Erityisherkät vanhemmat

[Vargynja]

Meillä on vaan kaksi lasta ja silti tuntuu välillä tämä kesäloma raskaalta. Meteliä aamusta iltaan ja vähän sekin raskasta, kun pitää olla kokoajan läsnä ja saatavilla lapsille. Sitä kaipaa omaakin tilaa. Onneksi puolison kuntoutuspäivät ei ole kovin pitkiä. Välillä pääsen ihan lähtemään kotoa ottamaan omaa aikaa, mikä auttaa kyllä paljon. Toisaalta jos on liikaa ohjelmaa (lasten kanssa tai ilman) on sekin raskasta.

 

[Kaaho]

Meillä on vaan kaksi lasta ja silti tuntuu välillä tämä kesäloma raskaalta. Meteliä aamusta iltaan ja vähän sekin raskasta, kun pitää olla kokoajan läsnä ja saatavilla lapsille. Sitä kaipaa omaakin tilaa. Onneksi puolison kuntoutuspäivät ei ole kovin pitkiä. Välillä pääsen ihan lähtemään kotoa ottamaan omaa aikaa, mikä auttaa kyllä paljon. Toisaalta jos on liikaa ohjelmaa (lasten kanssa tai ilman) on sekin raskasta.

Samoja tuntemuksia. Etenkin taaperon metelöinti ja kiukku rasittaa. Iltaa kohti oon yhä herkempi äänille. Onneksi elokuussa taapero menee päiväkotiin osa-aikaisesti niin saan olla kaksin päivät vauvan kans. Arki helpottaa sitte

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Sepä olisikin hyvä, kun puoliso älyäisi pyytää anteeksi kivahtamistaan/suuttumistaan. Ei auta vaikka miten sanoo asiasta hyvinä tai huonoina hetkinä.

Mä en tiedä kumpiko meistä on sen aloittanut. Olenko mä ehkä ensin sanonut että anteeksi, nyt taisit saada niskaasi vähän ylimääräistä kun mulla oli huono päivä vai aloittiko hän spontaanisti ilman esimerkkiä.

On kyllä kurjaa jos toinen ei ikinä suostu myöntämään käyttäytyvänsä tavalla joka satuttaa. Hänellä varmasti tunnelukkonsa jotka vaikuttaa käytökseen mutta se ei tarkoita että olisiko ok polkea sun tunteita maahan.

 

[Kipuna]

Olen seuraillut tätä ketjua ja välillä jotwin kirjoittanutkin. Minä ajattelin olevani herkkä introvertti tai jotain sellaista. Mutta sainkin tietää, että minulla on ADHD jotenkin tuntuu, että identiteetti meni uusiksi dg myötä. En ollut yhtään osannut ajatella, että minulla voisi olla tuollaista...

 

[pilvikirsikka]

Olen seuraillut tätä ketjua ja välillä jotwin kirjoittanutkin. Minä ajattelin olevani herkkä introvertti tai jotain sellaista. Mutta sainkin tietää, että minulla on ADHD jotenkin tuntuu, että identiteetti meni uusiksi dg myötä. En ollut yhtään osannut ajatella, että minulla voisi olla tuollaista...

Tsemppiä asian käsittelyyn miten siihen diagnoosiin päädyttiin?

Mä olen kans ajatellut olevani eritysherkkä introvertti aiemmin, mutta introverttiys on jotenkin muuttunut! Joskus mietin tuota ADHD vaihtoehtoa myös (tai ADD ehkä ennemmin?) koska mulla on yleensä pään sisällä aina kiire ja sata asiaa tulilla samaan aikaan

 

[Kipuna]

Tsemppiä asian käsittelyyn miten siihen diagnoosiin päädyttiin?

Mä olen kans ajatellut olevani eritysherkkä introvertti aiemmin, mutta introverttiys on jotenkin muuttunut! Joskus mietin tuota ADHD vaihtoehtoa myös (tai ADD ehkä ennemmin?) koska mulla on yleensä pään sisällä aina kiire ja sata asiaa tulilla samaan aikaan

By accident, kun menin valittamaan uupumisoireitani ja koko aikuisuuden kestäneitä vaikeita uniongelmia psykiatrille, joka on "erikoistunut" ADHD muun muassa. Mulla paljon oireita aiheuttaa impulsiivisuus ja saatan tehdä isojakin päätöksiä ihan hetken mielijohteesta (olen muuttanut noin 12krt noin 10v aikana ) . Musta tuntuu, että mun aivot on kuin kuriton koira, joka syöksähtelee hihnassa ja yrittää vetää mua jokapaikkaan. Noh, miehen ja lapsien kanssa impulsiivisuutta on vaikeampi toteuttaa samalla tavalla kuin sinkkuna Mulla on ollut ongelmia lapsesta asti (syömishäiriötä, uniongelmia, masennus/ahdistuneissuutta) ja onhan sille tavallaan helpottavaa löytää joku selitys... ehkä. Tavallaan kyl epäilen tätä koko ADHD hommaa

Mitä siulle kuuluu? Miten olet jaksellut?

 

[pilvikirsikka]

By accident, kun menin valittamaan uupumisoireitani ja koko aikuisuuden kestäneitä vaikeita uniongelmia psykiatrille, joka on "erikoistunut" ADHD muun muassa. Mulla paljon oireita aiheuttaa impulsiivisuus ja saatan tehdä isojakin päätöksiä ihan hetken mielijohteesta (olen muuttanut noin 12krt noin 10v aikana ) . Musta tuntuu, että mun aivot on kuin kuriton koira, joka syöksähtelee hihnassa ja yrittää vetää mua jokapaikkaan. Noh, miehen ja lapsien kanssa impulsiivisuutta on vaikeampi toteuttaa samalla tavalla kuin sinkkuna Mulla on ollut ongelmia lapsesta asti (syömishäiriötä, uniongelmia, masennus/ahdistuneissuutta) ja onhan sille tavallaan helpottavaa löytää joku selitys... ehkä. Tavallaan kyl epäilen tätä koko ADHD hommaa

Mitä siulle kuuluu? Miten olet jaksellut?

No jopas! Toisaalta ehkä on helpottavaa että tämä selvisi nyt, vaikka tottakai se on myös aina iso muutos identiteettiin ajattelen että ehkä on helpompaa ymmärtää itseään, kun tietää ettei ole mitään vikaa missään, on vain tällainen ominaispiirre lisämausteena ja se tuo tiettyjä asioita elämään tästä aikuisten ADHD:sta on nyt alettu puhua paljon ja se on varmasti monelle ollut helpottava tieto! Ennen on ehkä pidetty vaan jotenkin outona

Siis mun miehellä on kans varmaan joku diagnoosi, mutta ei semmosta oikein voi mennä sanomaan päin näköä.. miehestä puheenollen niin sitkeästi ollaan vielä yhdessä! Ollaan käyty kyllä melkoiset montut ja aallonpohjat tässä viime viikkojen aikana. Mutta mies oli sitä mieltä nyt kuitenkin, että vielä yritetään. En minäkään täydellinen ole, mutta oon tehnyt aika tiukkaa itsetutkiskelua ja kasvua ja samaa odotan mieheltä. Ehkä se siitä sitä minä ainakin toivon! Ei tää eroamalla välttämättä helpommaksi muuttuisi, olis aika säätö näin ison lapsimäärän kanssa pyörittää kahta kotia. Ja nyt oon saanut sellaista kohtelua kotona kuin olisin toivonutkin kauan. Siis että minua arvostetaan ja olen tärkeä.

 

[Kipuna]

No jopas! Toisaalta ehkä on helpottavaa että tämä selvisi nyt, vaikka tottakai se on myös aina iso muutos identiteettiin ajattelen että ehkä on helpompaa ymmärtää itseään, kun tietää ettei ole mitään vikaa missään, on vain tällainen ominaispiirre lisämausteena ja se tuo tiettyjä asioita elämään tästä aikuisten ADHD:sta on nyt alettu puhua paljon ja se on varmasti monelle ollut helpottava tieto! Ennen on ehkä pidetty vaan jotenkin outona

Siis mun miehellä on kans varmaan joku diagnoosi, mutta ei semmosta oikein voi mennä sanomaan päin näköä.. miehestä puheenollen niin sitkeästi ollaan vielä yhdessä! Ollaan käyty kyllä melkoiset montut ja aallonpohjat tässä viime viikkojen aikana. Mutta mies oli sitä mieltä nyt kuitenkin, että vielä yritetään. En minäkään täydellinen ole, mutta oon tehnyt aika tiukkaa itsetutkiskelua ja kasvua ja samaa odotan mieheltä. Ehkä se siitä sitä minä ainakin toivon! Ei tää eroamalla välttämättä helpommaksi muuttuisi, olis aika säätö näin ison lapsimäärän kanssa pyörittää kahta kotia. Ja nyt oon saanut sellaista kohtelua kotona kuin olisin toivonutkin kauan. Siis että minua arvostetaan ja olen tärkeä.

Ompa ihana kuulla, että siellä on asiat parempaan päin toivottavasti tilanne myös säilyy hyvänä, se on yleensä se vaikein osuus kaikessa kyllä 5 lapsen kanssa eroaminen olisi aika rankkaa, tietty sitä se on minkä tahansa lapsimäärän kanssa.

 

[pilvikirsikka]

Ompa ihana kuulla, että siellä on asiat parempaan päin toivottavasti tilanne myös säilyy hyvänä, se on yleensä se vaikein osuus kaikessa kyllä 5 lapsen kanssa eroaminen olisi aika rankkaa, tietty sitä se on minkä tahansa lapsimäärän kanssa.

Joo, toivon kans että tämä pysyy, mutta jotenkin tehtävä nyt yhteiset säännöt tai jotain, että homma alkaa luistaa ja molemmat muistetaan pysyä siinä

 

[Pingviiniemo]

Hei! Ootteko kokeilleet kuulosuojaimia, jos vauvan tai lasten itku on liian kovaa tai käy voimille? Suosittelen kokeileen. Mulla on nyt päässä ja järki tulee takasin

 

[Aaltokukka]

Hei! Ootteko kokeilleet kuulosuojaimia, jos vauvan tai lasten itku on liian kovaa tai käy voimille? Suosittelen kokeileen. Mulla on nyt päässä ja järki tulee takasi

Mun on ollu pakko välillä käyttää.
Meillä on käytössä myös viittoma:
äiti tarttee nyt kuulla omat ajatukset. Viittomaa ennen kerron pikkuhiljaisuuden kohta alkavan.
Sekä luonnollisesti on viittoma myös hiljaisuuden lopetukselle. Hiljaisuus loppuu meillä mun alkaessa laulamaan.

 

[Pingviiniemo]

Mun on ollu pakko välillä käyttää.
Meillä on käytössä myös viittoma:
äiti tarttee nyt kuulla omat ajatukset. Viittomaa ennen kerron pikkuhiljaisuuden kohta alkavan.
Sekä luonnollisesti on viittoma myös hiljaisuuden lopetukselle. Hiljaisuus loppuu meillä mun alkaessa laulamaan.

Kiitos kun jaoit tämän.

 

[Kipuna]

Hei! Ootteko kokeilleet kuulosuojaimia, jos vauvan tai lasten itku on liian kovaa tai käy voimille? Suosittelen kokeileen. Mulla on nyt päässä ja järki tulee takasin

Käytössä välillä ihan päivittäin auttaa tosi paljon. Eka tuntui typerältä ja nololta kulkea suojaimet päässä kotona (vaikka kukaan ulkopuolinen ei edes ollut näkemässä). Siis käytän niitä välillä ihan kun lapset katsoo lastenohjelmia ja höpöttelee omiaan, niin saan vähennettyä melusaastetta aivoistani.

 

[Vargynja]

Täällä myös kuulosuojaimet/korvatulpat tiuhaan käytössä. Sekä itkun/huudon kanssa että välillä kun kahden lapsen leikit käy äänekkäiksi.