Raskaudesta kertominen

[MM]

Meillä taitaa olla suht samanikäiset esikoiset, ja mietin kans kovasti että millon uskaltaa kertoa. Plus jos kerrotaan läheisille ryyliin nt-ultran jälkeen niin uskaltaako tytöllekin kertoa siinä vaiheessa. Lapsen mummi todellakin lipsauttais sen varmaan samantien - osin senkin takia mietittiin että kerrottais vasta ekan kolmanneksen jälkeen läheisille, et ehkä siinä vaiheessa jo uskaltaa esikoisellekin. Toisaalta vaikkei ihan rinnastu, niin meidän tyttö on ottanut esimerkiksi koiran menetyksen tosi luonnollisesti (viime kesänä jouduttiin koiravanhus pistään ikiuneen), edelleenkin usein puhutaan meidän koirasta ja siitä että on sielä koirien taivaassa, joten voi olla että teen päässäni asiasta liian ison jutun..

Joo melko samanikäiset esikoiset. Meilläkin on pari vuotta sitten menehtynyt koira vanhuuteen, sekä kuvissa&puheissa ollut mun aiempi koira sekä nyt parista sukulaisperheestä myös lemmikit menehtyneet vanhuuteen. Toisaalta lapsi on ottanut ns melko hyvin, mutta toisinaan käy enemmän pohtimaan syvällisiä. Kysellyt mm että
-onko niillä yksinäistä olla yksin maan alle haudattuna?
-niillä on varmaan ikävä meitä?
-onkohan niillä kylmä?
-voisko niiden luita mennä katsomaan (dinosaurusten fossiilit...)?
Jne, toisaalta hyvinkin herkkä ja ajattelevainen. Ja kun on koitettu puheissa korostaa sitä, että oli vanhoja ja sairaita. En haluaisi joutua kokeilemaan kuinka paha paikka olisi pienen vauvan kuolema.

Mä olisin itse valmis kertomaan läheisimmille ekan ultran jälkeen, rv7+. Ja lopullekin lähisuvusta nt-ultran jälkeen. Mutta kun mulla on tosiaan 2×km rv10+, niin en todellakaan luota, että vielä rv12 olisi ns turvallisilla vesillä. Tekis mieli odottaa esikoisen suhteen jonnekin rv16 tms. Mutta menee vain vähän vaikeaksi, jos tiiviisti toistensa kanssa tekemisissä olevasta sisarusporukasta jätetään yksi perhekunta myös odottamaan esikoisen kanssa tuon möläyttelijän takia. Ja sitten tulee jo taas riski, että aikuisten kesken joku muu lipsauttaa tiedon niille, jos kerta koko muu porukka tietäisi. Mutta kun mä haluaisin koittaa suojella esikoista elämän julmuudelta.

 

[Tyne]

Minä haluaisin vaan kailottaa kaikille, että nyt se vauvva tullee! Heti kun saatiin varmistus, että oon raskaana (me kyllä "tiedettiin" jo ennen testiä), niin olisin halunnu soittaa sisaruksille. Mut keskusteltiin miehen kanssa ja päätettiin, et ei kerrota heti. Pari tuntia myöhemmin todettiin, et kerrotaan kuitenki molempien perheille. Mun sisarukset sai tietää saman tien, ku en malttanu oottaa ollenkaan ja vanhemmat vähän myöhemmin, kun halusin kertoo äitille kasvotusten.

Töissä kerroin työmatkalla heti seuraavana päivänä kahelle työkaverille, ku ne näki jo naamasta, että nyt on joku mehukas juttu. Muille en oo vielä kertonut. Harkkaohjaajalle kerron, kun on käyty ekassa neuvolassa tai lääkärissä, kun alkaa nyt jo olla jaksamisen kanssa kamppailua, niin pitää ehkä asiakasmäärää vähentää. Isopomo saa tietää varmaan samalla, ku muutki töissä. En tiiä vielä millon se on, mut joskus tässä varmaan ekan neuvolan tai lääkärin jälkeen.

Eli meillä tietää perhe ja hyvät ystävät jo nyt, vaikka itse oon säästelly muutamalle kertomisen siihen, kun nähdään. Ollaan ajateltu tää silleen, et jos kaikki menee hyvin, niin sama kertoo heti ja jos menee huonosti, ni on sillonki hyvä, et ihmiset tietää, miks on aivan romuna.

 

[Emilia-k]

Me ollaan päätetty odottaa rv 12 ja sikiöseulonnan tulokset, ennen kuin kerrotaan lähipiirille. On kyllä jo nyt tullut muutama tilanne vastaan, jolloin olisi ollut vaan helpompi ”tulla kaapista ulos”, kun keksiä tekosyitä

Halutaan kuitenkin pelata suht varman päälle ja mahdollisesta keskenmenosta kertominen muille tuntuu jo ajatuksena ihan kamalalta

 

[emyne]

Me yritettiin ensin pitää tietoa salassa vähän pidempään, mutta isosiskoille kerrottiin noin viikko plussasta. Ovat kovasti pikkusisarusta toivoneet ja tivasivat heti, että miksei kerrottu jo aiemmin. Alkoi myös saman tien pienen suojeleminen ja mietintä, että mitä kaikkia pelejä tai sarjoja äiti ei saa sitten vauvan seurassa kuluttaa ikärajojen takia

Tietävät, että vielä voi tulla takapakkia ja hienosti osasivat pitää salaisuuden, kun luvattiin onnistumisesta mukavaa kesätekemistä.

Muutama lähipiirissä tietää ja noin rv 12 jälkeen tulee varmaan kerrottua muillekin sukulaisille. Töissä varmaankin kerron laajemmin viimeistään toukokuun tienoilla, kun kesäloman jälkeen ei ehdi enää montaa kuukautta olla paikalla

 

[meikkuli]

Kenellekään ole kerrottu vielä, eikä kerrota ainakaan ennen nt ultraa, mahdollisesti menee vasta myöhemmäksi

 

[Mänty]

Kerrottiin varhaisultran jälkeen tuleville isovanhemmille ja molempien sisaruksille ja nyt myös yksi kaveri tietää

 

[Nomnom]

Kerrotaan oletettavasti vasta toukokuussa kun ollaan varmemmilla viikoilla ja seulonnat ovat ok. Kenties se äitienpäivä voisi olla sopiva.

Töissä myönnän siinä vaiheessa kun alkaa näkymään selkeästi ja joku kyselee asiasta.

 

[Tyne]

Mä oon miettiny tätä töissä kertomista yllättävän paljon. Ku on jotenki vähän syyllinen olo, jos ei kerro. Eikä siinä oo mitään järkee, mut siltä se tuntuu oon siis tällä hetkellä harkassa ja jäämässä töihin harkan päätyttyä. Tehdään mm. tavaratilausta mun työpisteelle ja mä vaan mietin, et kannattaako nyt tilata kaikkee, ku oon kohta mammalomalla. Mut pitäähän mun tehä siellä töitä kuitenki puolivuotta, ni ei mitää terapiaa tyhjässä oneessa pidetä Hirvee syyllisyys, mut en usko, et mun kertominen asiaa hirveesti muuttaa mihinkään vatvon siis tätä ees takas

 

[Nomnom]

Mä oon miettiny tätä töissä kertomista yllättävän paljon. Ku on jotenki vähän syyllinen olo, jos ei kerro. Eikä siinä oo mitään järkee, mut siltä se tuntuu oon siis tällä hetkellä harkassa ja jäämässä töihin harkan päätyttyä. Tehdään mm. tavaratilausta mun työpisteelle ja mä vaan mietin, et kannattaako nyt tilata kaikkee, ku oon kohta mammalomalla. Mut pitäähän mun tehä siellä töitä kuitenki puolivuotta, ni ei mitää terapiaa tyhjässä oneessa pidetä Hirvee syyllisyys, mut en usko, et mun kertominen asiaa hirveesti muuttaa mihinkään vatvon siis tätä ees takas

Ymmärrän oikein hyvin. Ei ole helppo tilanne ja varmasti mietityttää! Toisaalta olethan oletettavasti palaamassa takaisin vanhempainvapaiden jälkeen, joten tavaratilaus täytyisi kuitenkin tehdä.

Meillä on töissä työntekijäpulaa ja eilen kuulin että yksi kollega on lähdössä pois. Odotan kauhulla kun joudun käymään esimiehen kanssa keskustelun, että väki vähenee hetkellisesti entisestään.

 

[Pipana]

Kerrotaan varmaan vasta sikiöseulontojen jälkeen. Paras ystävä jo tietää.
Töissä en oo aatellu kertoa vielä pitkään aikaan, jos ei ala haittaamaan työntekoa

 

[Emilia-k]

Mä oon miettiny tätä töissä kertomista yllättävän paljon. Ku on jotenki vähän syyllinen olo, jos ei kerro. Eikä siinä oo mitään järkee, mut siltä se tuntuu oon siis tällä hetkellä harkassa ja jäämässä töihin harkan päätyttyä. Tehdään mm. tavaratilausta mun työpisteelle ja mä vaan mietin, et kannattaako nyt tilata kaikkee, ku oon kohta mammalomalla. Mut pitäähän mun tehä siellä töitä kuitenki puolivuotta, ni ei mitää terapiaa tyhjässä oneessa pidetä Hirvee syyllisyys, mut en usko, et mun kertominen asiaa hirveesti muuttaa mihinkään vatvon siis tätä ees takas

Täällä vähän sama tilanne, oon määräaikaisesti toisessa työtehtävässä tän vuoden loppuun. Oon tykännyt työstä ihan todella paljon ja halu oppia uutta on kova, mutta samalla kalvaa vähän tietynlainen huijarina olo, kun olen kuitenkin jäämässä pois ennen vuoden vaihtumista Haluaisin kyllä jatkaa työssä ja se olisi varmasti mahdollistakin. Senkin puolesta kertominen jännittää, kun ei tiedä, onko sillä suora vaikutus jatkoon..

 

[Looris]

Pikkuhiljaa alkaa jo tulemaan luottoa tähän raskauteen, niin pyöritellyt asiasta kertomista... Tällä hetkellä menossa 10. raskausviikko ja raskaudesta tietää, äiti, sisko ja kaksi perheellistä ystävää. Miehen vanhemmat ei vielä tiedä, eikä mun isä tai loppuerhe. Ehkä pääsiäisenä voisi kertoa

 

[meikkuli]

Entä onko kellään vinkkejä, miten kertoa raskaudesta hyvälle ystävälle jolla lapsettomuutta taustalla ja parhaillaan lapsettomuushoidot käynnissä

Oma hyvä ystäväni laittoi minulle viestiä asiasta (olevansa raskaana) muutamaa päivää ennen kun oltiin näkemässä. Ihan siis tyyliin, että kiva kun pian nähdään ja jottei tule yllätyksenä niin…). Ei tarvitse sen enempää selittelyjä. Koin tämän itse silloin tosi hyvänä tapana. Olin ihan super iloinen ystävän puolesta (heilläkin meni yrittämisessä useampi vuosi) mutta kuulin mielelläni asiasta näin kuin että olisin huomannut asian vasta tavatessa.

 

[Liina-Maija]

Miten teillä puolisot on suhtautunu kun ootte kertonut? Meille tää on molemmille ensimmäinen ja pienoinen yllätys kun ei tän pitänyt olla mahdollista alun perinkään. Mies oli aluksi vähän järkyttyny ja menetti yöunensa pariks yöks, kyseli vähän, että mitäs nyt sitten ja lopulta sai halattukin. Nyt ei oo muutamaan päivään puhunut asiasta sanallakaan. En oikein tiedä miten pitäisi suhtautua.

Jännittää myös koska kertoisin töissä. Työ on sen luonteista, että raskaana ollessa on syytä välttää tiettyjä työtehtäviä mm. väkivallan uhan vuoksi ja ahdistaa kun tietää, että kaikki arvaa jos käytös muuttuu töissä. Entäs jos tulisikin keskenmeno sen jälkeen kun kaikki tietää/arvaa

Meil myös tuli puskista täysin. Oltiin ajateltu et ehkä vuoden päästä, mut olikin sit nyt. Sulattelua ollut tää alkuaika, lähinnä käytännön syistä kun vaatii niin älyttömän paljon järjestelyä tulevaisuudessa

 

[Liina-Maija]

Ei varmaa kerrota ennenku joku kysyy. Lisäultrassa käydään 16-17rv ja siinä ehkä sit isovanhemmille kerrotaan. Muuten sit ootellaan et joku kysyy

 

[Looris]

Mulla kävi niin ikävästi, että työkaveri jolle olin asiasta uskoutunut, meni kertomaan asiasta meidän pomolle koska oli huolissaan musta. En ymmärrä, miksi ei voinut kertoa vain huolestaan.
En olis todellakaan halunnut vielä että pomo tietää.

 

[Annikki23]

Mulla kävi niin ikävästi, että työkaveri jolle olin asiasta uskoutunut, meni kertomaan asiasta meidän pomolle koska oli huolissaan musta. En ymmärrä, miksi ei voinut kertoa vain huolestaan.
En olis todellakaan halunnut vielä että pomo tietää.

Tekipä ikävästi sinua ja sun luottoa häntä kohtaan ei kyllä olis kenenkään asia mennä huutelee varsinkaan pomolle

 

[Niinakee]

Rv 18 enkä ole kertonut juur kenellekään. Miehelle toki heti testin teon jälkeen. Mulla on koko ajan pelko, että menee kesken tai tapahtuu jotain, kun mulla on ikää reilu 40. Viimeksi neuvolassa kannustettiin, että pitäisi alkaa vähän jo luomaan mielikuvaa lapsesta, suunnitella tulevaa yms, että se luo suhdetta minun ja vauvan välille raskauden aikana. Neuvolassa kannustettiin myös vertaistukeen, joten tänne olen nyt uskaltautunut ja tunnustanut olevani raskaana!

 

[meikkuli]

Rv 18 enkä ole kertonut juur kenellekään. Miehelle toki heti testin teon jälkeen. Mulla on koko ajan pelko, että menee kesken tai tapahtuu jotain, kun mulla on ikää reilu 40. Viimeksi neuvolassa kannustettiin, että pitäisi alkaa vähän jo luomaan mielikuvaa lapsesta, suunnitella tulevaa yms, että se luo suhdetta minun ja vauvan välille raskauden aikana. Neuvolassa kannustettiin myös vertaistukeen, joten tänne olen nyt uskaltautunut ja tunnustanut olevani raskaana!

Ymmärrän hyvin! Täällä toinen saman ikäinen ensimmäistä odottava ja kyllä siinä aika pitkään meni uskoa et meille ois vauva tulossa

 

[Aaltokukka]

Rv 18 enkä ole kertonut juur kenellekään. Miehelle toki heti testin teon jälkeen. Mulla on koko ajan pelko, että menee kesken tai tapahtuu jotain, kun mulla on ikää reilu 40. Viimeksi neuvolassa kannustettiin, että pitäisi alkaa vähän jo luomaan mielikuvaa lapsesta, suunnitella tulevaa yms, että se luo suhdetta minun ja vauvan välille raskauden aikana. Neuvolassa kannustettiin myös vertaistukeen, joten tänne olen nyt uskaltautunut ja tunnustanut olevani raskaana!

Eikä se epäusko ole ikäsidonnainen! Kuten ei myöskään kaikki mahdolliset pelot. Siksipä on hyvä kun edes tämän kynnyksen ylitit. Mikä on ollut parasta sinun raskaudessasi?