@Westo huh huh, sun kokemukset kuulostaa tosi raskailta ja ikäviltä. Toivottavasti oot hakenut ja saanut apua niiden käsittelyyn, jos koet, että sellaiselle olisi tai olisi ollut tarvetta. <3 Jo se, että oksentaa kymmeniä (sic!) kertoja päivässä ja laihtuu raskaana ollessaan toistakymmentä kiloa, kuulostaa raskaalta paitsi fyysisesti, myös henkisesti –
puhumattakaan siitä, että omat oireet mitätöidään terveydenhuollossa eikä apua saa. Toki lääkkeetkin on kehittyneet onneksi ja samoin tietoisuus. Jos vaikka pieni pahoinvointi onkin ihan normaali raskausoire ja voi joillekin kertoa, että vauva voi hyvin, ei tuollaiset määrät + laihtuminen voi millään mittakaavalla olla normaaleja raskausoireita. Lueskelin joskus hyperemeesistä, ja lukemissani artikkeleissa puhuttiin juuri siitä, että jos äiti laihtuu, on syytä huoleen.
No, valitettavasti en ole yllättynyt siitä, millaisen vastaanoton oireinesi olet saanut ja että sut otettiin edes vähän vakavammin vasta, kun puolisosi vei sut päivystykseen. Toivotaan, että seuraava raskaus olisi helpompi ja pahoinvointia olisi edes vähemmän, ja onneksi olet nyt valmistautunut ja osaat vaatia hoitoa. <3 Ei voi olettaa, että ensimmäisessä raskaudessaan tietäisi, mitä kaikkea siihen voi liittyä ja että tietää mikä on ns. normaalia ja mikä ei.
Mulle on Mirtazapinia määrätty unettomuuteen, mutta hyvä tietää, että siitä voi olla apua myös pahoinvointiin. Tietysti siitä pitää sitten lääkärin kanssa keskustella, jos niin pitkälle päästään. Ihan siltä varalta, ettet ole tietoinen, niin Mirtazapin voi kasvattaa ruokahalua ja sekoittaa kylläisyyshormonin toimintaa. Lisäksi sivuvaikutuksia on väsymys ja sellainen tietynlainen tokkuraisuus. Mulla ei ole ollut ruokahalumuutoksia, mutta käytänkin lääkettä satunnaisesti ja hyvin pienellä annostuksella. Mutta jos sulla tulee yhtäkkisiä muutoksia ruokahalussa, niin kannattaa heti ottaa yhteyttä lääkäriin.
Sori, pitkä viesti, toivottavasti jaksoit lukea loppuun! : )
@Olive näinkin sun viestin ehkä tuolla toisessa keskustelussa (BBT?) ja ihanaa, että olette puolison kanssa saaneet keskustelluksi asioita läpi ja ymmärrätte nyt toisianne aiempaa paremmin. Eihän toisen ajatuksia voi tietää, jos hän ei niitä kerro, ja päin vastoin. Sekin kuulostaa ihanalta, että mieskin on nyt valmis toiseen lapseen, ja ainakaan iän puolesta teillä ei ole vielä tulipalokiire. Myös elämäntaparemontille on hyvä motivaattori raskaus ja vauvavuosi. Siihen kun lisää vielä leikki-ikäisen perässä juoksemisen, niin kunto ainakin kohonnee kuin itsestään!
Mä kans laitoin ruokavalion uuteen uskoon, kun sovittiin miehen kanssa, että kierukka voidaan poistaa ja vauva saa tulla, jos niin hyvin käy. Mulla oli tapana syödä liian vähän ja liian harvoin, joten olen nyt opetellut säännöllistä ruokailurytmiä sekä lisännyt monipuolisuutta ruokavalioon. Syön nyt ns. oikeaa ruokaa ja olen lisännyt kasvisten määrää ruokavaliossa. Töihin preppaan eväät aina sunnuntai-iltana ja salaatit preppaan sekä kotiin että töihin. Mieskin on innostunut vihreää syömään enemmän, kun rehut on valmiina lasirasiassa jääkaapin vihanneslokerossa.
@Emri kuulostaapa ikävältä teidän tilanne. Kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että pääsisitte vielä keväällä hoitoihin. <3
@Suskikitten ooh, toivotaan, että ehdit vielä tälle kiertoa! Kiinnostaa, miten käytännössä mukista teet talletuksen? Varmaan jollain ruiskulla siis, mutta minkä ajan sisään ja millaisella ruiskulla? T. Kiinnostunut ja utelias -87
@Kali kuulostaa tutulta. Mitä oon ymmärtänyt muidenkin viesteistä täällä, niin miehet ei keskimäärin ole kovin hyvin perillä siitä, miten niitä vauvoja niiku sillain ihan oikeasti tehdään ja mitä kaikkea siihen vaaditaan puhumattakaan, että ymmärtäisivät tuon taivaallista naisten lisääntymisterveydestä. Ei kai se auta, kun palata perusasioihin. Mitä, jos linkkaisit hänelle vaikka jonkin artikkelin (esim. Duodecim tai Terveyskirjasto), jossa asia selitetään perusteellisesti?
Mä rehellisesti mietin, että mitä kundit oikein tekee seksivalistus- tai bilsantunneilla, kun eivät selvästi ainakaan kuuntele. xD
Omanapaa loppuun: Aamulämpö oli tosiaan nyt lopultakin noussut tänään 0,3 astetta, ja Ouraan on sitä myöten ilmestynyt kellon kuva, mikä tarkoittaa, että Oura tarkkailee mun kehon lämpötilatrendejä pari kolme päivää ja vahvistaa ovulaation sitten jollekin päivälle. Tällä hetkellä Oura arvaa, että ovis olis ollut ke 28.1., mutta mun arvaus oireiden perusteella on ma 26.1. tai ti 27.1. aamu/aamuyö. Mulla oli vielä tiistaina aikaisin aamulla (klo 5 maissa) kohdunkaulan lima sellaista valkuaismaisen ja voidemaisen väliltä, ja kohdunkaula ja -suu muuttuivat muistaakseni kanssa tiistaina. Ainakin keskiviikkona oli jo kova ja sulkeutunut, vähän nenänpään tuntuinen.
Sylkitestissä näkyi pisteitä keskiviikkona ja to-aamulla, mutta eilen illalla oli jo hentoa saniaista. Tänään aamulla saniaiset olivat vahvistuneet ja myöhemmin aamulla (kun hampaiden pesusta oli 3 h ja olin ollut syömättä ja juomatta) vähän heikommat. Uusi kierto alkanee 9.–13.2. välillä, todennäköisesti 11.2., joten ensi viikko kokonaan ja seuraavan viikon arki pitäisi malttaa odottaa. Tai siis alkaahan ne menkat jos on alkaakseen, maltoin mä odottaa tai en.
Mä alan tuntea oloni jo ihan luulosairaaksi, oon yrittäny käydä katselemassa mitä kaikkea oireita on ollu viime negakierroissa ettei ajatukset lähtisi ihan laukalle. Nyt viimeisimpänä ollu täs kierrossa muutamana aamuna että herään jo klo 4-5 enkä saa enää unta 
lisäksi viime kierrossa oli jo normaalit kuukautisia enteilevät selkä- ja vatsakivut tässä vaiheessa läsnä, nyt taas puuttuvat. Jotain jomotteluita on ollut mut ovat ihan erilaisia kuin ne kk-kivut mulla yleensä. Tätä ahdistusta lukuunottamatta on myös yllättävän tyyni olo siihen nähden et ens viikolla pitäs jo menkkojen alkaa. Ei ollenkaan tyypillistä mulle 
Postafeniä määrättiin mulle ihan puhelimen kautta, vai oliko jopa chatin kautta.
Seuraavaksi sitten viimeinen ivf hoito julkisilla keväällä, jos mahdutaan mukaan. Ubikinolia ja gelee royalia ostettu, vaikka niitä on jo aiemminkin tullut testattua, mutta kaikki keinot nyt otettava taas käyttöön. DHEA:sta myös kyselin lääkäriltä, mutta en ole siihen saanut vielä mitään vastausta. Muita juttuja ja vinkkejä mitä voisi vielä koittaa tukemaan hedelmällisyyttä?
Ja tarkoitan että dpo12 on testattu ja ollut negatiivinen ei niin että ei ole testattu kuin vasta myöhään ekan kerran tai monen päivän välillä...
Niin ajattelin että ei varmaan tälläistä tapahtunut tai ainakin todella erittäin harvinaista ja mietin miten selitän tämän miehelle että toivo on tältä kertaa jo kuollut niin sanotusti oikeasti. 
Koska silloin ne kuukautiset ovat jo alkaneet viimeistään. Toivon ainakin ettei tarvitse tällä kertaa testata lisää kun negatiivisia vaan ja olisi silloinkin mun intuition mukaan vaikka kuukautiset olisivatkin myöhässä.
