Raskaaksi 2025

[Pilkki24]

Tajusin juuri, että tänäänhän on vasta dpo13.

Eli taidan odottaa vielä pari päivää miten käy.

Mutta siis jostain syystä (varmaan koska mennyt näin kauan yritys) en usko raskauteen, mutta olen kauhean iloinen tuosta haamulaisesta. Se tuntui ikäänkuin lisäävän todennäköisyyttä onnistua ihan huomattavasti.

 

[Aakkoset]

pieni avautuminen:
olen koko alkuvuoden ajatellut että sit juhannuksen jälkeen aletaan yrittämään. Noh, nyt on ollut endometrioosikivut, jatkuva migreeni ja totesin että olen nyt fyysisesti aika huonossa kunnossa. Sit on myös raudan puutetta ja vissiin magnesiumin puutetta... ja d-vitamiiniakin tarvis lisää.
Tämä kaikki aiheuttaneet paljon uupumusta.

Totesin, että meidän perhe-elämä ei nyt kyllä kestä sitä jos tässä tulisi pian raskaaksi, koska tosiaan olen muutenkin ollut ihan uupunut ja muistan edellisistä kerroista sen ensimmäisen kolmanneksen rankkuuden.

Mun on pakko saada tämä migreeni kuriin vähintään ennen raskauden yrittämistä.

Toisaalta takaraivossa kolkuttaa että täytän nyt 35 ja miten käy hedelmällisyyden jne jne.
Ja tavallaan tuntuu typerältä olettaa että raskaus alkaisi muutaman yrityskerran jälkeen.
Ja Että mitä jos sitten on vihainen itselleen ku odotti liian kauan.

Täytyy ehkä koettaa kesä miettiä muita asioita ja koettaa selvitellä migreeni hoitoa ja syksyllä pohtia uudestaan.

Meillä vähän sama syy yrittämiselle, itsellä tulee myös 35 mittariin ja tammikuussa kkm, joka todettiin rv 13. Kova pohdinta ollut jaksaako nyt raskautta ja toista lasta. Kokoajan kamppailen ajatuksen kanssa, eli jätetäänkö yrittäminen "parempaan" ajankohtaan vai katotaanko miten käy. Sitten juurikin se pelko iän puolesta, että saako enään tervettä lasta, tavallaan pakottaa yrittämään. Kuuluisin oikeasti jonnekin ryhmään nimeltä "yritys mutta ei vauvakuumetta"

 

[Haaveilua96]

Viimeyönä nukuin tosi huonosti ja näin ihan ihme unia ja en ikinä nää unia leposyke koholla ja muuten ei kyllä mitään luteaalivaiheen oireita jotenki kyllä vahva raskausfiilis edelleen, mut samalla taas mietin ettei voi olla niin hyvä onni, että ekasta kierrosta tärppäis perjantaina testauspäivä niin saa nähdä miten käy. Jos sillon haamulainen tai negatiivinen eikä viikonloppuna ala menkat niin testaan uudelleen vielä maanantaina

Tää on myös ehkä ihan tyhmää taikauskoa, mutta muutama kuukausi sitten mulla tuli tiktokissa vastaan tällänen tarot-kortti ”lukeminen” ja siinä oli, että saan positiivisen raskaustestin 4.7. Ja premom mukaan mun testauspäivä on 4.7. esikoisen aikaan tein tiktokissa tammikuussa tälläsen ”mikä päivä muuttaa mun elämän” hommelin ja siihen tuli 22.2. Ja se oli päivä ku tein esikoisesta positiivisen raskaustestin

 

[gooseberry]

Ja olisi mielenkiintoista tietää, että onko se pahenemisen syy tosiaan vaikka se ylipaino ja sen aiheuttama hormoniepätasapaino tai onko lapsen saaminen muuttanut jotain reseptoreita herkemmiksi tms. Liian vähän kyllä tutkitaan näitä naistenvaivoja.

Vimppa lause on niin naulan kantaan!

 

[Pilkki24]

Vimppa lause on niin naulan kantaan!

Me ollaan varmaan ihan liian vähän sairauslomilla gynekologisten vaivojen takia, että ne olisivat taloudellinen ongelma, joka motivoisi tutkimaan niitä. Pitäisi varmaan itsekin prepata ja ottaa sairauslomaa eikä aina kärvistellä kaksinkerroin työmaalla.

 

[Pikkutytöt]

@-KT- ja @Aakkoset - Ymmärrän huolenne, mutta sen verran haluaisin luoda teille toivoa, että 35-vuotiaina olette kuitenkin vielä suht nuoria yrittäjiä, kun eikös se ensisynnyttäjien keski-ikäkin nykyään ole jo noin 30v. Kuitenkin vasta 40-vuotiaana tulee se pahempi romahdus hedelmällisyydessä, vaikka toki jo 35-vuotiaanakin todennäköisyydet raskaudelle laskevat tilastollisesti. Uskoisin kuitenkin, että jos teillä ei ole suuria huolia ollut raskautumisessa aiemmin niin teillä on vielä hyvät mahkut tulla raskaaksi vaikka parinkin vuoden sisään

 

[Pilkki24]

@-KT- ja @Aakkoset täältäkin tsemppiä ja nuo ovat varmasti ihan normaaleja fiiliksiä. En tiedä itsekään miten selvitään, jos se toinen lapsi saadaan, mutta luotan siihen, että asiat järjestyvät, kun laittaa järjestymään. Ja miulla on itselläkin enemmän hinku saada sisarus lapselle kuin joutua varsinaiseen raskaus/vauvarumbaan itsessään. Vielä vähän turhan tuoreessa muistissa miun kaamea raskausaika, traumaattinen synnytys ja uneton vauvavuosi (eikä edes vauvan takia uneton vaan omien hormonien). Ja ihan samoja juttuja olen puntaroinut, että katuisiko, jos jättäisi liian myöhälle yrittämisen yms. Uskon, että sitä sopeutuu siihen toiseen niinkuin tuohon ensimmäiseenkin.

 

[Kali]

Mä en ole koskaan edes pitänyt vauvaa sylissä, vaikka 32 jo olenkin. Ja menee 33 puolelle jos tulen raskaaksi tässä enään. Että jos lapsi saadaan joskus joka taas epäilyn kohteena nyt että tulenko ja saadaanko se vauva syliin asti ikinä edes, olisin varmaan täysin hukassa.

 

[sinitaivas]

Ja miulla on itselläkin enemmän hinku saada sisarus lapselle kuin joutua varsinaiseen raskaus/vauvarumbaan itsessään.

Täällä kyllä just sama juttu Vauvavuosi oli sen verran rankka ja just vasta ite palautunut siitä, että hirvittää kyllä uusi vastaava. Mutta kaduttaisi jos ei saataisi sisarusta esikoiselle, ja luotan että kyllä ne asiat järjestyy jotenkin.

 

[Pilkki24]

Noniin alkoi se vuoto, mutta en tiedä vaikka olisi viallinen se testi niin nyt se loi kyllä uskoa tulevaisuuteen.

 

[Viherkasvi]

Samaistun pelonsekaisiin fiiliksiin uudesta vauvavuodesta. Tai en ees oikeastaan pelkää vauvavuotta, kun tämän meidän taaperon vauvavuosi oli verrattain helppo, mut ajatus vahvaluonteisesta taaperosta JA vauvasta jännittää! Mutta kuten @Pilkki24 totesi, ajatus sisaruksesta motivoi isosti. Mulla on oman veljen kanssa 1v 9kk ikäeroa ja oltiin tosi läheisiä koko lapsuus - toivoisin omille lapsille myös ~2v ikäeroa. Nyt näyttäisi siltä, että ikäeroksi muodostuisi alhaisimmillaan 1v 11kk jos seuraavasta kerrasta tärppäisi. Täällä siis menkkoja ja yk3 odotellaan lähipäiviksi alkavan!

 

[Hailey]

Mun molemmat lapset on ollut vauvoina kunnon herranterttuja. Toki öitä ei kukaan ole nukkunut hyvin viimeiseen 2 vuoteen mutta muuten vauvat on ollut helppoja tapauksia. Kummastakin on sitten kuoriutunut kirjaimellisesti hirviötaaperoita n 1,5v jälkeen. Täällä talossa nyt 2v joka välillä tuntuu että imee multa sielun kuiviin.

Raskausajat on mulle hieman vaikeita pahan hormonaalisen unettomuuden takia, mutta sen jaksaa kun tietää että se on väliaikainen tila. Mulla 2 sektiota takana ja kolmas tulee (jos tulee) suunnitellulla sektiolla. Sitä en todellakaan odota innolla. Plus toipuminen pelottaa, ensimmäisestä sektiosta (yli 10 vuotta sitten) tuli tosi paha komplikaatio ja olin useamman kuukauden sairaalassa ja myös teho hoidossa. Nyt tämä viimeisin sektio 2023 meni hyvin ja ei tullut komplikaatioita onneksi. Sektioiden takia tämä kolmas lapsi jäisi meidän viimeiseksi.

 

[Tikotaco]

Hei onnea plussanneille! Ja tsempit pettyneille.

@Pilkki24 sen hyvin kiteytit, samoilla linjoilla sun ja @sinitaivas kanssa, että tuo sisaruksen kaipuu lapselle on kova. Raskausaika ja ensimmäiset 8kk vauvavuodesta ei ollut mitenkään helpoimmasta päästä, mutta kyllä sen silti haluaisi uusiksi kokea, jotta lapsillani voisi olla sisarus.

ON: Aivan ihmeellinen kierto menossa. Menkat myöhässä 8 päivää, silti eilen iltasella testi negaa. Ei tästä selkoa ota, ennen kuin joko vuoto alkaa tai testi näyttäisi muuta.

Heitin sen sitten vaipparoskikseen samoin tein ja vein pois, niin ei voi edes roskishaamuja yrittää bongata. Niin turhauttavaa, kun ei oo selkoa. Oireitahan tässä tuntuisi jo olevan, mutta en mä tiedä. Mulla palautui kierto syyskuussa suoraan tavalliseksi, ei oo ollut vaihtuvuutta kestossa kuin 12h erolla, niin nyt sitten tämmöstä.

Tuosta ainokaisestani plussasin leffaviivoin 4+5, eilen ois ollut tän kierron 4+2. Ois voinut kuvitella, että näkyy, jos ois näkyäkseen.

 

[Aakkoset]

Me ollaan aikoja sitten sovittu puolison kanssa, että kaksi lasta voisi olla sopiva. Jossain välissä pohdin jopa kolmea. Toivotaan lapselle sisarusta ja yrittämättä jättäminen kaduttaisi. Toki itse olen toivonut sellaista 3-4 vuoden ikäeroa, mutta meillä nää yritykset on aina kestänyt niin ollaan aloitettu "ajoissa".

Meillä ollut super helppo vauva ja taapero ajat. Saatu nukuttua kokonaisia öitä reilu vuoden päivät, ei oikeastaan sairastellut (paitsi päiväkodin aloitettua). Nyt alkanut uhma

Raskausaika oli haastavaa, raskausdiabetes johon tabletti ja insuliinihoito, sekä @Hailey tavoin hormonaalinen unettomuus. Jonka vuoksi jouduin jäämään pois töistä jo rv 23:lla. Muutta, tässä vuoden vaihteessa ollessani raskaana söin niitä uusia raskauspahoinvointilääkkeitä. Niissä oli sellainen kiva sivuvaikutus, että väsyttävät ja auttavat nukahtamisessa. Itse nukuin täydet yöt. Eli suosittelen niiden popsimista suht aikaisin
Synnytys meni kans hyvin, ei tullut paria nirhaumaa pahempaa ja kokemus oli hyvä. Ei nyt mitään jäätäviä hormonaalisia heittelyitäkään ollut.

 

[Wellllu]

Mä en ole koskaan edes pitänyt vauvaa sylissä, vaikka 32 jo olenkin. Ja menee 33 puolelle jos tulen raskaaksi tässä enään. Että jos lapsi saadaan joskus joka taas epäilyn kohteena nyt että tulenko ja saadaanko se vauva syliin asti ikinä edes, olisin varmaan täysin hukassa.

Itsellä oli vähän sama, nuorin serkuistakin 15 vuotta nuorempi, niin en lapsuudessa oikeastaan koskaan ihan pieniä nähnyt. Saati, että niitä sen jälkeenkään kummemmin.
Ja itsehän olin vakaasti kolmekymppiseksi asti sitä mieltä, etten koskaan lapsia halua ja sitten se vaan mieli muuttui.
Kyllähän sitä jotenkin aivan ulalla oli sen pienen ihmisen alun kanssa, mutta kuitenkin hyvin luonnostaan paljon asioitan tuli.
Ja jos yhtään lohduttaa, itse olin 38 kun esikoisen sain.

 

[Aakkoset]

Mä en ole koskaan edes pitänyt vauvaa sylissä, vaikka 32 jo olenkin. Ja menee 33 puolelle jos tulen raskaaksi tässä enään. Että jos lapsi saadaan joskus joka taas epäilyn kohteena nyt että tulenko ja saadaanko se vauva syliin asti ikinä edes, olisin varmaan täysin hukassa.

Muistan silloin meillä oli kans esikoista yrittäessä samat pohdinnat. Kun ei ole todistetusti synnyttänyt lasta. Haluan vain sanoa, että nämä ovat ihan normaaleja tuntemuksia ja ajatuksia. Se vaan kertoi, kuinka paljon haluat saada lapsen. Itse olin juuri ja juuri vajaa 33 kun saimme meidän lapsen. Meillä yritystä kesti tuolloin reilu vuosi ja yksi todettu kkm.

Vauvan kanssa oppii kyllä olemaan, siinä kasvaa itse samaan aikaan vauvan kanssa vanhemmaksi

 

[Selah]

Mulla 23 sisaruksenlasta joita hoitaen olen kasvanut(olen meidän perheen iltatähti). Tunsin itseni silti ihan hukassa olevaksi oman vastasyntyneen kanssa Onneksi nykyään on Chat GPT

 

[Kali]

En ole koskaan ChatGPT:tä käyttänyt kun oon vähän tekoäly vastainen suoraan sanottuna. Joten sori jos tyhmä kysymys ja en siis millään pahalla kysy vaan lähinnä koska kiinnostaa tietää en siis tiedä. Mietin vain että miten sitä vauvan kanssa voi hyödyntää? Koska jos joskus lapsen saan kaikki apu kyllä voi olla tarpeen.

 

[Pilkki24]

Mie pelkäsin aikanaan, että miten pärjään vauvan kanssa, mutta hyvinvoiva lapsi on onnistuttu kasvattamaan ainakin 2,5 vuotiaaksi asti. Kehuja tulee neuvolasta ja päikystä. Ollut ihan hämmentävän terve ja ihana lapsi. Kyllä se vaan lutviutuu ja tosiaan tänä päivänä netistä löytyy kaikki tieto nopeasti. Itse panikoin milloin mitäkin, mutta hyvin kaikki meni. Meillä jäi varsinaiset synnytysvalmennuksetkin käymättä (katsoin jonkun videon netistä loppuaikoina) ja olin tosiaan ihan ulalla vauvan käsittelystä, mutta neuvovat kyllä synnärillä ja neuvolassa sen kanssa. Ja jos eivät neuvo niin kysyy vaan.

 

[Selah]

En ole koskaan ChatGPT:tä käyttänyt kun oon vähän tekoäly vastainen suoraan sanottuna. Joten sori jos tyhmä kysymys ja en siis millään pahalla kysy vaan lähinnä koska kiinnostaa tietää en siis tiedä. Mietin vain että miten sitä vauvan kanssa voi hyödyntää? Koska jos joskus lapsen saan kaikki apu kyllä voi olla tarpeen.

Vaikkapa sellainen keksitty (saattaa pohjautua tositapahtumiin) tilanne kun 2 kk vanha vauva on itkenyt tunnin putkeen keskellä yötä ja itse on ihan töttöröö ja alkaa vähän paniikki iskeä kun keinot loppu että mikä vois olla homman nimi ja mitä voisi vielä kokeilla. Siinä sitten listaa tekoälylle mitä tapahtuu, miten vauva käyttäytyy ja mitä on yrittänyt ja vauvan vaste siihen, sekä mitä on tehty aikaisemmin, esim miten edellinen syöttö jne. Vastaukseksi antaa välittömästi pari ehdotusta mistä voisi olla kyse ja listan juttuja mitä voi kokeilla helpottaakseen tilannetta.

Vähän kun googlettaminen tai kirjasta opiskeltu tieto, mutta nopeampi, ja sille voi myös vastata että "ei voi olla kyse maitoallergiasta, koska olen ollut käyttämättä maitotuotteita jo kuukauden, annappa parempi ehdotus"