Aurinkoinen ☀️
Oman äänensä löytänyt
Hei, palaan tänne pitkän tauon jälkeen.
Meillä tehty pas luonnolliseen kiertoon kaksi viikkoa sitten. Viime viikolla alkoi jo tiputteluvuoto joka on nyt sunnuntaista yltynyt ihan kunnon menkoiksi. En ole testannut, huomenna olisi testi päivä. Se oli meidän viimeinen alkio ja nyt suuresti mietinnässä että mitäs nyt. Meillä kaksi ihanaa lasta icsi hoidoilla -13 ja -19 ja olin jo varma että kun viimeinen pas tehty niin tämä olisi meidän osalta tässä. Mutta jostain kumman syystä tämän viime siirron jälkeen on tullut olo että vieläkö pitäisi yrittää vai antaa jo olla ja olla tyytyväinen jo tähän tilanteeseen, vertaistukea siis kaipailen teiltä kanssasisaret. Kuitenkin ikää on jo reilusti (37v)
Meillä tehty pas luonnolliseen kiertoon kaksi viikkoa sitten. Viime viikolla alkoi jo tiputteluvuoto joka on nyt sunnuntaista yltynyt ihan kunnon menkoiksi. En ole testannut, huomenna olisi testi päivä. Se oli meidän viimeinen alkio ja nyt suuresti mietinnässä että mitäs nyt. Meillä kaksi ihanaa lasta icsi hoidoilla -13 ja -19 ja olin jo varma että kun viimeinen pas tehty niin tämä olisi meidän osalta tässä. Mutta jostain kumman syystä tämän viime siirron jälkeen on tullut olo että vieläkö pitäisi yrittää vai antaa jo olla ja olla tyytyväinen jo tähän tilanteeseen, vertaistukea siis kaipailen teiltä kanssasisaret. Kuitenkin ikää on jo reilusti (37v)
& jos tuntuu että vielä voisi hoitoihin hakeutua, niin varmaan kannattaa. Nyt tai ei koskaan! :)
kun kuitenkin ikää tulee kokoajan lisää.




Itselleni nuo epäonnistuneet alkionsiirrot olivat kovia paikkoja, kun huomasin ladanneeni niihin niin paljon odotuksia. Tuntui, että miksi se nyt ei onnistunut, kun alkiot oli jo hedelmöittyneet ja iso osa prosessista jo takanapäin. Neljänteen siirtoon menin jo hyvin turhautuneena ja asenne oli lähinnä, että siirretään nyt että saadaan näitä kulutettua ja päästään seuraavaan ivf-kierrokseen. Se olikin sitten se onnenkierto ja nyt meidän esikoinen on syntymässä hetkenä minä hyvänsä.