Opiskelijana äidiksi?

[S-01]

Onko täällä palstalla muita alle 25.v opiskelijoita, jotka haaveilee äitiydestä tai jotka ovat jo raskaana / elävät vauva-arkea? Meillä on sellainen tilanne, että ollaan miehen kanssa molemmat loppuvaiheen opiskelijoita korkeakoulussa ja vauvakuumetta ollut jo jonkin aikaa. Vuosia ollaan jo yhdessä oltu ja asuttu. Lähipiirissä on aika paljon nuoria äitejä ja ajan myötä on itsellekin tullut vahva tunne siitä, että haluaisin lapsia tässä melko lyhyen ajan sisällä. Mulla on myös nuorempana ollut vuosia syömishäiriö joka voi huonolla tuurilla vahingoittaa hedelmällisyyttä ja siksikin haluaisin aika nuorena yrittää jo ensimmäistä lasta. Taloudellinen tilanne ei tietty opiskelijana ole parhaasta päästä (toki ei huonoimmastakaan), mutta molemmat kuitenkin valmistumme melko pian aloilta, joissa on hyvä työllisyystilanne. Eikä tässä enää mitään teinejä olla, itse täytän ensi vuonna 24.v ja mies 25.v :D

Mielelläni kuulisin muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien ajatuksia ja/tai kokemuksia aiheesta

 

[MarchDream]

Hei, anteeksi että ”puutun” vanhemman ikäpolven edustajana keskusteluun, mutta ehdottomasti kannustaisin teitä yrittämään lapsen hankintaa jos/kun perusasiat teillä vaikuttavat olevan hyvinkin mallillaan. Itse sain ainokaiseni vasta 40+ iässä, ja vaikka kaikki on mennyt hyvin, toki nuorena kannattaa vanhemmuuden unelmia toteuttaa, jos se vain onnistuu. Kaikki ”käytännön” asiat kyllä järjestyy!

 

[Nepeta Cataria]

Minä sain esikoiseni 27-vuotiaana keskelle opintoja, ja mielestäni se meni ihan hyvin. Istuin luennoilla ja harkoissa ihan viimeiseen asti, ja sitten pidin sen 2vk taukoa jonka jälkeen palasin takaisin, vauveli vaan vaunuissa matkaan ja imetin luentosalin hämärässä. Vauveli alkoi siinä 4kk iässä olemaan niin tarkkaavainen että piti jättää hänet kotiin isänsä hoitoon sillä aikaa kun itse istui luennoilla. Silloin ei vielä ollut etäluentoja kovin paljoa tarjolla, muutamia kenties videotallenteina. Myöhemmin sitten hain hänelle päiväkotipaikan ja hän oli hoidossa sen aikaa kun olin luennoilla tai harjoituksissa. Koin ettei vanhemmaksi tuleminen kuin ehkä hitusen hidasti opintojani, mutta sain tosiaan aika kivasti yhdistettyä opinnot ja äitiyden. Ja osaan kuvitella et nyt - toki vähän alasta riippuen - yhdistäminen on entistä helpompaa jos etäluentoja on tarjolla. Raskausaikana opintoja voi vähän haitata väsymys ja aivosumu, mutta toisaalta aikaa ja energiaa säästyy kun on hyvä syy skipata opiskelijapippalot.

Tästä on jo aikaa, esikoiseni on jo 16v. Eli ihan tähän keskusteluun en ehkä jää pitkäksi aikaa ihmettelemään. Mutta kannustan kyllä lastenhankintaan, minusta äitiys ja opinnot ovat helpompia jopa yhdistää kuin äitiys ja työnteko.

 

[Ex-ensisynnyttäjä89]

En nyt ihan osu tuohon sun ikähaarukkaan, mutta yhdyn @MarchDream kommenttiin. Mikäli nyt tuntuu hyvältä hankkia lapsia, kannattaa se tehdä nuorena. Itse sain esikoisen 34 v., nyt 35 v. ja raskaana, mutta toiveena vähintään kolme lasta. Eli en tiennyt ennen esikoista, että haluankin monta lasta, koska en ole koskaan kokenut olevani ns. "lapsi-ihminen". Opiskelin yliopistossa läpi esikoisen raskauden (kävin vielä tentissäkin laskettuna päivänä ) ja valmistun nyt maisterin tutkinnosta. Suoritin opintoja eteenpäin vanhempainvapaallakin. Omalla alalla (IT) käytännössä kaikki kurssit pystyi suorittamaan etänä, joten se helpotti urakkaa huomattavasti. Isona apuna mulla oli myös mies, joka osallistui aktiivisesti vauvan hoitamiseen. Eli tämän perusteella en näe, miksei opiskelua ja raskautta/vauva-arkea voisi yhdistää Ja varsinkin jos haluaa useamman lapsen, kannattaa homma aloittaa hyvissä ajoin. Mutta joo, nämä vain tällaisen vanhuksen ajatuksia

 

[Sinertävää]

Minä olen jo valmistunut, mies tekee väikkäriä. Ollaan pari vuotta teitä vanhempia. Periaatteessa on meillä huono tilanne, kun vaan toinen (=minä) on työelämässä ja asutaan pienessä vuokra-asunnossa, mutta toisaalta mietittiin ettei tämä elämä kummemmaksi välttämättä tästä muutu. Me rakastetaan toisiamme ja halutaan yhteinen lapsi, ei siinä oikein kiinnosta sen jälkeen yhteiskunnan mielipide siitä milloin on "oikea elämäntilanne" hankkia lapsia.

Ja siis vauvaa tosiaan yritetty melkein vuosi, vaikkei kummallakaan pitäisi olla mitään esteitä hedelmällisyyden suhteen. Itseä ärsyttää kun ei aloitettu yrittämään aiemmin, kun tässä nähtävästi kestää kauan (10 kk ei ole vielä mitään, osa on yrittänyt vuosia, mutta niih). Eihän sitä kyllä tiedä, teillähän voi onnistua heti ensimmäisestä kierrosta. Mutta voi käydä niinkin ettei ehdi edes tulla raskaaksi ennen opintojen loppua.

Summasummarum: itse kyllä alottaisin yrityksen

 

[Vargynja]

Työnnän minäkin nenäni tänne, vaikka olen jo vähän vanhempi enkä ole opiskellut sitten ammattikoulun. Sain nimittäin esikoisen 22-vuotiaana (esikoinen on nyt 10v). Taloudellisessa tilanteessamme ei ollut silloin hurraamista. Itse tein töitä tarvittaessa työhön kutsuttavana ja mies opiskeli. Tähän kaksi pointtia. Ensinnäkin missään vaiheessa ei ole rahan suhteen ollut liian tiukkaa. No jos elätte jo nyt kirjaimellisesti kädestä suuhun, voi rahan suhteen tehdä tiukkaa, mutta muuten lapsen voi hankkia vaikkei olisi "kaikki valmista". Paljon pystyy kuitenkin hankkimaan käytettynä ja kun olette pian valmistumassakin, voisin kuvitella ettei raha ole ensimmäinen ongelma.

Ja sitten toinen juttu on se, että meillä rahatilanne ei sitten lähivuosina helpottunutkaan. Miehen piti siinä pian valmistua ja työllistyä, vaan toisin kävi. Mies nimittäin sairastui syöpään esikoisen ollessa pieni ja oli vuosia sairaslomalla/-eläkkeellä (eikä koskaan valmistunut). Jos olisimme jääneet odottamaan valmistumista saattaisimme olla yhä lapsettomia. Tämän kokemuksen perusteella suosittelen toteuttamaan unelmia nyt eikä sitten kun... Jos jää odottamaan sitä, että kaikki on valmista vauvan tuloa varten, sitä hetkeä ei ehkä tule koskaan. Teillä toki on vielä monta vuotta aikaa, mutta pointtini on että vauvan voi tehdä vaikka ei olisi kaikki valmista.

Yrityksen kestoa on myös mahdoton ennustaa. Voi olla että tärppää heti. Voi olla että mietitte vuoden päästä lapsettomuushoitoja. (Me mietittiin esikoisen kohdalla niihin hakeutumista, mutta sitten lopulta tärppäsi yli vuoden yrityksen jälkeen.)

Eli näillä kokemuksilla kannustan aloittamaan yrityksen jos/kun vauvakuume "vaivaa" ja parisuhde on kunnossa. Muut jakoikin kokemuksia opiskelun ja vauvan saannin yhdistämisestä.

 

[S-01]

Tännehän on tullut paljon vastauksia jo, kiitos niistä Itse opiskelen terveydenhoitajaksi ja puoliso insinööriksi. Luultavasti pystyisin ainakin teoriaopintoja (suurin osa etänä) suorittamaan raskaus- ja vauva-aikana. Mun opintoihin kuuluu kuitenkin tosi paljon työharjoittelua jotka on välillä fyysisesti hyvinkin aktiivisia niin niitä ei ehkä loppuraskaudessa tai pienen vauvan kanssa pysty välttämättä tekemään. Ja voi tosiaan olla, että raskautumiseen menee kuukausiakin. Ei me aivan kädestä suuhun eletä että eiköhän sitä taloudellisesti pärjäisi, ja käytettynä voi hankkia paljon tavaraa ja tietty tulevat isovanhemmat varmasti innostuisivat ostamaan kaikennäköistä Puoliso on jo sanonut, että hänen puolestaan voitaisiin ruveta yrittämään vaikka heti. Meillä on myös 3-vuotias koira, joka tähän mennessä on kovasti tykännyt lapsista, mutta silti jännittää mitähän se vauvasta sitten tuumaisi :D

 

[S-01]

Minä olen jo valmistunut, mies tekee väikkäriä. Ollaan pari vuotta teitä vanhempia. Periaatteessa on meillä huono tilanne, kun vaan toinen (=minä) on työelämässä ja asutaan pienessä vuokra-asunnossa, mutta toisaalta mietittiin ettei tämä elämä kummemmaksi välttämättä tästä muutu. Me rakastetaan toisiamme ja halutaan yhteinen lapsi, ei siinä oikein kiinnosta sen jälkeen yhteiskunnan mielipide siitä milloin on "oikea elämäntilanne" hankkia lapsia.

Ja siis vauvaa tosiaan yritetty melkein vuosi, vaikkei kummallakaan pitäisi olla mitään esteitä hedelmällisyyden suhteen. Itseä ärsyttää kun ei aloitettu yrittämään aiemmin, kun tässä nähtävästi kestää kauan (10 kk ei ole vielä mitään, osa on yrittänyt vuosia, mutta niih). Eihän sitä kyllä tiedä, teillähän voi onnistua heti ensimmäisestä kierrosta. Mutta voi käydä niinkin ettei ehdi edes tulla raskaaksi ennen opintojen loppua.

Summasummarum: itse kyllä alottaisin yrityksen

Mekin asutaan suht pienessä vuokra-asunnossa ja ollaan mietitty asiaa niin, että jos vain keksittäisiin järkevämpiä säilytysratkaisuja niin ainakin vauvavuosi asuttaisiin vielä tässä. Toki jos raskautumisessa menisi iäisyys niin sittenhän voi olla jo ihan eri kuviot :D Harmi että teillä ei vielä ole tärpännyt, kovasti tsemppiä yritykseen

 

[Nepeta Cataria]

Mekin asutaan suht pienessä vuokra-asunnossa ja ollaan mietitty asiaa niin, että jos vain keksittäisiin järkevämpiä säilytysratkaisuja niin ainakin vauvavuosi asuttaisiin vielä tässä. Toki jos raskautumisessa menisi iäisyys niin sittenhän voi olla jo ihan eri kuviot :D Harmi että teillä ei vielä ole tärpännyt, kovasti tsemppiä yritykseen

Vauva ei vielä tosiaan paljoa tilaa tarvitse! Ihan pikkuinen nukkuu pinniksessä tai ihan äidin vieressä pitkään. Ainoa et kannattaa miettiä et miten vaunujen kanssa pääsee kulkemaan, maan rajassa asuminen on siksi helpompaa. Vuokralla asumisessa ei ole mitään pahaa, se on vain helppoa kun voitte helposti vaihtaa isompaan tai sopivampaan asuntoon kun sen aika tulee, tai joskus isona muuttaa työn perässä. Omistusasunnon ehtii hankkimaan kyllä kun tiedätte minne haluatte asettua asumaan.

Vauvan tarvikkeet eivät paljoa maksa, tuntuu että varsinkin vaatteita on edullisesti tarjolla. Ja käytettynä saa paljon hankittua, vaikkapa vaunut. Aina voi pyytää lahjoiksi tarvikkeita, olen varma että tulevat isovanhemmat osallistuvat mielellään. Ja jotain lastenvaatteita voi saada sopuhintaan tai ilmaiseksi ihan tuttaviltakin, vauvat kasvavat nopsaan ulos ensimmäisistä vaatteistaan.

 

[S-01]

Vauva ei vielä tosiaan paljoa tilaa tarvitse! Ihan pikkuinen nukkuu pinniksessä tai ihan äidin vieressä pitkään. Ainoa et kannattaa miettiä et miten vaunujen kanssa pääsee kulkemaan, maan rajassa asuminen on siksi helpompaa. Vuokralla asumisessa ei ole mitään pahaa, se on vain helppoa kun voitte helposti vaihtaa isompaan tai sopivampaan asuntoon kun sen aika tulee, tai joskus isona muuttaa työn perässä. Omistusasunnon ehtii hankkimaan kyllä kun tiedätte minne haluatte asettua asumaan.

Vauvan tarvikkeet eivät paljoa maksa, tuntuu että varsinkin vaatteita on edullisesti tarjolla. Ja käytettynä saa paljon hankittua, vaikkapa vaunut. Aina voi pyytää lahjoiksi tarvikkeita, olen varma että tulevat isovanhemmat osallistuvat mielellään. Ja jotain lastenvaatteita voi saada sopuhintaan tai ilmaiseksi ihan tuttaviltakin, vauvat kasvavat nopsaan ulos ensimmäisistä vaatteistaan.

Me itse asiassa asutaankin juuri maan tasalla Ja ei useimmat tarvikkeet tosiaan paljoa maksa, lähisuvussa on aika paljon nyt 0-3.v lapsia niin varmasti sieltäkin päin tarvikkeita saa jos nyt ei ilmaiseksi niin halvalla. Vaunut taitaa olla se kallein yksittäinen asia, niihin haluan kuitenkin panostaa mutta tietty niitäkin saa käytettynä. Meillä on kyllä aika pieni auto mutta kai se yhden vauvan kanssa vielä menee + asutaan isossa kaupungissa eli julkiset kulkee sekä kaupungin sisällä että muualle Suomeen.

 

[Sinertävää]

Mekin asutaan suht pienessä vuokra-asunnossa ja ollaan mietitty asiaa niin, että jos vain keksittäisiin järkevämpiä säilytysratkaisuja niin ainakin vauvavuosi asuttaisiin vielä tässä. Toki jos raskautumisessa menisi iäisyys niin sittenhän voi olla jo ihan eri kuviot :D Harmi että teillä ei vielä ole tärpännyt, kovasti tsemppiä yritykseen

Joo siis jos historiaa miettii, niin onhan sitä ennenkin ahtaasti asuttu! Omia pikkusisaruksia seurannut niin eivät edes viihtyneet pieninä omissa huoneissaan vaan piti keittiössä/olohuoneessa pyöriä leikkimässä.

Kiitos tsempeistä. Olen itsekin sotealalla, ja periaatteessa tiedän nämä jutut, mutta olen jossakin negatiivisuuden kuilussa jumissa. Tavallaan kuitenkin hyvä että on kestänyt pitempään yrityksessä, niin on tavallaan paremmin henkisesti valmistautunut jos ihmeen kaupalla tulisikin raskaaksi.

Duodecimin Odottavan äidin opas on muuten tosi hyvä kirja raskaudesta (oletan että sua kiinnostaa raskauden teoria kun sotealalla olet). Sitten jos menee yli puoli vuotta yritykseen ja alkaa ahdistamaan, niin Lindholmin Projekti Vauva kertoo lapsettomuushoidoista ja niiden teoriasta, joskin huomaa ettei kirjoittaja ole (sote) ammattilainen. Hakkaraisen Ihmeet tapahtuvat muille taas on kamalan surullinen, itsellä paheni ahdistus siitä vaikka samaistunkin moneen kohtaan.

Niin ja sitten täällä palstalla on ihanan positiivista porukkaa.

 

[S-01]

Joo siis jos historiaa miettii, niin onhan sitä ennenkin ahtaasti asuttu! Omia pikkusisaruksia seurannut niin eivät edes viihtyneet pieninä omissa huoneissaan vaan piti keittiössä/olohuoneessa pyöriä leikkimässä.

Kiitos tsempeistä. Olen itsekin sotealalla, ja periaatteessa tiedän nämä jutut, mutta olen jossakin negatiivisuuden kuilussa jumissa. Tavallaan kuitenkin hyvä että on kestänyt pitempään yrityksessä, niin on tavallaan paremmin henkisesti valmistautunut jos ihmeen kaupalla tulisikin raskaaksi.

Duodecimin Odottavan äidin opas on muuten tosi hyvä kirja raskaudesta (oletan että sua kiinnostaa raskauden teoria kun sotealalla olet). Sitten jos menee yli puoli vuotta yritykseen ja alkaa ahdistamaan, niin Lindholmin Projekti Vauva kertoo lapsettomuushoidoista ja niiden teoriasta, joskin huomaa ettei kirjoittaja ole (sote) ammattilainen. Hakkaraisen Ihmeet tapahtuvat muille taas on kamalan surullinen, itsellä paheni ahdistus siitä vaikka samaistunkin moneen kohtaan.

Niin ja sitten täällä palstalla on ihanan positiivista porukkaa.

Varmaan tosiaan se 12 kk olisi hyvä yrittää pysyä suht rauhallisena ja luottavaisena mutta onhan se helpommin sanottu kuin tehty Ja kiitos tosi paljon kirjavinkeistä, tykkään kyllä lukea muutenkin niin täytyypä lähteä kirjastoon :D

 

[Neri]

Me ollaan molemmat miehen kanssa opiskelijoita ja meidän esikoinen syntyi heinäkuussa. Itse valmistuin edellisestä tutkinnosta alkuraskauden aikaan, mutta aloitin heti perään opiskelemaan toista AMK-tutkintoa. Olin tosin edellisen tutkinnon viimeisen vuoden kokopäiväisesti töissä. Mies opiskelee yliopistossa ja käy samalla töissä. Me tosin ollaan jo kolmekymppisiä ja opiskellaan töiden ohessa varmaan hamaan tappiin saakka

Olen nyt ollut vanhempainvapaalla ja poissaolevana lapsen syntymästä lähtien ja tarkoitus olisi palata opintojen pariin tammikuussa. Aion silti hoitaa vielä vauvaa kotona.

Meidän kokemuksen mukaan opiskeluaika ei ollut yhtään huono hetki vanhemmuudelle, koska opintojen suhteen on joustovaraa ja mahdollisuus sumplia eri tavoin. Tässä on tähän mennessä esille tulleita plussia ja miinuksia:

+ Opinnot joustavat paremmin kuin työelämä
+ Mies on opiskellut ja työskennellyt etänä, joten hän on ollut läsnä mun ja vauvan kanssa tosi paljon (tämä ehkä tähän mennessä paras plussa!)
+ Kun aikaa on rajallisemmin, opiskelu on tehokkaampaa, koska pakko hyödyntää liikenevä aika (näin ainakin meillä)
+ Hoitovapaalla saa hyödynnettyä opiskelijaedut
+ Opiskelu tarjoaa lapsen hoitamisen lisäksi omaa hyödyllistä tekemistä
+ Jos lapsi on päiväkodissa niin opiskelijana saattaa hyvin voida pitää lyhyempiä päiviä ja tarjota kevyemmän aloituksen päivähoitoon

- Tulot opiskelijana ovat pienet/rahaa ei ole niin paljoa
- Opiskelu voi luonnollisesti olla rankempaa ja hitaampaa
- Työskentely opintojen ohella voi olla vaikeampaa

 

[Olet ihmeellinen]

Olen pyörinyt jo pidemmän aikaa tällä foorumilla, mutta en ole uskaltanut vielä kommentoida yhteenkään keskusteluun. Tämä keskustelu kuitenkin pisti silmiini itseä koskettavan aiheen vuoksi. Minulla on aina ollut haave tulla äidiksi nuorena jos minulle vain luodaan se mahdollisuus ja vaikka olenkin vasta lähemmäs 20-vuotias niin vauvakuumeilen jatkuvasti. Olen kuitenkin rauhoitellut itseäni, ettei kiirettä ole. Opiskelen myös kätilöksi, joten tällaiset asiat pyörivät mielessä usein. Monet ihmiset joiden kanssa olen puhunut haaveestani ovat todenneet, että "eikö kannattaisi ensin opiskella loppuun, hankkia vakituinen työpaikka sekä omistusasunto ennen lapsia". Tällaiset kommentit saavat minut usein miettimään, onko lapsihaaveille oikeaa aikaa...

Koin lokakuussa myös tunteiden vuoristoradan aiheeseen liittyen kun tulin yllättäen raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Raskauteni meni kuitenkin kesken miltein heti positiivisen testin jälkeen. Koen, että menetin jotain itselle tärkeää vaikka yritän ajatella, että kaikella on tarkoituksensa.

 

[Aaltokukka]

Olen pyörinyt jo pidemmän aikaa tällä foorumilla, mutta en ole uskaltanut vielä kommentoida yhteenkään keskusteluun. Tämä keskustelu kuitenkin pisti silmiini itseä koskettavan aiheen vuoksi. Minulla on aina ollut haave tulla äidiksi nuorena jos minulle vain luodaan se mahdollisuus ja vaikka olenkin vasta lähemmäs 20-vuotias niin vauvakuumeilen jatkuvasti. Olen kuitenkin rauhoitellut itseäni, ettei kiirettä ole. Opiskelen myös kätilöksi, joten tällaiset asiat pyörivät mielessä usein. Monet ihmiset joiden kanssa olen puhunut haaveestani ovat todenneet, että "eikö kannattaisi ensin opiskella loppuun, hankkia vakituinen työpaikka sekä omistusasunto ennen lapsia". Tällaiset kommentit saavat minut usein miettimään, onko lapsihaaveille oikeaa aikaa...

Koin lokakuussa myös tunteiden vuoristoradan aiheeseen liittyen kun tulin yllättäen raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Raskauteni meni kuitenkin kesken miltein heti positiivisen testin jälkeen. Koen, että menetin jotain itselle tärkeää vaikka yritän ajatella, että kaikella on tarkoituksensa.

Osanottoni menetyksesi johdosta!

Vaan noille "elämässäsi tee/ kannattaa ensin tehdä" neuvojille voit todeta kiitos kantasi ilmoituksesta pistän harkintaan... Haaveita täytyy ihmisellä olla ja sinä itse tiedät milloin kääntää omav nenä niitä kohden...

 

[Olet ihmeellinen]

Osanottoni menetyksesi johdosta!

Vaan noille "elämässäsi tee/ kannattaa ensin tehdä" neuvojille voit todeta kiitos kantasi ilmoituksesta pistän harkintaan... Haaveita täytyy ihmisellä olla ja sinä itse tiedät milloin kääntää omav nenä niitä kohden...

Kiitos osanotosta

Ja asia on juurikin näin! En usko, että tietyille asioille on oikeaa aikaa. Elämä olisi hyvin tasapaksua, jos haaveita ei olisi. Yritän uskoa jokaisessa tilanteessa, että elämä kyllä kantaa.

 

[Aaltokukka]

Kiitos osanotosta

Ja asia on juurikin näin! En usko, että tietyille asioille on oikeaa aikaa. Elämä olisi hyvin tasapaksua, jos haaveita ei olisi. Yritän uskoa jokaisessa tilanteessa, että elämä kyllä kantaa.

Kyllä se kantaa ja joku ohikulkija heittää tarvittaessa pelastusrenkaan jossa voit roikkua aaltojen oikein ympärillä loiskuessa.

 

[Nepeta Cataria]

Toisaalta, on juttuja jotka myös puoltavat lasten tekemistä aikaisemmin. Nuorena on hedelmällisempi, vauva saa helpommin alkunsa ja raskaudessa on vähemmän riskejä. Naisen hedelmällisyys lähtee kyykkäämään siinä 30-35v jälkeen, ja vähän perimästä ja elintavoista riippuen lasku voi olla hitaampaa tai nopeampaa. Nuorempana on pienemmät riskit vaikkapa trisomioihin tai verenpaineen kohoamiseen raskauden aikana. Synnytys on usein myös helpompi nuoremmalle. Toki tähän vaikuttaa varmasti sekin että iän myötä kertyy helposti myös kiloja, jotka hankaloittavat raskaaksi tulemista ja synnytystä. Mutta pointtini on, että lasten hankkimiselle nuorena on myös järkiperusteita! Mutta tärkeinhän syistä tietysti on se, että haluaa lapsen, siihen ei ole ikärajaa tai suosituksia oikeastaan. Motivaatio on tärkein.

 

[S-01]

Olen pyörinyt jo pidemmän aikaa tällä foorumilla, mutta en ole uskaltanut vielä kommentoida yhteenkään keskusteluun. Tämä keskustelu kuitenkin pisti silmiini itseä koskettavan aiheen vuoksi. Minulla on aina ollut haave tulla äidiksi nuorena jos minulle vain luodaan se mahdollisuus ja vaikka olenkin vasta lähemmäs 20-vuotias niin vauvakuumeilen jatkuvasti. Olen kuitenkin rauhoitellut itseäni, ettei kiirettä ole. Opiskelen myös kätilöksi, joten tällaiset asiat pyörivät mielessä usein. Monet ihmiset joiden kanssa olen puhunut haaveestani ovat todenneet, että "eikö kannattaisi ensin opiskella loppuun, hankkia vakituinen työpaikka sekä omistusasunto ennen lapsia". Tällaiset kommentit saavat minut usein miettimään, onko lapsihaaveille oikeaa aikaa...

Koin lokakuussa myös tunteiden vuoristoradan aiheeseen liittyen kun tulin yllättäen raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Raskauteni meni kuitenkin kesken miltein heti positiivisen testin jälkeen. Koen, että menetin jotain itselle tärkeää vaikka yritän ajatella, että kaikella on tarkoituksensa.

Osanotot kesken menneestä raskaudesta Itse en halua edes kuvitella kuinka pahalta se tuntuu, vaikka toki ''ammattilaisena'' tiedän, että keskenmenot on tosi yleisiä...
Eikä varmasti kannata liikaa miettiä muiden mielipiteitä. Itse sen varmasti sisimmässään tietää milloin on itselle oikea aika vaikkapa perheen perustamiselle

 

[S-01]

Toisaalta, on juttuja jotka myös puoltavat lasten tekemistä aikaisemmin. Nuorena on hedelmällisempi, vauva saa helpommin alkunsa ja raskaudessa on vähemmän riskejä. Naisen hedelmällisyys lähtee kyykkäämään siinä 30-35v jälkeen, ja vähän perimästä ja elintavoista riippuen lasku voi olla hitaampaa tai nopeampaa. Nuorempana on pienemmät riskit vaikkapa trisomioihin tai verenpaineen kohoamiseen raskauden aikana. Synnytys on usein myös helpompi nuoremmalle. Toki tähän vaikuttaa varmasti sekin että iän myötä kertyy helposti myös kiloja, jotka hankaloittavat raskaaksi tulemista ja synnytystä. Mutta pointtini on, että lasten hankkimiselle nuorena on myös järkiperusteita! Mutta tärkeinhän syistä tietysti on se, että haluaa lapsen, siihen ei ole ikärajaa tai suosituksia oikeastaan. Motivaatio on tärkein.

Itsekin olen paljon miettinyt tätä nimenomaan hedelmällisyyden näkökulmasta. Oma äitini on saanut lapset 25-, 28- ja 32-vuotiaana ja kuulemma huomasi ihan selvän eron kuopuksen kohdalla, että raskautumisessa kesti todella paljon pidempään ja olo oli raskauden aikana tukalampi + vauvan kanssa valvominen rankempaa. Toki siihen varmasti vaikuttaa myös se, että raskauksia sekä lapsia oli 2 jo ennestään