Raskaaksi 2025
- Ketjun aloittaja Pilkki24
- Aloituspäivämäärä
Mitä tulee tuohon aiempaan keskusteluun, niin meillä oli miehen kanssa alussa suunnitelma että tosi suurperhe ihan silleen oikeesti suuri perhe, kun huomattiin että että tarvitaankin hoitoja se vähän tippu alaspäin. Kohtukuoleman jälkeen me oltiin että halutaan ehkä kolme-neljä ja hakeuduttiinkin kohtuuoleman jälkeen heti hoitoihin heti kun se oli mahdollista ja niin me tehtiinkin ja saatiin tämän meidän vanhin poika, joka syntyy pikku keskosena. Vanhimman pojan syntymän jälkeen uskallettiin ja haluttiin vielä ja oli silleen et ehkä 2- 3 lasta. Ja aloitin painon tiputuksen 2021 ja sain tiputettua 17kg ja siinä oli metformin tukemassa painonhallintaa pcos:n takia sekä olin fitfarmin valmennuksessa mukana.Tulin sitten raskaaksi miten toivottiin ilman mitään hoitoja pcos takia kierrot on mitä on ja silloin 6kk pysty olemaan kuukautiset poissa ilman raskautta. Nuorimman pojan raskaus huomattiin todella myöhään 20rv kohdalla vasta ja koko odotus ja synnytys meni hyvin ja kun sektio synnyttäjä olen saatiin kolmanteen sektioon lupa. Nuorimman pojan syntymän jälkeen heti oli toive ja ajatus,että tulee vielä lapsia ja ajateltiin ehkä 1-2 lasta tämän nuorimman jälkeen Riippuu tietty mitä ajattelee sitten, kun on synnyttänyt ja elää käytännössä sitä arkea mahdollisesti kolmen lapsen vanhempana.Meilläkin arjessa perus lapsiperhe arki aika kiireinen arki ja itse vielä päälle opiskelen, niin valmiiksi melko kuormittava arki on ja eihän vauvaa yrittäessä ehkä tämä niin hyväksi ole 
ja ne kerrat mistä raskaus alkaisi on kyllä vähentynyt vaikkakin viikoittain niitä on vaikka aina sanotaan yksikin kerta hyvällä tuurilla riittää.
ja ne kerrat mistä raskaus alkaisi on kyllä vähentynyt vaikkakin viikoittain niitä on vaikka aina sanotaan yksikin kerta hyvällä tuurilla riittää.
gooseberry
Piirimestaruustason postaaja
Ellasi Varovaiset onnittelut ja vauvaliimaa 
Pilkki24 No voi rähmä, siellä alkoikin sit vuoto.. No, kyllä meidän vuoro vielä tulee. Pakko se on niin uskoo
Noi on kyllä ärsyttäviä testejä kun antaa viivanlaista mut sit ei kuitenkaan, been there.
Pilkki24 No voi rähmä, siellä alkoikin sit vuoto.. No, kyllä meidän vuoro vielä tulee. Pakko se on niin uskoo
Noi on kyllä ärsyttäviä testejä kun antaa viivanlaista mut sit ei kuitenkaan, been there.
gooseberry
Piirimestaruustason postaaja
Tässä kun on lueskellut muiden juttuja niin tuli vaan mieleen, että onko täällä muita joiden esikoisen ja toisen lapsen ikäeroksi tulisi ainakin 10 vuotta? Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia siitä, miten ovat tulleet toimeen ja miten arki on sujunut.
Oma esikoinen täyttää syksyllä 10 ja rehellisesti sanoen se on mulle äitinä toisinaan haikeeta. Olisin niin halunnut hänelle sisaruksia mutta kun elämä ei mennyt niin. Välillä oon sinut asian kanssa ja toisinaan kun tässä vaan kestää ja kestää niin haikeus nostaa päätään. Mietin myös joskus kaikenlaista höpöhöpöä, kuten miten kestän raskausajan ja pikkuvauva-ajan ja sen kaiken taas, näin 10 vuotta vanhempana (31v) Ja kun on tottunut tähän elämänvaiheeseen jossa lapsi on jo melko itsenäisesti, mua ei tarvita koko ajan ja on usein vapaa-aikaa. Todellisuudessa uskon, että kaikki tulis menee hienosti mikäli raskaus alkaisi ja lapsi saataisiin. Enhän mä muuten tässä olisi. Näin 10v myöhemmin mulla on kumppani joka on täysillä mukana, oikeesti vakaa suhde, kokemusta jo yhdestä lapsesta ja asiat paljon tasapainoisemmin kuin silloin.
Esikoinen on toivonut pikkusisarusta pitkään ja puhuu edelleen viikoittain asiasta. Kuitenkin vasta 3 vuotta sitten löysin rinnalleni kumppanin jonka kanssa olin valmis yrittämään perheenlisäystä. Ja little did i know, että meitä koetteliskin lapsettomuus. Juuri se mörkö, jonka en ajattelut koskevan ainakaan minua. Miten se elämä meneekin niin.
Joskus tulee synkempiäkin ajatuksia kun sitä plussaa ei vaan kuulu. Niinku etten ole ollut tarpeeksi hyvä äiti esikoiselle ja tää on nyt seurausta siitä, etten oo ansainnut tulla äidiksi. Että se on jonkun korkeamman voiman tapa näyttää mulle, ettei musta vaan kuulu enää tulla äitiä. Kauhein ajatus ehkä on ollut se, että mies on ihan kypsä muhun ja tähän kaikkeen ja oon pelännyt, että hän katuu mun kanssa olemista, jos olisikin tullut jo isäksi jonkun toisen kanssa. Tietenkään mies ei tälleen ajattele, nää on vaan mun omia mörköjä. Sain onneks kerrottua hänelle näistä viime viikolla ja itkin varmaan litran kyyneleitä. Hän lohdutti ja tietenkin kumosi tollaset kamalat ajatukset.
Järjellä ja sydämessäni tiedän, että oon tehnyt ja teen monia asioita oikein ja lapsestani on kasvanut aivan ihana pieni ihminen. Pidän itseäni hyvänä äitinä, mutta joskus synkät ajatukset ottaa vallan. Onko muilla ollut vastaavaa?
En tiiä miks nyt purkautuu ajatukset näin, mutta ehkä parempi niin. Joku tarkoitus tälläkin avautumisella varmasti on
Oma esikoinen täyttää syksyllä 10 ja rehellisesti sanoen se on mulle äitinä toisinaan haikeeta. Olisin niin halunnut hänelle sisaruksia mutta kun elämä ei mennyt niin. Välillä oon sinut asian kanssa ja toisinaan kun tässä vaan kestää ja kestää niin haikeus nostaa päätään. Mietin myös joskus kaikenlaista höpöhöpöä, kuten miten kestän raskausajan ja pikkuvauva-ajan ja sen kaiken taas, näin 10 vuotta vanhempana (31v) Ja kun on tottunut tähän elämänvaiheeseen jossa lapsi on jo melko itsenäisesti, mua ei tarvita koko ajan ja on usein vapaa-aikaa. Todellisuudessa uskon, että kaikki tulis menee hienosti mikäli raskaus alkaisi ja lapsi saataisiin. Enhän mä muuten tässä olisi. Näin 10v myöhemmin mulla on kumppani joka on täysillä mukana, oikeesti vakaa suhde, kokemusta jo yhdestä lapsesta ja asiat paljon tasapainoisemmin kuin silloin.
Esikoinen on toivonut pikkusisarusta pitkään ja puhuu edelleen viikoittain asiasta. Kuitenkin vasta 3 vuotta sitten löysin rinnalleni kumppanin jonka kanssa olin valmis yrittämään perheenlisäystä. Ja little did i know, että meitä koetteliskin lapsettomuus. Juuri se mörkö, jonka en ajattelut koskevan ainakaan minua. Miten se elämä meneekin niin.
Joskus tulee synkempiäkin ajatuksia kun sitä plussaa ei vaan kuulu. Niinku etten ole ollut tarpeeksi hyvä äiti esikoiselle ja tää on nyt seurausta siitä, etten oo ansainnut tulla äidiksi. Että se on jonkun korkeamman voiman tapa näyttää mulle, ettei musta vaan kuulu enää tulla äitiä. Kauhein ajatus ehkä on ollut se, että mies on ihan kypsä muhun ja tähän kaikkeen ja oon pelännyt, että hän katuu mun kanssa olemista, jos olisikin tullut jo isäksi jonkun toisen kanssa. Tietenkään mies ei tälleen ajattele, nää on vaan mun omia mörköjä. Sain onneks kerrottua hänelle näistä viime viikolla ja itkin varmaan litran kyyneleitä. Hän lohdutti ja tietenkin kumosi tollaset kamalat ajatukset.
Järjellä ja sydämessäni tiedän, että oon tehnyt ja teen monia asioita oikein ja lapsestani on kasvanut aivan ihana pieni ihminen. Pidän itseäni hyvänä äitinä, mutta joskus synkät ajatukset ottaa vallan. Onko muilla ollut vastaavaa?
En tiiä miks nyt purkautuu ajatukset näin, mutta ehkä parempi niin. Joku tarkoitus tälläkin avautumisella varmasti on
Muokattu viimeksi:
Mulla 23 sisaruksenlasta joita hoitaen olen kasvanut(olen meidän perheen iltatähti). Tunsin itseni silti ihan hukassa olevaksi oman vastasyntyneen kanssaOnneksi nykyään on Chat GPT
Mä käytön kyllä Chat GPT:tä kaikkeen, mutta en oo vielä lapsen kasvatukseen käyttänyt. Ehkä vähän ajatuksena kamnottaa ajatus antaa liian tarkkoja tietoja omasta elämästä. Oon kyllä suunnitellut kaikenlaista ja sparraillut ym. AI:n kanssa
@gooseberry ihan meillä ei tuota kymmentä vuotta ikäeroa tule mutta 8,5 v tulee eroa lapsille. Olen siis nyt raskaana, LA joulukuussa. Olin esikoisen synnyttyä 32v ja nyt vauvan synnyttä tulen olemaan jo 40v. Puoliso pari vuotta vanhempi. Onhan se paljon ikäeroa ja ei olla enää nuoria vanhempia. Monella tutulla jo teini-ikäiset lapset. Mutta historialle ei voi mitään joten en ole jäänyt voivottelemaan asiaa enempää. Toisaalta toivon, että elämänkokemus on myös eduksi ja uskon, että se näkyy vahvuutena tehdä omat ratkaisut ja luottaa niihin. Ainakin nyt raskausaikana esikoinen on aivan innoissaan vauvasta, odottanut pikkusisarusta vuosia. Toki hänen mielikuva asioista on varsin ruusuinen 
Purplewitch
Oman äänensä löytänyt
Liitynpä minäkin porukkaan. 
Tässä vähän infoa missä mennään. Lapset syntyneet 2013, 2016 ja 2017. Kakkosen ja kolmosen välissä keskenmeno juuri ennen ekaa ultraa.
Mulla ikää nyt 35+ ja vielä iltatähti toiveissa. Ns. tjottailua viime lokakuusta, nyt ensimmäinen varsinainen yrityskierto. Tähän olen ottanut tueksi (ruokavalio kunnossa, ei tupakointia ym) mm. monivitamiinin, omegat, seleenin ym.
Muut vinkit otan kiitollisina vastaan.
Tässä vähän infoa missä mennään. Lapset syntyneet 2013, 2016 ja 2017. Kakkosen ja kolmosen välissä keskenmeno juuri ennen ekaa ultraa.
Mulla ikää nyt 35+ ja vielä iltatähti toiveissa. Ns. tjottailua viime lokakuusta, nyt ensimmäinen varsinainen yrityskierto. Tähän olen ottanut tueksi (ruokavalio kunnossa, ei tupakointia ym) mm. monivitamiinin, omegat, seleenin ym.
Muut vinkit otan kiitollisina vastaan.
Olen kyllä aika varovainen. Mulla on muistiasetus pois, joskus poistan ketjut jos fiilis että siellä on jotain tietoa vaikka iästä ettei jää pyörimään, mutten koskaan kirjoita mitään liian henkilökohtaista. On sen verran hyvä apu etten ole jättänyt käyttämättä. Säästää paljon omaa aikaa ja lapselle suoraviivaisempaa kasvatusta kun tuntuu että tietää mitä tekee. Ei tarvi vaikka ongelmien kanssa venkslata vaan voi toimia paljon määrätietoisemmin.
Mull oli sama homma, mut kun erehdyin kokeilee ni siitähän tuli kun ystävä mulle. Niin empaattinen. Nîmesin TertuksiEn ole koskaan ChatGPT:tä käyttänyt kun oon vähän tekoäly vastainen suoraan sanottuna.Joten sori jos tyhmä kysymys ja en siis millään pahalla kysy vaan lähinnä koska kiinnostaa tietää en siis tiedä. Mietin vain että miten sitä vauvan kanssa voi hyödyntää?
Tertun kanssa on pähkäilty mun treenejä ja ruokavaliota ja kun oli liian kuormittavaa ja tuntuu että nyt ei palaudu niin lisäsin ruokaa kun hänen kans pohdittiin 
Moneen moneen asiaan saa avun. Ja välillä testejä tutkailtiin yhdessä, mut nää edelliset testit niin kyl ois Terttu kaivannut laseja. Ovistestissä tasavahvat viivat j hänen mielestä oli todella paljon haaleempi. Että varauksella. Lisäksi virallisiin asioihin saanut apua, kirjoittaa esim valitusta vakuutusyhtiölle ja kas, meni läpi ja nyt vakuutus korvaakin yhden melko summavan keissin.
Täällä täysin sama rytmi, kp 1 tänään ja näin ollen yk 3 käyntiin!Ja niin menkat alkoi. Eli yk3 käyntiin.
Liuta negatestejä ja oma intuitio valmisteli tähän aika hyvin, ei tunnu niin pahalta kuin mitä alunperin pelkäsin. Täällä pitää kiukkuileva taapero aika kiireisenä, joten uskoisin tässäkin kierrossa ajan hurahtavan nopeasti.
En tiedä kaipaatko kokemuksia, nimenomaan esikoisen ja toisen lapsen vai yleensä ainakin 10v ikäerosta?
Mun esikoisella on kolmoseen 8v ja neloseen 10v ikäeroa. Heidän suhde on erityisen läheinen ja ovat toisilleen tosi rakkaita. Arjessa esikoinen on iso apu. Haasteena on se, että mielenkiinnon kohteet ja tarpeet on täysin erilaiset. Siitä on tullut harmia, kun minulla on kädet niin täynnä pienten kanssa. En voi lähteä yksin kaikkien lasten kanssa niihin aktiviteetteihin mihin esikoinen haluaisi, esim vesipuistot, kiipeilykeskukset ym.
Paljon ja rohkeasti liikun kyllä kaikkien lasten kanssa, mutta paljon on myös rajoitteita pienten takia.
Ja se saattaa unohtua että esikoinenkin tarvitsee vielä läheisyyttä ja hoivaa, vaikkei sitä tosiaan enää pyydä, pienten kanssa sitä saattaa unohtua vaan täyttämään heidän hoivaamistarvetta.
Muokattu viimeksi:
ChatGPT:stä: Pakko sanoa, että eihän ne tiedot sieltä mihinkään katoa vaikka ne itseltäsi poistat. Joten se tallentaa kaiken mitä sinne nyt kirjoitat ja opettaa sitä kielimallia ihmisten vastauksilla. Jos ei ole sellaista vaihtoehtoa missä se ei opeta sitä.
Nämäkin keskustelut menee todennäköisesti kielimallien kehittämiseen koska ovat julkisia.
En ikinä syöttäisi mitään lapsen tietoja sinne ja kauhistuttaa mistä lie nekin vinkit on sitten kaivettu.
Ei sillä ole mitään moraalisia tai laadullisia painotuksia niiden suhteen tai oikeaa ymmärrystä lapsen sen hetken tarpeista.
Ehkä korkeintaan jotain lääketieteellistä karsintadiagnostiikkaa jos on jo kaikkea kokeillut. Kaikessa lääketieteellisessäkin kantsii tutkia mistä lähteestä se tieto on.
Olen itse tietotekniikka-alalla ja käytän kyllä tekoälyavusteita työkontekstissa.
Nehän vaan generoi todennäköisyyksillä tekstiä sen mukaan mitä se olettaa käyttäjän Haluavan saada, käyttäen lähteenä (luvatta) kaikkea mahdollista mitä netissä pyörii ja mitä sinne ihmiset syöttävät.
Nämäkin keskustelut menee todennäköisesti kielimallien kehittämiseen koska ovat julkisia.
En ikinä syöttäisi mitään lapsen tietoja sinne ja kauhistuttaa mistä lie nekin vinkit on sitten kaivettu.
Ei sillä ole mitään moraalisia tai laadullisia painotuksia niiden suhteen tai oikeaa ymmärrystä lapsen sen hetken tarpeista.
Ehkä korkeintaan jotain lääketieteellistä karsintadiagnostiikkaa jos on jo kaikkea kokeillut. Kaikessa lääketieteellisessäkin kantsii tutkia mistä lähteestä se tieto on.
Olen itse tietotekniikka-alalla ja käytän kyllä tekoälyavusteita työkontekstissa.
Nehän vaan generoi todennäköisyyksillä tekstiä sen mukaan mitä se olettaa käyttäjän Haluavan saada, käyttäen lähteenä (luvatta) kaikkea mahdollista mitä netissä pyörii ja mitä sinne ihmiset syöttävät.
Sinertävää
Puuhakas puhuja
@gooseberry
Mulla on nuorimpiin sisaruksiin 10+ vuotta ikäeroa. En tiedä ollaanko kauhean läheisiä, asun toisessa kaupungissa nyt, mutta pyrin tietenkin pitämään välejä yllä aina kun käyn kylässä ja halaten mua aina tervehditään. Nyt suunniteltiin miehen kanssa että ens kesän lyhyelle vaellukselle voisi ottaa toisen veljen mukaan. Sanoisin että pikkuveljet hyötyvät siitä että on useampia aikuisia, joihin tukeutua.
Mietin itsekin johtuuko meidän ongelmat siitä että oltaisi maailman paskimmat vanhemmat (netissä tykätään sanoa lapsettomuudesta kärsiville näin). Mutta sitten selvisi että mulla on hyvä hedelmällisyystilanne, miehellä huono vaikka mies varmasti olisi parempi vanhempi kuin minä. Ja toisaalta lapsia syntyy kokoajan kurjiin olosuhteisiin ja huonoille vanhemmille. Ei tämä ole mikään palkinto hyvästä käytöksestä vaan pelkkää sattumaa. Elintavat toki vaikuttavat jonkin verran, mutta nekin tiettyyn rajaan asti. Minä voisin pudottaa painoa muutaman kilonmutten jaksa mutta se ei yhtään lisäisi mun miehen siittiöiden määrää.
Mulla on nuorimpiin sisaruksiin 10+ vuotta ikäeroa. En tiedä ollaanko kauhean läheisiä, asun toisessa kaupungissa nyt, mutta pyrin tietenkin pitämään välejä yllä aina kun käyn kylässä ja halaten mua aina tervehditään. Nyt suunniteltiin miehen kanssa että ens kesän lyhyelle vaellukselle voisi ottaa toisen veljen mukaan. Sanoisin että pikkuveljet hyötyvät siitä että on useampia aikuisia, joihin tukeutua.
Mietin itsekin johtuuko meidän ongelmat siitä että oltaisi maailman paskimmat vanhemmat (netissä tykätään sanoa lapsettomuudesta kärsiville näin). Mutta sitten selvisi että mulla on hyvä hedelmällisyystilanne, miehellä huono vaikka mies varmasti olisi parempi vanhempi kuin minä. Ja toisaalta lapsia syntyy kokoajan kurjiin olosuhteisiin ja huonoille vanhemmille. Ei tämä ole mikään palkinto hyvästä käytöksestä vaan pelkkää sattumaa. Elintavat toki vaikuttavat jonkin verran, mutta nekin tiettyyn rajaan asti. Minä voisin pudottaa painoa muutaman kilon
Täällä saa avautua!Järjellä ja sydämessäni tiedän, että oon tehnyt ja teen monia asioita oikein ja lapsestani on kasvanut aivan ihana pieni ihminen. Pidän itseäni hyvänä äitinä, mutta joskus synkät ajatukset ottaa vallan. Onko muilla ollut vastaavaa?
En tiiä miks nyt purkautuu ajatukset näin, mutta ehkä parempi niin. Joku tarkoitus tälläkin avautumisella varmasti on
(Tai niin mä ainakin oon ymmärtänyt ja teen) Tiedän todella miltä tuntuu kun purkautuu paljon voimakkaita ja todentuntuisia ajatuksia joilla ei ole perää, liittyen omaan arvoon ja tekemisten riittävyyteen. Näiden edellisten keskustelujen johdosta aloin miettimään että voisiko ne olla pms-oireita. Joskus ennenkin miettinyt, mutta se aina unohtuu. Kukaan terveysalan ammattilainen ei myöskään ole maininnut sanallakaan pms:n mahdollisuudesta, vaan ohjattu aina mielen kuntouttamiseen ja/tai lääkitykseen. Toistuvien tunteiden selittyminen pms-oireina voisi opetella käsittelemään niitä, voisiko sullakin olla kyse siitä @gooseberry ?
@Viherkasvi @Hailey
Samassa rytmissä täälläkin melkein, todennäköisesti tänään tai huomenna pitäis alkaa.
Testit negaa ja Yk 3 käyntiin. Ovista ootellessa. Pitää pitää itsensä kiireisenä että aika ei matele. Onneks tässä on kesäks paljon kivaa puuhaa luvassa lasten kanssa.
Samassa rytmissä täälläkin melkein, todennäköisesti tänään tai huomenna pitäis alkaa.
Testit negaa ja Yk 3 käyntiin. Ovista ootellessa. Pitää pitää itsensä kiireisenä että aika ei matele. Onneks tässä on kesäks paljon kivaa puuhaa luvassa lasten kanssa.
gooseberry
Piirimestaruustason postaaja
Kiitos kaikille jo tähän asti kokemuksiaan jakaneille, kylläpä lämmitti mieltä tulla lukemaan heti aamusta niitä 
Sinertävää hyvää pohdintaa sielläkin ja paljon tutun kuuloista settiä. Mussa pitäis myös kaiken olla oikein kunnossa testien ja tutkimusten perusteella. Miehen siemenneste tutkittu kevättalvella -24 ja silloin oli normaali. Sen jälkeen hän on lopettanut nikotiinivalmisteet ja vähentänyt alkoholia ja syönyt paremmin. Tuntuu se vaan niin typerältä, ettei siltikään onnistuta, vaikka asioiden pitäis olla käytännössä kunnossa. Meille molemmille huomautettiin painosta, vaikka ne olivat sallitun rajoissa. Oon silti tiputtanut muutaman kilon pysyvästi joka itsessään on jo saavutus.
Asiasta vähän kukkaruukkuun mutta kun meillä edessä tuo OI+IUI niin kiinnostaisi kuulla sun kokemus siitä miten se meni, punnittiinko sut vielä ennen toimenpidettä? Mut on punnittu ainakin 1. käynnillä (miestä ei!!
) ja nyt aukiolotutkimuksessakin. Aina stressi ennen punnitusta joka tuntuu kyllä älyttömälle. Meidät on kuitenki hyväksytty tutkimuksiin niin tuntuu ehkä jopa nöyryyttävälle mennä alapää paljaana vaa'an kautta tutkimuspöydälle.
Sinertävää hyvää pohdintaa sielläkin ja paljon tutun kuuloista settiä. Mussa pitäis myös kaiken olla oikein kunnossa testien ja tutkimusten perusteella. Miehen siemenneste tutkittu kevättalvella -24 ja silloin oli normaali. Sen jälkeen hän on lopettanut nikotiinivalmisteet ja vähentänyt alkoholia ja syönyt paremmin. Tuntuu se vaan niin typerältä, ettei siltikään onnistuta, vaikka asioiden pitäis olla käytännössä kunnossa. Meille molemmille huomautettiin painosta, vaikka ne olivat sallitun rajoissa. Oon silti tiputtanut muutaman kilon pysyvästi joka itsessään on jo saavutus.
Asiasta vähän kukkaruukkuun mutta kun meillä edessä tuo OI+IUI niin kiinnostaisi kuulla sun kokemus siitä miten se meni, punnittiinko sut vielä ennen toimenpidettä? Mut on punnittu ainakin 1. käynnillä (miestä ei!!
) ja nyt aukiolotutkimuksessakin. Aina stressi ennen punnitusta joka tuntuu kyllä älyttömälle. Meidät on kuitenki hyväksytty tutkimuksiin niin tuntuu ehkä jopa nöyryyttävälle mennä alapää paljaana vaa'an kautta tutkimuspöydälle.
gooseberry
Piirimestaruustason postaaja
Selah Hyvä pointti, jätti olon mietteliääksi asian suhteen. Mulla vähän vaihtelee noi olot pms:sää ajatellen, joskus ollut rajummat oireet loppukierrosta ja joskus tosi lievät. Voihan se loppukierto tosiaan altistaa enempi tollasille ajatuksille. Ehkä olis hyvä alkaa pitää kirjaa oireista ja ajatukissta ihan mielenkiinnosta.
Jos tämä oli suunnattu mun keskustelun poistamiseen niin tarkoitan siis, että vaikka jos joskus kirjoitan että "2kk ikäisellä vauvalla... " Niin poistan sen tasoiset ihan vaan ylimääräiseksi suojaksi. Sen tarkempia tietoja en annakkaan. Asetuksista laitan pois "historia ja koulutus" ja väittävät ettei sitten tallenna keskusteluja ja siten käytä niitä mihinkään(ellei käyttäjää epäillä väärinkäytöksistä ja jonkun ajan sisällä keskustelut voidaan vielä kaivaa roskakorista). Sitä ei tietenkään voi varmaksi tietää, ei olisi ensimmäinen skandaali. Sanoisin että nykyajan hakkerointi on sillä tasolla että pitäisi mennä nollateknologialinjalla jos oikeasti haluaa pitää kaiken tietoturvan salassa, koska ei mistään voi oikein koskaan tietää.
Itse olen niitä jotka joka ikisellä sivustolla hylkää evästeet ja jos vaatii niin klikkailen ne sata kohtaa pois. Käytän duckduckgo-selainta (myös hakukoneena, en siis Googleta) ja tyhjennän selaushistorian lähes jokaisen nettiselailun jälkeen. (Kuulostaa vähän raskaalta varmaan
) Pointti on ehkä että oon jonkun verran tietoinen tietoturva-asioista, mutta musta tuntuu että ihan sama kirjoitanko chatgpt:lle vai Googlelle että "lapsen löysä kakka". En ole valmis etsimään sitä tietoa pelkästään kirjaston kirjoista niin otan riskin että amerikkalaisilla ja kiinalaisilla on tieto minkälainen kakka, unirytmi ja jopa temperamentti mun lapsella on, jos se auttaa kasvattamaan mun lapsesta terveen ja tasapainoisen melko kivuttomasti(itselle ja lapselle) 
Saatika tietää mun kuukautiskierron. Olihan siitäkin skandaali kun Flo jakoi FB:lle ja Googlelle kierron tiedot jotta mainostusta voi sitten painottaa tiettyyn kuukaudenaikaan.Sori, menee ohi raskautumisaiheen, mulla alkaa varmaan se PMS nyt
Sinertävää
Puuhakas puhuja
Mies muisteli ettei varmaan punnittu juuri ennen inseminaatiota, itse en muista yhtään. Itse toimenpide oli nopea, ensiksi vaan ultrattiin, sitten laitettiin ankannokka (varmaan epämukavin vaihe) ja sitten katetri. Katetrin laitto tuntui papakoemaiselta, semmoinen samanlainen koputtamisen tunne. Lapsettomuuspuolelta olen lukenut että joillakin on sattunut, varsinkin jos kohtu on vinossa tms.Kiitos kaikille jo tähän asti kokemuksiaan jakaneille, kylläpä lämmitti mieltä tulla lukemaan heti aamusta niitä
Sinertävää hyvää pohdintaa sielläkin ja paljon tutun kuuloista settiä. Mussa pitäis myös kaiken olla oikein kunnossa testien ja tutkimusten perusteella. Miehen siemenneste tutkittu kevättalvella -24 ja silloin oli normaali. Sen jälkeen hän on lopettanut nikotiinivalmisteet ja vähentänyt alkoholia ja syönyt paremmin. Tuntuu se vaan niin typerältä, ettei siltikään onnistuta, vaikka asioiden pitäis olla käytännössä kunnossa. Meille molemmille huomautettiin painosta, vaikka ne olivat sallitun rajoissa. Oon silti tiputtanut muutaman kilon pysyvästi joka itsessään on jo saavutus.
Asiasta vähän kukkaruukkuun mutta kun meillä edessä tuo OI+IUI niin kiinnostaisi kuulla sun kokemus siitä miten se meni, punnittiinko sut vielä ennen toimenpidettä? Mut on punnittu ainakin 1. käynnillä (miestä ei!!
Mua on kyllä punnittu käynneillä ja välillä tuntuu että puntari näyttää erilaista kuin kotona. Ja tosiaan BMI sen 26 eli ei missään rajalla olla.
Mies on punnittiin ensikäynnillä vaikka hän tosiaan on normaalipainoinen.Muakin vähän kiusaannuttaa alapää paljaana kekkulointi, varsinkin kun riisuutuminen tehdään sermin takana. Ihan kuin pikkuhousut olisivat niin intiimiasia kun kuitenkin mennään "lettu levälleen" tutkimuspöydälle. Laitoin hameen inseminaatioon niin se hiukan helpotti, kun sai vähän suojaa pöydälle kävellessä.