Perhevapaauudistus

Minusta tässä Uudistuksessa ei äitejä rangaista millään tavalla. Vanhempainvapaalla voi olla yhtä pitkään kuin aiemmin ja hoitovapaalla voi olla ihan niin kuin ennenkin. Ainoa muutos on se, että isä voi halutessaan olla enemmän lapsen kanssa.

Jos halutaan parempia etuuksia, on oltava valmiita maksamaan enemmän veroja. Iloisia veronmaksajia on yllättävän vähän.

Veikkaan, että Suski75 viittaa rankaisulla siihen, että tässä uudistuksessa saadut lisäpäivät jää sitten pitämättä, jos isä ei pysty kotiin jäämään. Saa korjata, jos ymmärsin väärin. :) Enemmän siinä mielestäni tosin lasta rankaistaan.

Veroja tosiaan pitää maksaa enemmän, jos haluaa parempia etuuksia. Itseäni se ei haittaisi, sillä uskoisin sen olevan kuitenkin maltillinen. Näin oman alan asiantuntijana olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että hallitus vihdoin aikoo päivittää meidän osinkoverotusta. Mutta se onkin jo eri keskustelu.
 
"Uudistuksen myötä vanhempainrahaa voi käyttää yhtäjaksoisesti tai haluaminaan jaksoina tai yksittäisinä päivinä siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 2 vuotta. Jos vanhempi tekee osa-aikatyötä siten, että päivittäinen työaika on enintään viisi tuntia päivässä, voi saada osittaista vanhempainrahaa eli puolet täydestä"

Jotenkin tuntuu siltä, että mikään uudistus ei kelpaa. Onko todella jonkun työ niin tärkeä, että näillä ehdoilla ei voi pitää vanhempainvapaata?
 
Jotenkin tuntuu siltä, että mikään uudistus ei kelpaa. Onko todella jonkun työ niin tärkeä, että näillä ehdoilla ei voi pitää vanhempainvapaata?
Aivan varmasti on. Tunnen porukkaa, jotka ovat tehneet nyt koronan vuoksi vuoden töitä niin, ettei perheille ole juurikaan jäänyt aikaa. Heille ei ole olemassa sijaisia, jotka aidosti pystyisivät tekemään heidän työnsä, vaan heidän perheensä joutuvat nyt joustamaan.
 
Aivan varmasti on. Tunnen porukkaa, jotka ovat tehneet nyt koronan vuoksi vuoden töitä niin, ettei perheille ole juurikaan jäänyt aikaa. Heille ei ole olemassa sijaisia, jotka aidosti pystyisivät tekemään heidän työnsä, vaan heidän perheensä joutuvat nyt joustamaan.
Jos on näin korvaamaton, niin mitä tapahtuu, kun tällainen ihminen sairastuu ja on pakko jäädä kotiin?

Minusta organisaatiossa on paljon kehittämistä, jos joku työntekijä ei pysty edes yksittäisiä vapaapäiviä pitämään silloin tällöin.

Olen itse sairastanut vuosia kestäneen työuupumuksen ja pakko oli jäädä kotiin välillä. Kukaan ei tietenkään osannut tehdä työtäni ja työt olivat aina kasaantuneet, kun palasin. Niitä tekemättömiä töitä tehdessä tilanteeni paheni ja jäin uudelleen kotiin. Muutamassa vuodessa työnantajalle syntyi huima motivaatio kehittää toimintaa niin, että joku muu teki työt, kun olin poissa. Ei tietenkään kukaan samalla tavalla kuin minä, mutta niin että tilanne oli siedettävä, kun palasin.
Nykyisin kirjaan täsmällisesti, mitä olen tekemässä minkin päivänä, jotta kuka tahansa ammattilainen voi tehdä ne, jos minulle sattuu jotain.
Vanhempainvapaa on ennakoitavissa ja jokaisella vanhemmalla on siihen oikeus. Omista oikeuksistaan kannattaa pitää kiinni.
 
Musta myös on tosi tärkeää, että työnantajat oppivat sopeutumaan miesten perhevapaisiin kuin ainoastaan siihen 3vk pätkään. Meillä mies on teollisuudessa melko tärkeässä roolissa tällä hetkellä jo ihan työturvallisuuden takia ja joka tapauksessa tulee pitämään 3vk isyyslomaa ja vuosiloman sekä 9viikkoa vanhempainvapaata. Työnantaja ei varmasti ole iloinen, kun jää noin pitkään pois, mutta saavat siellä sitten sumplia asiat niin, että tehdas ei räjähdä sillä aikaa. Sanoin miehelle, että puhelimeen ei sitten vastata vapaan aikana :grin kummasti se näkökulma muuttui miehelläkin näihin perhevapaisiin, kun esikoinen jouduttiin hautaamaan. Jos sellaisen ihmeen saa kuin elävä lapsi, niin meidän perhe olisi valmis elämään todella pienellä rahalla, että saadaan viettää aikaa elävän lapsen kanssa. Lapsen kuoleman jälkeen oppi tietynlaista itsekkyyttä ja työnantajan tilanne jaksa kiinnostaa, jos sellaisen ihmeen syliinsä saa kuin elävä lapsi
 
Sen verran sanon että työnantajan on jo nyt osattava suhtautua siihen että mies (minä en puhunut kertaakaan sukupuolista koska en roolita tässä) johon Kipuna viittaa voisi jäädä pidemmäksi kuin 3 viikoksi koska nyt jo miehellä on oikeus jäädä vaikka koko vanhempainvapaaksi kotiin. Kukaan ei nytkään estä miestä jäämään kotiin. Jos työnantaja katsoo kieroon tai ei tykkää, niin sitten kannattaa miettiä antaako sellaiselle firmalle panosta.

Laki sanoo nyt että vanhemmalla on oikeus vanhempainvapaaseen ja nyt perheet saavat päättää kumpi sen käyttää. Joten mielestäni tämä uudistus ei muuta työnantajan suhtautumista koska

A. Nytkin mies voi jäädä kotiin vaikka sen koko 158 arkipäivää
B. Uudistuksen myötä miehen ei ole pakko jäädä kotiin, joten ei työnantajan täydy lisätä sopeutumistaan.
 
Mutta mikäli mieheni olisi nainen ja saamassa lapsen niin ei hän olisi koskaan aloittanutkaan tuollaista projektia. Kun me aloimme nelosta yrittämään kävimme tämän asian läpi. Mies sanoi että pystyy irrottautumaan kesäksi 3+4 viikkoa ja se oli riittävä minulle. Toki emme tienneet että korona tulee mutta meidän tapauksessa se on ollut tervetullut raskaaseen vauva-arkeen, koska nyt mies on ollut enemmän apuna kuin aikaisemmin lasten ollessa vauvoja. :)

Teilaamiselta tuntui kun olit aika hyökkäävä kun sanoit että tulovero laskee jne. Tuntuu ettei minun mielipiteelläni ole väliä kun sinä olit jo laskenut että meillä on vara jäädä miehellä kotiin. Kyllä vara olisi, mutta saisimme vähemmän rahaa, stressiä tulisi enemmän kun minä palaisin takaisin töihin raskaalle hoitoalalle, miehen projekti olisi telakalla 4kk koska siihen ei voi sijaista ottaa.

Ymmärrän myös että moni ajattelee yhteiskunnallista taas-arvoa, minäkin haluan sellaisen täydellisen tasa-arvon, mutta mielestäni jokaisella perheellä pitäisi olla oikeus päättää nämä asiat. Aivan kuten päätetään lapsen nimi, asuinkunta, kasvatusmetodit, soseet vai sormiruokailun jne jne. :) Se on mielipiteeni ja puolustan omaa mielipidettäni. :)

Ehdotan sopua ja toivotaan kummallekin vaan hyvää :Heartred

Hienoa että teillä on raskautuminen onnistunut niin helposti, että tällaisia suunnitelmia on voinut tehdä. Niin ei läheskään kaikilla ole. Tällainen korvaamaton huippuasiantuntijanainen voi tulla vahingossa raskaaksi, tai voi kärsiä vuosikausien lapsettomuudesta. Ei silloin voi pistää koko muuta elämää taka-alalle. Sitten voi käydäkin niin, että tärppi tulee juuri silloin kun on tuollaisen työprojektin aloittanut. Siihen on vain sitten työnantajan ja itsensä sopeuduttava.
 
Tottakai aina on tilanteita joita ei voi ennakoida. Eihän mekään tiedetty tuleeko enää lapsia. Mutta asia käsiteltiin etukäteen. Oletettiin että lapsi tulee.

Ja itse naisena sanon että minulle työ ei ole niin tärkeää perheeseen verrattuna, en pystyisi alkaamaan vuosien projekteihin. Tykkään työstä jota tehdään lyhytkestoisina. Ja jokainen, oli nainen taikka mies varmasti miettii ennen lasten tekoa mitä aikoo tehdä töiden kanssa ja jos tulee vahingossa raskaaksi niin sitten asiat sumplitaan raskausaikana. En ole mitään väittänyt etteikö näitä asioita olisi saanut järjestettyä.

Esim puhuttiin miehen kanssa että jos minä sairastuisin niin mitä projektin kanssa tapahtuisi ja mies sanoi että projekti loppuisi samantien niin kauaksi aikaa kun olisin terve. Voi meilläkin sattua mitä tahansa joka kaataa meidän nykyisen suunnitelman :)
 
Sen verran sanon että työnantajan on jo nyt osattava suhtautua siihen että mies (minä en puhunut kertaakaan sukupuolista koska en roolita tässä) johon Kipuna viittaa voisi jäädä pidemmäksi kuin 3 viikoksi koska nyt jo miehellä on oikeus jäädä vaikka koko vanhempainvapaaksi kotiin. Kukaan ei nytkään estä miestä jäämään kotiin. Jos työnantaja katsoo kieroon tai ei tykkää, niin sitten kannattaa miettiä antaako sellaiselle firmalle panosta.

Laki sanoo nyt että vanhemmalla on oikeus vanhempainvapaaseen ja nyt perheet saavat päättää kumpi sen käyttää. Joten mielestäni tämä uudistus ei muuta työnantajan suhtautumista koska

A. Nytkin mies voi jäädä kotiin vaikka sen koko 158 arkipäivää
B. Uudistuksen myötä miehen ei ole pakko jäädä kotiin, joten ei työnantajan täydy lisätä sopeutumistaan.
Siis joo. Meillä viime keväänä yksi isä jäi 3kk isyysvapaalle. Oli firman ainoa asianajaja. Sitä hommaa ei yksinkertaisesti voi vaan opettaa jollekin, koska vaatii ihan koulutuksen puolesta pätevyyden + yksikään työpäivä ei ole sisällöltään samanlainen. Me saatiin tuo sumplittua ostamalla palvelu ulkopuoliselta lakifirmalta, koska oikeesti yksikään asianajaja ei edes hakenut 3kk isyysvapaasijaisuuteen (yllätys, yllätys). Tuo palvelun ostaminen maksoi useamman kymppitonnin ja siihen sisältyi vain ne välttämättömät asianajajan tehtävät, joita ei mitenkään voida antaa kenenkään muun tehtäväksi. Meillä on onneksi ollut näihin aina ihan positiivinen asenne, vaikka vaikeaa se on varsinkin erityisasiantuntijatehtävissä. Juttelin yhden yrittäjäystäväni kanssa tuosta, ja hän sanoi ihan suoraan että jos heillä olisi tullut vielä tuollainen lasku keskellä koronakevättä niin olisi heidän pienen firman tulevaisuus ollut kysymysmerkki. Ja kyllä, tämähän on "vain" työnantajan ongelma ja "asennekysymys" mutta itsekin tuossa tilanteessa ymmärrän sen, että olisihan se kiva, että koko työpaikka on olemassa vielä vapaiden jälkeen. Tässä kohtaa siis ymmärrän ihan yrittäjien hädän ja sen, että hekin kaipaavat jotain avustusta asian kanssa, vaikka en saisi asiaa ajatella mitenkään "minun ongelmanani."

Eli joo, kukaan ei ole korvaamaton, mutta se korvaaja voi maksaa ihan älyttömästi.
 
Siis joo. Meillä viime keväänä yksi isä jäi 3kk isyysvapaalle. Oli firman ainoa asianajaja. Sitä hommaa ei yksinkertaisesti voi vaan opettaa jollekin, koska vaatii ihan koulutuksen puolesta pätevyyden + yksikään työpäivä ei ole sisällöltään samanlainen. Me saatiin tuo sumplittua ostamalla palvelu ulkopuoliselta lakifirmalta, koska oikeesti yksikään asianajaja ei edes hakenut 3kk isyysvapaasijaisuuteen (yllätys, yllätys). Tuo palvelun ostaminen maksoi useamman kymppitonnin ja siihen sisältyi vain ne välttämättömät asianajajan tehtävät, joita ei mitenkään voida antaa kenenkään muun tehtäväksi. Meillä on onneksi ollut näihin aina ihan positiivinen asenne, vaikka vaikeaa se on varsinkin erityisasiantuntijatehtävissä. Juttelin yhden yrittäjäystäväni kanssa tuosta, ja hän sanoi ihan suoraan että jos heillä olisi tullut vielä tuollainen lasku keskellä koronakevättä niin olisi heidän pienen firman tulevaisuus ollut kysymysmerkki. Ja kyllä, tämähän on "vain" työnantajan ongelma ja "asennekysymys" mutta itsekin tuossa tilanteessa ymmärrän sen, että olisihan se kiva, että koko työpaikka on olemassa vielä vapaiden jälkeen. Tässä kohtaa siis ymmärrän ihan yrittäjien hädän ja sen, että hekin kaipaavat jotain avustusta asian kanssa, vaikka en saisi asiaa ajatella mitenkään "minun ongelmanani."

Eli joo, kukaan ei ole korvaamaton, mutta se korvaaja voi maksaa ihan älyttömästi.
Uudistuksessahan on mahdollisuus, että vapaata pidetään lyhyemmissä pätkissä tai jopa yksittäisinä päivinä kahden vuoden aikana. Tietysti perheen kannalta voisi olla parempi pitää vapaat yhdessä jaksossa, mutta jos se ei ole mahdollista, niin ei olisi pakko jättää kaikkia päiviä käyttämättä, jos pitkästä vapaasta tulisi suuret kustannukset ja suuria taloudellisia vaikeuksia joko perheelle tai työnantajalle.
 
Uudistuksessahan on mahdollisuus, että vapaata pidetään lyhyemmissä pätkissä tai jopa yksittäisinä päivinä kahden vuoden aikana. Tietysti perheen kannalta voisi olla parempi pitää vapaat yhdessä jaksossa, mutta jos se ei ole mahdollista, niin ei olisi pakko jättää kaikkia päiviä käyttämättä, jos pitkästä vapaasta tulisi suuret kustannukset ja suuria taloudellisia vaikeuksia joko perheelle tai työnantajalle.
Tässä kohtaa vapaa oli perheen osalta pakko pitää yhtenä pätkänä, sillä äiti suoritti opintonsa loppuun tuon 3kk aikana tiukalla aikataululla.
 
Jos on näin korvaamaton, niin mitä tapahtuu, kun tällainen ihminen sairastuu ja on pakko jäädä kotiin?

Minusta organisaatiossa on paljon kehittämistä, jos joku työntekijä ei pysty edes yksittäisiä vapaapäiviä pitämään silloin tällöin.

Olen itse sairastanut vuosia kestäneen työuupumuksen ja pakko oli jäädä kotiin välillä. Kukaan ei tietenkään osannut tehdä työtäni ja työt olivat aina kasaantuneet, kun palasin. Niitä tekemättömiä töitä tehdessä tilanteeni paheni ja jäin uudelleen kotiin. Muutamassa vuodessa työnantajalle syntyi huima motivaatio kehittää toimintaa niin, että joku muu teki työt, kun olin poissa. Ei tietenkään kukaan samalla tavalla kuin minä, mutta niin että tilanne oli siedettävä, kun palasin.
Nykyisin kirjaan täsmällisesti, mitä olen tekemässä minkin päivänä, jotta kuka tahansa ammattilainen voi tehdä ne, jos minulle sattuu jotain.
Vanhempainvapaa on ennakoitavissa ja jokaisella vanhemmalla on siihen oikeus. Omista oikeuksistaan kannattaa pitää kiinni.
Silloin sen ihmisen työt jäävät tekemättä, ja nyt koronatilanteessa sellaisia ihmisiä kuolee, jotka olisivat pysyneet hengissä jos se työntekijä ei olisi ollut poissa. Eipä sen kummempaa. Organisaatioita harvemmin kehitetään sen perusteella, että on kaiken aikaa kolminkertainen miehitys asiantuntijoita reservissä pandemian varalta., ja vaikka organisaatioita niin kehitettäisiinkin, ei niihin siltikään välttämättä saada työntekijöitä, vaikka palkka ja edut olisivat kohdillaan.

Olen itse ollut useammassa sellaisessa työtehtävässä, jotka ovat olleet ennen minua vuosia avoinna, ja minunkin siellä ollessani on haku jatkunut kaiken aikaa, koska tarvitaan enemmän tekijöitä kuin yksi. Yhdessäkin firmassa todettiin suoraan, että Suomessa ei ole yhtään meidän firman ulkopuolista alan asiantuntijaa, koska Suomessa ei ole muita sen ala firmoja, joten kaikki aloittavat taloon tullessa lähes nollasta. Uudella työntekijällä kesti aina noin 6-12 kk ennen kuin hän kykeni itsenäiseen työhön. Työntekijäpula oli jatkuvaa, ja firman liiketoiminta oli määritelty valtion toiminnan kannalta poikkeustilanteissakin turvattavaksi. Tämä ei ole IT-hommissa mitenkään poikkeuksellista. Tuosta firmasta jäinkin uupumuksen takia pois, ja samoin kävi monelle muullekin. Kun ei ole riittävästi ihmisiä, ne vähät uupuvat, eikä ollut kyse siitä, etteikö työnantaja tehnyt kaikkensa saadakseen lisää väkeä, väkeä vain ei ole.

Minä irtisanouduin työpaikastani (eri firma kuin tuo ylläoleva) kun esikoisen yrittäminen alkoi, koska taas olin saanut otsaani kriittisen tärkeän työntekijän leiman, joka joutuu olemaan joka ainoan juhlapyhän töissä ja aina asiakkaan palveluksessa ympäri vuorokauden. Siinä firmassa tosin ongelma ei ollut se, etteivät muut olisi pystyneet minun hommiini vaan se, etteivät he viitsineet niitä tehdä, ja irtisanouduttuani niiden laiskamatojen oli lopulta pakko tehdä minunkin hommani. :laughing021

Nykyisessä työpaikassani sanoin heti työhaastattelussa, että perheeni on minun prioriteettini, työ tulee kaukaisena kakkosena ja katsotaan onnistuuko perheen ja työn yhteensovittaminen. Hyvin on onnistunut. Tämäkin on vaikeasti täytettävä paikka, ja haku on kaiken aikaa auki, mutta tämä työnantaja onneksi tajuaa sen, että jos työntekijöitä ei pidä tyytyväisinä, he voivat milloin tahansa vaihtaa muualle töihin.

Näiden kokemusten kautta on todella vaikeaa uskoa elävänsä samassa todellisuudessa niiden kanssa, jotka valittavat, ettei työtä löydy vaikka monta vuotta on hakenut. Töitähän on vaikka kuinka paljon, mutta tekijät ovat kiven alla ja työhaastatteluun tulee vain sellaisia, jotka on työkkäristä lähetetty ja selkeästi yrittävät olla saamatta töitä (likainen habitus, asiattomat kommentit, ei kiinnostusta työhön eikä cv:kään sisällä osaamista).

Minulle perhe on niin tärkeä, että en halua kriittisiä töitä, enkä halua työn häiritsevän elämää lasteni kanssa. Samalla kuitenkin tiedostan, että on olemassa aidosti kriittisiä töitä ja on loistavaa, että niihin löytyy tekijöitä, jotka haluavat sen vastuun kantaa, onneksi minun ei tarvitse!. En myöskään menisi rajaamaan, että jos ei aseta lapsia työn edelle, ei pitäisi lapsia hankkia, vaan minusta tällä pallolla tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä, myös niitä kriittisten töiden vastuunkantajia. Perheet ja perheiden työnjako pitäisi olla perheen sisäinen asia, ja jos ne jakautuvat kovin epätasaisesti, voi yhteiskunta auttaa. Se ei ole auttamista, että pakotetaan kaikki perheet samaan muottiin, koska perheet ovat erilaisia.

Jos kotiin jäävän aikuisen tulot ja urakehitys kärsivät kotiin jäämisestä, voi yhteiskunta tasata asiaa maksamalla kotona olemisesta paremmin rahaa ja kerryttää eläkkeet ja huolehtimalla siitä, ettei työnantajalle tule työntekijän kotiin jäämisestä tappiota. Jos esim. työnantaja saisi jokaisesta vanhempainvapaalla olijasta muhkeat palkkiot, alkaisi heitäkin kiinnostaa nuorten naisten palkkaaminen. Yhteiskuntamme siis ylläpitää epätasa-arvoa, ja se pitäisi korjata ihan muulla tavoin kuin perheitä painostamalla. Keppiä ja porkkanaa niille työnantajille, ei työntekijöille, ja puututaan niihin epäkohtiin, eikä yritetä pakottaa kaikkia samasta muotista läpi.
 
Silloin sen ihmisen työt jäävät tekemättä, ja nyt koronatilanteessa sellaisia ihmisiä kuolee, jotka olisivat pysyneet hengissä jos se työntekijä ei olisi ollut poissa. Eipä sen kummempaa. Organisaatioita harvemmin kehitetään sen perusteella, että on kaiken aikaa kolminkertainen miehitys asiantuntijoita reservissä pandemian varalta., ja vaikka organisaatioita niin kehitettäisiinkin, ei niihin siltikään välttämättä saada työntekijöitä, vaikka palkka ja edut olisivat kohdillaan.

Olen itse ollut useammassa sellaisessa työtehtävässä, jotka ovat olleet ennen minua vuosia avoinna, ja minunkin siellä ollessani on haku jatkunut kaiken aikaa, koska tarvitaan enemmän tekijöitä kuin yksi. Yhdessäkin firmassa todettiin suoraan, että Suomessa ei ole yhtään meidän firman ulkopuolista alan asiantuntijaa, koska Suomessa ei ole muita sen ala firmoja, joten kaikki aloittavat taloon tullessa lähes nollasta. Uudella työntekijällä kesti aina noin 6-12 kk ennen kuin hän kykeni itsenäiseen työhön. Työntekijäpula oli jatkuvaa, ja firman liiketoiminta oli määritelty valtion toiminnan kannalta poikkeustilanteissakin turvattavaksi. Tämä ei ole IT-hommissa mitenkään poikkeuksellista. Tuosta firmasta jäinkin uupumuksen takia pois, ja samoin kävi monelle muullekin. Kun ei ole riittävästi ihmisiä, ne vähät uupuvat, eikä ollut kyse siitä, etteikö työnantaja tehnyt kaikkensa saadakseen lisää väkeä, väkeä vain ei ole.

Minä irtisanouduin työpaikastani (eri firma kuin tuo ylläoleva) kun esikoisen yrittäminen alkoi, koska taas olin saanut otsaani kriittisen tärkeän työntekijän leiman, joka joutuu olemaan joka ainoan juhlapyhän töissä ja aina asiakkaan palveluksessa ympäri vuorokauden. Siinä firmassa tosin ongelma ei ollut se, etteivät muut olisi pystyneet minun hommiini vaan se, etteivät he viitsineet niitä tehdä, ja irtisanouduttuani niiden laiskamatojen oli lopulta pakko tehdä minunkin hommani. :laughing021

Nykyisessä työpaikassani sanoin heti työhaastattelussa, että perheeni on minun prioriteettini, työ tulee kaukaisena kakkosena ja katsotaan onnistuuko perheen ja työn yhteensovittaminen. Hyvin on onnistunut. Tämäkin on vaikeasti täytettävä paikka, ja haku on kaiken aikaa auki, mutta tämä työnantaja onneksi tajuaa sen, että jos työntekijöitä ei pidä tyytyväisinä, he voivat milloin tahansa vaihtaa muualle töihin.

Näiden kokemusten kautta on todella vaikeaa uskoa elävänsä samassa todellisuudessa niiden kanssa, jotka valittavat, ettei työtä löydy vaikka monta vuotta on hakenut. Töitähän on vaikka kuinka paljon, mutta tekijät ovat kiven alla ja työhaastatteluun tulee vain sellaisia, jotka on työkkäristä lähetetty ja selkeästi yrittävät olla saamatta töitä (likainen habitus, asiattomat kommentit, ei kiinnostusta työhön eikä cv:kään sisällä osaamista).

Minulle perhe on niin tärkeä, että en halua kriittisiä töitä, enkä halua työn häiritsevän elämää lasteni kanssa. Samalla kuitenkin tiedostan, että on olemassa aidosti kriittisiä töitä ja on loistavaa, että niihin löytyy tekijöitä, jotka haluavat sen vastuun kantaa, onneksi minun ei tarvitse!. En myöskään menisi rajaamaan, että jos ei aseta lapsia työn edelle, ei pitäisi lapsia hankkia, vaan minusta tällä pallolla tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä, myös niitä kriittisten töiden vastuunkantajia. Perheet ja perheiden työnjako pitäisi olla perheen sisäinen asia, ja jos ne jakautuvat kovin epätasaisesti, voi yhteiskunta auttaa. Se ei ole auttamista, että pakotetaan kaikki perheet samaan muottiin, koska perheet ovat erilaisia.

Jos kotiin jäävän aikuisen tulot ja urakehitys kärsivät kotiin jäämisestä, voi yhteiskunta tasata asiaa maksamalla kotona olemisesta paremmin rahaa ja kerryttää eläkkeet ja huolehtimalla siitä, ettei työnantajalle tule työntekijän kotiin jäämisestä tappiota. Jos esim. työnantaja saisi jokaisesta vanhempainvapaalla olijasta muhkeat palkkiot, alkaisi heitäkin kiinnostaa nuorten naisten palkkaaminen. Yhteiskuntamme siis ylläpitää epätasa-arvoa, ja se pitäisi korjata ihan muulla tavoin kuin perheitä painostamalla. Keppiä ja porkkanaa niille työnantajille, ei työntekijöille, ja puututaan niihin epäkohtiin, eikä yritetä pakottaa kaikkia samasta muotista läpi.
Siinä mielessä samassa todellisuudessa elämme, että töitä kyllä riittää ja tekijöistä on pulaa. Kun on tällaisessa työssä, niin työnantajalla ei ole varaa päästää työntekijää kokonaan pois, vaan löytyy motivaatio järjestellä töitä niin, että perhe ei kärsi.

Meillä mies on ollut joustava työntekijä ja on lomallakin vastannut puheluihin ja auttanut kiperissä paikoissa. Toki se hiukan katkaisee lomailua, mutta toisaalta työpaikka joustaa myös silloin kun perhe sitä vaatii.

Minusta tuo uusi malli on joustava, mutta jos jossain perheessä ei valita isän jäävän kotiin, niin lisäpäiviä kotona ei makseta, mikä sekin on minusta ymmärrettävää. Itse olisin ollut valmis olemaan kotona vaikka ilman kotihoidontukea, jos silti hoitovapaa töistä olisi järjestynyt. En koe, että yhteiskunta ei arvostaisi panostani äitinä, vaikka korvaus on vähäinen. Mutta heti jos kaikki ovat valmiita maksamaan enemmän veroja, ei pelkästään palkasta vaan kaikesta, niin tottakai lapsiperheisiin pitää panostaa.

Suomessa on myös harvinaisen laadukas ja kattava varhaiskasvatusjärjeslmä eli kukaan lapsi ei jää heitteille, jos vanhemmat käyvät töissä.
 
Mun mielestä yks parhaimpia asioita joilla voisi parantaa (pienten lasten) äitien asemaa työmarkkinoilla on tarjota ilmainen varhaiskasvatus.

Ja vain jos molemmat vanhemmat menee töihin. Kyllä se tulovero kompensoisi sitä kuinka paljon tämä maksaisi.

Moni jättää palaamatta töihin vanhempainvapaan jälkeen koska päivähoitomaksu + bensat maksaa niin paljon että palkasta tuleva raha ei montaa sataa ylitä sitä mitä käteen jää on kotona lasten kanssa ilman noita kuluja.

Esimerkkinä itsellä siis on se että minun työhön paluuni tuo perheellemme noin 500€ kuussa lisää rahaa. Kuulostaa paljolta mutta työni on raskasta vuorotyötä ja työmatka 40km suuntaansa. Sillä rahalla myös mies joutuu omien töiden jälkeen ottamaan yksin vastuun lapsista koska minä olen iltavuorossa puolet ajasta. Tai on viikonloput yksin kun minä olen töissä. Se raha ei ole minulle tarpeeksi jotta viitsisin mennä töihin stressaamaan. Mieluummin sitten olen kotona kunnes keksin jotain muuta tai on pakko mennä töihin.

Miksei ottaa varhaiskasvatuksen maksua pois kaikilta? Se varmasti myös houkuttelis pienten lasten vanhempia töihin.


Olen Suskin kanssa samaa mieltä että varsinkin it-alalla työntekijöistä on niin jatkuva pula että hyvät työntekijät pidetään kiinni kynsin hampain. Siksi esim mieheni firma panostaa perheasioihin. He saavat päättää itse tuleeko heille maksettu lastenhoitaja vai jäävätkö kotiin sairaan lapsen kanssa. Heillä ei kukaan kyseenalaista mitään lastentauteja (toisin kuin hoitoalalla oma entinen esimies sanoi "ei voi olla lapsesi näin usein kipeänä"). Perhe kuuluu monen firman arvoihin eikä niissä kyseenalaisteta vaikka se iskä sitten haluaa jäädä kotiin.
 
Kun uudistus astuu elokuussa -22 voimaan niin siitä muutama vuosi nähdään että onko siitä ollut hyötyä naisten työmarkkina-aseman parantamisessa. Sitten nähdään mentiinkö tässä ojasta allikkoon vai oliko hyvä homma. :)
 
Mun mielestä yks parhaimpia asioita joilla voisi parantaa (pienten lasten) äitien asemaa työmarkkinoilla on tarjota ilmainen varhaiskasvatus.

Ja vain jos molemmat vanhemmat menee töihin. Kyllä se tulovero kompensoisi sitä kuinka paljon tämä maksaisi.

Moni jättää palaamatta töihin vanhempainvapaan jälkeen koska päivähoitomaksu + bensat maksaa niin paljon että palkasta tuleva raha ei montaa sataa ylitä sitä mitä käteen jää on kotona lasten kanssa ilman noita kuluja.

Esimerkkinä itsellä siis on se että minun työhön paluuni tuo perheellemme noin 500€ kuussa lisää rahaa. Kuulostaa paljolta mutta työni on raskasta vuorotyötä ja työmatka 40km suuntaansa. Sillä rahalla myös mies joutuu omien töiden jälkeen ottamaan yksin vastuun lapsista koska minä olen iltavuorossa puolet ajasta. Tai on viikonloput yksin kun minä olen töissä. Se raha ei ole minulle tarpeeksi jotta viitsisin mennä töihin stressaamaan. Mieluummin sitten olen kotona kunnes keksin jotain muuta tai on pakko mennä töihin.

Miksei ottaa varhaiskasvatuksen maksua pois kaikilta? Se varmasti myös houkuttelis pienten lasten vanhempia töihin.


Olen Suskin kanssa samaa mieltä että varsinkin it-alalla työntekijöistä on niin jatkuva pula että hyvät työntekijät pidetään kiinni kynsin hampain. Siksi esim mieheni firma panostaa perheasioihin. He saavat päättää itse tuleeko heille maksettu lastenhoitaja vai jäävätkö kotiin sairaan lapsen kanssa. Heillä ei kukaan kyseenalaista mitään lastentauteja (toisin kuin hoitoalalla oma entinen esimies sanoi "ei voi olla lapsesi näin usein kipeänä"). Perhe kuuluu monen firman arvoihin eikä niissä kyseenalaisteta vaikka se iskä sitten haluaa jäädä kotiin.
Minä menin hoitovapaan jälkeen töihin tekemään 50% työaikaa. Lapsi tarvitsi kuitenkin hoitopaikan ja minä tarvitsin auton & matka on pitkä. Veikkaan, että taloudellisesti jäätiin miinukselle, mutta sainhan olla lapsen kanssa kotona ylimääräisiä vapaapäiviä. Meidän kunnassa ei ole tuntilaskutusta varhaiskasvatuksessa, joten täydellä hoitomaksulla mentiin.

Ilmainen varhaiskasvatus voisi olla kokeilun arvoinen asia.
 
Kannatan tuota ilmaisen varhaiskasvatuksen kokeilua. Se voisi oikeasti monia konkreettisesti houkutella aikaisemmin työelämään.

Asiaa sivuuteen ainakin jenkeissähän jotkin firmat tarjoavat etuna työntekijöille päiväkotipaikan/hoitajan maksun. En nyt jotenkin näe, että tällainen ikinä juurtuisi meidän yritysmaailmaan :rolleyes: eikä se oli tasa-arvoinen, kun kaikki sitä eivät saisi, mutta heitin nyt näin ajatuksena ilmaan.
 
Mutta mikäli mieheni olisi nainen ja saamassa lapsen niin ei hän olisi koskaan aloittanutkaan tuollaista projektia. Kun me aloimme nelosta yrittämään kävimme tämän asian läpi. Mies sanoi että pystyy irrottautumaan kesäksi 3+4 viikkoa ja se oli riittävä minulle. Toki emme tienneet että korona tulee mutta meidän tapauksessa se on ollut tervetullut raskaaseen vauva-arkeen, koska nyt mies on ollut enemmän apuna kuin aikaisemmin lasten ollessa vauvoja. :)

Teilaamiselta tuntui kun olit aika hyökkäävä kun sanoit että tulovero laskee jne. Tuntuu ettei minun mielipiteelläni ole väliä kun sinä olit jo laskenut että meillä on vara jäädä miehellä kotiin. Kyllä vara olisi, mutta saisimme vähemmän rahaa, stressiä tulisi enemmän kun minä palaisin takaisin töihin raskaalle hoitoalalle, miehen projekti olisi telakalla 4kk koska siihen ei voi sijaista ottaa.

Ymmärrän myös että moni ajattelee yhteiskunnallista taas-arvoa, minäkin haluan sellaisen täydellisen tasa-arvon, mutta mielestäni jokaisella perheellä pitäisi olla oikeus päättää nämä asiat. Aivan kuten päätetään lapsen nimi, asuinkunta, kasvatusmetodit, soseet vai sormiruokailun jne jne. :) Se on mielipiteeni ja puolustan omaa mielipidettäni. :)

Ehdotan sopua ja toivotaan kummallekin vaan hyvää :Heartred
Pahoittelut, että koit viestini teilaamisena! Omaan työnkuvaan kuuluu myös muun muassa verosuunnittelu ja yllättävän moni ei hoksaa sitä kuinka vähän netto eroaa brutosta, jos palkka laskee vaikka 70teurista 60teuriin.

Toki jokainen perhe ehdottomasti itse päättää miten lastenhoitonsa järjestää! Yhteiskunnan ei vain tarvitse tukea kaikkia mahdollisia muotoja. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja niitä tulee kunnioittaa, itse en näe, että ihmiset riitelisivät vaan asiat! Tsemppiä rakennusprojektin viimeistelyyn! En käsitä miten olette selvinneet rakentamisesta kolmen lapsen kanssa! Teidän täytyy pelata pariskuntana tosi hyvin yhteen! :Heartred:Heartred
 
Eikai isyysvapaa mihinkään katoa? Se on ainut aika jonka voi yhdessä olla kotona. Sitä saisi olla monta kuukautta mieluummin..

Uudistuksen suurin käytännön merkitys on siinä, että isyysvapaa poistuu lainsäädännöstä kokonaan.

Tällä hetkellä laki turvaa isälle ansiosidonnaista isyysvapaata vain 54 arkipäivää eli noin yhdeksän viikkoa.

Jatkossa jokainen isä saa lakisääteisen oikeuden pitää 6,5 kuukauden vanhempainvapaan.

Tää lukee iltalehen jutus mis Aino Kaisa Pekonen kertoo tosta uudistuksesta
 
Uudistuksen suurin käytännön merkitys on siinä, että isyysvapaa poistuu lainsäädännöstä kokonaan.

Tällä hetkellä laki turvaa isälle ansiosidonnaista isyysvapaata vain 54 arkipäivää eli noin yhdeksän viikkoa.

Jatkossa jokainen isä saa lakisääteisen oikeuden pitää 6,5 kuukauden vanhempainvapaan.

Tää lukee iltalehen jutus mis Aino Kaisa Pekonen kertoo tosta uudistuksesta

Muuten ookoo uudistus mut tästä en tykkää.
Ennen kun on ollu alle 2v lapsi kun vauva syntyy isä voinu olla 6viikkoa samaan aikaan äidin kanssa kotona.. jatkossa ei päivääkään. Ellei tee sitä niin että äiti ei saa rahaa ollenkaan tai toisippäi.
 
Takaisin
Top