Pulinaketju
- Ketjun aloittaja Yölento
- Aloituspäivämäärä
Täällä mennään enemmän ja vähemmän kohti kevättä, ensin oli NIIN keväisiä päiviä tässä, aurinko paistoi ja satoi sopivasti vettäkin niin, että lumet alkoivat sulamaan vauhdilla. Sitten iski parin päivän lumisateet, ja taas olikin ihan talvi, ja nyt taas aurinko paistaa ja sulattaa lunta nopeasti. Vaihtelevaa on :D
Poika hoksasi muutama päivä sitten, miten polkupyörällä ajetaan, kyllä sitä jo viime kesänä harjoiteltiin, mutta ei ollut silloin vielä valmiuksia oppia. Nyt sitten otettiin viime kesänä ostettu polkupyörä esille ja taas harjoiteltiin, ja sitten se lamppu vaan syttyi pojalla ja hoplaa, alkoi polkea itsekseen :) Innostui kovasti pyöräilystä.
Itse aloitin taannoin ruokaremontin ja lisäsin liikkumista, muutama kilo on jo lähtenyt ja olo kevenee koko ajan, ja vaatteetkin alkaa jo mahtua paremmin päälle, vaikkei tosiaan montaa kiloa ole vielä lähtenyt painosta. En ole vieläkään saanut ruokavaliota tasapainoon, koska on semmoinen pieni nälän tunne koko ajan. Luulen, että osa siitä on kyllä jonkinlaisia vieroitusoireita sokerista. Mutta katsotaan nyt, mihin asti pääsen. Ihmeellistä tässä on se, miten sitten kuitenkin löysin itsestäni itsekuria, ehkä se, että pitää kirjoittaa johonkin ylös kaikki suupalat, auttaa siinä että vähän rupesin harkitsemaan jokaista suupalaa enemmän kuin ennen. Kyllähän se avaa silmiä, kun ne aiemman ruokavalion herkut läväytti silmille karmeita kalorimääriä, vaikka toki tiesinkin, että aivan liikaa tulee herkuteltua ja lihoin aina vain lisää ja lisää.
Poika hoksasi muutama päivä sitten, miten polkupyörällä ajetaan, kyllä sitä jo viime kesänä harjoiteltiin, mutta ei ollut silloin vielä valmiuksia oppia. Nyt sitten otettiin viime kesänä ostettu polkupyörä esille ja taas harjoiteltiin, ja sitten se lamppu vaan syttyi pojalla ja hoplaa, alkoi polkea itsekseen :) Innostui kovasti pyöräilystä.
Itse aloitin taannoin ruokaremontin ja lisäsin liikkumista, muutama kilo on jo lähtenyt ja olo kevenee koko ajan, ja vaatteetkin alkaa jo mahtua paremmin päälle, vaikkei tosiaan montaa kiloa ole vielä lähtenyt painosta. En ole vieläkään saanut ruokavaliota tasapainoon, koska on semmoinen pieni nälän tunne koko ajan. Luulen, että osa siitä on kyllä jonkinlaisia vieroitusoireita sokerista. Mutta katsotaan nyt, mihin asti pääsen. Ihmeellistä tässä on se, miten sitten kuitenkin löysin itsestäni itsekuria, ehkä se, että pitää kirjoittaa johonkin ylös kaikki suupalat, auttaa siinä että vähän rupesin harkitsemaan jokaista suupalaa enemmän kuin ennen. Kyllähän se avaa silmiä, kun ne aiemman ruokavalion herkut läväytti silmille karmeita kalorimääriä, vaikka toki tiesinkin, että aivan liikaa tulee herkuteltua ja lihoin aina vain lisää ja lisää.
Muokattu viimeksi:
Pikkuvarpaat
Piirimestaruustason postaaja
Pääsin lomalle muutamaksi päiväksi on niin ihana nollata aivot ja olla tekemättä mitään kotihommia..tämä tuli niin tarpeeseen ettette uskokkaan
KatMa
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Sariannelle kärsivällisyyttä loppumetreille 
KaarinHa. Muistan kun tyttöni oppi ajamaan pyörällä, se oli vaan päässä tapahduttava joku *klik* niin sit se vaan onnistuu.
Kävin tänään verikokeissa ja ne oli paremmat kun edelliset, eli taisin liian aikasin kiertoon nähden niissä aikasemmin käydä. Eli nyt sit vaan aletaan yrittämään uudelleen ja toivotaan parasta
KaarinHa. Muistan kun tyttöni oppi ajamaan pyörällä, se oli vaan päässä tapahduttava joku *klik* niin sit se vaan onnistuu.
Kävin tänään verikokeissa ja ne oli paremmat kun edelliset, eli taisin liian aikasin kiertoon nähden niissä aikasemmin käydä. Eli nyt sit vaan aletaan yrittämään uudelleen ja toivotaan parasta
Juu KatMa, se oli ihan selkeästi huomattavissa, että pojalla vaan kävi päässä se klik, ja siitä se lähti! Oltiin menty tietä pitkin toiseen suuntaan silleen että työnsin pyörää, ja sitten vaan takaisin tullessa yhtäkkiä "pim", ja homma alkoi sujua :D
Onnea matkaan teille KatMa jatkoon ja uuteen yritykseen
Onnea matkaan teille KatMa jatkoon ja uuteen yritykseen
Onnea ❣ Aivan mahtava uutinen kaikkien vastoinkäymisten jälkeenKatmalle tsemppiä yritykseen!
Karinha onko haikeaa kun poika kasvaa? Hieno etappi!
Sari anna ja Vompatti teille onnea matkaan loppumetreille!
Suski joo me saatiin siis puhtaat paperit!
Ja nyt on sitten vahvistettu : POIKA TULEE!
Onnea! Ihanaa että olette jo noin pitkällä. :-)Katmalle tsemppiä yritykseen!
Karinha onko haikeaa kun poika kasvaa? Hieno etappi!
Sari anna ja Vompatti teille onnea matkaan loppumetreille!
Suski joo me saatiin siis puhtaat paperit!
Ja nyt on sitten vahvistettu : POIKA TULEE!
Muistan kun itse rakenneultrassa sain tietää meidän pojan sukupuolen niin vaikka en aktiivisesti ollut sukupuolta ajatellutkaan, niin huomasin ensireaktioni olevan lievästi pettynyt. Hämmästyin itsekin reaktiota. Alitajuisesti olin jotenkin olettanut että tulee tyttö. Ja pääasiassa vain toivonut, että yleensäkään lapsi saadaan. Taisin täälläkin hermoilla että enhän mä tiedä pikkupojista mitään :-D
Mutta tunne meni nopeaan ohi ja alusta asti päivä päivältä olen ollut lumoutuneempi tuota pikku pojasta ja hänen suloisuudestaan.
Viime viikolla hän oppi ryömimään ja voi sitä riemua kasvoilla kun hän löysi ihan uusia ulottuvuuksia ympäristöstään. Ikää siis 7kk.Ihanaa Peppipupu, pojan äitinä oleminen on ihan parasta
Minulla oli ihan sama kuin kirahvillakin, oli sellainen pikkuruisen hetken kestänyt pettymyksen tunne kun saatiin tietää, että poika on tulossa! Olin aina kuvitellut saavani tytön, jos nyt yleensäkään saisin lapsen. Minä en tiennyt lapsista yleensäkään oikein mitään, joten sukupuoli sinänsä oli merkityksetön, ihan yhtä kokematon olisin tytönkin kanssa ollut :D Mutta jotenkin tuntuu, että näin tässä pitikin käydä, poika on niin rakas ja ihana. Nyt kun poika on olemassa, niin en osaa enää kuvitella, millaista olisi olla tytön äiti! Pojan kanssa kaikki on tuntunut niin mutkattomalta, ainakin tähän asti. Pojalla nyt siis ikää 3v 7kk.
Kyllä se vaan on niin haikeaa kun oma lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan, ja oppii uusia asioita jatkuvasti. Kehitystä on niin mukava seurata, ja vaikka itsellä on ikää jo lähemmäs 50v, niin jotenkin sitä jaksaa pojan kanssa touhottaa, ei toki aina, mutta edes joskus.
Ja nyt kun poika osaa joten kuten puhua, niin on kiva keskustella asioista, toki lapsentasoisesti, mutta kuitenkin. Puheen kehitystä koitan tukea, vielä on paljon opettelemista pojalla siinä. Äänteitä puuttuu, joten välillä on kyllä haastavaa yrittää saada selvää siitä, mitä poika tarkoittaa. Onneksi hän ei turhaudu siitä, ettei ymmärretä, vaan koittaa hienosti etsiä kiertoilmaisua tai muita keinoja saada itsensä ymmärretyksi. Itsekin kyselen sitten paljon ja yritän asiayhteydestä keksiä, mitä sanaa poika hakee. Nyt ihan viime aikoina on välillä ruvennut löytymään S- ja L-kirjaimet joihinkin sanoihin, mutta hyvin satunnaisesti edelleen. Katsotaan syksyllä sitten, päästäänkö puheterapiaan.
Minulla oli ihan sama kuin kirahvillakin, oli sellainen pikkuruisen hetken kestänyt pettymyksen tunne kun saatiin tietää, että poika on tulossa! Olin aina kuvitellut saavani tytön, jos nyt yleensäkään saisin lapsen. Minä en tiennyt lapsista yleensäkään oikein mitään, joten sukupuoli sinänsä oli merkityksetön, ihan yhtä kokematon olisin tytönkin kanssa ollut :D Mutta jotenkin tuntuu, että näin tässä pitikin käydä, poika on niin rakas ja ihana. Nyt kun poika on olemassa, niin en osaa enää kuvitella, millaista olisi olla tytön äiti! Pojan kanssa kaikki on tuntunut niin mutkattomalta, ainakin tähän asti. Pojalla nyt siis ikää 3v 7kk.
Kyllä se vaan on niin haikeaa kun oma lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan, ja oppii uusia asioita jatkuvasti. Kehitystä on niin mukava seurata, ja vaikka itsellä on ikää jo lähemmäs 50v, niin jotenkin sitä jaksaa pojan kanssa touhottaa, ei toki aina, mutta edes joskus.
Ja nyt kun poika osaa joten kuten puhua, niin on kiva keskustella asioista, toki lapsentasoisesti, mutta kuitenkin. Puheen kehitystä koitan tukea, vielä on paljon opettelemista pojalla siinä. Äänteitä puuttuu, joten välillä on kyllä haastavaa yrittää saada selvää siitä, mitä poika tarkoittaa. Onneksi hän ei turhaudu siitä, ettei ymmärretä, vaan koittaa hienosti etsiä kiertoilmaisua tai muita keinoja saada itsensä ymmärretyksi. Itsekin kyselen sitten paljon ja yritän asiayhteydestä keksiä, mitä sanaa poika hakee. Nyt ihan viime aikoina on välillä ruvennut löytymään S- ja L-kirjaimet joihinkin sanoihin, mutta hyvin satunnaisesti edelleen. Katsotaan syksyllä sitten, päästäänkö puheterapiaan.
No niin...eli yöllä tosiaan supisteli hyvin epäsäännöllisesti, eikä ollut niin voimakkaita supistuksia että olisin ajatellut liittyvän synnytykseen.
Aamulla nousin sängystä ihan normisti ja tein aamuhommat taaperon kanssa. Otin käyrää ja söin hyvällä ruokahalulla puuroni.
Yhdeksän maissa aloin miettiä ulkoilua pojan kanssa mutta pissareissu muutti suunnitelmat...verta alkoi valua kuin hanasta laskemalla, ei kipuja kuitenkaan.
Soitto osastolle ja kiireellisen ambulanssikyydin tilaaminen. Herättelin isommat pojat katsomaan taaperon perään samalla ku hätyytin miehen töistä kotimatkalle.
Kyyti tuli noin 10 minuutissa ja oikeasti vuotoa tuli kuin olisi jonkun teurastanut. Siteet ei pitäneet ja paareille siirtyessä oli jo housutkin märät.
Pillit päällä päivystykseen ja siitä alkoikin hulabaloo...kasvoja vilisi ympärillä enemmän kuin kerkesin laskea.
Reilu puoli tuntia ja oltiinkin jo leikkurissa. Puudutusta laitettiin kolmeen kertaan, kun kaksi ensimmäistä meni jotenkin pieleen, sitten laskikin jo omat verenpaineet todella alas, mutta nopsaan saivat tilanteen korjattua.
Tyttö syntyi klo 10.42 kovaäänisesti protestoiden, pituus 45.5cm, paino 2245g ja hattu 31cm. Siirtyi seurantaan jossa ei onneksi ole lisähappea tarvinnut.
Minut siirsivät juuri osastolle ja kunhan pää kestää nousta ylös niin pääsen vauvan luokse.
Vaan edelleen olen kiitollinen meidän terveydenhuollon tasosta, kokoajan on pidetty niin hyvää huolta ja vähän väliä kyselty vointia ja tarpeita. Kipulääkkeitä menee ja pää niistäkin vähän sekaisin ja lisänä tuo valvottu yö. Mutta kaikinpuolin kaikki hyvin ja odotan vain että saan vauvan rinnalle huomenna kun pääsee eroon neopuffista
Aamulla nousin sängystä ihan normisti ja tein aamuhommat taaperon kanssa. Otin käyrää ja söin hyvällä ruokahalulla puuroni.
Yhdeksän maissa aloin miettiä ulkoilua pojan kanssa mutta pissareissu muutti suunnitelmat...verta alkoi valua kuin hanasta laskemalla, ei kipuja kuitenkaan.
Soitto osastolle ja kiireellisen ambulanssikyydin tilaaminen. Herättelin isommat pojat katsomaan taaperon perään samalla ku hätyytin miehen töistä kotimatkalle.
Kyyti tuli noin 10 minuutissa ja oikeasti vuotoa tuli kuin olisi jonkun teurastanut. Siteet ei pitäneet ja paareille siirtyessä oli jo housutkin märät.
Pillit päällä päivystykseen ja siitä alkoikin hulabaloo...kasvoja vilisi ympärillä enemmän kuin kerkesin laskea.
Reilu puoli tuntia ja oltiinkin jo leikkurissa. Puudutusta laitettiin kolmeen kertaan, kun kaksi ensimmäistä meni jotenkin pieleen, sitten laskikin jo omat verenpaineet todella alas, mutta nopsaan saivat tilanteen korjattua.
Tyttö syntyi klo 10.42 kovaäänisesti protestoiden, pituus 45.5cm, paino 2245g ja hattu 31cm. Siirtyi seurantaan jossa ei onneksi ole lisähappea tarvinnut.
Minut siirsivät juuri osastolle ja kunhan pää kestää nousta ylös niin pääsen vauvan luokse.
Vaan edelleen olen kiitollinen meidän terveydenhuollon tasosta, kokoajan on pidetty niin hyvää huolta ja vähän väliä kyselty vointia ja tarpeita. Kipulääkkeitä menee ja pää niistäkin vähän sekaisin ja lisänä tuo valvottu yö. Mutta kaikinpuolin kaikki hyvin ja odotan vain että saan vauvan rinnalle huomenna kun pääsee eroon neopuffista
Hurjat hetket teillä ollut, onneksi olette kuitenkin kaikki kunnossa. Onnea tyttösestä!
Hienoa, että kuitenkin kaikki lopuksi hyvin, vaikka draamaa on ollut. Onnittelut pienestä tytöstä
Marcipa
Piirimestaruustason postaaja
Onnea Vompatti! Hurjalta kuulostaa verenvuoto, mutta onneksi pääsit nopeasti osaaviin käsiin. Ihania ensihetkiä teille 
Onnea poikalupauksesta @Peppipupu .
Minäkin olin aikoinaan pienesti pettynyt kummastakin pojasta, mutta synnyttyään en olisi kyllä mitään muuta halunnut. Ja edelleen on ihan mahtavaa, kun pääsee poikien maailmaan sisälle ja ymmärtää taas tätä elämää vähän eri kantilta. En olisi ikinä uskonut miten herttainen voi murrosikäinen poika olla
. Sen sijaan pienellä pelolla odotan sitä, kun tytär saavuttaa murrosiän, sillä nämä vuodet 0-10 on olleet jo huomattavasti haastavampia kuin esikoisen murrosikä tähän saakka.
Onnea poikalupauksesta @Peppipupu .
Minäkin olin aikoinaan pienesti pettynyt kummastakin pojasta, mutta synnyttyään en olisi kyllä mitään muuta halunnut. Ja edelleen on ihan mahtavaa, kun pääsee poikien maailmaan sisälle ja ymmärtää taas tätä elämää vähän eri kantilta. En olisi ikinä uskonut miten herttainen voi murrosikäinen poika olla
. Sen sijaan pienellä pelolla odotan sitä, kun tytär saavuttaa murrosiän, sillä nämä vuodet 0-10 on olleet jo huomattavasti haastavampia kuin esikoisen murrosikä tähän saakka.
Vompatti, onnea! Aika hurja synnytys, mutta onneksi kaikki meni hyvin!
Minä olin tosi tyytyväinen, kun kaksi ensimmäistä lasta olivat tyttöjä. Kun heillä kuitenkin oli jo murrosikäkin ollut, kun kuopusta odotin, niin olin todella helpottunut, että kolmas on poika :)
Minä olin tosi tyytyväinen, kun kaksi ensimmäistä lasta olivat tyttöjä. Kun heillä kuitenkin oli jo murrosikäkin ollut, kun kuopusta odotin, niin olin todella helpottunut, että kolmas on poika :)
Mitään mainintaa ei ole missän kirjauksissa että olisi irronnut tai revennyt tai muutakaan. Ilmeisesti siis vain lähti vuotamaan taas ilman sen kummempaa syytä. Ja luojan kiitos en ehtinyt taaperon kanssa ulos lähteä, kun suunnittelimme metsäkävelyä, tai etten hänen kanssaan kahdestaan kotona ollut
Pikkuvarpaat
Piirimestaruustason postaaja
Onnea ja tsemppiä näin tasapuolisesti
Meillä on Murkku ijät ollu tosi lepposia sekä tytöillä että pojilla ja jos jotain purnattu niin onneks kotona
Tämä kevät aika on ollu ihan hirveetä hulapaloota joten pienellä pelolla ootan kesää mutta aina on kaikesta selvitty..jotenkin tuntuu että voiko sitä pahempaa tulla mitä tässä nyt on jo koettu..onneks kuitenkin lapset ovat pysyneet terveinä ja odottavat innolla kesälomien alkua
Meillä on Murkku ijät ollu tosi lepposia sekä tytöillä että pojilla ja jos jotain purnattu niin onneks kotona
Tämä kevät aika on ollu ihan hirveetä hulapaloota joten pienellä pelolla ootan kesää mutta aina on kaikesta selvitty..jotenkin tuntuu että voiko sitä pahempaa tulla mitä tässä nyt on jo koettu..onneks kuitenkin lapset ovat pysyneet terveinä ja odottavat innolla kesälomien alkua
Onnea _vompatti_ . Hurja alku, mutta onneksi kaikki on hyvin.
Ja onnea myös Peppipupulle poikalupauksesta
Mulla on itellä aina ollut ajatus, että jos joskus lapsen saan niin se on tyttö. Ja tytölle on nimi ollut valmiina parikymppisestä. 20 vuotta siinä meni, mutta nyt on juurikin sen nimimen tyttö
Meillä on siis 2 v 7 kk varsinainen tahtotaapero täällä. Todella toivon, että pitää paikkaansa se, että kenellä on paha uhmaikä niin olisi helpompi murrosikä. En ymmärrä mistä tuo on perinyt voimakkaan tahtonsa. Mutta kyllä täällä vaikeimpina hetkinä itkee niin lapsi kuin äitikin.
. Hurja alku, mutta onneksi kaikki on hyvin.Ja onnea myös Peppipupulle poikalupauksesta
Mulla on itellä aina ollut ajatus, että jos joskus lapsen saan niin se on tyttö. Ja tytölle on nimi ollut valmiina parikymppisestä. 20 vuotta siinä meni, mutta nyt on juurikin sen nimimen tyttö
Meillä on siis 2 v 7 kk varsinainen tahtotaapero täällä. Todella toivon, että pitää paikkaansa se, että kenellä on paha uhmaikä niin olisi helpompi murrosikä. En ymmärrä mistä tuo on perinyt voimakkaan tahtonsa. Mutta kyllä täällä vaikeimpina hetkinä itkee niin lapsi kuin äitikin.
Mutta onneksi kuitenkin hyvin! Onnea koko perheelle