Syntymäkuukausista vielä, että joo onhan niiden kanssa muistettava, että on ihan tuurista kiinni, toteutuuko omat toiveet tai suunnitelmat ja missä aikataulussa. Eli kyllä tässä itsekin on tosiaan heitetty sen tason suunnitelmilla vesilintua, ja tärkein tavoite on nyt raskaus, joka jatkuisi synnytykseen asti. Mieluiten täysiaikaisena jne., mutta asia kerrallaan.
@Nukkelapsi kuulostaa, että teillä on aika paljon meneillään siellä, mutta toisaalta: elämähän ei ole koskaan valmis siihen, että kaikki olisi niin täydellistä, että lapsi siihen sopisi. Tai ainakin itsellä on hyvin samanlaisia keloja kuin sulla, ja elämäntilanteennekin kuulostaa tutulta. Meillähän kävi niin, että elämäntilanne ei parantunut, mutta mun munasarjojen parasta ennen -päiväys alkaa kolkutella sen verran kovaa, että päätettiin yrittää kaikesta huolimatta. Täydellistä hetkeä ei tule, koska aina on jotain. Mullakin ollut määräaikaisuuksia ja sit kun pääsin vakityöhön ja koeaika loppui, niin työnantaja ilmoitti muutosneuvotteluista. Oma työ onneksi jatkui, joten munejen päätyttyä aloin vakavissaan puhua miehelle, että mitäs jos nyt kuitenkin otettais kierukka pois ja katsottais, mitä tapahtuu. Tässä ollaan, yk 7 pyörähti käyntiin vähän toista viikkoa sitten.
Uskon/toivon, että elämä asettuu uomiinssa, jos pieni tulee – ihan joka perheessä.
@Syssymyssy ajatus resonoi vahvasti myös täällä. Mietin paljon sitä, että haluanko mä tätä ja haluanko yrittää ja onko musta tähän ja mitä jos musta ei olekaan äidiksi ja mitä jos mua kaduttaa myöhemmin ja mitä jos saan pahat synnytysvauriot tai raskauskomplikaatiot. Liikun paljon ja urheilu ja ulkoilu on mulle tärkeä osa identiteettiä ja elämäntapaani – mietin, miten mahdollinen raskaus, synnytys, imetys, vauvanhoito, kaikki, vaikuttaa siihen ja voinko enää koskaan elää elämääni vain itselleni (vastaus: en). Sitten olen ihan varma, että ei tästä tuu mitään ja ei musta olisi äidiksi muutenkaan ja siksi ei tulla miehen kanssa koskaan lasta saamaan, ja hyvä niin. Silti uteliaisuus ja toive on ainakin toistaiseksi voittaneet, ja vielä jaksetaan yrittää.
Mietin paljon myös sitä, miten mun pääkoppa kestää tätä yritysrumbaa, kun kaikki toistaa vain samaa koko ajan.
Hyvä, että oot tunnistanut, että kyseessä voi olla progesteronin vaikutus mielialaan. Vaikkei sille voi varsinaisesti tehdä mitään, niin ehkä asian tiedostaminen auttaa suhtautumaan siihen rakentavasti/neutraalisti/kyynisesti.
@Mur kuulostaa järkevältä odotella pari päivää ja katsoa, mitä tapahtuu. Toivotaan tietysti parasta ja että ei vaan olisi viel näkynyt testissä! On kyllä jotenkin riipivää, miten paljon alkuraskauden ja pms-oireet muistuttaa toisiaan, ja että vielä vuonna 2026 meillä on asioita, joiden aikatauluun emme voi itse vaikuttaa ja josta meillä ei ole mitään mahdollisuutta saada tietää ennen kuin parin viikon odottamisen jälkeen. Edelleen ei auta kuin odottaa ovulaation jälkeen, vaikka teknologia muuten on kehittynyt hurjasti!
Toisaalta gynekologit ja muut asiantuntijat sanoo usein (esim. podcasteissa), että nykyään tiedämme varhaisista keskenmenoista ja kemiallisista raskauksista, koska tiedämme ylipäänsä olevamme raskaana – koska teemme raskaustestejä aikaisin. No eihän se tietysti siinä piinapäivillä tunnu, että testaa aikaisin, vaikka testaisi vasta, kun menkat on jääneet pois. Toisaalta kun miettii ihmiskuntaa esihistorialliselle ajalle asti, niin vasta ihan vähän aikaa olemme saaneet tietää raskauden alkamisesta viikoissa kuukausien sijaan. Tietysti äidit on osanneet epäillä, että joku on tarttunut matkaan, jos kuukautiset on jääneet pois, mutta varsinaisesti raskaus on selvinnyt vasta paljon myöhemmin.
Ehkä tähänkin peilaten yritän malttaa oman mieleni, kun mietin, koska testailla. xD
@Zebra onneksi sulle löytyi ratkaisu kipujen hoitoon ja sait lääkkeen ajettua alas. <3 Oon samaa mieltä, että vaikka jossittelu on turhaa, niin tulee sitä silti harrastettua ja se on varmaan ihan normaalia. Tosiasiassahan emme saa koskaan tietää, miten elämä olisi mennyt, jos olisimme valinneet toisin. Itsekin pohdiskelen paljon sitä, että olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin, mutta toisaalta sille ei vaan olisi ollut mahdollisuuksia, kun elämä ja työelämä oli niin epävarmalla pohjalla.
Omanapa ja raportti hedelmällisyystarkastuksen ensikäynniltä:
- Lääkäri oli tosi ihana ja asiantunteva, oikea vanhanajan herrasmies, jos nyt näin voi sanoa.
- Hän sanoi, että tämä oli hyvä aika tulla hakemaan selvyyttä mun ja puolisoni hedelmällisyystilanteen kokonaiskuvasta.
- Kp 11 on kuulemma sopiva hetki tsekkaukseen, ja pääsimmekin katsomaan munasarjojen tilannetta.
- Juteltiin siinä aluksi, minkä jälkeen hän teki gynekologisen tutkimuksen ja kurkattiin uä-laitteella kohtu ja munasarjat.
- Sieltä löytyi oikein hyvänkokoinen johtofollikkeli, ja lääkäri sanoi, että arvioni ovulaation ajankohdasta vaikuttaa oikealta (to–pe tällä viikolla).
- Tilanteeni vaikuttaa olosuhteisiin nähden hyvältä.
- Kuitenkin, mun ikäisillä naisilla, kun suojaamattomassa yhdynnässä ollaan hedelmällisinä päivinä, raskauksia alkaa 7–8/100 naista. Parikymppisillä luku on siinä 34/100.
- Sain ohjeita seuraavien käyntien ajanvaraukseen sekä lähetteen labroihin ensi viikolle, jotta tarkistetaan progesteronitasot.
- Munanjohtimien aukiolotutkimus tehdään myöhemmin, jos raskaus ei tässä kierrossa ala. (Huom. Muokkasin tätä kohtaa hieman, koska aiemmin siitä saattoi saada mielikuva, että aukkaritutkimus tehtäisiin jo tässä kierrossa.)
Mies hoitaa oman osuutensa, kun talletukset on tämän kierron osalta hoidettu. Kysyin erikseen, kannattaisiko hänen käydä antamassa näyte jo esim. tänään, jotta siittiöt voitaisiin tutkia jo tähän kiertoon. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että ruuti kannattaa nyt tässä kierrossa käyttää tositarkoituksella ja tutkia uimarit sen jälkeen.
Eli tässä kierrossa on paljon odotettavaa, mikä toivottavasti helpottaa piinapäiviä ensi viikolla!
-----
Sitten vielä yksi pointti ovulaatiotesteihin: Kerroin käyttäväni tuota CB:n Dual Hormonea, niin lääkäri sanoi, että hän suosittelee mieluummin (ja he käyttää klinikalla) sellaista testiä, joka näyttää vain lh-piikin. Tämä johtuu siitä, että Dual Hormone osalla testaajista vilkuttaa hymynaamaa päiväkaupalla, eikä pysyvää hymyä välttämättä tule ollenkaan. Onneksi mulla on ystävältä saatuja PC:n tikkuja lipastonlaatikossa. Testaan varmaan niillä, kun CB antaa pysyvän naaman (tai viimeistään torstaina aloitan testaamisen kahdesti päivässä).