Meillä on se onni, että vaikka minun omat vanhemmat ovat yli 70 melkeinpä 80 v niin puolison vanhemmat ovat aikoinaan olleet nuoria, niin toinen on vielä alle 60 ja toinen vähän päälle

saavat luvan jaksaa autella jos meille lapsi joskus suodaan.

Ja asuvat puolen tunnin ajomatkan päässä...
Ja taas kun meillä ei ole vielä yhtään lasta, niin luulenpa että yhden kanssa pärjätään kyllä melko pitkälle.. tai kahdenkin, jos kaksoset saataisiin... Sen verran tullut hoidettua vuosien varrella sisarusten lapsia ja heitä on ollut meillä yökylässä jne.
Molemmat ollaan päivätöissä ja minulla on välillä etäpäiviä. Joten sekin auttaisi arjessa... Tietty sit lapsen sairastaessa varmaankin vuoroteltaisiin kumpi jäisi kotiin.. jos osuu että päiville niin no problem.. mun tuurilla ei kuitenkaan osuisi

sitten isovanhemmat kehiin tai katsotaan kumman on helpompi jäädä kotiin..
Toki sisarusten lapsissa on jo sen ikäisiä, että voisivat auttaa hyvinkin.. ja voisi velvoittaakin, kun olen heitä aikoinaan paljon hoitanut.. asuvat kyllä paljon kauempana... Kaksi jo rippikoulun käynyttä.. vanhin vuoden päästä täysi-ikäinen.. että koulujensa loma-aikoina ja vkl joo.. ei muuten..
Ja ystävien lapsien jatkona voisi mennä tarvittaessa yön tai kaksi..
Mutta kyllä asiat järjestyy, jos niin pitkälle tässä projektissa päästään

ja toki me ollaan molemmat koti ihmisiä, niin ei menojen tms takia ole kovin useinkaan tarvetta hoitopaikalle...
Ja varmaankin ens alkuun minä olisin kotona ja sit mies... Ja voi olla että mies jäisi sitten hoitovapaalle kotiin
Hieman on kyllä itselläkin luovuttanut olo.. kaksi keskenmenoa, ei muuta tässä yli 5 vuoden aikana...

Ja mies ei lähde hoitoihin tai tutkimuksiin vieläkään...
Toki olen nyt itse saanut painoa alas ja turvotus on vähentynyt metforemin ansiosta.. ja näin oviksen lähestyessä mielialakin kohoaa... Joten taas pitää yrittää.. ja jospa se edellisen kierron sekoilu tarkoittaisi hyvää tähän kiertoon

WHO knows

