Jälleen vinkki, Sydänääniä-podcastissa on kiintoisia kaksosaiheisia jaksoja: https://open.spotify.com/episode/1Ts5Ha1x3GoTa4o7a2A9Od?si=FXKvYZLvSpORiJ1J2GLCyQ
Monikko-odottajat 2025
- Ketjun aloittaja syllogismi
- Aloituspäivämäärä
Mitä teille muille kuuluu? Mulla oli ei niin rentouttava viikonloppu kun perjantaina oli ihan pientä verenvuotoa yhden vessakäynnin yhteydessä, mutta toissapäivänä seurantaultrassa oli kaikki hyvin ja molempien tyyppien painoarviot just yli kilon haamurajan 
Kiitos, nyt juuri vähän parempaa kun kävin hakemassa boostia Naistenklinikalta. Elämäni kovin mmigreenikohtaus ollut eilisiltapäivästä lähtien, joten sain vähän tehostetut lääkkeet ja nesteytystä täällä. Tarkistettiin myös, ettei ole pre-eklampsiaa ja että vauvojen käyrät oli kunnossa 
Siellä potkivat iloisesti antureita vasten 
Meillä on aika käynnistykseen ensi viikolla 14.5.eli ihan jo kohta - tänään poksahti vko 37 eli täysiaikaisuus 
Aika hurjaa!
Kerrottiinko sinulle, mistä verenvuoto olisi voinut johtua? Ihana kuulla, että vauvat jo kiloisia
Siellä potkivat iloisesti antureita vasten Meillä on aika käynnistykseen ensi viikolla 14.5.eli ihan jo kohta - tänään poksahti vko 37 eli täysiaikaisuus Aika hurjaa!Kerrottiinko sinulle, mistä verenvuoto olisi voinut johtua? Ihana kuulla, että vauvat jo kiloisia
Liitteet
@Ellinmi vaginan limakalvoärsytystä tai peräpukamaa epäilivät kun ei tosiaan toistunut tai pahentunut. Pahin seuraus oli koko päivän jatkunut järkyttävä stressireaktio. 
Mitään supistuksia tms. oireita ei oo missään vaiheessa ollut.
Ja oho, teillähän on ihan kohta tosi kyseessä!
Täällä mennään ”vasta” viikkoa 28 mut huomaa että alkaa olla vähän kärsimätön, varsinkin kun vaunut, sängyt sun muut on aika lailla valmiina odottamassa. Töitä varsinkaan ei jaksais enää tehdä (henkisistä, ei fyysisistä syistä) 
Mitään supistuksia tms. oireita ei oo missään vaiheessa ollut.Ja oho, teillähän on ihan kohta tosi kyseessä!
Täällä mennään ”vasta” viikkoa 28 mut huomaa että alkaa olla vähän kärsimätön, varsinkin kun vaunut, sängyt sun muut on aika lailla valmiina odottamassa. Töitä varsinkaan ei jaksais enää tehdä (henkisistä, ei fyysisistä syistä)
@Ellinmi vaginan limakalvoärsytystä tai peräpukamaa epäilivät kun ei tosiaan toistunut tai pahentunut. Pahin seuraus oli koko päivän jatkunut järkyttävä stressi.
Ja oho, teillähän on ihan kohta tosi kyseessä!
Joo uskon että sai vähän ajatukset laukkaamaan, että mistä on kyse...
Hyvä ettei ollut huolta 
Tässä kaksosraskausessa on kyllä saanut pyöritellä mielessään ihan yhtä paljon tai enemmänkin kaikkia skenaarioita ja huolenaiheita ekaan raskauteen nähden. Luulin siis etukäteen, että tokaa odottaessa ollaan ihan lunkisti vaan, kun sama jo kerran koettu Mitä vielä 
Kyllä, tuntuu ihan kummalta, että yhtäkkiä vaan ollaan jo tässä, vaikka tämä kolmas raskauskolmannes on tuntunut jatkuvan ikuisuuden. Ehkä onnistuin lopulta sisäistämään sen "päivä kerrallaan", mitä alusta asti on toitotettu, kun nyt on jotenkin tunne, että mikäs tässä ollessa
Ehkä myös vähän se, että mieli ei oikein meinaa pysyä mukana tässä synnytyksen vääjäämättömässä lähestymisessä, mutta eiköhän se siitä kartalle pääse viimeistään supistusten käynnistyessä 
Niitä muuten on alkanut olla aika tiuhaankin välillä ja rekisteröityivät ihan niissä laitteissakin Naistenklinikalla. Vielä kyllä menevät ohi eli harjoitussuppareita 
Mä olen 99,9% varma että mun lapsiluku tulee näin ”laakista” täyteen ja 100% varma etten tule kaipaamaan raskaana olemista yhtäänJoo uskon että sai vähän ajatukset laukkaamaan, että mistä on kyse...
Oon muutenkin sen verran luulotautisuuteen taipuvainen että varsinkin ennen rakenneultraa olin jatkuvasti ihan hulluuden partaalla, kun ei vielä liikkeitäkään tuntenut. Ja kun teoreettinen seuraava raskaus todennäköisesti olis yksikköversio ni varmasti keksisin taas 150 kokonaan uutta huolenaihetta, varsinkin kun ei pääsis koko ajan ultrassa hyppäämään
No joo, se voi olla totta.. Nyt jälkikäteen ajateltuna kauheen pitkiä aikoja piti kasvatella esikoisvauvaa ihan oman onnensa nojassa, ilman seurantaa Toisaalta kuka tietää, entä jos sieltä pompsahtaisikin toiset tuplat.
Toisaalta kuka tietää, entä jos sieltä pompsahtaisikin toiset tuplat.Mä olen 99,9% varma että mun lapsiluku tulee näin ”laakista” täyteen ja 100% varma etten tule kaipaamaan raskaana olemista yhtään
Heippa!
Hui jännää, teillä jo ensiviikolla alkaa tapahtua!
Meillä ei mitään erikoista, viimeinkin tunnen kunnolla liikkeet. Tiistaina on käynti pelkopolilla ja seuraavalla viikolla ensimmäinen ylimääröinen tsekki äitipolilla. Saa nähä kuin usein pitää alkaa siellä käymään...
Mun lapsiluku on näiden jälkeen tässä, jos tehdään suunniteltu sektio ni tilaan myös sterilisaation. Jos menee muuten niin on se heti tilauksessa kun mahdollista.
On tullut aika isona yllätyksenä kuin tukalaa ja hankalaa alkaa olla. Meidän koti ja kaikki on kaaoksessa ja kesken koska en jaksa tehdä mitään ja kaikki olis pakko saada tehtyy ku pelkään että kesällä en pysty.. Hirvee stressi
Hirvittää myös vähän miten jaksan töissä, viikot mulla nyt siis 24+1... Yksösraskaudessa on ollut naurettavan helppoa verrattuna tähän.
Mut siis oikeesti kaikki on hyvin, odottavan aika vaan on pitkä.
Onko @syllogismi vielä sovittu mitään sen 'eräpäivästä' tai tavasta synnyttää?
Hui jännää, teillä jo ensiviikolla alkaa tapahtua!
Meillä ei mitään erikoista, viimeinkin tunnen kunnolla liikkeet. Tiistaina on käynti pelkopolilla ja seuraavalla viikolla ensimmäinen ylimääröinen tsekki äitipolilla. Saa nähä kuin usein pitää alkaa siellä käymään...
Mun lapsiluku on näiden jälkeen tässä, jos tehdään suunniteltu sektio ni tilaan myös sterilisaation. Jos menee muuten niin on se heti tilauksessa kun mahdollista.
On tullut aika isona yllätyksenä kuin tukalaa ja hankalaa alkaa olla. Meidän koti ja kaikki on kaaoksessa ja kesken koska en jaksa tehdä mitään ja kaikki olis pakko saada tehtyy ku pelkään että kesällä en pysty.. Hirvee stressi
Hirvittää myös vähän miten jaksan töissä, viikot mulla nyt siis 24+1... Yksösraskaudessa on ollut naurettavan helppoa verrattuna tähän.
Mut siis oikeesti kaikki on hyvin, odottavan aika vaan on pitkä.
Onko @syllogismi vielä sovittu mitään sen 'eräpäivästä' tai tavasta synnyttää?
Ei vielä, synnytystapa-arvio tehdään vasta joskus viikolla 31+ jos oikein muistan eli mun tapauksessa menee varmaankin kesäkuulle. Sen tiedän että käynnistys/sektio tehdään mun tapauksessa viimeistään heinäkuun alkupuolella (rv36) jos eivät lähde syystä tai toisesta sitä ennen tulemaan. Alle 2 kk päästä siis kuitenkin mutta tuntuupa just nyt tosi pitkältä 2 kuukaudelta
Heippa!
Hui jännää, teillä jo ensiviikolla alkaa tapahtua!
Meillä ei mitään erikoista, viimeinkin tunnen kunnolla liikkeet. Tiistaina on käynti pelkopolilla ja seuraavalla viikolla ensimmäinen ylimääröinen tsekki äitipolilla. Saa nähä kuin usein pitää alkaa siellä käymään...
Mun lapsiluku on näiden jälkeen tässä, jos tehdään suunniteltu sektio ni tilaan myös sterilisaation. Jos menee muuten niin on se heti tilauksessa kun mahdollista.
On tullut aika isona yllätyksenä kuin tukalaa ja hankalaa alkaa olla. Meidän koti ja kaikki on kaaoksessa ja kesken koska en jaksa tehdä mitään ja kaikki olis pakko saada tehtyy ku pelkään että kesällä en pysty.. Hirvee stressi
Hirvittää myös vähän miten jaksan töissä, viikot mulla nyt siis 24+1... Yksösraskaudessa on ollut naurettavan helppoa verrattuna tähän.
Mut siis oikeesti kaikki on hyvin, odottavan aika vaan on pitkä.
Onko @syllogismi vielä sovittu mitään sen 'eräpäivästä' tai tavasta synnyttää?
Hei kuulostaa tutulta ja kannustan vahvasti laskemaan rimaa jo ajoissa
Meillä mies on hoitanut lapsen jo pitkään ja koti on ollut melko rempallaan. Yhden kerran ihan kutsuin siivoojan kotiin, että sain pahimmat kohdat siedettäviksi 
Tsemppiä Mun mies on reissutöissä, 7 vrk pois, 7 vrk vapaalla jolloin tekee porotöitä . Esikoinen on onneks 6v viskarilainen eli osaa kyl tehdä vaikka mitä itse mutta vöhän on semmonen tosi vahdittava ja ohjattava, adhd hällä. Mutta joo toi on totta, ehkäpä lasken rimaa reilusti ja teen hiljakseen mitä pystyn...
Mulle lkr rakenneultrassa vaan mainitsi et kun viikko 37 tulee täyteen niin käynnistellään. Mut tää oli lkr josta en pitäny ni en alkanu mitää puhuun.
Katsotaan miten käy mut mun pitää tilata lapsenvahti oikeesti 1000 km päästä joten tarviin ajoissa tiedon
. Esikoinen on onneks 6v viskarilainen eli osaa kyl tehdä vaikka mitä itse mutta vöhän on semmonen tosi vahdittava ja ohjattava, adhd hällä. Mutta joo toi on totta, ehkäpä lasken rimaa reilusti ja teen hiljakseen mitä pystyn... Mulle lkr rakenneultrassa vaan mainitsi et kun viikko 37 tulee täyteen niin käynnistellään. Mut tää oli lkr josta en pitäny ni en alkanu mitää puhuun.
Katsotaan miten käy mut mun pitää tilata lapsenvahti oikeesti 1000 km päästä joten tarviin ajoissa tiedon
Luin just äsken Hesarista (https://www.hs.fi/suomi/art-2000011226695.html) että neljä PROMILLEA kaikista synnytyksistä Suomessa olis identtisiä kaksosia enkä suostunut uskomaan että vois olla noin pieni osuus ennen kuin laskin itse, mutta niin se vaan ilmeisesti oikeasti on. Tulee vähän lottovoittajafiilis
Luin saman ja mietin, että aika huikea saavutus saada kolme kertaa peräkkäin sama lottovoitto ilman mitään geneettistä taipumustaLuin just äsken Hesarista (https://www.hs.fi/suomi/art-2000011226695.html) että neljä PROMILLEA kaikista synnytyksistä Suomessa olis identtisiä kaksosia enkä suostunut uskomaan että vois olla noin pieni osuus ennen kuin laskin itse, mutta niin se vaan ilmeisesti oikeasti on. Tulee vähän lottovoittajafiilis
Lähes uskomatonta 
Tuo identtisten kaksosten harvinaisuus on hämmentävää, kun tuntuu että heitä olisi jopa enemmän kuin "taviskaksosia", mutta se mielikuva johtuu varmaan ihan vain siitä, että ei niitä ei-identtisiä kaksosia tuoda esiin yhtä paljon. Identtiset kaksoset ovat kiinnostavampia ja näkyvät mediassakin useammin Onnea lottovoittajille 
No joo sitten teillä onkin tosissaan vähän eri tilanne, kun apua saa vähän sykleittäin. Onneksi esikoinen on jo isompi ja sentään omatoimisempi - minulla tuo 2-vuotiaan hoito pepun pesuineen, uhman taltutuksineen ja lattialla leikkimisineen on ollut vaivalloista jo pari kuukauttaMun mies on reissutöissä, 7 vrk pois, 7 vrk vapaalla jolloin tekee porotöitä
Mulle lkr rakenneultrassa vaan mainitsi et kun viikko 37 tulee täyteen niin käynnistellään. Mut tää oli lkr josta en pitäny ni en alkanu mitää puhuun.
Katsotaan miten käy mut mun pitää tilata lapsenvahti oikeesti 1000 km päästä joten tarviin ajoissa tiedon
Onko teillä ketään varavaihtoehtoa lähempänä, joka voisi tulla väliaikaiseksi avuksi, jos synnytys alkaakin yllättäen?
Eilen kävin SYPE polilla kätilön kanss jutulla ja tuosta olikin puhe... Mulla ei ole mitään varavaihtoehtoa en oo jotenki ajatellu et sellanen on mahdollista. Mutta täytyy parin ihmisen kanssa jutella aiheesta.. Jos markkinoin asian niin et heidän on pakkoNo joo sitten teillä onkin tosissaan vähän eri tilanne, kun apua saa vähän sykleittäin. Onneksi esikoinen on jo isompi ja sentään omatoimisempi - minulla tuo 2-vuotiaan hoito pepun pesuineen, uhman taltutuksineen ja lattialla leikkimisineen on ollut vaivalloista jo pari kuukautta
Onko teillä ketään varavaihtoehtoa lähempänä, joka voisi tulla väliaikaiseksi avuksi, jos synnytys alkaakin yllättäen?
Kertokaa teidän tarinat siitä, miten kaksosten tulo selvisi!
Mun raskaus on ivf-alkuinen ja hoidoissa käsittääkseni aina tehdään positiivisen raskaustestin jälkeen varhaisultra viikon 6-7 paikkeilla sen varmistamiseksi, että sikiö on elossa ja oikeassa paikassa (en tiedä tarkemmin, koska eka positiivinen testi kyseessä). Menin sitten noin viikkoa ennen joulua klinikalle sydän kurkussa että voiko tämä oikeasti olla onnistunut, ja lääkärikin sanoi että häntä jännittää.
Jouduttiin vielä ultrahuoneen vapautumista hetki odottelemaan, mutta aika nopeasti sitten löytyi sikiöpussi ja syke, ja lääkäri ja hoitaja (joka oli sattumalta vielä sama kuin alkionsiirrossa!) onnittelivat kovasti.
Ultrakuvathan ei myöhemmissäkään raskauden vaiheissa oo ainakaan mun mielestä maallikolle mitenkään kauhean selviä, ja noin varhaisilla viikoilla sikiö näyttää lähinnä pieneltä pavulta, mutta katselin kuvaa kun lääkäri käänteli sitä ultrausdildoa mun alakerrassa ja tuli fiilis, että joko kuvakulma muuttuu paljon enemmän kuin mitä olin ajatellut mahdolliseksi, tai sitten sikiöitä on kaksi (se pieni papu näytti ikään kuin vaihtavan paikkaa). Sananvaihto aivan hetken päästä menikin sitten jotakuinkin näin:
Lääkäri: "Herranjumala."
Minä: "Onko siellä kaks?"
Lääkäri: "Siellä on kaks."
Diagnosoitiin tuossa yhteydessä vielä virheellisesti momo-kaksosiksi ja oli aika jännät ensimmäiset viikot, mutta tähän asti kaikki on mennyt paremmin kuin olisi osannut ikinä odottaa
Mun raskaus on ivf-alkuinen ja hoidoissa käsittääkseni aina tehdään positiivisen raskaustestin jälkeen varhaisultra viikon 6-7 paikkeilla sen varmistamiseksi, että sikiö on elossa ja oikeassa paikassa (en tiedä tarkemmin, koska eka positiivinen testi kyseessä). Menin sitten noin viikkoa ennen joulua klinikalle sydän kurkussa että voiko tämä oikeasti olla onnistunut, ja lääkärikin sanoi että häntä jännittää.
Jouduttiin vielä ultrahuoneen vapautumista hetki odottelemaan, mutta aika nopeasti sitten löytyi sikiöpussi ja syke, ja lääkäri ja hoitaja (joka oli sattumalta vielä sama kuin alkionsiirrossa!) onnittelivat kovasti.Ultrakuvathan ei myöhemmissäkään raskauden vaiheissa oo ainakaan mun mielestä maallikolle mitenkään kauhean selviä, ja noin varhaisilla viikoilla sikiö näyttää lähinnä pieneltä pavulta, mutta katselin kuvaa kun lääkäri käänteli sitä ultrausdildoa mun alakerrassa ja tuli fiilis, että joko kuvakulma muuttuu paljon enemmän kuin mitä olin ajatellut mahdolliseksi, tai sitten sikiöitä on kaksi (se pieni papu näytti ikään kuin vaihtavan paikkaa). Sananvaihto aivan hetken päästä menikin sitten jotakuinkin näin:
Lääkäri: "Herranjumala."
Minä: "Onko siellä kaks?"
Lääkäri: "Siellä on kaks."
Diagnosoitiin tuossa yhteydessä vielä virheellisesti momo-kaksosiksi ja oli aika jännät ensimmäiset viikot, mutta tähän asti kaikki on mennyt paremmin kuin olisi osannut ikinä odottaa
Meille syntyi eilen tyttö ja poika, 13h käynnistyksestä, rv 38+0 Alakautta tulivat, A-vauva poitsu 2.7kg ja 47cm (ensin mitattiin 44cm.. Mittavirheitä kuulemma tulee, koska monikot ovat joskus niin kippurassa) ja B-vauva tyttö 3kg ja 49cm. Aikamoinen kokemus kaikkineen ja ihanat vauvat
Alakautta tulivat, A-vauva poitsu 2.7kg ja 47cm (ensin mitattiin 44cm.. Mittavirheitä kuulemma tulee, koska monikot ovat joskus niin kippurassa) ja B-vauva tyttö 3kg ja 49cm. Aikamoinen kokemus kaikkineen ja ihanat vauvat
Ihan mahtava tarina kerrottavaksi lapsille myöhemminKertokaa teidän tarinat siitä, miten kaksosten tulo selvisi!
Mun raskaus on ivf-alkuinen ja hoidoissa käsittääkseni aina tehdään positiivisen raskaustestin jälkeen varhaisultra viikon 6-7 paikkeilla sen varmistamiseksi, että sikiö on elossa ja oikeassa paikassa (en tiedä tarkemmin, koska eka positiivinen testi kyseessä). Menin sitten noin viikkoa ennen joulua klinikalle sydän kurkussa että voiko tämä oikeasti olla onnistunut, ja lääkärikin sanoi että häntä jännittää.
Ultrakuvathan ei myöhemmissäkään raskauden vaiheissa oo ainakaan mun mielestä maallikolle mitenkään kauhean selviä, ja noin varhaisilla viikoilla sikiö näyttää lähinnä pieneltä pavulta, mutta katselin kuvaa kun lääkäri käänteli sitä ultrausdildoa mun alakerrassa ja tuli fiilis, että joko kuvakulma muuttuu paljon enemmän kuin mitä olin ajatellut mahdolliseksi, tai sitten sikiöitä on kaksi (se pieni papu näytti ikään kuin vaihtavan paikkaa). Sananvaihto aivan hetken päästä menikin sitten jotakuinkin näin:
Lääkäri: "Herranjumala."
Minä: "Onko siellä kaks?"
Lääkäri: "Siellä on kaks."
Diagnosoitiin tuossa yhteydessä vielä virheellisesti momo-kaksosiksi ja oli aika jännät ensimmäiset viikot, mutta tähän asti kaikki on mennyt paremmin kuin olisi osannut ikinä odottaa
Minä ihmettelin, miksi on niin karsea pahoinvointi ja olin varma, että jotain on vialla tai halusin ainakin varmistuksen, etten kärsin turhaan esim.tuhkamunan takia. Maksoin sitten varhaisultran yksityisellä ja siellä kätilö meni yhtäkkiä ruutua katsoessa ihan hiljaiseksi. Sitten sanoi: "Näet varmaan itekin...". Minä että: "Mitä?!" Kätilö vähän varovaisesti: "Siellä on kaksi."
Mä taisin ensin purskahtaa itkuun ja sitten nauraa. Olihan siinä aika epäuskoinen olo
Tavallaan tuli tunne, että raskauden ylle ripoteltiin jotain ihmeellistä taikapölyä. Tavallaan laskeutui hartioille paljon raskaampi paino, kun ei todellakaan ollut odottanut mitään tällaista sinne mennessä. Mutta pahoinvointi sai kyllä selityksen siinä 
Loppumatkan kotiin pyörittelin mielessä erilaisia tapoja kertoa miehelle asiasta. Lopulta taisin näyttää vain kuvan ja annoin hänen itse kokea saman kuin minä Kertokaa muutkin, miten teillä selvisi monikkoraskaus ja mitä fiiliksiä tuli uutisesta
Oiiii ihanaa!!!! Hurjan paljon onneaMeille syntyi eilen tyttö ja poika, 13h käynnistyksestä, rv 38+0