Ensimmäiset sanat vauvan syntymän jälkeen
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Maanantaina syntyi kuopus. Olin kovasti toivonut ja pyytänyt kaiken mahdollisen kivunlievityksen spinaalista ja epiduraalista alkaen. Yhtään mitään en lopulta ehtinyt saamaan, kun avauduin niin vauhdilla, joten siinä ”hetkessä” todella pahojen supistus-/ja ponnistuskipujen keskellä pettymys tuntui suurelta, jolloin ensimmäiset itkuiset sanani miehelle olivat: ”Missä mun epiduraali on? Toi oli ihan kamalaa!”. Vasta sen jälkeen kyselin vauvaa, mutta toki olin kuullut, että hän parkaisi ja oli kunnossa. Onneksi jälkikäteen olin ja olen itse asiassa todella tyytyväinen synnytykseen ja siihen, miten kaikki meni. 
Onnea!Maanantaina syntyi kuopus. Olin kovasti toivonut ja pyytänyt kaiken mahdollisen kivunlievityksen spinaalista ja epiduraalista alkaen. Yhtään mitään en lopulta ehtinyt saamaan, kun avauduin niin vauhdilla, joten siinä ”hetkessä” todella pahojen supistus-/ja ponnistuskipujen keskellä pettymys tuntui suurelta, jolloin ensimmäiset itkuiset sanani miehelle olivat: ”Missä mun epiduraali on? Toi oli ihan kamalaa!”. Vasta sen jälkeen kyselin vauvaa, mutta toki olin kuullut, että hän parkaisi ja oli kunnossa. Onneksi jälkikäteen olin ja olen itse asiassa todella tyytyväinen synnytykseen ja siihen, miten kaikki meni.
En muista ihan ekoja :D Ainakin ihmettelin miten pieni hän oli, ja sanoin miehelle että kokeile miten pehmeä ja lämmin hän on. Ja ihmettelin pieniä sormia. Mies oli ihan hiljaa, koska oli niin liikuttunut että olisi kuulemma purskahtanut itkuun jos olisi jotain yrittänyt sanoa.
"Voi, Luoja, voi rakas kulta. Näitä sanoja hoin.
Ja muistan kun ojensin heti kädet, että vauva mulle syliin kiitos.
Isän reaktiota en muista enkä kätilöiden. En tainnut noteerata, olin omassa rakkauskuplassani ja varmaan vielä synnytyskuplassa jotenkin siinä vaiheessa.
Ja muistan kun ojensin heti kädet, että vauva mulle syliin kiitos.
Isän reaktiota en muista enkä kätilöiden. En tainnut noteerata, olin omassa rakkauskuplassani ja varmaan vielä synnytyskuplassa jotenkin siinä vaiheessa.
Esikoisen kohdalla 9/03 en ensisanoja muista, mutta toisen synnyttyä 11/04 sanoin "onko tämä liian pieni?" Hyvin muistan kun sille naurettiin. No synnytä kolmekiloinen nelikiloisen jälkeen niin saattaahan se tuntua liian pieneltä 
Luin nää kaikki kommentit ennen synnytystä ja mietiskelin mitähän sitä ite sanoo. Silti jälkeenpäin ei ole mitään hajua kenenkään ensimmäisistä sanomisista. Muistan vain hetken siinä olleeni jo vauva rinnalla kun tajusin etten tiedä onko se poika vai tyttö kun mies sitten sanoikin että "meillä on täydellinen poika". Ei oltu haluttu ultrassa tietää sukupuolta.
Mä en kyllä muista. Olin aika poikki koko rupeaman jälkeen. Olisinkohan sanonut että "moi"
. Isästä ja kätilöstä en muista mitään. Ja en varmaan ääneen sanonut, mutta huomasin heti että hänellä on mun korvat. Sen jotenkin muistan edelleen hyvin.
. Isästä ja kätilöstä en muista mitään. Ja en varmaan ääneen sanonut, mutta huomasin heti että hänellä on mun korvat. Sen jotenkin muistan edelleen hyvin.
"Onpa se iso" saattoi olla ainakin ekojen joukossa. 
Luulin, että vauvat olisi pienempiä syntyessään niin koko yllätti. Toki muksukin oli 4,3 kiloinen jässikkä. Olin kyllä aivan lopussa, etten ihan kauheasti vauvaa jaksanut sen tarkemmin ihailla. Mies taisi ainakin itkeä ja vähän kauniimmin sanoin ihastella vauvaa. 
Luulin, että vauvat olisi pienempiä syntyessään niin koko yllätti. Toki muksukin oli 4,3 kiloinen jässikkä. Olin kyllä aivan lopussa, etten ihan kauheasti vauvaa jaksanut sen tarkemmin ihailla. Mies taisi ainakin itkeä ja vähän kauniimmin sanoin ihastella vauvaa.
H
herkkis
Vieras
Ensimmäisestä ”pitikö tätä nyt imettää?”
Tokasta nautiskelin hiljaisuudessa.
Tokasta nautiskelin hiljaisuudessa.
Meillä auttamassa ollut kätilö kysyi synnytyksen hoitaneelta kätilöltä, että kumpi sieltä tuli ja itse totesin siihen että: ”onhan se tyttö?” meillä oli kaikki tavarat hommattu vaaleenpunaisena ja todella tyttömäisenä, kun se meille luvattiin tyttö sieltä onneksi tuli
meillä oli kaikki tavarat hommattu vaaleenpunaisena ja todella tyttömäisenä, kun se meille luvattiin tyttö sieltä onneksi tuli
"Hänellä on korvannipukat!" englanniksi puolisolle.
Juu, oli aika rankka synnytys ja olin aika sekaisin.
Juu, oli aika rankka synnytys ja olin aika sekaisin.
En ensin saanut sanaa suustani, mutta poikkeuksellisesti en myöskään itkenyt. Ihmettelin vain. Kätilö ja mies kertoivat, että tyttö tuli ( ei haluttu ultrassa tietää). Hetken kuluttua keskeytin keskustelun toteamalla "sori, mut tää vauva kakkas mun päälle" Olin ollut jo useamman päivän käynnistyksessä ja kaikkien yllättävien vastoinkäymisten jälkeen alatiesynnytys onnistui, mutta olin ollut syömättä sektion pelossa jo miltei vuorokauden, mikä ehkä selittänee reaktiota...
Katsotaan miten käy kuopuksen kohdalla
Olin ollut jo useamman päivän käynnistyksessä ja kaikkien yllättävien vastoinkäymisten jälkeen alatiesynnytys onnistui, mutta olin ollut syömättä sektion pelossa jo miltei vuorokauden, mikä ehkä selittänee reaktiota...Katsotaan miten käy kuopuksen kohdalla
Ensimmäinen ajatukseni (en sanonut tätä ääneen) oli kun vauva syntyi että ”häh onko se kuitenkin poika? Mut missä sen pippeli?” meille oltiin siis rakenneultrassa sanottu että vahvasti veikkaa tyttöä kun ei näy pojan sukuelimiä. Tyttö meille syntyikin, mut en yhtään osannut odottaa että tytön alapää näytti siltä heti synnytyksen jälkeen
Ääneen taisin tokaista että ”oho mitkä hiukset”, samoin mies ja kätilö, onnittelujen lisäksi.
meille oltiin siis rakenneultrassa sanottu että vahvasti veikkaa tyttöä kun ei näy pojan sukuelimiä. Tyttö meille syntyikin, mut en yhtään osannut odottaa että tytön alapää näytti siltä heti synnytyksen jälkeen Ääneen taisin tokaista että ”oho mitkä hiukset”, samoin mies ja kätilö, onnittelujen lisäksi.
Tokasta sanoin anestesiatokkurasta herättyäni ekojen sanojen joukossa "onhan sille annettu ne maidot?" ja vissiin pariinkin kertaan tiedustelin tätä asiaa. Olin siis etukäteen saanut nyhdettyä muutaman millin esimaitoa, mitkä oli pakattu kylmäkassissa mukaan, ja niille sitten tulikin käyttöä kun meni hätäsektioksi. Kuulemma olin alussa myös vastannut olojen tiedusteluun "ei tässä muuta mutta kun ei oo vielä ees vauvaa nähny" mutta tästä ei itsellä oo muistikuvia, vaan oon vain hoitohenkilökunnan ja miehen kertomuksen varassa. Oon kuitenkin tossa kohtaa vielä ollut tärisevä ja sekava, nukahteleva, piuha- ja letkuviidakossa kiinnioleva äitimytty heräämössä, mut silti omasta mielestäni ihan valmis vietäväksi vauvan luo onneksi eivät usko vaan pitävät siellä tarkkailussa turvallisen ajan
onneksi eivät usko vaan pitävät siellä tarkkailussa turvallisen ajan 
Tokasta sanoin anestesiatokkurasta herättyäni ekojen sanojen joukossa "onhan sille annettu ne maidot?" ja vissiin pariinkin kertaan tiedustelin tätä asiaa. Olin siis etukäteen saanut nyhdettyä muutaman millin esimaitoa, mitkä oli pakattu kylmäkassissa mukaan, ja niille sitten tulikin käyttöä kun meni hätäsektioksi. Kuulemma olin alussa myös vastannut olojen tiedusteluun "ei tässä muuta mutta kun ei oo vielä ees vauvaa nähny" mutta tästä ei itsellä oo muistikuvia, vaan oon vain hoitohenkilökunnan ja miehen kertomuksen varassa. Oon kuitenkin tossa kohtaa vielä ollut tärisevä ja sekava, nukahteleva, piuha- ja letkuviidakossa kiinnioleva äitimytty heräämössä, mut silti omasta mielestäni ihan valmis vietäväksi vauvan luo
Joo ei vitsi kun itsestäkin istukan irrotuksen jälkeen tuntui, että makoilin ikuisuuden yksin siellä heräämössä (mies taisi olla vauvan luona), ja mietin että mikä tässä nyt kestää... Silti ku lopulta mut kärrättiin vauvaa katsomaan, niin kyllä sitä oli kuvienkin perusteella edelleenkin aika töttöröö 
toki siinä nukutuksen lisäksi oli jo kaks lähes valvottua yötäkin takana...Aina ku tää ketju on noussut, niin oon vaan miettinyt, etten tosiaankaan muista omia ekoja sanoja, oli sen verran tohinaa siinä tilanteessa. Mutta nyt taidankin muistaa! Vauva kiidätettiin heti virvoitteluhuoneeseen ja sanoin vissiin miehelle siinä jotain että "sää voit mennä mukaan" tai "mee sää vaan mukaan", ihan tarkkaan en kyllä muista. Mutta niin hän lähti sinne sitte vauvan perässä.