Äitille laitoin tylsästi kuvan testistä, kun plussasin ekan kerran äitienpäivänä. Muille kerrottiin varhaisultran jälkeen näyttämällä ultrakuvaa. Paitsi mies antoi isälleen mukin, jossa lukee "Pappa", ja hänellä kesti yllättävän kauan tajuta
Raskaudesta kertominen
- Ketjun aloittaja Laalaa123
- Aloituspäivämäärä
Marmeladii
Silmät suurina ihmettelijä
Mää jouduin töissä kertomaan kahdelle lähimmäiselle työkaverille, että pystyn muutamasta työtehtävästä pidättäytymään mitä raskaana ei saa tehdä.. olisin halunnut vielä pitää omana tietona, mutta ei ollut vaihtoehtoja..
Äidille myös kerroin.
muut saa tietää vasta kun ois käytynä ees ensimmäinen neuvola ja varmemmat viikot 
Äidille myös kerroin.
muut saa tietää vasta kun ois käytynä ees ensimmäinen neuvola ja varmemmat viikot 
Samaa mieltä! :)Ite pidän varmempina viikkoina justiinsa rv12 + eteenpäin. Ehkä nt-ultran.jälkeen uskaltaa jo vähän luottaa että raskaus jatkuu
hitchhiker
Oman äänensä löytänyt
Mä kerroin siskolle ja kahdelle ystävälle, joille kerron muutenkin aina tosi avoimesti kaikesta. 
Mies on kertonut yhdelle ystävälleen. Muille kerrotaan vasta myöhemmin, juurikin varmaan rv 12+ alkaen.
Mies on kertonut yhdelle ystävälleen. Muille kerrotaan vasta myöhemmin, juurikin varmaan rv 12+ alkaen.
Olen kertonut yhdelle henkilölle, keneltä saan henkistä tukea.
En tiedä milloin sitten muille. Ei ole oikein lähi/tuttavapiirissä isojen perheiden ymmärtäjiä.
En tiedä milloin sitten muille. Ei ole oikein lähi/tuttavapiirissä isojen perheiden ymmärtäjiä.
Voisin väittää, että varmempaa sitte ku on rv 12 ohitettu ja nt ultra käyty onnistuneesti läpi. Mutta toki yleensähän se on niin että mitä pidemmälle mennään sitä todennäköisemmin saa vauvan kotiin asti. Sanokaa vaan jos olen väärässä tai on liian mustavalkoista ajattelua. ^^
Veikkaan, että mulla tulee tarve puhua lähimmille ystäville ja siskolle, mennään fiiliksen mukaan. Olishan se kiva jos voisi kertoa vu-kuvan kanssa mutta liekkö maltan sinne saakka..
oon kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jos kävisi huonosti niin haluaisin puhua joka tapauksessa siitä keskenmenostakin, niin sama kertoa iloisia uutisiakin ja toivoa yhdessä parasta
oon kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jos kävisi huonosti niin haluaisin puhua joka tapauksessa siitä keskenmenostakin, niin sama kertoa iloisia uutisiakin ja toivoa yhdessä parasta
Mulla itsellä on ollut keskenmenot aivan alussa, ja yksi tuulimuna mikä todettiin muistaakseni viikon 8 paikkeilla.
Kyllä se 12 viikkoa on sellainen selkeä raja, että siihen mennessä suurin osa km tapahtuu jos on tapahtuakseen. Sikiön kehitys viikoilla 6-12 on tavallaan suurinta.
Joten jos np-ultran jälkeen raskaus jatkuu normaalisti, niin sitten itse mietin seuraavan kerran kertomista.
Kyllä se 12 viikkoa on sellainen selkeä raja, että siihen mennessä suurin osa km tapahtuu jos on tapahtuakseen. Sikiön kehitys viikoilla 6-12 on tavallaan suurinta.
Joten jos np-ultran jälkeen raskaus jatkuu normaalisti, niin sitten itse mietin seuraavan kerran kertomista.
Esikoisesta kerroin heti omille vanhemmille, koska meillä oli lapsettomuushoidot jo käynnissä ja he tiesivät niistä. Äitini kysyi puhelimessa jotain hoitojen etenemisestä, joten en halunnut valehdella.
Miehen vanhemmille kerrottiin sitten jouluna, sopivasti ehdittiin joulun alla nt-ultraan ja tulostin heille joulukorttiin ultrakuvan ja toivotettiin tuleville isovanhemmille onnea
se oli ihana hetki
Ekasta lapsesta en ehtiny kertoa äitille ollenkaan, olin siellä kahvilla ja hän yhtäkkiä vaan pamautti "ootsä raskaana", enkä sitten valehtelemaankaan alkanut Olin 20-vuotias kun alettiin odottaa esikoista ja isälle kertominen olikin sitten vähän erilainen prosessi (mun vanhemmat siis eronneet) ja hän reagoikin huonosti silloin. Nyt tiedän myös ettei reaktio ole mitenkään kovin positiivinen, koska neljäs kyseessä ja hänen mielestään kaks olis riittänyt ihan hyvin ja kolmannesta jo sanoikin et eikö näitä nyt ole ihan riittävästi.
Puolison äiti oli kyllä myös hauska. Hän siis olettanut aina ettei poikansa halua kuin korkeintaan sen yhden lapsen ja kun isommat lapset kertoivat sitten että pikkusisarus olisi tulossa, hän katsoi mua kauhuissaan ja kysyi et tietääkö hänen poikansa tästä Juu, saattoi olla jopa jollain tasolla osallisenakin.
Olin 20-vuotias kun alettiin odottaa esikoista ja isälle kertominen olikin sitten vähän erilainen prosessi (mun vanhemmat siis eronneet) ja hän reagoikin huonosti silloin. Nyt tiedän myös ettei reaktio ole mitenkään kovin positiivinen, koska neljäs kyseessä ja hänen mielestään kaks olis riittänyt ihan hyvin ja kolmannesta jo sanoikin et eikö näitä nyt ole ihan riittävästi. Puolison äiti oli kyllä myös hauska. Hän siis olettanut aina ettei poikansa halua kuin korkeintaan sen yhden lapsen ja kun isommat lapset kertoivat sitten että pikkusisarus olisi tulossa, hän katsoi mua kauhuissaan ja kysyi et tietääkö hänen poikansa tästä
Juu, saattoi olla jopa jollain tasolla osallisenakin.
Saako kysyä että oireiliko tuulimunaraskaus mitenkään eri tavalla? Vai tuliko ihan puskista sitten kun selvisi?
Mun mielestä siinä ei oikein kunnon oireita ollut.
Minä olen kertonut kahdelle siskolle ja hyvälle ystävälle. Lopulle perheelle kerron varmaan jo vknloppuna, koska haluan että tietävät jos käy huonoatikkin. Muille läheisille varmaan varhaisultran jälkeen ja muulle maailmalle ehkä rakenneultran jälkeen.
Me kerrottiin eilen mun miehen äidille. Miestä hermostutti kertoa ja huomasin että tuli semmonen hyvä hetki , kun Hön tuli meillä käymään ja kyseli siitä huonekalusta mikä haettiin. Huusin ylhäältä että tuu vaan katsomaan ja hän ei hoksannut vielä siinäkään vaiheessa kun taittelin hoitotason alas vaan vasta sit kun näytin minkä rasian lapset sai, ensin ihasteli mun kutomia pieniä töppösiä ja bodyn kun nosti sieltä niin sitten vasta hoksasi 
Ihan iloinen oli ainakin siinä mun edessä ja mies kiitteli siinä myöhemmin että mä kerroin.
Nyt en malttais odottaa että omalle äidille kerron. Ajattelin varhaisultran jälkeen kertoa joko runolla ja sillä kuvalla tai sitten se hakaneula homma
Luultavasti runon ja kuvan kera
No enää kaksi päivää odotella
Ihan iloinen oli ainakin siinä mun edessä ja mies kiitteli siinä myöhemmin että mä kerroin. Nyt en malttais odottaa että omalle äidille kerron. Ajattelin varhaisultran jälkeen kertoa joko runolla ja sillä kuvalla tai sitten se hakaneula homma
Luultavasti runon ja kuvan kera No enää kaksi päivää odotella 
Karoliii
Vauhtiin päässyt keskustelija
Itse kerroin ensin yhdelle kaverille, kun en vain pystynyt pitämään sisällä koko asiaa kertomatta siitä kenellekään. 
Oltiin ensin sovittu, ettei kerrota vielä meidän perheille, että odotetaan ainakin varhaisultraan. Mies kertoi kumminkin heti seuraava päivänä äidilleen. 
Itse kerroin sitten myös omalle siskolle seuraavana päivänä ja eilen kerroin mun äidille, isälle ja mummulle. Ajattelin niin, että jos tässä tulisikin käymään huonosti, niin saisin heiltä varmasti tukea ja ymmärtäisivät silloisen tilanteen.
Kaikki ovat ottaneet asian hyvin vastaan, toki mukaan mahtuu myös niitä, jotka eivät uskoneet meille enää kolmatta lasta tulevan.
Oltiin ensin sovittu, ettei kerrota vielä meidän perheille, että odotetaan ainakin varhaisultraan. Mies kertoi kumminkin heti seuraava päivänä äidilleen. Itse kerroin sitten myös omalle siskolle seuraavana päivänä ja eilen kerroin mun äidille, isälle ja mummulle. Ajattelin niin, että jos tässä tulisikin käymään huonosti, niin saisin heiltä varmasti tukea ja ymmärtäisivät silloisen tilanteen.Kaikki ovat ottaneet asian hyvin vastaan, toki mukaan mahtuu myös niitä, jotka eivät uskoneet meille enää kolmatta lasta tulevan.