No, sinähän sen sanoit. Kaikki nuo perusmaneerit kuulin. Kehoitettiin syömään suolakeksiä, ennenkuin nousen sängystä (missä vaiheessa se suolakeksi syödään jos ei pääse sängystä ylös lainkaan?). Silloin, kun puoliso raahasi minut väkisin päivystykseen ja puhui puolestani, sain kuulla vähiten pään aukomista tilanteesta. Ihan on kuulemma normaalia, että oksentaa vuorokauden sisällä 30-60 kertaa öin ja päivin, ja laihtuu 15kg kahdessa kuukaudessa.
Vuosina 22-23 lääkkeitä ei ihan kauheasti ollut, tai kohdalle ei sattunut lääkäreitä, jotka olisivat niitä osanneet määrätä. Kokeilussa oli primperan, postafen ja lopulta rv 10 sain Ondansetronia. Tätä viimeisintä aika nihkeästi myönnetään, mutta se oli ainut joka hetkittäin auttoi. Ondansetronia söin ihan loppuun asti, ja se puri puolenvälin jälkeen niin, että en oksentanut kuin joskus. Pahoinvointi ei mennyt missään vaiheessa ohi.
Kiitos rohkaisevasta kommentista

Olen paljon lueskellut hyperemeesistä ja sen hoitokeinoista oman raskauden jälkeen, ja osaan ehdottomasti nyt varautua paremmin. Ekalla kerralla tuli ihan puskista millaista raskaus voi olla rumimmillaan.