen miten homma meni. 👍
Click to expand...
Joo tänä päivänä onneksi episiotomia tehdään vaan sillon kun sille oikeesti nähdään tarvetta, eikä rutiinisti niinkuin muutama vuosikymmen sitten! 🙏
 
@Tiitikkä sain koko sun ekasta tekstistä sen kuvan mitä kirjoitin. Omasta mielestäni ei edes rivien välistä. Toki jos olen ainoa, joka näin koki, niin vika on täällä päässä.Se mikä ehkä eniten ärsytti tekstissäsi, on viivojen suoraksi vetäminen, että jos asia jollain tavalla herättää tunteita, niin se johtuu siitä, että ei ole omaan kokemukseen tyytyväinen jne. Ihan kuin joku asia ei voi herättää tunteita tai mielipiteitä, vaikka sitä ei olisi koskaan kokenut. 🙄

Luin tekstisi vielä monta kertaa uudestaan ja sen ydinviestiksi ei noussut itsellä se, että asioihin ei voi vaikuttaa. Mutta jos se oli sen ydinviesti, niin mun moka.
 
@Meliora , tarkoitukseni oli vastata aloituksen kysymykseen ja kerroin oman kokemukseni siihen liittyen. En siis varsinaisesti ottanut kantaa tähän keskusteluun, ja nuo kertomani kokemukset ovat ihan todellisia.

Lähtökohtaisesti varmaan kaikki äidit tietävät, että kaikki synnytystoiveet eivät aina toteudu, mutta toiveita voi silti olla. Ehkä koen jopa synnyttäjän aliarviointina sen, että toisen kertoessa toiveistaan koetaan tarvetta muistuttaa, että ne eivät välttämättä toteudu. Jollakin voi olla esimerkiksi vahva elektiivisen sektion toive, eikä mielestäni tällöin ole ok mennä sanomaan, että tiedäthän sektion riskit ja toipumisen hitauden. Äiti on varmaan ne selvittänyt, ja taustalla olevat syyt sektiotoiveelle voivat olla äidin päässä hyvin selkeät mutta ulkopuoliselle vaikeasti selitettävät.

Käsittääkseni aloituksessa oli kyse synnytykseen liittyvistä diskursseista, ei niinkään siitä, mikä on kenenkin kanta synnytyksen lääkkeellisyyteen. Pyrin kommentillani tuomaan esiin sitä, että kaikki toiveet ovat mielestäni ok, ja niitä tulisi toisten kunnioittaa. On eri asia toivoa jotakin kuin pitää ehdottomasti kiinni jostakin asiasta, ja on väärin tehdä oletuksia toisten toiveiden perusteella siitä, onko kyseessä toive vai vaatimus. Neuvoja voi antaa sitten, jos niitä kysytään 🙂 vertaistuellisessa keskustelussa kullakin voi olla hyvin erilaisia toiveita ja kokemuksia, ja tällainen keskustelu voi olla hyvinkin arvostavaa ja kaikki osapuolet voivat oppia siitä jotain uutta. Olennaista on jakaa kunkin ajatuksia ja kokemuksia, ei tuputtaa omia näkemyksiä toisille. Asiat voidaan pitää asioina ja niihin voi suhtautua neutraalisti, vaikka itse olisikin eri mieltä. Näitä keskusteluja käyn siis itse yleensä lähinnä kasvokkain. Varmasti toiveista riippumatta jokaista vanhempaa yhdistää se, että lapsen toivotaan syntyvän turvallisesti tähän maailmaan ilman ylimääräisiä komplikaatioita.
 
problemsolved sanoi:
@Tiitikkä sain koko sun ekasta tekstistä sen kuvan mitä kirjoitin. Omasta mielestäni ei edes rivien välistä. Toki jos olen ainoa, joka näin koki, niin vika on täällä päässä.Se mikä ehkä eniten ärsytti tekstissäsi, on viivojen suoraksi vetäminen, että jos asia jollain tavalla herättää tunteita, niin se johtuu siitä, että ei ole omaan kokemukseen tyytyväinen jne. Ihan kuin joku asia ei voi herättää tunteita tai mielipiteitä, vaikka sitä ei olisi koskaan kokenut. 🙄

Luin tekstisi vielä monta kertaa uudestaan ja sen ydinviestiksi ei noussut itsellä se, että asioihin ei voi vaikuttaa. Mutta jos se oli sen ydinviesti, niin mun moka.
Click to expand...
Luit siinä mielessä ihan oikein, että tarkoitukseni ei ole painottaa etteikö asioihin voisi mitenkään itse vaikuttaa, koska mielestäni asioihin voi aika paljon pyrkiä vaikuttaan valmistautumalla. 🙂 Mutta samaan aikaan se on totta, että kaikkeen ei voi vaikuttaa ja aina voi sattua synnytyksessä mitä vain.
 
Olen synnyttänyt esikoisen kaikilla mahdollisilla aineilla ja kuopuksen täysin luomusti. Jälkimmäinen ei ollut suunniteltua, päin vastoin, haaveilin ilokaasusta raskausaikana moneen otteeseen. 🫣 Valinnan varaa ei kuitenkaan lopulta ollut, kun tyyppi meinasi tosissaan syntyä jo parkkihalliin. Ja mun on pakko sanoa, että kyllä minä olen tosi iloinen siitä, että minulla on nyt kokemus täysin lääkkeettömästäkin synnytyksestä. Kenenkään muun ei tarvitse sellaista kokemusta tavoitella eikä minun (mahtava) kokemus ole mitenkään pois muiden hyvistä lääkkeellisistä synnytyskokemuksista, mutta minusta nyt vaan on kiva tässä elämässä kokea erilaisia asioita, ja tuo oli yksi huikea kokemus lisää siihen kokemusten salkkuun. Tiedättehän, vastaavasti kuin on kiva voida sanoa kiivenneensä Saana-tunturille, nähneensä Machu Picchun tai juosseensa maratonin, minä voin sanoa synnyttäneeni täysin esiäitien tapaan.

Synnytyskeskusteluun liittyy aivan valtava määrä kaikenlaista huuhaata eikä mulla oikeastaan ole mitään ihmeempää kiinnostusta edes synnytykseen aiheena, mutta yleisesti ottaen mua harmittaa vanhemmuusaiheisissa keskusteluissa se, että ikään kuin kukaan ei saisi koskaan olla ylpeä mistään, vaan kaikki olisi jotain universumin tuotetta, johon ihminen ei olisi itse voinut mitenkään vaikuttaa. Kaksi asiaa voi kuitenkin olla totta samaan aikaan - valinnat X ja Y edistävät toivottua lopputulemaa Z, mutta on silti mahdollista, joskin epätodennäköisempää, että lopputulos on jotain muuta. Otetaan esimerkkinä vaikka puhumaan oppiminen. Tiedetään, että lapselle lukeminen, loruttelu, laulaminen ja runsas puhuminen edistävät kielellisiä taitoja. Vaikka nuo kaikki tekisi oikein, on silti mahdollista, että lapsi oppii hitaasti tai kärsii jopa suoranaisesta häiriöstä. Silti mun mielestä niiden, joiden lapsi oppi nopeasti JA jotka tekivät paljon töitä kielellisten valmiuksien eteen on aivan normaalia ja jopa suotavaa taputtaa itseään olalle hyvin tehdystä työstä. Tai vaikka imetys, tietenkin on fyysisiä syitä, joiden vuoksi imetys ei kerta kaikkiaan onnistu, mutta jo esim. imetyksen yleisyys eri sosiaalisissa luokissa kertoo riittävästi siitä, että imetys on myös sinnikkyys- ja tiedon- ja tuenhankintalaji, ei vain jotakin, mikä toisilta nyt onnistuu ja toisilta ei.
 
Kyllä itse ainakin toivoisin, että jokainen joka on parhaansa tehnyt, pystyisi olemaan ylpeä omasta suorituksestaan synnytyksessä (ja miksei vanhemmuudessa muutenkin) 😊 Ja yhtä lailla, kyllähän sitä tietysti saa olla ylpeä vaikkapa siitä, jos lapsi oppii aikaisin puhumaan. Samalla on ihan järkevää jollain tapaa tiedostaa, ettei kyse ehkä ollut ihan pelkästään omista ansioista ja tätä myötä hiukan rajoittaa sitä neuvomista ym, ettei tulisi mitään sellaista "tässä nyt teille kaikille menetelmä, millä lapsi ku lapsi puhuu aikaisin. Ja jos lapsesi ei puhu, niin et varmaan ole lorutellut riittävästi" jne jne 😅 Näin kärjistäen. En tiedä, saako tästä ajatuksesta taas yhtään kiinni.
 
Tottakai saa olla iloinen/ylpeä, mutta mun mielestä nämä tällaiset asiat ei ole ”suorituksia”, niinkuin sanoit, ja meriittejä, mitä joskus äidit niiden luulevat olevan, joiden kautta nostetaan omaa toimintaa ja itseä jalustalle (tai ainakaan niitä ei saisi sellaisena pitää) sillä tämä aiheuttaa ihan turhaa painetta, tuomitsemista ja kilpailua äitien kesken. Siinä, miten asioista puhutaan, on valtava voima.
Meliora sanoi:
Kyllä itse ainakin toivoisin, että jokainen joka on parhaansa tehnyt, pystyisi olemaan ylpeä omasta suorituksestaan synnytyksessä (ja miksei vanhemmuudessa muutenkin) 😊 Ja yhtä lailla, kyllähän sitä tietysti saa olla ylpeä vaikkapa siitä, jos lapsi oppii aikaisin puhumaan. Samalla on ihan järkevää jollain tapaa tiedostaa, ettei kyse ehkä ollut ihan pelkästään omista ansioista ja tätä myötä hiukan rajoittaa sitä neuvomista ym, ettei tulisi mitään sellaista "tässä nyt teille kaikille menetelmä, millä lapsi ku lapsi puhuu aikaisin. Ja jos lapsesi ei puhu, niin et varmaan ole lorutellut riittävästi" jne jne 😅 Näin kärjistäen. En tiedä, saako tästä ajatuksesta taas yhtään kiinni.
Click to expand...
 
Takaisin
Top