Moi kaikille,
täällä 37-vuotias (-87 eli tänä vuonna vielä pärähtää 38 mittariin), heteroparisuhteessa 11,5 vuotta. Vauvakuumetta ei ole, mutta varmaan tähän ketjuun saa silti kirjoittaa, koska yritämme puolison kanssa lasta joka tapauksessa.
Mun puoliso on 43, ja meidän tapauksessa lapsiasiaa on pohdittu ja vatvottu suuntaan ja toiseen jo monta vuotta. Kumpikaan ei oikein tiedä, haluaako lapsia tai ainakaan mitään suurta valaistusta kysymyksen suhteen ei ole koettu.
Mulla on vasta nyt ekaa kertaa elämässäni palaset sen verran paikoillaan, että raskauskysymys varsinaisesti nousi esiin. Tai se, kannattaisiko joka tapauksessa ainakin yrittää. Mulla on ollut huono työtilanne, on opintoja uudelle alalle ja pätkätöitä. Kun vuosi sitten sain vakityön, ajattelin, että koeajan jälkeen pohdin, haluanko yrittää lasta. No sitten meillä alkoikin muutosneuvottelut, jotka taas siirsi asian käsittelemistä pidemmälle.
Silloin mulle valkeni, että todella ei ole olemassa täydellistä aikaa ja hetkeä, jolloin kaikki olisi valmista. Puhuin sitten puolison kanssa ja hän sanoi, että olisihan se hyvä juttu, että olisi kummallakin vakityö. Päätin, että jos muutosneuvotteluista selviän, haluan yrittää raskautta. Aika ei ole puolellani, ja funtsin, että mua varmaan kaduttaa, jos annan ikkunan sulkeutua enkä edes yritä.
Työt jatkui, ja otin lapsikysymyksen puolison kanssa esille. Ratkaiseva hetki oli, kun tapasin isääni pitkästä aikaa. Liikutuin niin paljon hänen näkemisestään, että halatessamme muhun iski kuin taivaasta varmuus: haluan jatkaa oman sukuni perintöä ja olla osa tätä ketjua myös itse vanhempana. Kotimatkalla ostin apteekista 100 kappaleen purkin foolihappoa ja päätin, että kun purkki on tyhjä, on asiaan myös puolison kanssa tullut päätös.
Asiat eteni sitten yllättävän nopeasti, ja puolisokin jutteli perheellisten läheistensä ja ystäviensä kanssa. Sovimme, että varaan Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiöltä (YTHS) ajan kuparikierukanpoistoon, ja katsotaan, mitä tapahtuu. Omalta osaltani tosin sanoin suoraan, että haluan, että lasta aletaan oikeasti vähän ”yrittää”, ja tämä myös puolisolle sopi.
Ensin aika meinasi mennä elokuun lopulle, mutta onneksi bongasin peruutusajan ja sain poiston tämän kierron alkupuolelle.
Long story short: älysormuksen ja omien oireiden kanssa kuulostelin ovulaatiota. Pissatikku- ja sylkitestin kanssa en onnistunut sitä bongaamaan (sylkitestissä parina aamuna yksi kaksi hippua), mutta aamulämpä oli koholla ja vuotoa yhtenä päivänä. Yhdyntöjä on sitten tämän laskelman nojalla ajoitettu joka toinen ja joka kolmas päivä aina ovispäivään asti.
Ovulaation jälkeen tuntui jotain nippailua kohdussa ja rinnat aristi, mutta se varmaan oli joko plaseboa tai sitten aina ollut niin, mutten koskaan aiemmin ollut kiinnittänyt huomiota. Uskomatona, miten nopeasti tulin tietoiseksi omasta kierrostani ja sen vaiheiden seuraamisesta, kun raskaustoive tulikin ajankohtaiseksi. Mulla on ollut aina helppo ja säännöllinen kierto, jonka olen ottanut annettuna, mutta josta nyt olen tosi kiitollinen.
Menkat pitäisi alkaa ensi viikolla keskiviikkona. En ole viel testannut (sain ystävältä ylimääräisen rfsu:n herkän testin), ja yritän malttaa torstaihin asti. Olin jo suunnitellut, että testaan ti ja to, mutta nyt päätin odottaa torstaihin (jos maltan). Luin nimittäin täältä palstalta, että jos on kovin lyhyt luteaalivaihe, alkio ei ehdi kiinnittyä ennen kuin kohdun limakalvo irtoaa. Mulla luteaalivaihe on joskus jopa vain 7–9 päivää, joskin nyt mennään dpo 9, eikä menkkaoireita viel ole. Sen sijaan kohdussa nipistelee (voi olla plaseboa).
Oireita (sulkeissa vaihtoehtoinen selitys):
- palelee (oon herkkä paleleen muutenkin),
- päänsärkyä (mulla on aurallinen migreeni),
- janottaa (voi johtua mistä tahansa),
- pissattaa usein (koska juon paljon vettä),
- pissa haisi voimakkaalle tänä aamuna (oon ehkä syönyt jotain, mikä vaikuttaa)
Täällä siis jännitetään vielä vajaa viikko — tai sitten ei, jos uusi kierto alkaa ennen sitä.
Foolihappolisän kaveriksi oon syönyt monipuolisesti kasviksia ja syönyt muutenkin säännöllisesti. En käytä alkoholia ollenkaan enkä tupakoi. Oon pari kertaa lahjoittanut munasoluja, ja siellä ei löytynyt mitään poikkeavaa. Toivottavasti on edelleen niin.
(Edit. Korjasin pari näppäilyvirhettä.)