Toukokuisten höpinäketju

[NorthernLily]

Näinköhän tää jatkuu näin loppuun saakka. Josko se sitten auttais kun pääsee puhumaan asiasta ihan vapaasti. Näin maailman kärsimättömimpänä ihmisenä tulee kyllä pitkät viikot..

Toivon, että tää alkaa helpottaa sitten mulla on kolme kaveria tällä hetkellä raskaana, joilla on la:t marras-, joulu- ja tammikuussa ja ois kiva päästä jakamaan ajatuksia ja kyselemään fiiliksiä ja kokemuksia. Mutta pelkään, että meidän pienessä asuinpaikassa lähtee uutiset sitten vähän liian nopeasti laukalle ja sitten menee tieto myös töihin vähän ajoissa

 

[Elly_]

Mä aattelin töissä kertoo ens viikolla. Tai siis vaan esimiehelle. Kun muuten ei saa neuvolakäyntejä sun muita palkallisena. Plus, et jos on oikeen tosi paha olo, ni ymmärtää myös, miks saikuttaa/etätyöskentelee...

Taidan olla poikkeus, ku ekat ihmiset joille raskauksista kerroin, oli ratsastusvalmemtaja ja hevosten omistaja, esimies ja nyt tässä raskaudessa myös tanssiopettaja... Sukulaisille ja ystäville kerron sit nt-ultran jälkeen...

Tai no. Siskoille tuli kerrottua kans jo, ku ne oli ekan raskauden kohdalla niin verisesti loukkaantuneita, ku pimitin tietoa niin pitkään...

 

[AstarteDream]

Mä olen kertonut omalle äidille ja muutamalle luottoystävälle. Mä en jotenkin pysty tätä kokonaan pitämään salassa, ja ihanaa ku voi vapautuneesti puhua tästä heille. Tiedän myös, että jos pahin tapahtuu, heiltä saa tukea.

 

[Helenaam]

Moikka, mäkin uskaltaudun nyt tänne viime viikon keskiviikkona tehtiin PAS ja tänään oli virallinen testipäivä. Perjantaina jo malttamattomana tein positiivisen testin ja tänään uuden, viivat oli mukavasti vahvistunut laskettu aika olisi 26.7. jos muistan oikein, että alkio oli 5 päivän ikäinen. Uskomatonta, että tällä kertaa tärppäsi heti ekasta

 

[Vausa]

Moi, mä tuun tänne kans hyvin varovasti kurkistelemaan! Eilen tein positiivisen testin. Laskurin mukaan la olis mahdollisesti 27. tai 28.5., eli loppukuuhun mentäisiin!

Tää raskaus tuli häkellyttävän äkkiä, kun esikoista (2/21) tehtiin kauan ja hoidoistakin vauhtia hakien. Mulla oli jotenkin tunne et toisen kohdalla vois olla eri tilanne, mutta en olis silti uskonut et ihan kerrasta tärppää edes suunnittelematta ajoituksia tms.

No, tällä matkalla nyt ollaan ja toivotaan että kaikki menee hyvin!

 

[newbie]

Toivon, että tää alkaa helpottaa sitten mulla on kolme kaveria tällä hetkellä raskaana, joilla on la:t marras-, joulu- ja tammikuussa ja ois kiva päästä jakamaan ajatuksia ja kyselemään fiiliksiä ja kokemuksia. Mutta pelkään, että meidän pienessä asuinpaikassa lähtee uutiset sitten vähän liian nopeasti laukalle ja sitten menee tieto myös töihin vähän ajoissa

Ihanaa, että on noin monta kaveria raskaana Milloin ajattelit kertoa töissä?

Mun pomo on kyllä ihana tyyppi ja olis varmasti vilpittömän iloinen mun puolesta, mut jotenkin ei vielä tunnu hyvältä ajatukselta kun ei tätä meinaa sisäistää vielä itsekään.

Tuli kyllä yllätyksenä, haaveissa oli lapsi ”sitten joskus”, henkisesti varautunut siihen että yrittämisessä voi mennä vuosia, ja tärppäskin sit heti ensimmäisestä isompi järkytys tää oli miehelle, mut hän muutenkin tarvii aina hieman aikaa sopeutua isoihin muutoksiin, joten eiköhän se siitä.

 

[NorthernLily]

Ihanaa, että on noin monta kaveria raskaana Milloin ajattelit kertoa töissä?

Mun pomo on kyllä ihana tyyppi ja olis varmasti vilpittömän iloinen mun puolesta, mut jotenkin ei vielä tunnu hyvältä ajatukselta kun ei tätä meinaa sisäistää vielä itsekään.

Tuli kyllä yllätyksenä, haaveissa oli lapsi ”sitten joskus”, henkisesti varautunut siihen että yrittämisessä voi mennä vuosia, ja tärppäskin sit heti ensimmäisestä isompi järkytys tää oli miehelle, mut hän muutenkin tarvii aina hieman aikaa sopeutua isoihin muutoksiin, joten eiköhän se siitä.

On kyllä ihanaa, että jos loppuu asti päästään niin on mammalomakvereita, vaikka heillä onkin vähän isommat vauvat jo.

Mulla on lokakuun puolivälissä esimiehen kanssa ns. kehityskeskustelu, missä määritellään työn tavoitteet noin huhtikuun loppuun asti. Niin täytyy varmaan kertoa siinä yhteydessä, kun keväällä ei sitten enää mahan kanssa pysty kaikkia normaaleja työtehtäviä enää samalla lailla toimittaa. Ja mammalomallekin joutuu jo jäämään kesken muutaman projektin.
Onneksi myös mun pomo on tosi empaattinen ja ymmärtää perheen merkityksen. Vaikka varmasti harmittaa hankkia sijainen keskeneräisiin projekteihin.

Meillä kanssa tuli tämä raskaus yllärinä. Ollaan eletty ihan kokonaan yrittämättä, mutta vähän mentaliteetilla ”tulee jos tulee” jo jonkin aikaa. Mutta silti tulen varmaan kipuilemaan jonkin verran ajatuksen kanssa, että joutuu laittaa harrastukset tauolle pidemmäksi aikaa. Onneksi mies on ottanut asian tosi rauhallisesti ja haluaa olla kaikessa mukana ja läsnä, vaikka hänellä ei koskaan ole ollut ns. tarvetta lisääntyä ja tehdä lapsia.

 

[Helenaam]

Mun piti palata töihin kakkosen jäljiltä jouluna ja varmaan muutamaksi kuukaudeks menenkin tekemään jotain työaikaa (25-50%)… mut pitäiskin nyt soitella pomolle, että tosiaan en ainakaan 100% mene ja visiitti on muutenkin vain väliaikainen. Tarkoitus olis pitää kakkonen kuitenkin koko ajan kotona! Hitsi kun vähän jo jänskää miten sujuu sit arki kahden pienen kanssa esikoisella ja 2. kun tuli ikäeroa 7 vuotta niin ollaan taas uudenlaisessa tilanteessa. Mut tätähän me niin toivottiin

 

[alma19]

Ihanaa kun tänne tulee lisää porukkaa koko ajan hirveästi tsemppiä kaikille

Mulla on pitänyt kiirettä kun päätyöni lisäksi extraan muutamassa paikassa eri aloilla ja tässä on vielä muuttokin kesken ja vaiheessa. Tänään sain uudessa kämpässä maalattua loppuun. Perjantaina saan kaverin auttamaan huonekalujen kanssa. Uskaltaako tässä kohtaa kantaa painavia huonekaluja? Ei oikein ole vaihtoehtoakaan, kun ei ole muita jeesaamaan.

Muuttuu myös työkuviot talveksi, kun muutetaan sopimusta nykyisestä vakkarityöstä pienemmille tunneille, koska sain huhtikuuhun asti parempipalkkaisen ja mielekkäämmän työn. Toki halusin mainita raskaudesta heti, koska olivat laittamassa täydet tunnit, mutta enhän voi tietää olenko kykenevä tekemään kaikkia tehtäviä myöhemmin. Oli ihana vastaanotto ja sopimus tehtiin pienemmillä tunneilla sillä mahdollisuudella, että teen täydet tunnit niin kauan kun pystyn.

Torstaina tulossa varhaisultra. Jännittää hirveästi. Pelottaa pahin ja silti ei malta odottaa, että tietäisi kaiken olevan kunnossa!

 

[Misma]

Työstä kun on nyt puhe ollut, täällä jännittää miten TA menettelee kun mun määräaikainen soppari päättyy kesäkuun alussa, ja toki jos töitä riittää niin toiveissa ois ollut alunperin vakinaistaminen ens vuoden aikana. Nyt vähän hirvittää, että jatkuuko sopimus lainkaan, kun kerron olevani raskaana.

 

[Elly_]

Nyt iski ihan hirvee ahdistus, et jos toi tirriäinen onki jonkun myöhäsen oviksen tuotos ja perjantain varhaisultrassa ei näykään vielä sykettä (vaikka laskujen mukaan 6+5 pitäis riittää ihan hyvin. Sitä paitsi se eilisaamun tiputteluvuoto, joka voi hyvin olla normaaliaki, aiheutti ahdistuksen keskenmenon mahdollisuudesta. Ni nyt vaan mietin, et pitäiskö saman tien varata toinen varhaisultra viikon päähän, ni näkis, et eteneekö homma mihinkään. Tai sit ehkä mä vaan odotan siihen perjantain ultraan asti ja mietin sen jälkeen mitä teen...

 

[Elly_]

Työstä kun on nyt puhe ollut, täällä jännittää miten TA menettelee kun mun määräaikainen soppari päättyy kesäkuun alussa, ja toki jos töitä riittää niin toiveissa ois ollut alunperin vakinaistaminen ens vuoden aikana. Nyt vähän hirvittää, että jatkuuko sopimus lainkaan, kun kerron olevani raskaana.

Toi on kyllä hankala paikka, kun ei pysty puolin, eikä toisin todistamaan, että johtuiko palkkaamattomuus raskaudesta vai ei.

Toki nykyään raskaana olevien syrjintä työmaailmassa on niin jalustalle nostettu asia, että voi myös olla, ettei työnantaja uskalla olla palkkaamatta siinä pelossa, että nouset asian tiimoilta barrikaadeille. Toisaalta se olis sun oikeus, jos työnantaja niin tekis, eli yhteys ammattiliittoon, et epäilet, että sua syrjittiin raskauden vuoksi, jolloin työnantajalla pitää olla ihan helvetin hyvät perusteet siihen, miks se EI johtunu raskaudesta.

Tai ainaki toivoisin asian olevan näin...

 

[MessyC]

Täällä kanssa ahdistus jo päällä varhaisultrassa, joka tosin vasta kahden viikon päästä. Viime yönä tuli jo painajaisia että ei siellä mitään näkynyt Ahdistavaa odottelua.

@Elly_ uskoisin että jo nyt näkyisi sykekin vaikka olisikin parin päivän heittoa oviksessa, tietty riippuu ultraajasta. Mutta jos yksityiselle meet niin uskaltaisin ehkä luottaa että ne osaa hommansa.
Ite oon ajatellut että otetaan ensin ne ekan ultran uutiset vastaan ja katotaan sitten miten jatkossa. Täällä tosin hieman eri käytäntö että saadaan todennäköisesti automaattisesti uus ultra jos jostain syystä ei näykään kaikki mitä pitäisi.

 

[Indi]

Hei kaikki! Ihanan aktiivista keskustelua täällä.

Epätodellisin fiiliksin liityn porukkaan.. Mieheni kanssa ensimmäistä toivotaan. Taustalla varhainen keskenmeno 09/2020 rv 6. Sen jälkeisestä kierrosta alkoi kohdunulkoinen raskaus, joka todettiin 11/2020 rv 9. Sen jälkeen ei sitten tärppiä kuulunutkaan ja saatiin loppukesästä 2021 lapsettomuuspolille lähete. Mies kerkesi käydä antamassa siemennestenäytteen ja se oli silloin normaali. Piti aloittaa inseminaatiot syksyllä -21, mutta yllättäen tulinkin ennen sitä raskaaksi. Ehdin käydä varhaisultrassa kolme kertaa, ensimmäisessä ei näkynyt kuin pieni raskausontelo. Sitten seuraavassa 6+3 löytyi vahva syke ja vielä 7+3 kaikki näytti myös hyvältä. Koko kuitenkin jätätti oviksesta laskettuna kolme päivää ja kuukautisista laskettuna kuusi päivää. Viisi päivää ennen nt-ultraa aloin vuotaa verta ja todettiin keskeytynyt keskenmeno rv 12. Kasvu oli päättynyt viikolle 9. Pääsimme onneksi jo alkuvuodesta -22 lapsettomuuspolille, mutta sitten oli vastassa uusi ongelma. Jostain syystä miehen näytteessä siittiöiden määrä oli romahtanut. Meille tehtiin silti kolme inseminaatiota, vaikka joka kerta näyte oli aavistuksen huonompi ja lääkärit antoi niistä onnistumisprosentiksi n. 1% jos sitäkään. Esim kesäkuun näytteessä ei ollut ainuttakaan eteenpäin liikkuvaa siittiötä. Tarkoitus oli elokuussa -22 tehdä ICSI, mutta sairastuttiin koronaan ja se siirtyi syyskuulle.. Ja nyt kävi taas ihme juuri ennen hoitoja ja tärppäsikin luomuna, vastoin kaikkia odotuksia.

Pelot siis varjostavat ymmärrettävästi taustalla.. Varhaisultra on 3.10 ja silloin oviksesta laskettuna pitäisi olla viikkoja 6+4. Kertaakaan ei ole ollut ensimmäinen VU sellainen, että kaikki näyttäisi siltä miltä pitääkin. Se tuntuu lähinnä giljotiiniin menolta, mutta samalla haluan mahdollisimman pian tietää sijaitseeko raskaus kohdussa ylipäätään. Tähän raskauteen on määrätty tukilääkkeiksi progesteronituki ja ASA. Ei se auta kun toivoa, että tämä pieni saataisiin syliin asti ja koittaa pysyä jotenkin järjissään tulevat viikot.

 

[Foreverfever]

Hei kaikki! Ihanan aktiivista keskustelua täällä.

Epätodellisin fiiliksin liityn porukkaan.. Mieheni kanssa ensimmäistä toivotaan. Taustalla varhainen keskenmeno 09/2020 rv 6. Sen jälkeisestä kierrosta alkoi kohdunulkoinen raskaus, joka todettiin 11/2020 rv 9. Sen jälkeen ei sitten tärppiä kuulunutkaan ja saatiin loppukesästä 2021 lapsettomuuspolille lähete. Mies kerkesi käydä antamassa siemennestenäytteen ja se oli silloin normaali. Piti aloittaa inseminaatiot syksyllä -21, mutta yllättäen tulinkin ennen sitä raskaaksi. Ehdin käydä varhaisultrassa kolme kertaa, ensimmäisessä ei näkynyt kuin pieni raskausontelo. Sitten seuraavassa 6+3 löytyi vahva syke ja vielä 7+3 kaikki näytti myös hyvältä. Koko kuitenkin jätätti oviksesta laskettuna kolme päivää ja kuukautisista laskettuna kuusi päivää. Viisi päivää ennen nt-ultraa aloin vuotaa verta ja todettiin keskeytynyt keskenmeno rv 12. Kasvu oli päättynyt viikolle 9. Pääsimme onneksi jo alkuvuodesta -22 lapsettomuuspolille, mutta sitten oli vastassa uusi ongelma. Jostain syystä miehen näytteessä siittiöiden määrä oli romahtanut. Meille tehtiin silti kolme inseminaatiota, vaikka joka kerta näyte oli aavistuksen huonompi ja lääkärit antoi niistä onnistumisprosentiksi n. 1% jos sitäkään. Esim kesäkuun näytteessä ei ollut ainuttakaan eteenpäin liikkuvaa siittiötä. Tarkoitus oli elokuussa -22 tehdä ICSI, mutta sairastuttiin koronaan ja se siirtyi syyskuulle.. Ja nyt kävi taas ihme juuri ennen hoitoja ja tärppäsikin luomuna, vastoin kaikkia odotuksia.

Pelot siis varjostavat ymmärrettävästi taustalla.. Varhaisultra on 3.10 ja silloin oviksesta laskettuna pitäisi olla viikkoja 6+4. Kertaakaan ei ole ollut ensimmäinen VU sellainen, että kaikki näyttäisi siltä miltä pitääkin. Se tuntuu lähinnä giljotiiniin menolta, mutta samalla haluan mahdollisimman pian tietää sijaitseeko raskaus kohdussa ylipäätään. Tähän raskauteen on määrätty tukilääkkeiksi progesteronituki ja ASA. Ei se auta kun toivoa, että tämä pieni saataisiin syliin asti ja koittaa pysyä jotenkin järjissään tulevat viikot.

Onnea plussasta toivon todella, että tämä raskaus sujuisi hyvin loppuun saakka!

 

[MessyC]

Hei kaikki! Ihanan aktiivista keskustelua täällä.

Epätodellisin fiiliksin liityn porukkaan.. Mieheni kanssa ensimmäistä toivotaan. Taustalla varhainen keskenmeno 09/2020 rv 6. Sen jälkeisestä kierrosta alkoi kohdunulkoinen raskaus, joka todettiin 11/2020 rv 9. Sen jälkeen ei sitten tärppiä kuulunutkaan ja saatiin loppukesästä 2021 lapsettomuuspolille lähete. Mies kerkesi käydä antamassa siemennestenäytteen ja se oli silloin normaali. Piti aloittaa inseminaatiot syksyllä -21, mutta yllättäen tulinkin ennen sitä raskaaksi. Ehdin käydä varhaisultrassa kolme kertaa, ensimmäisessä ei näkynyt kuin pieni raskausontelo. Sitten seuraavassa 6+3 löytyi vahva syke ja vielä 7+3 kaikki näytti myös hyvältä. Koko kuitenkin jätätti oviksesta laskettuna kolme päivää ja kuukautisista laskettuna kuusi päivää. Viisi päivää ennen nt-ultraa aloin vuotaa verta ja todettiin keskeytynyt keskenmeno rv 12. Kasvu oli päättynyt viikolle 9. Pääsimme onneksi jo alkuvuodesta -22 lapsettomuuspolille, mutta sitten oli vastassa uusi ongelma. Jostain syystä miehen näytteessä siittiöiden määrä oli romahtanut. Meille tehtiin silti kolme inseminaatiota, vaikka joka kerta näyte oli aavistuksen huonompi ja lääkärit antoi niistä onnistumisprosentiksi n. 1% jos sitäkään. Esim kesäkuun näytteessä ei ollut ainuttakaan eteenpäin liikkuvaa siittiötä. Tarkoitus oli elokuussa -22 tehdä ICSI, mutta sairastuttiin koronaan ja se siirtyi syyskuulle.. Ja nyt kävi taas ihme juuri ennen hoitoja ja tärppäsikin luomuna, vastoin kaikkia odotuksia.

Pelot siis varjostavat ymmärrettävästi taustalla.. Varhaisultra on 3.10 ja silloin oviksesta laskettuna pitäisi olla viikkoja 6+4. Kertaakaan ei ole ollut ensimmäinen VU sellainen, että kaikki näyttäisi siltä miltä pitääkin. Se tuntuu lähinnä giljotiiniin menolta, mutta samalla haluan mahdollisimman pian tietää sijaitseeko raskaus kohdussa ylipäätään. Tähän raskauteen on määrätty tukilääkkeiksi progesteronituki ja ASA. Ei se auta kun toivoa, että tämä pieni saataisiin syliin asti ja koittaa pysyä jotenkin järjissään tulevat viikot.

Onnea plussasta! Ei tosiaan kuulosta helpolta matkalta minkä ootte kokeneet. Täällä pidetään sormet ja varpaat ristissä että tämä ylläri pysyy nyt matkassa loppuun asti

Pääsettekö nyt neuvolan kautta useammin ultriin?

 

[Lorena]

Hei kaikki! Ihanan aktiivista keskustelua täällä.

Epätodellisin fiiliksin liityn porukkaan.. Mieheni kanssa ensimmäistä toivotaan. Taustalla varhainen keskenmeno 09/2020 rv 6. Sen jälkeisestä kierrosta alkoi kohdunulkoinen raskaus, joka todettiin 11/2020 rv 9. Sen jälkeen ei sitten tärppiä kuulunutkaan ja saatiin loppukesästä 2021 lapsettomuuspolille lähete. Mies kerkesi käydä antamassa siemennestenäytteen ja se oli silloin normaali. Piti aloittaa inseminaatiot syksyllä -21, mutta yllättäen tulinkin ennen sitä raskaaksi. Ehdin käydä varhaisultrassa kolme kertaa, ensimmäisessä ei näkynyt kuin pieni raskausontelo. Sitten seuraavassa 6+3 löytyi vahva syke ja vielä 7+3 kaikki näytti myös hyvältä. Koko kuitenkin jätätti oviksesta laskettuna kolme päivää ja kuukautisista laskettuna kuusi päivää. Viisi päivää ennen nt-ultraa aloin vuotaa verta ja todettiin keskeytynyt keskenmeno rv 12. Kasvu oli päättynyt viikolle 9. Pääsimme onneksi jo alkuvuodesta -22 lapsettomuuspolille, mutta sitten oli vastassa uusi ongelma. Jostain syystä miehen näytteessä siittiöiden määrä oli romahtanut. Meille tehtiin silti kolme inseminaatiota, vaikka joka kerta näyte oli aavistuksen huonompi ja lääkärit antoi niistä onnistumisprosentiksi n. 1% jos sitäkään. Esim kesäkuun näytteessä ei ollut ainuttakaan eteenpäin liikkuvaa siittiötä. Tarkoitus oli elokuussa -22 tehdä ICSI, mutta sairastuttiin koronaan ja se siirtyi syyskuulle.. Ja nyt kävi taas ihme juuri ennen hoitoja ja tärppäsikin luomuna, vastoin kaikkia odotuksia.

Pelot siis varjostavat ymmärrettävästi taustalla.. Varhaisultra on 3.10 ja silloin oviksesta laskettuna pitäisi olla viikkoja 6+4. Kertaakaan ei ole ollut ensimmäinen VU sellainen, että kaikki näyttäisi siltä miltä pitääkin. Se tuntuu lähinnä giljotiiniin menolta, mutta samalla haluan mahdollisimman pian tietää sijaitseeko raskaus kohdussa ylipäätään. Tähän raskauteen on määrätty tukilääkkeiksi progesteronituki ja ASA. Ei se auta kun toivoa, että tämä pieni saataisiin syliin asti ja koittaa pysyä jotenkin järjissään tulevat viikot.

Teillä on kyllä ollut hurja matka tähän pisteeseen! Mutta mahtavaa, että saitte tällaisen yllätyksen ja vielä luomuna. Pidetään ehdottomasti sormet ja varpaat ristissä, että pieni pysyy mukana loppuun saakka.

 

[Indi]

Onnea plussasta! Ei tosiaan kuulosta helpolta matkalta minkä ootte kokeneet. Täällä pidetään sormet ja varpaat ristissä että tämä ylläri pysyy nyt matkassa loppuun asti

Pääsettekö nyt neuvolan kautta useammin ultriin?

Lukaisin täältä, että teilläkin on taustalla kkm Toivotaan että nyt on sitkeä pikkuinen matkassa mukana!

Neuvolan kautta ainakin yksi varhaisultra, en tiedä saako enempää jos siellä on kaikki hyvin. Mutta kävin viimeksi myös yksityisellä kätilöllä varhaisultrissa, hän on niin empaattinen ja ammattitaitoinen, että aion ravata hänellä tässäkin raskaudessa jos tämä vaan jatkuu.

 

[NoHau]

Hei kaikki! Ihanan aktiivista keskustelua täällä.

Epätodellisin fiiliksin liityn porukkaan.. Mieheni kanssa ensimmäistä toivotaan. Taustalla varhainen keskenmeno 09/2020 rv 6. Sen jälkeisestä kierrosta alkoi kohdunulkoinen raskaus, joka todettiin 11/2020 rv 9. Sen jälkeen ei sitten tärppiä kuulunutkaan ja saatiin loppukesästä 2021 lapsettomuuspolille lähete. Mies kerkesi käydä antamassa siemennestenäytteen ja se oli silloin normaali. Piti aloittaa inseminaatiot syksyllä -21, mutta yllättäen tulinkin ennen sitä raskaaksi. Ehdin käydä varhaisultrassa kolme kertaa, ensimmäisessä ei näkynyt kuin pieni raskausontelo. Sitten seuraavassa 6+3 löytyi vahva syke ja vielä 7+3 kaikki näytti myös hyvältä. Koko kuitenkin jätätti oviksesta laskettuna kolme päivää ja kuukautisista laskettuna kuusi päivää. Viisi päivää ennen nt-ultraa aloin vuotaa verta ja todettiin keskeytynyt keskenmeno rv 12. Kasvu oli päättynyt viikolle 9. Pääsimme onneksi jo alkuvuodesta -22 lapsettomuuspolille, mutta sitten oli vastassa uusi ongelma. Jostain syystä miehen näytteessä siittiöiden määrä oli romahtanut. Meille tehtiin silti kolme inseminaatiota, vaikka joka kerta näyte oli aavistuksen huonompi ja lääkärit antoi niistä onnistumisprosentiksi n. 1% jos sitäkään. Esim kesäkuun näytteessä ei ollut ainuttakaan eteenpäin liikkuvaa siittiötä. Tarkoitus oli elokuussa -22 tehdä ICSI, mutta sairastuttiin koronaan ja se siirtyi syyskuulle.. Ja nyt kävi taas ihme juuri ennen hoitoja ja tärppäsikin luomuna, vastoin kaikkia odotuksia.

Pelot siis varjostavat ymmärrettävästi taustalla.. Varhaisultra on 3.10 ja silloin oviksesta laskettuna pitäisi olla viikkoja 6+4. Kertaakaan ei ole ollut ensimmäinen VU sellainen, että kaikki näyttäisi siltä miltä pitääkin. Se tuntuu lähinnä giljotiiniin menolta, mutta samalla haluan mahdollisimman pian tietää sijaitseeko raskaus kohdussa ylipäätään. Tähän raskauteen on määrätty tukilääkkeiksi progesteronituki ja ASA. Ei se auta kun toivoa, että tämä pieni saataisiin syliin asti ja koittaa pysyä jotenkin järjissään tulevat viikot.

Vauvaliimaa ja tarrasukkia

 

[MessyC]

Lukaisin täältä, että teilläkin on taustalla kkm Toivotaan että nyt on sitkeä pikkuinen matkassa mukana!

Neuvolan kautta ainakin yksi varhaisultra, en tiedä saako enempää jos siellä on kaikki hyvin. Mutta kävin viimeksi myös yksityisellä kätilöllä varhaisultrissa, hän on niin empaattinen ja ammattitaitoinen, että aion ravata hänellä tässäkin raskaudessa jos tämä vaan jatkuu.

Juu, ollaan myös yks niistä monista jotka on joutuneet sen menetyksen kokemaan

No onneks ees saa sen yhden neuvolan kautta niin ei tarvi kaikkia ite maksaa. Voithan sä koittaa sit kysyä lisää sen ensimmäisen käynnin jälkeen riippuen miltä tuntuu.
Ja ihana kuulla että teillä on ainakin ollu mukava ultraaja, niin tekee ehkä edes astetta helpommaksi ja varmaan mielellään maksaakin siitä.
Meillä oli aika negatiivinen kokemus meidän eka ultraaja niin saatiin onneks tällä kertaa vaihdettua toiseen.