Opiskelijana äidiksi?

[Salla-01]

Ollaan puolison kanssa paljon puhuttu tästä vauva-asiasta ja oikeastaan ainoa asia mikä mietityttää on raha. Luultavasti yritämme malttaa odottaa siihen asti, että ensi vuoden kesätyöpaikat ovat varmistuneet ennen kuin rupeamme oikeasti yrittämään. Olisi sitten ainakin vähän enemmän mielenrauhaa talouden suhteen eikä olisi viimeisillään raskaana kesätöissä Toki meillä on ehkäisyn kanssa vähän niin ja näin (keskeytetty yhdyntä), että tulee jos on tullakseen

Meillä on sellainen tilanne, että mies työskentelee osa-aikaisesti opintojen ohella ja itse lähinnä todella satunnaisesti teen keikkatyötä + tietty kesät olen ollut töissä. Olen muutenkin puolet lukuvuodesta aina palkattomissa harjoitteluissa, niin työnteolle ei oikein jää aikaa eikä energiaa Minulla on jonkin verran säästöjä, kun olen säästeliäämpi luonne mutta ajattelimme viimeistään tammikuussa alkaa säästää yhteiselle ''vauvatilille'' tulevaa varten

 

[Nepeta Cataria]

Sitten on sekin, että jos nälkä kasvaa syödessä ja huomaakin haluavansa useamman lapsen. Kun perustaa perheen jo nuorena, on helpompi saada toivottu lapsiluku täyteen. Toiveethan voivat kasvaa perheen mukana. Eihän sitä voi tietää lopulta miten hyvin kasvat äitiyteen, jos sitä ei ole kokeillut?

 

[Neri]

Ollaan puolison kanssa paljon puhuttu tästä vauva-asiasta ja oikeastaan ainoa asia mikä mietityttää on raha. Luultavasti yritämme malttaa odottaa siihen asti, että ensi vuoden kesätyöpaikat ovat varmistuneet ennen kuin rupeamme oikeasti yrittämään. Olisi sitten ainakin vähän enemmän mielenrauhaa talouden suhteen eikä olisi viimeisillään raskaana kesätöissä Toki meillä on ehkäisyn kanssa vähän niin ja näin (keskeytetty yhdyntä), että tulee jos on tullakseen

Meillä on sellainen tilanne, että mies työskentelee osa-aikaisesti opintojen ohella ja itse lähinnä todella satunnaisesti teen keikkatyötä + tietty kesät olen ollut töissä. Olen muutenkin puolet lukuvuodesta aina palkattomissa harjoitteluissa, niin työnteolle ei oikein jää aikaa eikä energiaa Minulla on jonkin verran säästöjä, kun olen säästeliäämpi luonne mutta ajattelimme viimeistään tammikuussa alkaa säästää yhteiselle ''vauvatilille'' tulevaa varten

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on hyvä ajatus yrittää ajoittaa ennemmin niin, että ehtii kesän vielä työskennellä. Meillä oli laskettu aika heinäkuun lopulla ja kevään viimeiset kurssit loppuivat jo toukokuun alkupuolella... Vauva päätti lopulta syntyäkin heinäkuun alkupuolella, mutta oli tylsät ne parikin kuukautta odotella vauvan syntymää, kun mies ja muut läheiset olivat töissä eikä muutenkaan jaksanut tehdä hirveästi mitään. Aika meni superhitaasti. Toki joku muu olisi vaan nauttinut pitkistä vapaista Myös rahallisesti tuli aika paljon takkiin, kun raskausvapaarahaakin saa vasta, kun on ollut kuukauden raskausvapaalla. Eikä hoksannut kesäkurssejakaan ottaa

Säästäminen on fiksua, koska vauvaan saa kyllä uppoamaan rahaa, vaikka hankkisikin tarvikkeita käytettynä. Meillä meni ennen syntymää hankittuihin tarvikkeisiin n. 1500e, mutta saatiin läjäpäin vaatteita, turvakaukalo, pinnasänky ja sitteri tutuilta. Vaunuistakin maksoimme alle 500e, mikä tuntuu olevan aika pieni summa nykyisin. Vauvan syntymän jälkeen hankittuihin tarvikkeisiin on mennyt varmaan 500e (vaatteita, rintapumppu, leluja, kunnollinen patja pinnasänkyyn, unipusseja, syöttötuoli, ruokailuvälineitä...)

Käytettyjä tarvikkeita suosimalla säästää kyllä hyvin. Erityisesti vaatteita saatiin/hankittiin käytettynä. Sekään ei kuitenkaan ole välttämättä oikotie onneen ja vaatii tuuriakin. Oltaisiin esim. haluttu Tulan kantoreppu käytettynä, mutta hinnat pyörivät jossain +70e. Saatiin kuitenkin alennuksesta sama reppu vain pari kymppiä kalliimmalla.

Lisäksi synnytykseenkin menee jonkin verran rahaa (meillä vajaa 500e) ja raskausaikana voi tulla maksettavaksi poliklinikkamaksuja. Jos raskaus vaatii tarkempaa seurantaa, niin niistäkin voi kertyä sievoinen summa.

 

[Sinertävää]

Ollaan puolison kanssa paljon puhuttu tästä vauva-asiasta ja oikeastaan ainoa asia mikä mietityttää on raha. Luultavasti yritämme malttaa odottaa siihen asti, että ensi vuoden kesätyöpaikat ovat varmistuneet ennen kuin rupeamme oikeasti yrittämään. Olisi sitten ainakin vähän enemmän mielenrauhaa talouden suhteen eikä olisi viimeisillään raskaana kesätöissä Toki meillä on ehkäisyn kanssa vähän niin ja näin (keskeytetty yhdyntä), että tulee jos on tullakseen

Meillä on sellainen tilanne, että mies työskentelee osa-aikaisesti opintojen ohella ja itse lähinnä todella satunnaisesti teen keikkatyötä + tietty kesät olen ollut töissä. Olen muutenkin puolet lukuvuodesta aina palkattomissa harjoitteluissa, niin työnteolle ei oikein jää aikaa eikä energiaa Minulla on jonkin verran säästöjä, kun olen säästeliäämpi luonne mutta ajattelimme viimeistään tammikuussa alkaa säästää yhteiselle ''vauvatilille'' tulevaa varten

Noi palkattomat harjoittelut ovat kyllä kökköjä, meillä välillä laboraatioitakin oli tyyliin 8-16 ja päälle vielä kirjalliset työt kotona. Mutta varsinainen työelämä sitten tuntuu auvoiselta, kipeänä saa levätä eikä tarvitse mitään korvata jälkikäteen.

 

[Vargynja]

Kokemuksen syvällä rintaäänellä: ei tarvitse hankkia omistusasuntoa ennen vauvan saantia. Ei meillä ollut silloin 22-vuotiaana kun esikoinen syntyi, eikä hetkeäkään ole kaduttanut. (Ei kyllä ole vieläkään, mutta se ei johdu lapsista vaan sairauksista.) Kuten todettua, lapsettomia oltaisiin, jos oltaisi jääty odottamaan, että on kaikki puitteet kunnossa. Ja olen huomattavasti onnellisempi kahden lapsen (ja miehen) kanssa kuin olisin lapsettomana omistusasunnossa. Ei se vuokralla asuminen niin suuri vääryys ole.

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Samaistun niin vahvasti tuohon yrityksen aloittamiseen vaikka elämässä ei ole kaikki valmiina, että vastaan vaikka en opiskelija ole enää muutamaan vuoteen ollutkaan

Ollaan molemmat kumppanin kanssa samalla vaikeasti työllistyvällä alalla. Mun määräaikaiseni on tällä erää päättymässä huhtiluun loppuun, ja olettaisin että vakityön saamisessa saattaa kestää vielä kymmenisen vuotta (varsinkin jos saan äitiyslomia väliin). Kumppanilla sentään ensimmäinen mahdollisesti vakinaistuva työpaikka kierroksessa, mutta mulla alkoi tulla jo ikä vastaan (olin 35 kun jätettiin ehkäisy pois) niin että kävin poistamassa kierukan mahdollisimman pian sen jälkeen kun kumppani ilmaisi että ehkä me tosiaan voitaisiin kokeilla mitä tapahtuu. Ja olen tosi hyvilläni että tehtiin niin, vaikka ei hajuakaan missä maassa tulen asumaan 5 vuoden päästä tai tullaanko koskaan saamaan oman alan töitä samalta paikkakunnalta.

Opiskelujen valmiiksi saaminen ei tule poistamaan kaikkea epävarmuutta. Jos teistä molemmista tuntuu siltä että lapsen lisääminen arkeen toisi enemmän iloa kuin ottaisi, ja kumppani tuntuu sellaiselta jonka kanssa luotat viihtyväsi tai ainakin tulevasi toimeen vielä 5-10 vuoden päästäkin (mitään ei tietenkään voi ennustaa, ja varmasti siitäkin selviää jos tulee tilanne jossa ero on oikea ratkaisu... ja hankkivathan monet lapsen ihan yksinkin, tai johonkin muuhun kuin oerinteiseen parisuhteeseen), niin ehkä nyt on teille ihan oikea aika aloittaa yrittämään riippumatta siitä mitä mieltä lähipiirin hyvää tarkoittavat neuvojat (jos teillä sellaisia on) ovat.

 

[Salla-01]

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on hyvä ajatus yrittää ajoittaa ennemmin niin, että ehtii kesän vielä työskennellä. Meillä oli laskettu aika heinäkuun lopulla ja kevään viimeiset kurssit loppuivat jo toukokuun alkupuolella... Vauva päätti lopulta syntyäkin heinäkuun alkupuolella, mutta oli tylsät ne parikin kuukautta odotella vauvan syntymää, kun mies ja muut läheiset olivat töissä eikä muutenkaan jaksanut tehdä hirveästi mitään. Aika meni superhitaasti. Toki joku muu olisi vaan nauttinut pitkistä vapaista Myös rahallisesti tuli aika paljon takkiin, kun raskausvapaarahaakin saa vasta, kun on ollut kuukauden raskausvapaalla. Eikä hoksannut kesäkurssejakaan ottaa

Säästäminen on fiksua, koska vauvaan saa kyllä uppoamaan rahaa, vaikka hankkisikin tarvikkeita käytettynä. Meillä meni ennen syntymää hankittuihin tarvikkeisiin n. 1500e, mutta saatiin läjäpäin vaatteita, turvakaukalo, pinnasänky ja sitteri tutuilta. Vaunuistakin maksoimme alle 500e, mikä tuntuu olevan aika pieni summa nykyisin. Vauvan syntymän jälkeen hankittuihin tarvikkeisiin on mennyt varmaan 500e (vaatteita, rintapumppu, leluja, kunnollinen patja pinnasänkyyn, unipusseja, syöttötuoli, ruokailuvälineitä...)

Käytettyjä tarvikkeita suosimalla säästää kyllä hyvin. Erityisesti vaatteita saatiin/hankittiin käytettynä. Sekään ei kuitenkaan ole välttämättä oikotie onneen ja vaatii tuuriakin. Oltaisiin esim. haluttu Tulan kantoreppu käytettynä, mutta hinnat pyörivät jossain +70e. Saatiin kuitenkin alennuksesta sama reppu vain pari kymppiä kalliimmalla.

Lisäksi synnytykseenkin menee jonkin verran rahaa (meillä vajaa 500e) ja raskausaikana voi tulla maksettavaksi poliklinikkamaksuja. Jos raskaus vaatii tarkempaa seurantaa, niin niistäkin voi kertyä sievoinen summa.

Hyvä pointti, varmasti on fiksua varautua mahdollisiin yllättäviin menoihin myös ja toki vauvan tarvikkeisiin saa kulutettua todella isot summat rahaa niin halutessaan. Siksi haluttaisiinkin saada vähän enemmän vielä rahaa säästöön ennen vauvan tuloa. Itsellä on toki vähän sellainen asenne, että kaikkea mahdollista ei tarvitse hankkia valmiiksi (en muutenkaan ole mikään shoppailija luonteeltani) vaan tärkeimmät riittäisivät ennen vauvan syntymää ja loput voi hankkia sitä mukaa kun tarve tulee. Ja käytettynä toki hommata mahdollisimman paljon. Onneksi lähipiirissä on viime vuosina ollut oikea vauvabuumi niin varmasti saataisiin paljon tavaroita halvalla tai jopa ilmaiseksi

Mielenkiinnosta kysyn, kuinka kauan olitte sairaalassa synnytyksen yhteydessä, kun laskua tuli tuon verran? Itse olen ollut siinä käsityksessä, että yksi sairaalayö maksaa n. 30 €, toki ilmeisesti perhehuoneissa puolisosta menee erikseen oma potilasmaksunsa

 

[Salla-01]

Samaistun niin vahvasti tuohon yrityksen aloittamiseen vaikka elämässä ei ole kaikki valmiina, että vastaan vaikka en opiskelija ole enää muutamaan vuoteen ollutkaan

Ollaan molemmat kumppanin kanssa samalla vaikeasti työllistyvällä alalla. Mun määräaikaiseni on tällä erää päättymässä huhtiluun loppuun, ja olettaisin että vakityön saamisessa saattaa kestää vielä kymmenisen vuotta (varsinkin jos saan äitiyslomia väliin). Kumppanilla sentään ensimmäinen mahdollisesti vakinaistuva työpaikka kierroksessa, mutta mulla alkoi tulla jo ikä vastaan (olin 35 kun jätettiin ehkäisy pois) niin että kävin poistamassa kierukan mahdollisimman pian sen jälkeen kun kumppani ilmaisi että ehkä me tosiaan voitaisiin kokeilla mitä tapahtuu. Ja olen tosi hyvilläni että tehtiin niin, vaikka ei hajuakaan missä maassa tulen asumaan 5 vuoden päästä tai tullaanko koskaan saamaan oman alan töitä samalta paikkakunnalta.

Opiskelujen valmiiksi saaminen ei tule poistamaan kaikkea epävarmuutta. Jos teistä molemmista tuntuu siltä että lapsen lisääminen arkeen toisi enemmän iloa kuin ottaisi, ja kumppani tuntuu sellaiselta jonka kanssa luotat viihtyväsi tai ainakin tulevasi toimeen vielä 5-10 vuoden päästäkin (mitään ei tietenkään voi ennustaa, ja varmasti siitäkin selviää jos tulee tilanne jossa ero on oikea ratkaisu... ja hankkivathan monet lapsen ihan yksinkin, tai johonkin muuhun kuin oerinteiseen parisuhteeseen), niin ehkä nyt on teille ihan oikea aika aloittaa yrittämään riippumatta siitä mitä mieltä lähipiirin hyvää tarkoittavat neuvojat (jos teillä sellaisia on) ovat.

Tuo on kyllä totta, että kaiken ei tarvitse olla elämässä valmiina tai selvillä ennen lapsen tuloa. Riittää, kun molemmat parisuhteessa lasta oikeasti haluavat ja elämäntilanne on niin taloudellisesti kuin muutenkin riittävän tasapainoinen. Riittävä on toki aika laaja ja henkilökohtaisesti määriteltävä asia

Meillä on onneksi sellainen tilanne, että molemmilla pitäisi olla työnsaanti valmistumisen jälkeen lähes 100% varmaa. Toki hoitoalallakin suositaan nykyään paljon määräaikaisia soppareita, mutta ainakin jotain työtä on varmasti aina tarjolla. Kovasti kyllä haluttaisi ruveta yrittämään etenkin, kun tärppäämiseen voi kulua pitkäkin aika Meillä ei kyllä onneksi juuri ole näitä lähipiirin ''neuvonantajia'', toki en tiedä miten sitten oikeasti reagoisivat raskausuutisen kuullessaan.

 

[herkkis]

Hus-alueella on laskutettu 50€ per päivä per ruokailija. Eli perhehuoneessa kaksi aikuista maksaa 100€/päivä. Lisäksi jos synnytyksessä kestää, niin siitä tulee äidin osalta myös yksi päivä osastolla. (En tiiä tuleeko muutenkin, mulla vaan on kestänyt.)

Mun mielestä on jopa parempi asua vuokralla ennen kuin lapsiluku on täysi ja perhe ”valmis”. Me muutettiin (olosuhteiden pakosta) vähän ennen kakkosen syntymää omistusasuntoon, mutta joudutaan tästä vielä joidenkin vuosien päästä muuttamaan pois, mikäli saadaan vielä neljäs. Ja siinähän on isompi työ myydä kuin vaan irtisanoa vuokrasoppari.

 

[Salla-01]

Hus-alueella on laskutettu 50€ per päivä per ruokailija. Eli perhehuoneessa kaksi aikuista maksaa 100€/päivä. Lisäksi jos synnytyksessä kestää, niin siitä tulee äidin osalta myös yksi päivä osastolla. (En tiiä tuleeko muutenkin, mulla vaan on kestänyt.)

Mun mielestä on jopa parempi asua vuokralla ennen kuin lapsiluku on täysi ja perhe ”valmis”. Me muutettiin (olosuhteiden pakosta) vähän ennen kakkosen syntymää omistusasuntoon, mutta joudutaan tästä vielä joidenkin vuosien päästä muuttamaan pois, mikäli saadaan vielä neljäs. Ja siinähän on isompi työ myydä kuin vaan irtisanoa vuokrasoppari.

Aivan, tarkistin niin OYS:ssa hinta on aika lailla sama n. 50 € / yö, mutta puolisot saavat yöpyä perhehuoneessa ilmaiseksi.
Ja itsekin olen kyllä sitä mieltä, että toistaiseksi vuokralla asuminen on meille juuri paras vaihtoehto, onhan se tavallaan ihanan huoletonta ja joustavaa

 

[Nepeta Cataria]

OYS:ssa sairaalavuorokausi -24 on n. 46e, ja saman kustantaa erikoislääkärin vastaanotto. Esim. vaikkapa kun lääkäri tekee ultrauksen. Vuorokauden katsotaan vaihtuvan puolilta öin. Minulla synnytyskeikat ovat olleet 3-4vrk juttuja kun joskus on tullut mentyä osastolle jo ennen kuin synnytys on varsinaisesti ollut käynnissä. Maksukatto on 762e (2024) eli jos tuo tulee täyteen niin loppuvuodelta ei mene maksua vaikka sairaalakäyntejä tulisikin. Maksu ei voi siis paisua mahdottomiin.

 

[Nepeta Cataria]

Omistusasuminen voi tosiaan olla myös haaste. Me hommattiin 4mh okt kun oltiin vielä 3 henkinen perhe. Mutta nyt 11v siitä eteenpäin meitä on jo 8, niin makkarit loppuvat jo kesken. Eipä sitä silloin voinut tietää että haluammekin suurperheen. Ja onhan tuo operaationsa etsiä vielä isompi talo, joten tällä hetkellä nuorimmat jakavat huoneita. Jos oma koti on kallis, se voi pakottaa vanhenpainvapailta paljon aikaisemmin töihin kuin lopulta haluaisikaan, lainaa pitää maksaa takaisin. Toisaalta, ainahan sitä mieluummin itselleen maksaa asumisesta kuin vuokraa, ja lopulta omistusasunto on oma ja asuminen on edullisempaa. Eipä tähän ole oikeaa vastausta.

Nousumarkkinoiden aikaan voisi olla melkoinen veto asua itse vuokralla ja sijoittaa ylimääräisen rahan, kun rahalleen saisi siten suuremman tuoton kuin mitä siitä hyötyisi maksamalla asuntolainaa takaisin. Miehen kans pyöriteltiin tuotakin ajatusta kun mietittiin et mikä olisi se tuottoisin tapa asua, ja laskeskeltiin et mikä sijoitusten tuotto pitäisi olla että asunnon arvo kannattaisi laittaa pörssiin omistusasunnon sijaan, kun tuoton pitäisi olla selvästi enemmän kuin mitä vuokriin uppoaa. Noh, kaikkeahan sitä voi pohtia.

 

[Neri]

Hyvä pointti, varmasti on fiksua varautua mahdollisiin yllättäviin menoihin myös ja toki vauvan tarvikkeisiin saa kulutettua todella isot summat rahaa niin halutessaan. Siksi haluttaisiinkin saada vähän enemmän vielä rahaa säästöön ennen vauvan tuloa. Itsellä on toki vähän sellainen asenne, että kaikkea mahdollista ei tarvitse hankkia valmiiksi (en muutenkaan ole mikään shoppailija luonteeltani) vaan tärkeimmät riittäisivät ennen vauvan syntymää ja loput voi hankkia sitä mukaa kun tarve tulee. Ja käytettynä toki hommata mahdollisimman paljon. Onneksi lähipiirissä on viime vuosina ollut oikea vauvabuumi niin varmasti saataisiin paljon tavaroita halvalla tai jopa ilmaiseksi

Mielenkiinnosta kysyn, kuinka kauan olitte sairaalassa synnytyksen yhteydessä, kun laskua tuli tuon verran? Itse olen ollut siinä käsityksessä, että yksi sairaalayö maksaa n. 30 €, toki ilmeisesti perhehuoneissa puolisosta menee erikseen oma potilasmaksunsa

Pahoittelut, huijasin vähän vahingossa. Tarkistin nyt loppusumman ja se olikin 382,20€. Olimme sairaalassa yhteensä 5 vrk, joista osa oli käynnistysosastolla ja yksi potilashotellissa. Synnytettiin Naistenklinikalla, joten meillä oli kuten @herkkis mainitsi, eli päivämaksu oli jotain 50e luokkaa/henkilö ja perhehuoneessa myös miehestä maksu. Tarkemmin en muista, mistä kaikesta lasku koostui kun sitä ei ole enää tallessa.

 

[Vargynja]

Hyviä pointteja omistusasunnosta. Ei se tosiaan ole kaikissa tilanteissa paras mahdollinen, vaikka siinä maksaakin vuokran sijasta taloa itselleen. Omassa varsinkin omakotitalossa on myös huomattavasti enemmän tekemistä. Kaikki pihahommat ja lisäksi jos jotain hajoaa saa joko itse korjata tai pulittaa korjauksen. Vuokralla (tai asumioikeusasunnossa) siinä mielessä helpompi, että voi vaan laittaa ilmoituksen huoltoon, jos jokin hajoaa.

 

[Salla-01]

Hyviä pointteja omistusasunnosta. Ei se tosiaan ole kaikissa tilanteissa paras mahdollinen, vaikka siinä maksaakin vuokran sijasta taloa itselleen. Omassa varsinkin omakotitalossa on myös huomattavasti enemmän tekemistä. Kaikki pihahommat ja lisäksi jos jotain hajoaa saa joko itse korjata tai pulittaa korjauksen. Vuokralla (tai asumioikeusasunnossa) siinä mielessä helpompi, että voi vaan laittaa ilmoituksen huoltoon, jos jokin hajoaa.

Me ollaan ainakin mietitty, että vasta sitten laitettaisiin omistusasuntoa, kun kummallakin on joku semi-vakituinen työpaikka ja tiedetään mihin halutaan asettua. Itse en muutenkaan ole mikään pihatyö-ihminen niin nautin kyllä ainakin vielä toistaiseksi tästä kerrostaloasumisen helppoudesta, vaikka lähes koko lapsuuteni omakotitalossa asuinkin

 

[Nepeta Cataria]

Taloyhtiöistä sen verran että tosiaankin yhteiset työt teetetään kiinteistöhuollolla ja hankinnoista vastaa isännöitsijä, ja kumpikin haluaa palveluksistaan hyvän siivun, mikä näkyy sitten vastikkeissa. Omakotitalossa pihasiivous, maalaustyöt, hiekoitus,... you-name-it on itsestä kiinni, mutta siinä on hyvä mahdollisuus säästää pitkä penni myös. Joskus kun asustelin kerrostalossa, vastike (+remppavastike, niitäkin tulee tasaisesti, ei tartte ku naapurin kylppärin lasahtaa) oli pelkästään 400€/kk (vuokralla ollessa vastike leipoutuu vuokraan) ja sehän tulee maksettavaksi asuntolainan kanssa jos sellainen on. Uskallampa väittää ettei meillä omakotitalossa asuessa tule läheskään noin paljoa käytettyä kuukaudessa talon huoltoon. Mutta paljon pitää olla valmis tekemään itse, omalla työllään saa kustannuksia alas.

 

[Salla-01]

Oletteko te jotenkin valmistautuneet raskauden yrittämisen aloitukseen esim. ruokavaliota, liikuntatottumuksia, ym. elämäntapoja muuttamalla? Itse ajattelin aloittaa tässä lähiaikoina raskausvitamiinin/foolihapon. Tällä hetkellä käytän lisäravinteina vain D-vitamiinia ja rautaa. Mulla oli ferritiini keväällä 21, ja 6 kk rautakuurin jälkeen se oli noussut vain 41 Mietinkin, että kannattaisiko raskausvitamiinin ohella jatkaa tuota isomman rautalisän syömistä ainakin satunnaisemmin tai kuuriluontoisesti? Lääkäri minua neuvoi siten, että kuurin jälkeen rautaa voi syödä esim. kuukautisvuodon ajan ja kuulemma tuota ferritiinin perustasoa olisi hyvä saada vielä vähän ylemmäksi. Hemoglobiini mulla on kuitenkin hyvä, n. 140.

Muuten ajattelin ruokavaliossa keskittyä monipuolisuuteen ja riittävyyteen etenkin pehmeiden rasvojen osalta. Olin aiemmin vuosia kala-kasvisruokavaliolla, mutta ''raudanpuutteen'' myötä olen taas alkanut syömään poroa ja hirvenlihaa 2-4 x kuussa. Tiedä onko tuolla sitten vaikutusta... Jostakin olen lukenut, että raskautumisen kannalta ihanteellinen BMI olisi 20-25 että voisihan siihen tietysti pyrkiä, mutta mulle tuo painon nostaminen on todellakin työn ja tuskan takana

Liikunnan kannalta olen ajatellut jatkaa samaan malliin eli lähinnä koiran kanssa lenkkeilyä, ym. hyötyliikuntaa päivittäin ja salitreeniä ja/tai joogaa 1-2 x viikossa. Uneen pitäisi myös kiinnittää huomiota; olen herkästi stressaantuva ihminen ja stressi vaikuttaa mulla ensimmäisenä uneen Tulipahan pitkä teksti, varmaan näistä asioista ei kannata liikaa stressatakaan, kun stressi ei ainakaan auta asiassa eteenpäin

 

[Nepeta Cataria]

Oletteko te jotenkin valmistautuneet raskauden yrittämisen aloitukseen esim. ruokavaliota, liikuntatottumuksia, ym. elämäntapoja muuttamalla? Itse ajattelin aloittaa tässä lähiaikoina raskausvitamiinin/foolihapon. Tällä hetkellä käytän lisäravinteina vain D-vitamiinia ja rautaa. Mulla oli ferritiini keväällä 21, ja 6 kk rautakuurin jälkeen se oli noussut vain 41 Mietinkin, että kannattaisiko raskausvitamiinin ohella jatkaa tuota isomman rautalisän syömistä ainakin satunnaisemmin tai kuuriluontoisesti? Lääkäri minua neuvoi siten, että kuurin jälkeen rautaa voi syödä esim. kuukautisvuodon ajan ja kuulemma tuota ferritiinin perustasoa olisi hyvä saada vielä vähän ylemmäksi. Hemoglobiini mulla on kuitenkin hyvä, n. 140.

Muuten ajattelin ruokavaliossa keskittyä monipuolisuuteen ja riittävyyteen etenkin pehmeiden rasvojen osalta. Olin aiemmin vuosia kala-kasvisruokavaliolla, mutta ''raudanpuutteen'' myötä olen taas alkanut syömään poroa ja hirvenlihaa 2-4 x kuussa. Tiedä onko tuolla sitten vaikutusta... Jostakin olen lukenut, että raskautumisen kannalta ihanteellinen BMI olisi 20-25 että voisihan siihen tietysti pyrkiä, mutta mulle tuo painon nostaminen on todellakin työn ja tuskan takana

Liikunnan kannalta olen ajatellut jatkaa samaan malliin eli lähinnä koiran kanssa lenkkeilyä, ym. hyötyliikuntaa päivittäin ja salitreeniä ja/tai joogaa 1-2 x viikossa. Uneen pitäisi myös kiinnittää huomiota; olen herkästi stressaantuva ihminen ja stressi vaikuttaa mulla ensimmäisenä uneen Tulipahan pitkä teksti, varmaan näistä asioista ei kannata liikaa stressatakaan, kun stressi ei ainakaan auta asiassa eteenpäin

Olen valmistautunut, mutta olenkin +40v... Tässä iässä vitamiinit sun muun imeytyvät huonommin ja keho palautuu hitaammin. Nuoruus antaa paljon anteeksi ruokavalionkin kanssa!

Minusta tuo sinun suunnitelma kuulostaa hyvältä. Ehkä tuohon voisi lisätä sen et jos on päänsärkyyn taipumusta niin vältä buranaa (panadol on ok) kun yritys alkaa, sillä sillä on tapana lykätä ovista tai jopa estää se kokonaan. Pysyvää lääkitystä sinulla ei varmaan olekaan, mutta ylipäätään kannattaa tutkia kaikkien lääkkeiden tuoteselosteet ennen lääkkeiden käyttöä. Taas sellainen asia mistä nuorena on iloa, kun mahdolliset perinnölliset ja ympäristön laukaisemat pikkuriesat eivät ole vielä puhjenneet.

 

[Sinertävää]

Oletteko te jotenkin valmistautuneet raskauden yrittämisen aloitukseen esim. ruokavaliota, liikuntatottumuksia, ym. elämäntapoja muuttamalla? Itse ajattelin aloittaa tässä lähiaikoina raskausvitamiinin/foolihapon. Tällä hetkellä käytän lisäravinteina vain D-vitamiinia ja rautaa. Mulla oli ferritiini keväällä 21, ja 6 kk rautakuurin jälkeen se oli noussut vain 41 Mietinkin, että kannattaisiko raskausvitamiinin ohella jatkaa tuota isomman rautalisän syömistä ainakin satunnaisemmin tai kuuriluontoisesti? Lääkäri minua neuvoi siten, että kuurin jälkeen rautaa voi syödä esim. kuukautisvuodon ajan ja kuulemma tuota ferritiinin perustasoa olisi hyvä saada vielä vähän ylemmäksi. Hemoglobiini mulla on kuitenkin hyvä, n. 140.

Muuten ajattelin ruokavaliossa keskittyä monipuolisuuteen ja riittävyyteen etenkin pehmeiden rasvojen osalta. Olin aiemmin vuosia kala-kasvisruokavaliolla, mutta ''raudanpuutteen'' myötä olen taas alkanut syömään poroa ja hirvenlihaa 2-4 x kuussa. Tiedä onko tuolla sitten vaikutusta... Jostakin olen lukenut, että raskautumisen kannalta ihanteellinen BMI olisi 20-25 että voisihan siihen tietysti pyrkiä, mutta mulle tuo painon nostaminen on todellakin työn ja tuskan takana

Liikunnan kannalta olen ajatellut jatkaa samaan malliin eli lähinnä koiran kanssa lenkkeilyä, ym. hyötyliikuntaa päivittäin ja salitreeniä ja/tai joogaa 1-2 x viikossa. Uneen pitäisi myös kiinnittää huomiota; olen herkästi stressaantuva ihminen ja stressi vaikuttaa mulla ensimmäisenä uneen Tulipahan pitkä teksti, varmaan näistä asioista ei kannata liikaa stressatakaan, kun stressi ei ainakaan auta asiassa eteenpäin

Mulla on perusmultivitamiinitabletti (folaatti yli hyvä viime verikokeissa) käytössä ja ostin rautaakin vaikken sitä uskalla paljoa syödä kun en tiedä ferritiiniä. Keväällä söin paljon kalaa, yritän kyllä syödä välillä vieläkin. Kahvin käyttöä olen alkanut vähentämään kun join sitäkin ihan hirveästi, mutten varmaan kokonaan pysty lopettamaan.

Mulla itsellä painoindeksi on koko iän pyörinyt siinä 25-27 välissä eli päinvastainen ongelma kuin sulla. Olen ymmärtänyt yli/alipainon vaikutusten liittyvän hormonitoiminnan häiriintymiseen, ja se sitten näkyisi kuukautiskierron epäsäännöllisyyksinä. Jos sulla on tuossa painossa terve olo ja kuukautiset pyörii, niin en usko sen oikeasti vaikuttavan. Varmaan jos minä yllättäen laihtuisin sinun mittoihin, niin se olisi mun elimistölle isompi stressi kun ovat tottuneet kunnollisiin sokeri/rasva-annoksiin. :D

Tietenkin jos epäilyttää niin voi tarkkailla tuleeko siinä ovulaation paikkeilla mitään ovulaatio-oireita, kuten limat ja kipuja. Ennen vauvan yritystä sivuutin ite noi oireet ja nyt kun seurailee tarkemmin kiertoa niin olen huomannut että mullahan on ihan hitosti toistuvia oireita.

Kannattaa sitten nyyhkyttää lohduttomasti kuukautisten alkaessa. Olen tahtomattani harrastanut tätä viimeiset puoli vuotta ja miesystävä on jo sen verran mehustunut, että suostui kokeilemaan paritanssia.

 

[Neri]

Oletteko te jotenkin valmistautuneet raskauden yrittämisen aloitukseen esim. ruokavaliota, liikuntatottumuksia, ym. elämäntapoja muuttamalla? Itse ajattelin aloittaa tässä lähiaikoina raskausvitamiinin/foolihapon. Tällä hetkellä käytän lisäravinteina vain D-vitamiinia ja rautaa. Mulla oli ferritiini keväällä 21, ja 6 kk rautakuurin jälkeen se oli noussut vain 41 Mietinkin, että kannattaisiko raskausvitamiinin ohella jatkaa tuota isomman rautalisän syömistä ainakin satunnaisemmin tai kuuriluontoisesti? Lääkäri minua neuvoi siten, että kuurin jälkeen rautaa voi syödä esim. kuukautisvuodon ajan ja kuulemma tuota ferritiinin perustasoa olisi hyvä saada vielä vähän ylemmäksi. Hemoglobiini mulla on kuitenkin hyvä, n. 140.

Muuten ajattelin ruokavaliossa keskittyä monipuolisuuteen ja riittävyyteen etenkin pehmeiden rasvojen osalta. Olin aiemmin vuosia kala-kasvisruokavaliolla, mutta ''raudanpuutteen'' myötä olen taas alkanut syömään poroa ja hirvenlihaa 2-4 x kuussa. Tiedä onko tuolla sitten vaikutusta... Jostakin olen lukenut, että raskautumisen kannalta ihanteellinen BMI olisi 20-25 että voisihan siihen tietysti pyrkiä, mutta mulle tuo painon nostaminen on todellakin työn ja tuskan takana

Liikunnan kannalta olen ajatellut jatkaa samaan malliin eli lähinnä koiran kanssa lenkkeilyä, ym. hyötyliikuntaa päivittäin ja salitreeniä ja/tai joogaa 1-2 x viikossa. Uneen pitäisi myös kiinnittää huomiota; olen herkästi stressaantuva ihminen ja stressi vaikuttaa mulla ensimmäisenä uneen Tulipahan pitkä teksti, varmaan näistä asioista ei kannata liikaa stressatakaan, kun stressi ei ainakaan auta asiassa eteenpäin

Ruokavalio- ja liikuntatottumusten laittaminen kuntoon on yksi sellainen asia, jonka olisin jälkikäteen toivonut tehneeni ennen raskautta. Foolihappoa sisältävän raskausmonivitamiinin (itsellä oli käytössä Ainoa raskausmonivitamiini, nyt imetysaikana Mama) syömisen lisäksi vähän lisäsin arkiliikuntaa ja vähensin sokerinsyöntiä. Me syödään myös kala-kasvisruokavalion mukaisesti, mutta mulla ei ole ollut rauta-arvojen kanssa ongelmaa raskausaikaa lukuun ottamatta. Omana ongelmanani oli laiskuus liikuntaa kohtaan (koira olisi auttanut paljon!) ja liika herkuttelu. Herkuttelu loppui raskautumiseen, mutta liikuntatottumukset sain paremmalle tolalle vasta nyt vauvan kanssa

Stressiä tietysti olisi hyvä välttää, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty