Keskenmeno ja tunteet

[Candice]

Mulle myös joka paikasta on tarjottu keskusteluapua ja ohjattu mistä sitä saa. Seuraavaan raskauteen, sitten kun se joskus on ajankohtainen, on lääkärin suositus varhaisultrasta, niin sen saan julkiselta puolelta. Mielestäni asiat hoidettiin mun kohdalla tosi hyvin. Tosi kurja lukea, miten muilla kokemus on ihan päinvastainen. Kyllä tämmösessä tilanteessa pitäis jokaiselle suoda hyvä hoito.

Mulla on vähän ristiriitaiset ajatukset vielä tosta keskusteluavusta. Tavallaan tuntuu, että pitäisi päästä käymään asioita läpi, mutta en oikein tiedä... Onko siitä hyötyä vielä kun asia on näin tuore. En myöskään haluaisi kuunnella mitään latteuksia, kun kyllä mä tiedän, että km on tavallisia ja seuraava raskaus todennäköisesti sujuu hyvin ja kyllä se vielä tärppää jne. Toi sairaalareissu oli tietysti jossain määrin traumaattinen. Mut mulla on vaan tarve ehkä kertoa, mitä on konkreettisesti tapahtunut, ei niinkään mun tuntemuksista. Ehkä pitää antaa ajan kulua ja kattoo, toipuuko mieli itsekseen, vai jääkö vaivaamaan.

 

[vautsivau]

Voi ei Candice, olen pahoillani että myös teille kävi näin Muistan sut toukokuisten puolelta myös. Mä veikkaan että keskusteluavusta on sit hyötyä kun on itse päässyt asiaa vähän pureskelemaan ja prosessoimaan. Mutta hyvä varmasti, että tutkiskelee ja seuraa omaa vointia - voin kyllä todeta että olen itsestäni oppinut taas enemmän kuin hetkeen tämän kokemuksen myötä. On tämä niin erilainen vastoinkäyminen kuin muut.

 

[Merelda]

Täällä taas yksi toukokuinen putos listalta pois rv 15+5. Itsekin jo parisen viikkoa kantanut kuollutta vauvaa sisälläni tietämättömänä miten asiat on oikeasti. Julmaa!
Sitä kans ihmettelen, miten kroppa ei ole itse alkanut tyhjennysprosessiin, vaan tosiaan joudun huomenna tyhjennykseen.
Perjantaina sain esilääkkeen ja su aamusta ennen osastolle menoa pitää laittaa cytotecit.
Hitto, että jännittää ja pelottaa!

 

[Candice]

Täällä taas yksi toukokuinen putos listalta pois rv 15+5. Itsekin jo parisen viikkoa kantanut kuollutta vauvaa sisälläni tietämättömänä miten asiat on oikeasti. Julmaa!
Sitä kans ihmettelen, miten kroppa ei ole itse alkanut tyhjennysprosessiin, vaan tosiaan joudun huomenna tyhjennykseen.
Perjantaina sain esilääkkeen ja su aamusta ennen osastolle menoa pitää laittaa cytotecit.
Hitto, että jännittää ja pelottaa!

Eikä, sinäkin! Ja vielä noin pitkillä viikoilla... Ihan sanoinkuvaamattoman kamalaa ja julmaa, oon niin pahoillani, sanat ei riitä! Hirveän paljon voimia tilanteeseen, erityis-tsempit sunnuntaille On itselläkin valitettavan tuoreessa muistissa se kurkkua kuristava tunne sen ultran ja tyhjennyspäivän välissä. Ei ehkä just nyt lohduta, mutta sanon silti, sinä selviät tästä, vaikka ei yhtään siltä tuntuiskaan.

 

[Merelda]

Eikä, sinäkin! Ja vielä noin pitkillä viikoilla... Ihan sanoinkuvaamattoman kamalaa ja julmaa, oon niin pahoillani, sanat ei riitä! Hirveän paljon voimia tilanteeseen, erityis-tsempit sunnuntaille On itselläkin valitettavan tuoreessa muistissa se kurkkua kuristava tunne sen ultran ja tyhjennyspäivän välissä. Ei ehkä just nyt lohduta, mutta sanon silti, sinä selviät tästä, vaikka ei yhtään siltä tuntuiskaan.

Kiitos Candice. Muistan sut vauvakuume ja toukokuisista. Meitä putos listoilta nyt aika monta pois. Surullista.

Järkytys oli suuri, koska pahin keskenmenon riski oli jo takanapäin. Vaan eipä ollut täällä.

Tänään on tyhjennyspäivä. Perjantaina ei juuri nukuttanut. Itkettiin molemmat minä ja puoliso. Lauantaina touhusin kotihommia. Mies ja esikoinen lähtivät kylään. Silloin suru iski voimakkaana: itkin, huusin ja raivosin. Olin ostanut vauvalle vauvakirjan ensimmäisenä hankintana, johon nyt kirjoitin jäähyväiset lapselleni. Siinä oli muutama merkintä jo ennestään odotuksen ajalta.
Pahimmat itkut ja raivot tuli käsiteltyä siinä lauantaina yksin ollessani.

Su aamuna olo oli lähinnä semmoinen, että voi kun tyhjennys joituis nopeasti ja ongelmitta. Sais tän asian hoidettua ja pääsis eteenpäin tän asian kanssa.
Toiveeseeni vastattiin. Sen että sairaalahuoneeseen pääsin, ni oli ko pakko istua portatiiville. Kipu oli infernaalinen mutta kaikki tuli ulos siltä istumalta.
Nyt oon seurannassa. Verta tulee mutta koko ajan vähenemään päin.

edit: ultralla näkyi vielä jotain kohdussa. Sain lisää cytoteciä ja kipulääkettä ja nyt taas odotellaan.

 

[Candice]

Toivottavasti loputkin sieltä tulis yhtä helpolla, kamalinta olis, jos joutuis vielä pitkään odottelemaan ja mahdollisesti toimenpiteisiin. Tsemppiä! Itsellä olo alkoi helpottaa, kun fyysinen puoli oli hoidettu. Se ajatus kuolleesta lapsenalusta sisällä oli aika sietämätön.

 

[River]

Toivottavasti menee nyt kerrasta! Ihan hirvittävä kokemus suuresti voimia toipumiseen!

 

[Merelda]

Kiitos teille.
Uusinta cytotecit auttoi ja kohtu sitten tyhjeni viimein. Klo 16 jälkeen pääsin pois sairaalasta, kun olin siellä noin 8:30.
Vuoto on muuttunut tavanomaiseksi kuukautisvuodontyyppiseksi, mikä on mielestäni ihmeellistä kun ottaa huomioon, miten räjähtävä alku oli ja kun sitä verta tuli lorisemalla kohdusta portatiiviin seuraavatkin kerrat.
Ennen kotiinlähtö lupaa tuli enää ehkä teelusikallinen kerrallaan. Kyllä naisen keho on ihmeellinen. Tuntuu että fyysinen puoli hoitu todella nopsaan. Psyykkinen puoli kestääkin sit varmasti pidempään.

 

[Candice]

Voimia jatkoon Merelda! Henkisen puolen toipumiseen menee oma aikansa. Onneksi tyhjennys sujui suht helposti, vaikka onhan se vähän laiha lohtu. Mulla jälkivuoto oli jo sairaalassa kuukautisvuotoa niukempaa ja seuraavana päivänä enää tosi niukkaa ruskeaa tuhrua, pärjäsin pikkuhousunsuojalla sen noin 3 viikkoa, jonka se kesti. Nyt odottelen sit menkkoja, vahvat tuntemukset jo onkin, että pitäis alkaa kenties jo lähipäivinä.

Toivottavasti tärppää nopeasti uudestaan! :)

 

[Merelda]

Voimia jatkoon Merelda! Henkisen puolen toipumiseen menee oma aikansa. Onneksi tyhjennys sujui suht helposti, vaikka onhan se vähän laiha lohtu. Mulla jälkivuoto oli jo sairaalassa kuukautisvuotoa niukempaa ja seuraavana päivänä enää tosi niukkaa ruskeaa tuhrua, pärjäsin pikkuhousunsuojalla sen noin 3 viikkoa, jonka se kesti. Nyt odottelen sit menkkoja, vahvat tuntemukset jo onkin, että pitäis alkaa kenties jo lähipäivinä.

Toivottavasti tärppää nopeasti uudestaan! :)

Hyvä tietää jatkoa ajatellen. Itsekin vähän mietin, et saa nähdä miten pitkään menee, että kierto käynnistyy uudelleen. Esikoisesta jälkivuoto kesti 5vkoa ja kk alkoivat 2kk synnytyksestä.
Mietin myös, mitenköhän tämmönen pistää horminit/kierron sekaisin.

Kyllä tässä aiotaan uudestaan yrittää, kunhan lääkäriltä tulee lupa. Sitä ennen pitää kuitenkin käydä parit verikokeet ja odottaa patologin tulokset. Raskaus kun oli jo sen verran pudemmällä, että hyvä selvittää mahdolliset keskenmenon syyt, ennen kuin lähtee uuteen yritykseen. Eli ehkä minut löytää parin kuukauden päästä tuolta kuumeilevien puolelta.