Pikkuviikuna
Vauhtiin päässyt keskustelija
.
Muokattu viimeksi:
Raskaaksi 2025
- Ketjun aloittaja Pilkki24
- Aloituspäivämäärä
Pilkki24
Foorumin legenda
Meilläkin syy jäi mysteeriksi, mutta poissulkeminenkin helpotti, kun tietää ettei ole esimerkiksi tukoksia tai munasolut lopussa. Ja miehellä nyt oli jotain kuningasspermaa ettei se siitä ainakaan ollut kiinni.Ihana äiti!Ja vertaistuki
Hyviä ajatuksia, tutkimukset meilläkin käynnissä. Jännästi tuntuu et just tutkimukset helpottaa oloa, kun saa aina yhden pykälän asiaa edistettyä, vaikka muuten sitä junnaa vaan paikallaan ja käy joka kuukausi samat tunteet läpi. Tulee sellainen olo että ainakin joku asia etenee ja saa lisää tietoa jos ei sitä lasta sitten
Me ei edes mietitty, etteikö mentäisi hoitoihin. Meillä on suvussa lapsettomuutta ja ainakin kaksi paria ovat jättäneet menemättä hoitoihin ja jääneet lapsettomiksi. Minulle oli ihan selvää, että sekin kortti katsotaan läpi. Vasta täällä lueskeltuani aloin miettimään, että niin, onko siinä järkeä. 
Mutta mulle on teinistä asti ollut selvää, että raskaaksi tuleminen ei ole itsestäänselvää, joten sillä lailla oli helpompi suhtautua hoitoihinkin jotenkin "normaalina". Ehkä vähän vaarallinen ajatus? Ja toisaalta adoptio/sijaisvanhemmuus on myös olleet meille aina vaihtoehtoja.
Mutta mulle on teinistä asti ollut selvää, että raskaaksi tuleminen ei ole itsestäänselvää, joten sillä lailla oli helpompi suhtautua hoitoihinkin jotenkin "normaalina". Ehkä vähän vaarallinen ajatus? Ja toisaalta adoptio/sijaisvanhemmuus on myös olleet meille aina vaihtoehtoja.
Pilkki24
Foorumin legenda
Miulla se endometrioosi ja sitä kautta olen itse käsitellyt mahdollisen lapsettomuuden nuorena. Miulla ei ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta niin ehkä se lähtökohta on ollut se, että olen ajatellut lasten olevan vain vaivaksi.Me ei edes mietitty, etteikö mentäisi hoitoihin. Meillä on suvussa lapsettomuutta ja ainakin kaksi paria ovat jättäneet menemättä hoitoihin ja jääneet lapsettomiksi. Minulle oli ihan selvää, että sekin kortti katsotaan läpi. Vasta täällä lueskeltuani aloin miettimään, että niin, onko siinä järkeä.
Yllärilapsi oli kuitenkin parasta mitä olen elämääni saanut ja se muutti käsitystäni lapsista ja lapsiperhe-elämästä. En ole ollut kovin hoivaava luonne niin yllätyin kuinka se minullakin kuitenkin pyöräytti sen maailman navan itsestä pois siihen lapseen.Mutta ihmisillä on ihan eri taustat ja toiveet elämästä mitkä vaikuttavat suhtautumiseen. Miulla ei edelleenkään ole varsinaista vauvakuumetta, mutta kokisin surua mikäli lapseni ei saisi sisarusta. Ja tiedän kokemuksesta, että sitä lasta kyllä rakastaa, kun se tulee, vaikka nyt miettii vaan sitä kuinka kamalaa se raskaus- ja vauva-aika on fyysisesti.
Mulla tausta hyvin samanlainen, paitsi ylläriraskauden sijaan iski kuitenkin se kolmenkympin kriisi ja ajatus, että haluaisin ehkä lapsia sittenkin.Miulla se endometrioosi ja sitä kautta olen itse käsitellyt mahdollisen lapsettomuuden nuorena. Miulla ei ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta niin ehkä se lähtökohta on ollut se, että olen ajatellut lasten olevan vain vaivaksi.
Mutta ihmisillä on ihan eri taustat ja toiveet elämästä mitkä vaikuttavat suhtautumiseen. Miulla ei edelleenkään ole varsinaista vauvakuumetta, mutta kokisin surua mikäli lapseni ei saisi sisarusta. Ja tiedän kokemuksesta, että sitä lasta kyllä rakastaa, kun se tulee, vaikka nyt miettii vaan sitä kuinka kamalaa se raskaus- ja vauva-aika on fyysisesti.
Ajattelin aiemmin etten halua, mutta jälkikäteen mietin, että olikohan se vaan aivojen harhautus, koska koko ajan tiesi, että lapsettomuuttakin voi olla, ja ei halunnut tuottaa itselle pettymystä? En tiedä, en ole kovin lapsirakas enkä hoivaajaluonne, mutta kai tämä nyt on se kuuluisa biologinen kello sitten. 
Sama täällä, en ole yhtään lapsirakas ja miehen kanssa ajateltiin aina, että tuskin meille tulee lapsia. Mutta iän myötä alkoi mieli muuttumaan onneksi molemmilla.En tiedä, en ole kovin lapsirakas enkä hoivaajaluonne, mutta kai tämä nyt on se kuuluisa biologinen kello sitten.
Kali
Asioista perillä oleva
No juu itsellä sama en ole mitenkään lapsirakas, tosin lähipiirissä ei kellään kenen kanssa läheinen olen niin olekkaan edes pieniä lapsia. 
Tai no oikeastaan isompiakaan lapsia ei kellään ole... Niin ei tule ollenkaan lasten kanssa oltua tekemisissäkään. Tosin en kyllä muutenkaan ole lapsia koskaan hoitanut edes vauvaa en ole koskaan pitänyt sylissä. 
Siinä vaiheessa kun täytin jotain 28-29 niin aloin miettimään lapsia enemmän että ehkä sittenkin haluaisin. Tosin sen aikaiset parisuhteet eivät olleet mitenkään vakaalla pohjalla ja loppuivatkin lyhyeen niin en heidän kanssaan edes olisi voinut kuvitella saavani lapsia ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Ja silloin olinkin jo 31... Ja nyt 32 ja jos pian raskaaksi tulen niin kerkeän täyttää jo 33.
Nyt menossa kunnon normaalia pahemmat piinailut kun en yhtään tiedä milloin ovis loppuen lopuksi oli. On mahdollista että se oli jo ennen kuin aloin testaamaan viime viikon tiistaina illalla. Tai sitten on mahdollista että se oli lauantain jälkeen kun testit loppuivat ja sen jälkeen en testaillutkaan enään. Niin nyt en yhtään tiedä milloin olisi mahdollista edes saada plussaa testiin jos tärpännyt olisi.Toki ehkä hyvä mutta myös mahdollista että pian sorrun testaamaan vaikka vannoin aamulla että testaan vasta ensi viikolla keskiviikkona aikaisintaan, siis ennen kuin lähdetään Kreikkaan.
Tai no oikeastaan isompiakaan lapsia ei kellään ole... Niin ei tule ollenkaan lasten kanssa oltua tekemisissäkään. Tosin en kyllä muutenkaan ole lapsia koskaan hoitanut edes vauvaa en ole koskaan pitänyt sylissä. Siinä vaiheessa kun täytin jotain 28-29 niin aloin miettimään lapsia enemmän että ehkä sittenkin haluaisin. Tosin sen aikaiset parisuhteet eivät olleet mitenkään vakaalla pohjalla ja loppuivatkin lyhyeen niin en heidän kanssaan edes olisi voinut kuvitella saavani lapsia ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Ja silloin olinkin jo 31... Ja nyt 32 ja jos pian raskaaksi tulen niin kerkeän täyttää jo 33. Nyt menossa kunnon normaalia pahemmat piinailut kun en yhtään tiedä milloin ovis loppuen lopuksi oli. On mahdollista että se oli jo ennen kuin aloin testaamaan viime viikon tiistaina illalla. Tai sitten on mahdollista että se oli lauantain jälkeen kun testit loppuivat ja sen jälkeen en testaillutkaan enään. Niin nyt en yhtään tiedä milloin olisi mahdollista edes saada plussaa testiin jos tärpännyt olisi.
Toki ehkä hyvä mutta myös mahdollista että pian sorrun testaamaan vaikka vannoin aamulla että testaan vasta ensi viikolla keskiviikkona aikaisintaan, siis ennen kuin lähdetään Kreikkaan.
Mä olen aina halunnut lapsia ja olen toivonut, että sais lapset 30v mennessä. 2023 olin vielä varma, ettei mulle niitä lapsia ennen 30v tuu, mutta sitten tulikin tämä ylläri esikoinen ja siinä samalla elämänkumppani ja nyt toisen yritys aloitettu ja jos tästä kierrosta tärppäisi, niin toinen syntyisi vähän päälle kuukausi ennen ku täytän 30v
Zebra
Näppärä viestien naputtelija
Hyvä lukea täältä, että muillakin on/on ollut samansuuntaisia ajatuksia lapsien saamisesta. Mäkään en ole mikään lapsirakas, tosin vauvat ehkä osuu johonkin pehmeään kohtaan, mut sit sellanen kolmevuotias taas voi olla aika rasittava Mä oon tässä ehtinyt jo miettiä asiaa monelta kantilta. Musta tuntuu, että aiheellinen pelko siitä miten raskaus, synnytys jne. voi pahimmillaan romahduttaa mun kunnon pysyvästi ihan sänkypotilaaksi asti sotkee tätä kuviota aika tehokkaasti. Toisaalta mietin kadunko jos en yritä kun elämä tuntuu jotenkin tyhjältä näin ja toisaalta pidän itseäni ihan hulluna kun edes mietin koko asiaa riskit tiedostaen. Eihän kukaan voi tietää miten käy, tosin mulla ei oo ollu tuuria terveyteni kanssa joten miksi tää ois poikkeus. Ja mies on ihan tietoinen näistä ja hoitaisi lapsen, et sitä ei tarvi miettiä. Olen kyllä ihan hukassa rehellisesti sanottuna. Tuntuu et teki kummin vain niin joudun katumaan kuitenkin.
Mä oon tässä ehtinyt jo miettiä asiaa monelta kantilta. Musta tuntuu, että aiheellinen pelko siitä miten raskaus, synnytys jne. voi pahimmillaan romahduttaa mun kunnon pysyvästi ihan sänkypotilaaksi asti sotkee tätä kuviota aika tehokkaasti. Toisaalta mietin kadunko jos en yritä kun elämä tuntuu jotenkin tyhjältä näin ja toisaalta pidän itseäni ihan hulluna kun edes mietin koko asiaa riskit tiedostaen. Eihän kukaan voi tietää miten käy, tosin mulla ei oo ollu tuuria terveyteni kanssa joten miksi tää ois poikkeus. Ja mies on ihan tietoinen näistä ja hoitaisi lapsen, et sitä ei tarvi miettiä. Olen kyllä ihan hukassa rehellisesti sanottuna. Tuntuu et teki kummin vain niin joudun katumaan kuitenkin.
Meillä oli alusta asti selvää että halutaan lapsia. Oli vähän sellainen olo kuitenkin ettei yhteiskunta halua meidän saavan lapsia, koska asutaan vuokralla eikä omisteta autoa eikä televisiota* yms. Minä ainakin olisin ihan surkea äiti, ja olen muutenkin niin huono tyyppi etten lasta ansaitse. On edelleen sellainen fiilis, että hankitaan lapsia ihan vain muiden kiusaksi.
*tää tv-asia on hämmentävä juttu, vieraammatkin sukulaiset kauhistelevat että ollaanko me jotain hihhuleita kun ei tv:tä omisteta ja ovat pelastamassa meitä tv:ttömältä elämältä miettimällä tuttuja, joilta semmoisen saisi käytettynä. Ihan sama vaikka olen kuinka selittänyt että ihan samat sarjat ja suoratoistot voi katsoa läppäriltäkin vieläpä ilman mainoksia. Meillä muutenkin pieni asunto ettei sellaiselle olisi tilaakaan. Jotenkin tuntuu että tv:n ohjelmatarjonta on viimeiset 15 vuotta ollut samaa puppua, aina kun porukoilla avaan ohjelmavalikon niin samat lentoturmatutkinta/Australian rajalla/Hengenvaarallisesti lihava -jaksot pyörivät
*tää tv-asia on hämmentävä juttu, vieraammatkin sukulaiset kauhistelevat että ollaanko me jotain hihhuleita kun ei tv:tä omisteta ja ovat pelastamassa meitä tv:ttömältä elämältä miettimällä tuttuja, joilta semmoisen saisi käytettynä. Ihan sama vaikka olen kuinka selittänyt että ihan samat sarjat ja suoratoistot voi katsoa läppäriltäkin vieläpä ilman mainoksia. Meillä muutenkin pieni asunto ettei sellaiselle olisi tilaakaan. Jotenkin tuntuu että tv:n ohjelmatarjonta on viimeiset 15 vuotta ollut samaa puppua, aina kun porukoilla avaan ohjelmavalikon niin samat lentoturmatutkinta/Australian rajalla/Hengenvaarallisesti lihava -jaksot pyörivät
Samaistun tosi paljon tähän, elämä tuntuu jotenkin tyhjältä näin kun on jo yli vuosi sitten päättänyt sitä jälkikasvua hankkia. Vaikka edelleen nähdään kavereita ja on harrastuksia jne niin ne ei täytä sitä tyhjiötä samalla tavalla. Meilläkään ei esim. 5 vuotta sitten ollut yhtään sellainen olo että lapsia haluttaisiin, mutta sieltä se fiilis yhtäkkiä tuli joskus syksyllä 2023. Puoli vuotta annettiin ajatuksen hautua ennen kuin alettiin yrittämään. Silloin olin 32, nyt 34, että kyllähän se alkaa varmaan kellokin tikittää taustalla ja mua huolettaa että hidastaako PCOS prosessia niin paljon että alkaako mulla lopulta esim. menopaussi liian aikaisin ja ollaan liian myöhässä, tai myös se että miten raskaus ja synnytys jne voi kuntoon vaikuttaa. Tosin toivoisin että treenillä voisi edesauttaa synnytyksen onnistumista. Kun oli yritystä takana jo puoli vuotta aloin käymään 3 kertaa viikossa salilla terveyden tukemiseksi ja aion kyllä raskauden aikana treenata niitä synnytykseen tarvittavia lihaksia kyllä niin pieteetillä kuin vaan pystyyHyvä lukea täältä, että muillakin on/on ollut samansuuntaisia ajatuksia lapsien saamisesta. Mäkään en ole mikään lapsirakas, tosin vauvat ehkä osuu johonkin pehmeään kohtaan, mut sit sellanen kolmevuotias taas voi olla aika rasittava
Kai siitä saa vähän kontrollin tunnetta tähän tilanteeseen joka muuten on sellainen että ihan hirveästi ei voi siihen määräänsä enempää vaikuttaa.
Tuntuu että tää telkkarittomuus on yleistynyt kyllä meidän sukupolvessa! Tai siis meillä on telkkari mutta ei ole kytkettynä seinään, käytetään sitä vaan "näyttönä" eli laitan nimenomaan esim. koneelta tai Chromecastista sarjoja tai elokuvia pyörimään. On useampi kaveri jolla on sama homma. Ei se tv:n ohjelmatarjonta tosiaan hirveesti ole säväyttänyt kun porukoilla pari kertaa vuodessa käy ja siellä se telkkari pyörii, aina vaan huutokauppakeisaria*tää tv-asia on hämmentävä juttu, vieraammatkin sukulaiset kauhistelevat että ollaanko me jotain hihhuleita kun ei tv:tä omisteta ja ovat pelastamassa meitä tv:ttömältä elämältä miettimällä tuttuja, joilta semmoisen saisi käytettynä. Ihan sama vaikka olen kuinka selittänyt että ihan samat sarjat ja suoratoistot voi katsoa läppäriltäkin vieläpä ilman mainoksia. Meillä muutenkin pieni asunto ettei sellaiselle olisi tilaakaan. Jotenkin tuntuu että tv:n ohjelmatarjonta on viimeiset 15 vuotta ollut samaa puppua, aina kun porukoilla avaan ohjelmavalikon niin samat lentoturmatutkinta/Australian rajalla/Hengenvaarallisesti lihava -jaksot pyörivät
Umbra
Piirimestaruustason postaaja
Voi vitsit. Onpa hyvää keskustelua täällä ja siitä inspiroituneena mieli tekis kirjoittaa tahattoman pitkä teksti. Olis vihdoinkin niin paljon sanottavaa. Myönnän, että mulla oli todella pitkään sellanen olo etten samaistu muiden juttuihin täällä ja kävinkin aika harvakseltaan. Odotin salaa tätä vaihetta, jolloin pystyn todella samaistumaan ja saamaan irti tästä foorumista samalla tavalla kuin joskus vuosia sitten. Silloin kuumeilin mm. ryhmissä Raskaaksi 2013.. Raskaaksi 2014 ja Raskaaksi 2015 jolloin vihdoin raskauduinkin sitten. Oon niin iloinen ja kiitollinen siitä, että alkaa tuntumaan omalta paikalta taas tämä 
On tosi jees kun täällä uskalletaan tuoda esiin, ettei olla niin sanotusti niitä "aina lapsia halunneita" tai lapsirakkaita ja ettei olla podettu oikeastaan vauvakuumettakaan.
Uskallan teidän muiden rohkaisemana itsekin myöntää, että en oikeastaan pode vauvakuumetta, en ole ihminen joka on aina halunnut lapsia tai ole erityisen lapsirakas. Näistä huolimatt mulla ei ole mitään lapsia vastaan.. ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan. Ja tietenkin lapsia toivon saavani tulevaisuudessa.
Oon kokenut sairaalloisen vauvakuumeen ja kun sanon sairaalloisen, tarkoitan sitä. Siksi en kavahda vaikken koe erityisempää vauvakuumetta nyt, vaan oon itseasiassa melko helpottunut. Joskus tosin huolestun hetkeksi asiasta ja mietin, että enkö siis haluakaan lasta kun en pode sellasta hullua huurua
Kunnes taas muistan miten tuskallista se kaikki kuumeilu silloin oli.
Tulin todella nuorena, 19-vuotiaana, raskaaksi ensimmäisen kerran ja "vahingossa". Vahinko kuitenkin päätyi keskenmenoon. Keskenmenon jälkeen heräsinkin vauvakuumeeseen ja se oli sitten menoa. Kesti yli 1,5 vuotta kunnes tulin onnistuneesti raskaaksi esikoisestani, joka täyttää tänä syksynä jo 10. Olin juuri täyttämässä 22 vuotta kun hän syntyi. Tuntuu todella hurjalta, että ollaan tultu näin pitkälle niistä ajoista. Ennen esikoista, koin useamman kemiallisen raskauden ja tosiaan ainakin tuon yhden keskenmenon, ehkä viikoilla 7 tai 8
Lapsettomuudesta.. Silloin nuorempana ajattelin todella radikaalisti lapsettomuushoitoja saavista ihmisistä. Siinä erinomainen esimerkki siitä, kuinka typeriä voi toinen ihminen toisista ajatella, täysin vailla parempaa tietoa saatikka tuntemusta tai kokemusta itse asiasta. Kyllä hävettää ja toisaalta kuten täälläkin sanottu, ihmiset kasvaa ja muuttaa mielipidettään. Totta kai nyt ajattelen aivan eri tavalla siitäkin asiasta.
Iästä.. olen vielä jonkin aikaa 31 ja mieheni täytti juuri 34. Tavattiin kun olin 28 ja mies 30. Oltiin silloin oikein hyvässä iässä hedelmällisyyden suhteen ja toki ollaan sitä edelleenkin. Syy siihen, miksi meni näin pitkään ennen kuin halusin oikeesti lisääntyä yhtään kenenkään kanssa oli juurikin se, ettei aiemmst suhteet olleet sitä varten. Vasta tavattuani nykyisen kumppanini perheenlisäys tuntui turvalliselta ja oikealta.
Suhteet ennen häntä olivat sellaisia, joissa ei käynyt mielessäkään lisääntyä ja jos kävikin niin se olis ollut suuri virhe. Yhden keskeytyneen keskenmenon itseasiassa sainkin suhteessa, jossa olin ennen nykyistä puolisoani. Vaikka lähtökohtaisesti keskenmenot ovat sydäntä murskaavia kamalia epätoivottavia menetyksiä, niin minun kohdallani se oli parasta mitä tapahtui ja pian sen jälkeen tulikin ero onneksi. Muun muassa se suhde vei minut lopulta terapiaan ja jätti jäljet joista olen vihdoin toipunut.
Eli ikä ja hedelmällisyys eivät ole niin yksiselitteisiä asioita.
Mun luonne ei olisi antanut periksi sille, että olisin vain lisääntynyt lisääntymisen vuoksi nuorempana (vaikka en vieläkään mikään vanha ole) vaan odotin sopivaa kumppania jonka onnekseni löysin suht varhain
On tosi jees kun täällä uskalletaan tuoda esiin, ettei olla niin sanotusti niitä "aina lapsia halunneita" tai lapsirakkaita ja ettei olla podettu oikeastaan vauvakuumettakaan.
Uskallan teidän muiden rohkaisemana itsekin myöntää, että en oikeastaan pode vauvakuumetta, en ole ihminen joka on aina halunnut lapsia tai ole erityisen lapsirakas. Näistä huolimatt mulla ei ole mitään lapsia vastaan.. ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan. Ja tietenkin lapsia toivon saavani tulevaisuudessa.
Oon kokenut sairaalloisen vauvakuumeen ja kun sanon sairaalloisen, tarkoitan sitä. Siksi en kavahda vaikken koe erityisempää vauvakuumetta nyt, vaan oon itseasiassa melko helpottunut. Joskus tosin huolestun hetkeksi asiasta ja mietin, että enkö siis haluakaan lasta kun en pode sellasta hullua huurua
Kunnes taas muistan miten tuskallista se kaikki kuumeilu silloin oli.Tulin todella nuorena, 19-vuotiaana, raskaaksi ensimmäisen kerran ja "vahingossa". Vahinko kuitenkin päätyi keskenmenoon. Keskenmenon jälkeen heräsinkin vauvakuumeeseen ja se oli sitten menoa. Kesti yli 1,5 vuotta kunnes tulin onnistuneesti raskaaksi esikoisestani, joka täyttää tänä syksynä jo 10. Olin juuri täyttämässä 22 vuotta kun hän syntyi. Tuntuu todella hurjalta, että ollaan tultu näin pitkälle niistä ajoista. Ennen esikoista, koin useamman kemiallisen raskauden ja tosiaan ainakin tuon yhden keskenmenon, ehkä viikoilla 7 tai 8
Lapsettomuudesta.. Silloin nuorempana ajattelin todella radikaalisti lapsettomuushoitoja saavista ihmisistä. Siinä erinomainen esimerkki siitä, kuinka typeriä voi toinen ihminen toisista ajatella, täysin vailla parempaa tietoa saatikka tuntemusta tai kokemusta itse asiasta. Kyllä hävettää ja toisaalta kuten täälläkin sanottu, ihmiset kasvaa ja muuttaa mielipidettään. Totta kai nyt ajattelen aivan eri tavalla siitäkin asiasta.
Iästä.. olen vielä jonkin aikaa 31 ja mieheni täytti juuri 34. Tavattiin kun olin 28 ja mies 30. Oltiin silloin oikein hyvässä iässä hedelmällisyyden suhteen ja toki ollaan sitä edelleenkin. Syy siihen, miksi meni näin pitkään ennen kuin halusin oikeesti lisääntyä yhtään kenenkään kanssa oli juurikin se, ettei aiemmst suhteet olleet sitä varten. Vasta tavattuani nykyisen kumppanini perheenlisäys tuntui turvalliselta ja oikealta.
Suhteet ennen häntä olivat sellaisia, joissa ei käynyt mielessäkään lisääntyä ja jos kävikin niin se olis ollut suuri virhe. Yhden keskeytyneen keskenmenon itseasiassa sainkin suhteessa, jossa olin ennen nykyistä puolisoani. Vaikka lähtökohtaisesti keskenmenot ovat sydäntä murskaavia kamalia epätoivottavia menetyksiä, niin minun kohdallani se oli parasta mitä tapahtui ja pian sen jälkeen tulikin ero onneksi. Muun muassa se suhde vei minut lopulta terapiaan ja jätti jäljet joista olen vihdoin toipunut.
Eli ikä ja hedelmällisyys eivät ole niin yksiselitteisiä asioita.
Mun luonne ei olisi antanut periksi sille, että olisin vain lisääntynyt lisääntymisen vuoksi nuorempana (vaikka en vieläkään mikään vanha ole) vaan odotin sopivaa kumppania jonka onnekseni löysin suht varhain
Muokattu viimeksi:
Pilkki24
Foorumin legenda
Meillä on telkkari, mutta tällä hetkellä ei ole mitään suoratoistopalveluitakaan, kun irtisanottiin keväällä kaikki. On itse asiassa aika fressiä kerran kahteen viikkoon katsoa ihan telkkarista frendien uusintoja. Lapsi katsoo vähän lastenohjelmia, mutta aika vähällä käytöllä meidän telkkari on. "Omalla ajalla" räplään mieluummin joko puhelinta tai luen kirjaa.
Mutta ei se @Sinertävää se hyvä vanhemmuus ole siitä televisiosta tai autosta kiinni. Kyllä tärkein on, että lapsi saa rakkautta ja hoivaa. 
Lapsi katsoo vähän lastenohjelmia, mutta aika vähällä käytöllä meidän telkkari on. "Omalla ajalla" räplään mieluummin joko puhelinta tai luen kirjaa.Mutta ei se @Sinertävää se hyvä vanhemmuus ole siitä televisiosta tai autosta kiinni.
Kyllä tärkein on, että lapsi saa rakkautta ja hoivaa. Yrittäjä83
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tänne onkin tullut paljon teiltä keskustelua, pitää illalla lueskella ihan ajatuksen kanssa 
Nopeesti päivitän omaa napaa. Ovis on siinä ja siinä. Tuskailen taas viivojen kanssa. Harmittelen et päästäänkö vielä petipuuhiin. Sunnuntaina ihan illasta touhuttiin ja oletettavasti ovis huomenna
vai meneekö kierto nyt vähän puolivaloilla. No tässä nyt äsken tehty ovis..
Nopeesti päivitän omaa napaa. Ovis on siinä ja siinä. Tuskailen taas viivojen kanssa. Harmittelen et päästäänkö vielä petipuuhiin. Sunnuntaina ihan illasta touhuttiin ja oletettavasti ovis huomenna
vai meneekö kierto nyt vähän puolivaloilla. No tässä nyt äsken tehty ovis.. Liitteet
On taas kyllä niin mystinen tilanne että malttamatonta mieltä koetellaan ja kunnolla… 
Ollut nyt muutamana päivänä selkeitä raskausoireita, tänä aamuna uutena oireena pahoinvointia. Siksi päädyin tekemään uuden testin ja jotain siinä omaan silmään näin. Äsken tunsin kuinka jotain alkoi vuotamaan ja olin varma että menkat alkoi, mutta olikin vaan iso kasa valkovuotoa. Siis ihan jäätävästi. Teinpä siis uuden herkän testin ja ovistestin, herkkään selkeä haamu ja ovistesti yllättäen plussa, vaikka aamulla oli niin haalea, että heitin samantien roskikseen.
Tässä mun tilanteessa tuo herkän testin haamulainen ei yksinään tuota vielä iloa, sillä voi hyvin olla että mun kehossa on hcg:ta vielä keskenmenon jäljiltä, mutta se yhdistettynä tohon yllättäen plussaan ovistestiin (ja pc-hailuraan) herätti kyllä taas toivoa…
Lisään tähän syssyyn nyt kaikki nämä testit: ekana viime sunnuntain negatesti, toka tän päivän pc-hailura ja sitten apteekin herkkä + ovis, jos joku haluaa spekuloida mun kanssa… Jänniä aikoja edessä jälleen kerran
Ollut nyt muutamana päivänä selkeitä raskausoireita, tänä aamuna uutena oireena pahoinvointia. Siksi päädyin tekemään uuden testin ja jotain siinä omaan silmään näin. Äsken tunsin kuinka jotain alkoi vuotamaan ja olin varma että menkat alkoi, mutta olikin vaan iso kasa valkovuotoa. Siis ihan jäätävästi. Teinpä siis uuden herkän testin ja ovistestin, herkkään selkeä haamu ja ovistesti yllättäen plussa, vaikka aamulla oli niin haalea, että heitin samantien roskikseen.
Tässä mun tilanteessa tuo herkän testin haamulainen ei yksinään tuota vielä iloa, sillä voi hyvin olla että mun kehossa on hcg:ta vielä keskenmenon jäljiltä, mutta se yhdistettynä tohon yllättäen plussaan ovistestiin (ja pc-hailuraan) herätti kyllä taas toivoa…
Lisään tähän syssyyn nyt kaikki nämä testit: ekana viime sunnuntain negatesti, toka tän päivän pc-hailura ja sitten apteekin herkkä + ovis, jos joku haluaa spekuloida mun kanssa… Jänniä aikoja edessä jälleen kerran 
Kyllähän tuossa pc:ssä jotain näkyy ja samoin herkässä selvemmin, mutta ymmärrän, että ei voi täysin luottaa, kun on keskenmeno vasta ollut.On taas kyllä niin mystinen tilanne että malttamatonta mieltä koetellaan ja kunnolla…
Ollut nyt muutamana päivänä selkeitä raskausoireita, tänä aamuna uutena oireena pahoinvointia. Siksi päädyin tekemään uuden testin ja jotain siinä omaan silmään näin. Äsken tunsin kuinka jotain alkoi vuotamaan ja olin varma että menkat alkoi, mutta olikin vaan iso kasa valkovuotoa. Siis ihan jäätävästi. Teinpä siis uuden herkän testin ja ovistestin, herkkään selkeä haamu ja ovistesti yllättäen plussa, vaikka aamulla oli niin haalea, että heitin samantien roskikseen.
Tässä mun tilanteessa tuo herkän testin haamulainen ei yksinään tuota vielä iloa, sillä voi hyvin olla että mun kehossa on hcg:ta vielä keskenmenon jäljiltä, mutta se yhdistettynä tohon yllättäen plussaan ovistestiin (ja pc-hailuraan) herätti kyllä taas toivoa…
View attachment 145872
View attachment 145873
View attachment 145874
View attachment 145875
Mutta nythän jos nuo ovat uudesta raskaudesta johtuvia, niin testien pitäisi tummeta tässä muutaman päivän sisällä ja jos taas keskenmenosta, ne häviäisi kokonaan! Toivottavasti vahvistuvat! Niinhän se on. Ovistestit mulla reagoi raskauteen aina jo alussa, ja siksi vähän ihmetyttää jos nuo rtestit reagoisivat nyt vanhaan hcg, sillä ovistestitkään eivät ole enää siihen reagoineetKyllähän tuossa pc:ssä jotain näkyy ja samoin herkässä selvemmin, mutta ymmärrän, että ei voi täysin luottaa, kun on keskenmeno vasta ollut.
Eli joko tää nyt enteilee jostain uudesta tai sitten rtestit reagoivat ovikseen. Joka tapauksessa kiva jos nyt edes olisi se ovis, saa taas vähän lisätietoa omasta kierrosta 
ON:
Jaahans täällä kp 1 ja ärsytys on suuri kun ei tärppi käyny... Joka kerta sitä miettii miten joillakin on niin hyvä tuuri raskautumisessa et plussaavat heti ekasta tai tokasta kierrosta ei tarvi kun katsoa miestä niin on jo raskaana
Noh ovulaatiota odotellessa
Jaahans täällä kp 1 ja ärsytys on suuri kun ei tärppi käyny... Joka kerta sitä miettii miten joillakin on niin hyvä tuuri raskautumisessa et plussaavat heti ekasta tai tokasta kierrosta
ei tarvi kun katsoa miestä niin on jo raskaanaNoh ovulaatiota odotellessa
Yrittäjä83
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tulin tuulettaa et täällä ovis bongattu. Posti tulikin tänään vaan myöhässä ja sain noi digitkin 
