Onko kellään muulla hankaluuksia nauttia raskaudestaan... ite poden kauheen huonoa omaatuntoa etten oikein nauti tästä, voin aika-ajoin todella pahoin, muutamia kertoja oksennukseen asti, maha kipuilee vain öisin ja herättää, ja näin ollen tulee vajaat yöunet ja oon päivän aivan järkyttävän väsyny. Olo aivan ilmapallo kun turvonnu ja mikään ei tunnu olevan hyvin, eikä viikkojakaan ole kuin 6+3..
Miten tässä oppisi nauttimaan vai tuleeko se sit myöhemmin[/QUOTE
Mä en juuri nauttinut ensimmäisestäni ollenkaan. Sain myös raskauden aikaisen masennuksen. Ahdisti kauheasti paineet, että raskausajan pitäisi olla ihanaa, nauttia vatsasta ja ”miten voi rakastaa jotain, jota ei ole koskaan tavannut”-puhe sai mut lähes yökkäilemään. Inhosin vartalon muutosta ja ihan kaikkia kaikkia vaivoja. Vatsa kasvoi suureksi, en oikein pystynyt paineen tunteen takia kävelemään vko 31 jälkeen kuin hyvin lyhyitä matkoja jne ja olin ollut vielä tosi kova juoksija ennen. Koko raskausaika oli mulle kyllä yhtä helvettiä.
Sitten tuli synnytys, se meni täydellisesti, nopeasti, suht helposti ja kaikki nuo tunteet hävisivät kun synnytys lopulta, yliajalla (vielä kauheampaa aikaa), alkoi.
En sano ettei raskaudesta nauttiminen tulisi joskus vielä sinulle, mutta itse en kuullut tuolloin kärsiessäni tarpeeksi kertomuksia siitä, että raskausaika voi myös olla henkisesti vain ja ainoastaan kamalaa.
Kunnon pelko tuli vasta synnärillä, kun sanoin kätilölle etten kyllä uskalla synnyttää. Hän nauro vaan, että on vähän myöhästä perääntyä. Ja synnytys oli lopulta ihana! Ja koko vauvakupla 


Kumminkin mennyt kesken viime yönä ja tullut alitajuntasesti uneen.
Mä näin jos jonkinnäköisiä unia, kun kaksosia odotin, mutta kaikki meni hyvin 
